Olisiko asiallisia mielipiteitä seuraavaan.
Olen totaalisen lopppunpalanut masentunut, ollut jo useamman vuoden. Sairauslomaa olen miettinyt vakavasti n 2 vuotta, nyt on tilanne se että olisi kai pakko jäädä; ei kertakaikkiaan jaksa enää. 2 vuotta sitten todettu keskivaikea masennus, nyt varmasti vaikean puolella.
Olen ajatellut, että sairausloman pitäisi olla riittävän pitkä, jotta siitä oikeasti olisi hyötyä- jos sille siis uskallan jäädä.
Psykiatri - jota olen käynyt 4 kertaa tapaamassa 2 vuoden ajan - sanoi ensin että laitetaan muutama viikko sairauslomaa ja katsotaan tilanne sitten. Kun kerroin tarkemmin väsymyksestäni, ahdistuksesta ja masennuksesta, niin hän sanoi että laitetaan 2 kk ja katsotaan sitten tilannetta.
Kerroin hänelle että toipumiseni kannalta sairausloman pitäisi olla pitkä jo heti alkuun, jotta minulla olisi rauha tervehtyä eikä heti tarvitse ruveta murehtimaan mahdollista töihin paluuta, lisäksi sanoin että työsuhteeni saattaa päättyä sairauslomalla, jolloin saan työttömyysturvaa, joka on pienempi kuin sairauspäiväraha
Hän sanoi, ettei taloudelliset perusteet ole syy sairausloman jatkamiseen. No, ei tietenkään, mutta ainakin minulla tuo asia vaikuttaa sairauteeni ja tervehtymiseen eli jos murehdin ja mietin että jatketaanko tätä sairauslomaa vai jäänkö työttömyysturvalle, vaikuttaa se minun masennukseen ja ahdistukseen.
Hän sanoi myös, että 2 kk on helposti Kelalle perusteltavissa, pitempi aika vaatii kunnon sepustukset (?). Minulle tuli sellainen tunne,
ettei hän usko minua tai ei välitä tai että ajattelee, että olen joku huijari..
Onko kellään näistä asioista kokemusta tai tietoa ? Olisi erittäin kiitollinen.
Voimat loppuuu !!
6
354
Vastaukset
- joka on todella sairas
ei pysty ajattelemaan noin loogisesti asioita sori vaan.et tule pääsemään noilla eväillä eläkkeelle vaikka kuinka yrität.jos maallikko jo huomaa kirjoituksista jotta et ole akuutin avun tarpeessa nin luuletko jotta kelan kokeneet menee lankaan.
- ........................
Joopa joo.. pyysin asiallisia kommentteja.
Ajattelin että ko viestiin ei kannata edes vastata, mutta tässä kuitenkin.
Sinulle muutama asia:
- sanot että olet maallikko
- silti pystyt määrittelemään että en ole akuutin avun tarpeessa .. hienoa !
- "luuletko jotta kelan kokeneet menee lankaan "
--> tuo ajatusmallisi on minulle vieras, en ole huijari. Varmaan itse tunnet nuo koukerot aika hyvin.
- näköjään määrittelit myös mikä on loogista ja mikä ei
- jos ihmisellä on vastuulla muitakin kuin oma itsensä, niin silloin aivan pakko miettiä ( pakottaa itsensä miettimään ) sitä miten omasta ahdinkosta ei muut kärsisi ja sen vuoksi kirjoitin tänne saadakseni kenties tukea ja hyviä neuvoja
- tiedoksi vielä : takana usesmpi vuosi terapiaa diagnosoitua masennusta ja erilaisia mielialalääkkeitä
- tiedoksi vielä: ihmisiä on erilaisia , ei kaikki oireile samalla tavalla
Kiitos sinulle kannustuksesta ja mukavaa loppuelämää! - Varjolilja
........................ kirjoitti:
Joopa joo.. pyysin asiallisia kommentteja.
Ajattelin että ko viestiin ei kannata edes vastata, mutta tässä kuitenkin.
Sinulle muutama asia:
- sanot että olet maallikko
- silti pystyt määrittelemään että en ole akuutin avun tarpeessa .. hienoa !
- "luuletko jotta kelan kokeneet menee lankaan "
--> tuo ajatusmallisi on minulle vieras, en ole huijari. Varmaan itse tunnet nuo koukerot aika hyvin.
- näköjään määrittelit myös mikä on loogista ja mikä ei
- jos ihmisellä on vastuulla muitakin kuin oma itsensä, niin silloin aivan pakko miettiä ( pakottaa itsensä miettimään ) sitä miten omasta ahdinkosta ei muut kärsisi ja sen vuoksi kirjoitin tänne saadakseni kenties tukea ja hyviä neuvoja
- tiedoksi vielä : takana usesmpi vuosi terapiaa diagnosoitua masennusta ja erilaisia mielialalääkkeitä
- tiedoksi vielä: ihmisiä on erilaisia , ei kaikki oireile samalla tavalla
Kiitos sinulle kannustuksesta ja mukavaa loppuelämää!Olen ehkä samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä, aloittaja. Ainoa ero on se, että olemme yksityisyrittäjiä, mieheni ja minä. Roikun kiinni työssäni, mutta en kelpaa kelan tukemaan terapiaan. Psykiatri sanoi kesällä, että vuoden kuluttua voi hakea uudelleen. Joulukuussa luettuaan terapeuttini lausunnon hän sanoi samoin "vuoden kuluttua". Se "sepustus", b-lausunto, jonka hän lähetti kelaan on kyllä sellaista tekstiä, ettei sillä heltiä kelasta mitään terapiaa. Siinä paljastuu koko tilanteeni vaikeus ja syvyys, jota en itsekään oikein kunnolla ymmärrä. Kun ihminen on mennyt täyteen umpisolmuun, ei niitä solmuja aivan hetkessä avata. Sen olen myös huomannut terapiassa ja sen monissa vaikeuksissa, vaikeudessa luottaa ihmisiin, myös terapeuttiin, jatkuvassa, nykyään jo turhassa vaaran etsinnässä ja arvioinnissa, joka sekin tapahtuu kuin itsestään, huomaamattani.
En ole ollut sairaslomalla, en ole uskaltanut. Sitäkin tarjottiin, mutta pelkäsin, pelkäsin irrota työstäni, joka kuitenkin pitää elämääni jonkinlaisessa ryhdissä. Sen vuoksi on noustava ylös, tehtävä työt, joita ei voi jättää tekemättä. Myös lapset pitävät minua elämässä kiinni. Mutta en enää tunne yhteyttä tai kiintymystä heihin. Hekin muuttuivat merkityksettömiksi, kun "pössähdin" pari vuotta sitten. Jos irtoan kaiken muun lisäksi vielä työstäni, viimeisissä kulisseissani, mikään ei enää pidä minua kiinni elämässä. Viimeksi terapeuttini ehdotti minulle lomaa, pitkää lomaa. Mutta en tiedä, miten sellainen toteutetaan. Miten lopulta voin irrottautua työstäni, jota on tehtävä joka päivä. Pelkään vielä nykyistä syvempää uppoamista ja sieltä nousemisen vaikeutta. Ehkä olen jo tullut hieman paremmin voivaksi kuin pahimmillani olin, mutta en ole tullut hyvinvoivaksi, elämästäni iloitsevaksi läheskään. Elämäni on vain laahautumista, selviytymistä päivästä toiseen, joskus kuluvan päivän loppumisen odotusta. Miten tästä nousen, sitä en tiedä. - -----------------
Varjolilja kirjoitti:
Olen ehkä samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä, aloittaja. Ainoa ero on se, että olemme yksityisyrittäjiä, mieheni ja minä. Roikun kiinni työssäni, mutta en kelpaa kelan tukemaan terapiaan. Psykiatri sanoi kesällä, että vuoden kuluttua voi hakea uudelleen. Joulukuussa luettuaan terapeuttini lausunnon hän sanoi samoin "vuoden kuluttua". Se "sepustus", b-lausunto, jonka hän lähetti kelaan on kyllä sellaista tekstiä, ettei sillä heltiä kelasta mitään terapiaa. Siinä paljastuu koko tilanteeni vaikeus ja syvyys, jota en itsekään oikein kunnolla ymmärrä. Kun ihminen on mennyt täyteen umpisolmuun, ei niitä solmuja aivan hetkessä avata. Sen olen myös huomannut terapiassa ja sen monissa vaikeuksissa, vaikeudessa luottaa ihmisiin, myös terapeuttiin, jatkuvassa, nykyään jo turhassa vaaran etsinnässä ja arvioinnissa, joka sekin tapahtuu kuin itsestään, huomaamattani.
En ole ollut sairaslomalla, en ole uskaltanut. Sitäkin tarjottiin, mutta pelkäsin, pelkäsin irrota työstäni, joka kuitenkin pitää elämääni jonkinlaisessa ryhdissä. Sen vuoksi on noustava ylös, tehtävä työt, joita ei voi jättää tekemättä. Myös lapset pitävät minua elämässä kiinni. Mutta en enää tunne yhteyttä tai kiintymystä heihin. Hekin muuttuivat merkityksettömiksi, kun "pössähdin" pari vuotta sitten. Jos irtoan kaiken muun lisäksi vielä työstäni, viimeisissä kulisseissani, mikään ei enää pidä minua kiinni elämässä. Viimeksi terapeuttini ehdotti minulle lomaa, pitkää lomaa. Mutta en tiedä, miten sellainen toteutetaan. Miten lopulta voin irrottautua työstäni, jota on tehtävä joka päivä. Pelkään vielä nykyistä syvempää uppoamista ja sieltä nousemisen vaikeutta. Ehkä olen jo tullut hieman paremmin voivaksi kuin pahimmillani olin, mutta en ole tullut hyvinvoivaksi, elämästäni iloitsevaksi läheskään. Elämäni on vain laahautumista, selviytymistä päivästä toiseen, joskus kuluvan päivän loppumisen odotusta. Miten tästä nousen, sitä en tiedä.Kiitos viestistäsi. Samanlaisia tuntemuksia on minulla. Välillä tuntuu niin järjettömältä tämä
niin järkevä yhteiskunta ja koko elämä. Kyllä kai meillä kaikilla on oikeus onneen ja riittävän hyvään elämään.
Toivon sinulle sydämestäni onnea ja valoa elämääsi !
Ei anneta periksi :) - Omaishoitaja vm-59
Varjolilja kirjoitti:
Olen ehkä samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä, aloittaja. Ainoa ero on se, että olemme yksityisyrittäjiä, mieheni ja minä. Roikun kiinni työssäni, mutta en kelpaa kelan tukemaan terapiaan. Psykiatri sanoi kesällä, että vuoden kuluttua voi hakea uudelleen. Joulukuussa luettuaan terapeuttini lausunnon hän sanoi samoin "vuoden kuluttua". Se "sepustus", b-lausunto, jonka hän lähetti kelaan on kyllä sellaista tekstiä, ettei sillä heltiä kelasta mitään terapiaa. Siinä paljastuu koko tilanteeni vaikeus ja syvyys, jota en itsekään oikein kunnolla ymmärrä. Kun ihminen on mennyt täyteen umpisolmuun, ei niitä solmuja aivan hetkessä avata. Sen olen myös huomannut terapiassa ja sen monissa vaikeuksissa, vaikeudessa luottaa ihmisiin, myös terapeuttiin, jatkuvassa, nykyään jo turhassa vaaran etsinnässä ja arvioinnissa, joka sekin tapahtuu kuin itsestään, huomaamattani.
En ole ollut sairaslomalla, en ole uskaltanut. Sitäkin tarjottiin, mutta pelkäsin, pelkäsin irrota työstäni, joka kuitenkin pitää elämääni jonkinlaisessa ryhdissä. Sen vuoksi on noustava ylös, tehtävä työt, joita ei voi jättää tekemättä. Myös lapset pitävät minua elämässä kiinni. Mutta en enää tunne yhteyttä tai kiintymystä heihin. Hekin muuttuivat merkityksettömiksi, kun "pössähdin" pari vuotta sitten. Jos irtoan kaiken muun lisäksi vielä työstäni, viimeisissä kulisseissani, mikään ei enää pidä minua kiinni elämässä. Viimeksi terapeuttini ehdotti minulle lomaa, pitkää lomaa. Mutta en tiedä, miten sellainen toteutetaan. Miten lopulta voin irrottautua työstäni, jota on tehtävä joka päivä. Pelkään vielä nykyistä syvempää uppoamista ja sieltä nousemisen vaikeutta. Ehkä olen jo tullut hieman paremmin voivaksi kuin pahimmillani olin, mutta en ole tullut hyvinvoivaksi, elämästäni iloitsevaksi läheskään. Elämäni on vain laahautumista, selviytymistä päivästä toiseen, joskus kuluvan päivän loppumisen odotusta. Miten tästä nousen, sitä en tiedä.Palasin juuri 4kk kestäneeltä sairaslomalta, romahdin täysin, en nukkunuten syönyt ja olisin ainoastaan nukkunut kuolemanväsymystäni pois. Ensimmäisen kerran elämässäni työterveyshuollon lääkärin kautta pääsin mielenterveystoimistoon potilaaksi. Kynnys oli korkea, kuitenkin käynnit omahoitajalla ja psykiatrilla antoivat uskoa siihen että elämää vielä on, vaikka ei se siltä tuntunut. Itkin vaan koko ajan ensimmäisillä vastaanottokerroilla, olin ihan loppu ja kaikki tuntu mustalta ja kylmältä ja pimeältä, eikä valoa näkynyt. Sain lääkkeet ja pikkuhiljaa kun nukuin ja nukuin alkoi parempi jakso, aloin opetella rauhalliseen elämään ja miettimään kuinka voin elämääni parantaa...
- ............
Omaishoitaja vm-59 kirjoitti:
Palasin juuri 4kk kestäneeltä sairaslomalta, romahdin täysin, en nukkunuten syönyt ja olisin ainoastaan nukkunut kuolemanväsymystäni pois. Ensimmäisen kerran elämässäni työterveyshuollon lääkärin kautta pääsin mielenterveystoimistoon potilaaksi. Kynnys oli korkea, kuitenkin käynnit omahoitajalla ja psykiatrilla antoivat uskoa siihen että elämää vielä on, vaikka ei se siltä tuntunut. Itkin vaan koko ajan ensimmäisillä vastaanottokerroilla, olin ihan loppu ja kaikki tuntu mustalta ja kylmältä ja pimeältä, eikä valoa näkynyt. Sain lääkkeet ja pikkuhiljaa kun nukuin ja nukuin alkoi parempi jakso, aloin opetella rauhalliseen elämään ja miettimään kuinka voin elämääni parantaa...
Kyllä on hienoa kuulla tästä asiastasi. Sillä että sinulla menee nyt paremmin :) ja sillä että minäkin huomaan että sitä elämäniloa on ehkä mahdollisuus saada takaisin. Tuntui niin tutulta: nytkin on olo että silmät on raskaat ja väsymys järkyttävä, tekisi mieli lähteä nukkumaan. Kiitos paljon rohkaisustasi ! Hyvää vointia ja elämäniloa sinulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p475515Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "612476Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella181910Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1481782No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol361652- 171643
Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v5142881-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome181125Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy771098Joutuuko Suomi24-palvelu taas oikeuteen ?
Nämä Purraa ja Perussuomalaista johtoa pedofiilian suojeliana pitävän kirjoittajan viestit eivät vain poistu täältä. Se2281089