kutsuu meitä syntiemme tunnustamiseen ja pelastavan armon vastaanottamiseen
Voidaanko tulevaisuutta ennustaa, on kysymys, joka ajasta aikaan on kiinnostanut ihmiskuntaa. Erityisesti uuden vuosituhannen alkaessa monet ajatukset ja toiveet kääntyvät tulevaisuutta kohti.
On kuitenkin helppoa havaita, kuinka merkillisen avuton nykyajankin ihminen on yrittäessään ennustaa tulevia tapahtumia. Vielä joitakin vuosia sitten futurologia-nimiseen uuteen tieteenalaan kohdistettiin suuria odotuksia. Nyttemmin nämä odotukset näyttävät nopeasti rauenneen.
Mielestäni mennyt historia tarjoaa parhaat mahdolliset lähtökohdat myös tulevaisuuden tarkastelulle. Jo kirkkoisä Augustinus on aikoinaan erittäin osuvasti, viisaasti ja syvällisesti todennut: "Menneisyydestä kertominen on tulevaisten ennakoimista ja nykyisten osoittamista" ("Praeteritorum narratio est futurorum praenuntiatio, praesentium demonstratio").
Myös saksalainen historioitsija, professori W. Schieder on eräässä artikkelissaan tarkastellut menneen ajan tapahtumia, erityisesti 1900-luvun historiaa. Schiederin mielestä ko. vuosisata on ollut historian julmin ja verisin vuosisata. Mielenkiintoisinon mielestäni ko. tutkijan havainto, kun hän tarkastelee Saksan historian käänteentekeviä vuosia 1918, 1933, 1945 ja 1989. Kaikki nämä vuodet ovat olleet luonteeltaan irrationaalisia ja vallinneiden odotusten vastaisia. ne ovat tulla tupsahtaneet yllättäen eikä niitä ole osattu etukäteen ennakoida
Tästä on tehtävä johtopäätös, että myös seuraava Euroopan ja kenties koko maailmanhistorian käänteentekevä merkkivuosi tulee olemaan luonteeltaan vastaavanlainen. Historian julmat ja irrationaaliset voimat on usein täysin unohdettu. Näin näyttää nykyäänkin käyvän uutta uljasta Eurooppa luotaessa.
Nimenomaan uuden totalitarismin uhka eri muodoissaan on mielestäni syytä ottaa vakavasti. Muistettakoon, että erialaiset totalitääriset systeemit (ennen muuta natsismi ja kommunismi) ovat hallinneet uusinta Euroopan historiaa. Uuden totalitarismin aallon uhka on historian tarkkaavaisella havainnoitsijalla tälläkin hetkellä mitä ilmeisin.
Pantakoon erityisesti merkille se seikka, että molemmat mainitut totalitääriset ajatussuunnat vierastivat ja suorastaan inhosivat kristillistä syntioppia uskoessaan ihmisluonnon hyvyyteen ja siihen sisältyviin rajattomiin mahdollisuuksiin. Erityisesti oman vuosisatamme historia osoittaa sen tuhon suuruuden, jota kohti tällä tiellä toistuvasti kuljettiin.
Samalla muistettakoon kuitenkin myös, että jokainen synninalainen ihminen jo perisynnin alaisen luontonsa nojalla kammoksuu kristillistä syntiajatusta. Ei siis ihme, ettei nk. nykyaikainen ja omasta mielestään hyvinkin sivistynyt ihminen halua edes jouluaamuna herätä joulukirkkoon viettääkseen kristikunnan suurta yhtenäistä juhlaa. Päinvastoin hän pysyy myös tällöin ihmisenä, joka oppi-isämme Lutherin sanoin ei voi muuta kuin etsiä omaansa ja rakastaa itseään yli kaiken ("Homo non potest nisi, quae sua sunt quaerere et se super omnia diligere").
Kristillinen joulujuhla, jos mikä, kutsuu meitä yhteisesti joulukirkkoon, jotta voisimme tunnustaa syntimme ja vain tätä tietä kokea sen pelastavan armon valtavan suuruuden, joka on ilmoitettu ihmiskunnalle täydellisesti kerran tapahtuneessa Joulun Lapsen syntymässä. Rientäkäämme siis paimenten tavoin iloiten Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti (Luuk 2:15).
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Voidaanko tulevaisuutta ennustaa, on kysymys, joka ajasta aikaan on kiinnostanut ihmiskuntaa. Erityisesti uuden vuosituhannen alkaessa monet ajatukset ja toiveet kääntyvät tulevaisuutta kohti.
On kuitenkin helppoa havaita, kuinka merkillisen avuton nykyajankin ihminen on yrittäessään ennustaa tulevia tapahtumia. Vielä joitakin vuosia sitten futurologia-nimiseen uuteen tieteenalaan kohdistettiin suuria odotuksia. Nyttemmin nämä odotukset näyttävät nopeasti rauenneen.
Mielestäni mennyt historia tarjoaa parhaat mahdolliset lähtökohdat myös tulevaisuuden tarkastelulle. Jo kirkkoisä Augustinus on aikoinaan erittäin osuvasti, viisaasti ja syvällisesti todennut: "Menneisyydestä kertominen on tulevaisten ennakoimista ja nykyisten osoittamista" ("Praeteritorum narratio est futurorum praenuntiatio, praesentium demonstratio").
Myös saksalainen historioitsija, professori W. Schieder on eräässä artikkelissaan tarkastellut menneen ajan tapahtumia, erityisesti 1900-luvun historiaa. Schiederin mielestä ko. vuosisata on ollut historian julmin ja verisin vuosisata. Mielenkiintoisinon mielestäni ko. tutkijan havainto, kun hän tarkastelee Saksan historian käänteentekeviä vuosia 1918, 1933, 1945 ja 1989. Kaikki nämä vuodet ovat olleet luonteeltaan irrationaalisia ja vallinneiden odotusten vastaisia. ne ovat tulla tupsahtaneet yllättäen eikä niitä ole osattu etukäteen ennakoida
Tästä on tehtävä johtopäätös, että myös seuraava Euroopan ja kenties koko maailmanhistorian käänteentekevä merkkivuosi tulee olemaan luonteeltaan vastaavanlainen. Historian julmat ja irrationaaliset voimat on usein täysin unohdettu. Näin näyttää nykyäänkin käyvän uutta uljasta Eurooppa luotaessa.
Nimenomaan uuden totalitarismin uhka eri muodoissaan on mielestäni syytä ottaa vakavasti. Muistettakoon, että erialaiset totalitääriset systeemit (ennen muuta natsismi ja kommunismi) ovat hallinneet uusinta Euroopan historiaa. Uuden totalitarismin aallon uhka on historian tarkkaavaisella havainnoitsijalla tälläkin hetkellä mitä ilmeisin.
Pantakoon erityisesti merkille se seikka, että molemmat mainitut totalitääriset ajatussuunnat vierastivat ja suorastaan inhosivat kristillistä syntioppia uskoessaan ihmisluonnon hyvyyteen ja siihen sisältyviin rajattomiin mahdollisuuksiin. Erityisesti oman vuosisatamme historia osoittaa sen tuhon suuruuden, jota kohti tällä tiellä toistuvasti kuljettiin.
Samalla muistettakoon kuitenkin myös, että jokainen synninalainen ihminen jo perisynnin alaisen luontonsa nojalla kammoksuu kristillistä syntiajatusta. Ei siis ihme, ettei nk. nykyaikainen ja omasta mielestään hyvinkin sivistynyt ihminen halua edes jouluaamuna herätä joulukirkkoon viettääkseen kristikunnan suurta yhtenäistä juhlaa. Päinvastoin hän pysyy myös tällöin ihmisenä, joka oppi-isämme Lutherin sanoin ei voi muuta kuin etsiä omaansa ja rakastaa itseään yli kaiken ("Homo non potest nisi, quae sua sunt quaerere et se super omnia diligere").
Kristillinen joulujuhla, jos mikä, kutsuu meitä yhteisesti joulukirkkoon, jotta voisimme tunnustaa syntimme ja vain tätä tietä kokea sen pelastavan armon valtavan suuruuden, joka on ilmoitettu ihmiskunnalle täydellisesti kerran tapahtuneessa Joulun Lapsen syntymässä. Rientäkäämme siis paimenten tavoin iloiten Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti (Luuk 2:15).
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.