Moi kaikki.
Minua on jo pitemmän aikaa vaivannut huono itseluottamus. Olen vähän yli parikymppinen, elän parisuhteessa ja käyn töissä. Ulkoisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta tunnen itseni huonoksi ja epäkäytännöliseksi mieheksi.
Tuntuu että kaikki osaa tehdä kaiken paremmin kuin minä. Olen todella surkea käytännön asioissa. Pelkään että tyttöystävänikin alkaa hyljeksiä minua asian takia.
Muut kaverini remontoivat kämppiään, korjaavat autojaan yms. Minä olen kyseisissä asioissa ihan avuton. Jopa omalla työpaikalla välillä tuntuu että kaikki osaa/tietää kaiken paremmin kuin minä itse. Haluaisin niin kovasti oppia uutta mutta miten ja mistä? En kehtaa edes myöntää kenellekkään olevani näin avuton. Asia masentaa minua kamalasti...
Minua on jo pitemmän aikaa vaivannut huono itseluottamus. Olen vähän yli parikymppinen, elän parisuhteessa ja käyn töissä. Ulkoisesti kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta tunnen itseni huonoksi ja epäkäytännöliseksi mieheksi.
Tuntuu että kaikki osaa tehdä kaiken paremmin kuin minä. Olen todella surkea käytännön asioissa. Pelkään että tyttöystävänikin alkaa hyljeksiä minua asian takia.
Muut kaverini remontoivat kämppiään, korjaavat autojaan yms. Minä olen kyseisissä asioissa ihan avuton. Jopa omalla työpaikalla välillä tuntuu että kaikki osaa/tietää kaiken paremmin kuin minä itse. Haluaisin niin kovasti oppia uutta mutta miten ja mistä? En kehtaa edes myöntää kenellekkään olevani näin avuton. Asia masentaa minua kamalasti...
Vastaukset 2
Vanhimmat
...itseluottamus johtunee maksennuksestasi. Ihmisen nuppi on siitä ihmeellinen värkki, että masennuksessa ihminen alkaa elämään itseä kohtaan hyvin kriittiseksi. Kaikkea mitä tekee, niin koko ajan arvioi onnistuiko "täydellisesti" tai vastaavasti menikö kokonaan päin mönkiä. Ja jos syystä tai toisesta meni, niin aletaan itsesyytös aiheutetusta jutusta. Päänuppi on ihmeellinen värkki ja todennäköisesti sinun tulisi esim. naisystäväsi kanssa miettiä elämää eteenpäin ja yrittää tehdä elämästä ns. säännöllisempää. En tarkoita, että mitä tekee niin pitäis kaikeen olla suunnitelma, mutta tarkoitan, että tavoitteellisuus täytyyisi elämään löytää. Ja kun löydät nämä muutamat pienet tavoittee, niin löydät varmasti uuden kipinän ja masennuksesi kaikkoaa pikku hiljalleen pois. Eli aikaa saattaa kuiteskin mennä kuukausia, mutta elämän ilon löytämiseen ei mene kuin hetki...
Ps. älä ole niin kriittinen omalle temällesi ja ajattele mitä mahtaa muut ajatella. Anna heidän ajatella mitä haluaa. Sulla on oma elämä ja sinä itse hallitset sitä!!!
MInullakin on huono itsetunto, vaikka olen opiskellut monta ammattia ja olen synnyttänyt kaksi lasta. MInua vaivaavat jatkuvasti pienet kiusalliset vaivat jotka ovat saaneet minut kuin sulatusuunin partaalle ajan kanssa. Aina on ollut enemmän tai vähemmän vaikeata. Tiedän täysin mitä tarkoitat. Ihan kuin tahtoisit sanoa että kertokaa nyt joku ihmeessä mitä tehdä tässä tilanteessa. Minäpä sanon: ota härkää sarvista ja ala opetella jotakin oikeasti, menemällä vaikka kursseille tai pajoille opettelemaan juuri sitä mistä olet muille salaa kade. Sinä kaipaat kunnon miesten töitä, vaikkakin oikeiden töiden lisäksi ja harrastukseksi, kuten luonnostaan mies kaipaakin kätten taitoja ja niiden hyödyntämistä. MInäkin olin joskus mustis miehen exälle joka oli taitava taiteilija. Niinpä sai alkunsa minun taiteilijanurani ja sain lopulta olla ylpeä öljyvärimaalausten omistaja..kaikki itse tehtyjä tietenkin. Niistä riittää iloa vielä jälkipolvillekin toivottavasti. Toinen asia oli tietokoneet, olin alemmuudentuntoinen kun en hallinnut hommaa ja tunsin itseni suorastaan typeräksi koneiden kanssa ja muut tulivat konettani fiksaamaan, vaikka olin itsekin asiasta kiinnostunut. Minusta tuli vuosien yrityksen ja kaikenmoisten tähän tähtäävien opintojen jälkeen alan ammattilainen. Jos ja kun niin pääsee käymään niin, härkää sarvista kiinni vaan ja hihat eikun heilumaan!