Tästä päivästä tulee taas yhtä kamppailua, tuon ikävän kanssa nimittäin. Haluaisin niin vain olla sun seurassa ja lähellä ja päästä tässä eteenpäin mutta ei näytä hyvältä. Mua todella pelottaa, että mitä tästä seuraa, oon kohta ihan hiilenä tästä korvennuksesta. Voi kun tulisit pian ja päästäisit mut tästä kirjottamisesta, varmaan viides päiväkirja jo menossa ja kaikki sivut täynnnä sua ja sun katsetta. Aina vaan huonommin tunnun osaavan ajatuksiani laittaa. Joskus jopa toivon, että voisin johonkuhun muuhun haksahtaa, mutta kun ei, ei kukaan muu missään herättele mitään mussa. Ei vaiskaan, en edes toivo, että herättäs. Se oot joko sinä, tai ei sitten kukaan...
toivoton tiistai
Huokailija...
4844
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus se vain nappaa kiinni lennosta, eikä siitä pääse eroon vuosienkaan kuluessa. Ja jos on paljon tunteita, on myös epävarmuutta. Kipukynnys ylittyy helposti. Minulla oli tänään sellanen harmaa päivä. Epävarma olo. Hetken jo luulin "tietäväni", että tunne on molemminpuolinen, mutta oliko hän sittenkin lähinnä vaivautunut minusta. Vai heijasteliko tilanteet vain omaa arkuuttani? Ei auta kai muu kuin katsella ja kuulostella, ja yrittää pitää ajatukset avoimena, vaikka mieli tekisi lämäyttää tämä romaani kiinni. Lopullisesti. Juupa juu, ihan kuin siihen nyt yhtäkkiä pystyisin :(
Epävarmuutta, arastelua,nolostumista - sitä kaikkea tuo rakastuminen meille, ainakin naisimmeisille, mutta ei anneta periksi, eihän! Itse lupaan huomenissa olla oikein reippaana, ja sitten kun mielitiettyni nään niin silmistäni näkee rakkauden tään :D Miljuuna suukkoa ja ajahan varovasti, hänelle huutelen!
haluat jotain niin miks sä näytät niin välinpitämättömältä nykyään?
Jos olet rakkaimpani... En ole todellakaan välinpitämätön enkä haluais pitää väliä, edes milliasteikolla. Taistelen koko ajan erilaisten asioiden kanssa, on rankaa enkä voi sille mitään että menneet vaiheet aiheuttaa tietyjä hylätyksi tulemisen pelkoja, joskus ihan huimaa ja pistää ja on pakko ottaa semmonen niinkuin verryttely, että jaksaa taas.
En halua nyt katsoa taakse vaan eteenpäin, älä käsitä väärin, mutta olen kuitenkin vain ihminen... Kun oon paljastanut sulle enemmän itestäni ja saanu kokea semmosia hyviä resonansseja susta, pelottaa enemmän ja enemmän sun menettäminen. Ja sitten joskus ne ulkoiset asiat mitä sivumennen kuulee, joita ei voi olla ajattelematta, nekin vaikuttaa. Vaikka olis kuinka sitten päättänytkin selvitä mistä vaan, yhessä sun kanssa. Ensisijaisesti projektinani on ollu halu selvittää, mitä sulla on sydämenpäällä, koska välitän niin älyttömästi siitä miten sulla on kokonaisuutena asiat.
Lupaan edelleen omalta osaltani tsempata ja yrittää parhaani, jotta tästä tulisi jotain. Ja pian! Kyllä mä haluan, tietäsit vaan...