Veikeätä elvytystä kunnille!

Suuryritykset eivät voi tänä laman ajankohtana keskittää enää perus osaamiseensa sillä alihankkijat omaavat paremman osaamisen, siis alihankinta on erikoistunut.

Alihankkijat pahassa jamassa,mikäli ei kysyntä kasva.
Paljon investointeja ja vähän likviditeettiä ja huimaa kapeaa osaamista.

Miten olisi myynti suuryritykselle edes mahdollista ellei yhdisty nahkoineen karvoineen ja sitoudu suurempaan.

Alihankkijat laittavat varmaan mieluummin osaamisensa laman ajksi naftaliiniin kuin myyvät substanssinsa.

Joustavuudesta on kysymys ja sopeutuvuudesta.

Muistakaamme vesikin etsii uomansa sieltä missä on pehmein materiaali.

Löysät pois.

Leudot talvet ja irtisanomiset johtavat suuriin pudotuksiin sähkömarkkinoilla, mutta eipä hätää, sillä yritykset ovat jo nostaneet siirtomaksut korkeammiksi kuin ne ennen olivat myyntihinnan kanssa yhteensä. Eipä taida enää kymmensenttinen riittää kilowattiin, vaan enemmän pulitetaan, jos lasketaan hintoihin vielä perusmaksutkin.

Olipas töllössä taas yksi pää eilettäin, joka kertoili siihen malliin, että kilpailusta on etua kuluttajille, vaikka toisin puhutaan. Heh! Onpa tietysti, vaan siirtomaksuja ei voida kilpailuttaa, joten niillä pidetään kannattavuus taantumankin aikaan erinomaisena. Nokia ei voi nostaa kännykkänsä hintaa samalla tavoin tai tuote ei tee kauppaansa.

Elvytykset merkitsevät sitä, että huonotuloiset joutuvat kerjäläisiksi. Jonottavat ruokansa ja pyytävät sukulaisiltaan viime eurot, jotka hyväonnisilta työpaikkansa säilyttäviltä jäävät yli. Sairaat yrittävät säästää lääkkeistään ja muista sellaisista asioista, jotka voivat jopa pahentaa oloa, vaan tableteilla ei elä, joten pakko ei lue lakia. Sellaista se on joskus elämä.

Millähän tavoin uudet ydinvoimalat kustannetaan? Voidaanko uuniperunoiden hintakin nostaa niin korkeaksi, ettei siihenkään ole köyhällä varaa? Pääministerin neuvoin moni on sentään pärjännyt viime ajat jollain tavoin, jos on osannut ottaa vinkistä vaarin.