Kaksinaismoralistista järjen käyttöä

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, missä tilanteissa järkeään saa käyttää, jos sitä ei suositella käytettävän esim. ehkäisyasiassa?

Niin kauan, kun toistetaan "elämän ja kuoleman herra"-klisettä ehkäisy/lapsi-asiassa, sitä pitää myös soveltaa tappamiseen sodassa, (käsky: älä tapa). Rinta rottingilla kuitenkin mennään sotaan, koska esivalta käskee puolustamaan maallista mammonaa,ihmisen säätämiä rajoja jne. Esivallan säätämää ihmisoikeuslakia sopii toki parjata synnytys- ja ehkäisyasioissa. Ja tätä lakia väheksytään lestadiolaisuudessa, vaikka Raamatussa kehoitetaan kunnioittamaan esivallan lakia. Jos vedotaan siihen, että ihminen ei saa puuttua elämään ja kuolemaan, silloin ei missään tapauksessa saisi millään perusteella tappaa sodassakaan. Tai jos saa ja siitä ei seuraa omantunnontuskia, samoin pitäisi saada ehkäistäkin, jos katsoo, että ei jaksa ja halua suurta perhettä. Koeputkihedelmöitys taas sallitaan lestadiolaisuudessa, siinä he taas eivät katso puuttuvan Jumalan töihin, vaikka samalla tavalla ihminen tässäkin sormeillaan Jumalan asetuksia.

Ihmisoikeuslakia ja ihmisen oikeuttaa päättää itse, ei pidä tulkita niskuroinniksi tai parjata järjen käytöksi. Näin kuitenkin syyllistetään lestadiolaisuudessa. On erityisen kaksinaismoralistista hyväksyä näennäisesti ihmisoikeuslaki niiltä osin kuin se itseelle sopii, mutta uskonnnon varjolla kieltää se siltä osin, kuin itselle sopii. Juuri samasta asiasta lestadiolainen sisäpiiri parjaa ns. maailman ihmistä suhteessa omiin perinnäissääntöihinsä.

Kun lestadiolaisuudessa niin kovasti pilkataan ihmisen järjenkäyttöä, niin mistä se järki sitten on peräisin? Saatanaltako?

Jos sodassa tappaminen hyväksytään sillä perusteella, että se on esivallan kunnioittamista (vastoin älä tapa-käskyä) ja siinä puolustetaan jotain omaa jota saa itse hallita, niin eikö ehkäisykin pitäisi sitten hyväksyä samalla periaatteella. Itsenäisyydestä ja omasta päätäntäoikeudesta tässäkin kysymys.