Olen parikymppinen nuori nainen, pienen lapsen äiti. Olen ollut koko nuoruusvuoteni vakituisessa suhteessa ja olen edelleen, onnellisesti. Minulta ei puutu mitään- niin paitsi hyvä ystävä. Tiedän luultavasti syynkin tähän, olen niin erilainen kuin muut ikäiseni, tai pikemminkin erilaisessa elämäntilanteessa. Olen varattu, äiti ja elän rauhallista perhe-elämää. Jotta saisin ystäviä, minun tulisi olla sinkku tai suhteesta huolimatta osattava rellestää kavereiden kanssa välittämättä siitä, että parisuhde voisi siitä kärsiä. Pitäisi osata puhua small talkia ja pieni pinnallisuus olisi plussaa. Olisi hyvä myös, jos voisi jakaa kokemuksia miesseikkailuista ja pääsisi lähtemään rientoihin silloin kun kaverit pyytäisivät. Näin en jäisi ulkopuolelle. Mutta mutta.. Mistä ihmeessä tälläinen ns. erilainen nuori saisi tosiystävän? Yllämainittu elämäntyyli kun ei ole koskaan ollut se minun juttuni. Olen kertakaikkisesti tylsää seuraa ilmeisesti, koska ennen seurustelun aloittamistani (joskus yläasteella) minulla oli paljonkin kavereita, jopa yksi tosi hyvä ystävä, mutta kun löysin hyvän miehen(silloin poikosen=) rinnalleni, kukaan ei enää välittänyt seurastani. Kuka nyt kotikissaa jaksaisi katella? Haluaisin ystävän, jonka kanssa käydä vaikka kävelyllä silloin tällöin, istua iltaa ihan muuten vaan ja "parantaa maailmaa", kuunnella ja tulla kuulluksi, käydä ostoksilla jne. naisen elämää! Sellaista ei vain taida oman ikäisistäni löytyä. Onneksi miehestäni on paljon lohtua, hän on minulle myös hyvä ystävä, mutta mielestäni jokainen nainen tarvitsee myös samaa sukupuolta olevan seuraa. Ehkäpä vielä joskus löydän sen tosi ystävän..Toivossa on hyvä elää.
olenko liian tylsää seuraa?
ilmeisesti
81325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
en usko että olet tylsää seuraa millään lailla, vaikka erilaisessa elämäntilanteessa oletkin.
kaikkia ihmisiä ei myöskään viehätä kuvailemasi pinnallinen sinkkuutta ihannoiva elämäntyyli, kotikissatkin voivat olla täysin tyytyväisiä elämäänsä.
minä olen 19-vuotias tyttönen, myöskin seurustelen onnellisesti eikä liiemmin ystäviä löydy. osin syy on sama kuin sulla mutta suurempi syy asiaan on se että olen vastikään muuttanut pois kotimaisemista ja kaikki kaverit jäi sinne puhelinsoiton päähän.
kaipaisin itsekin sellaista ystävää, jonka kanssa voisi käydä shoppailemassa tai kahvilla silloin tällöin. yksi sellainen minulla jo olikin, mutta petturuudelle hänet menetin.
jos haluat kirjoitella, mailiosoitteeni on: [email protected]
hyvää jatkoa sinulle.
Että ikäisesi tyttöset eivät voi käsittää vielä elämäntapaasi. Mutta hienoa, että itse arvostat sitä ja uskallat myös pitää siitä kiinni! Tuli ajatus, että kenties sinun kannattaisi etsiä aavistuksen itseäsi vanhempaa seuraa. En tarkoita keski-ikäisiä :)! vaan muutaman vuoden kypsempiä, joilla elämässä on jo muutakin kuin biletys. Elämäntapasi sinänsä on jo sellainen, ettei se välttämättä tue uusien ihmisten kohtaamista. Ainakin omista ystävistäni ne, jotka ovat jo vakiintuneita ja ehkä on jo lapsiakin, valittavat tätä. Olen itse sinkku mutta en kauheasti biletä, sen sijaan liikun paljon muissa harrastuksissa, näyttelyissä ja työn puolesta tilanteissa, joissa kohtaan paljon ihmisiä. Tämä tukee ystävien ja tuttavien löytymistä ihan huomaamatta. Uusien ihmisten löytäminen vaatii avautumista jollakin tavalla. Kukaan ei löydä sinua kotoa, eikä osaa sinua lähestyä ellet anna siihen "signaalia". Kuten jo nyt huomasit, eräs laittoi jo osoitteensa sinulle! Et taatusti ole tylsää seuraa, et vain ole vielä löytänyt oikeanlaisia ihmisiä elämääsi ja kenties et ole kovasti etsinytkään, kun lähellä on ollut se rakas ihminen, joka on täyttänyt tyhjiön. Rohkeutta!
Etsi seuraa samanlaisen elämäntilanteen omaavilta naisilta. Eli joka kunnassa/kaupungissa järjestetään viikoittain esim. perhekerhoja joihin voi mennä vanhemmat ja lapset. Näin myös vanhemmat voivat jakaa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan, ja samalla löytyy ehkä ystäviä myös vapaa-ajan viettoon.
eti ittelles joku kiva harrastus,lähde ulos "ovesta",kotona oleminen muuttaa kyllä jokaisen tylsäksi,jutun aiheet loppuu
Ihmisten kohtaaminen vaatii sitä, että menee ihmisten ilmoille. Ei voi vain odottaa, että muut tulee minun luo, koska minä nyt olen perheellinen ja tällainen kotona viihtyvä. Wanha totuus, ei mitään sen ihmeempää poppaskonstia. Joku tässä totesikin, että tutustuminen vaatii avautumista omaltakin puolelta. Liian pitkä omissa oloissa oleminen surkastuttaa sosiaalisia taitoja mutta äkkiä ne taas elpyy, kun vaan antaa itselleen mahdollisuuden. Eikä se tarvitse baarielämää - ihmisiä on muuallakin, erityisesti muualla minun mielestäni. Naisilla on ihmeellinen tapa linnottautua kotiin poikaystävänsä tai miehensä ja lastensa kanssa. Aivan niinkuin se yksi aikuiskontakti vuosikausia samaan ihmiseen voisi antaa aikuiselle tarpeeksi! Siinä alkaa tosiaankin puheenaiheet veivaamaan samaa rataa. Vaikka miten yrittää houkutella, ei näitä pesänrakentajia saa liikkeelle (olen itsekin vakisuhteessa, huom!) ja jos saa, he kyhnäävät poitsunsa kainalossa juurikaan kommunikoimatta itsenäisesti. Siinä menettää nopeasti kaverinsa. Sitten jossain vaiheessa alkaakin tuntua, että kaipais jotain muuta kuin sen miehensä. Monelle vaan käy niin, että vuosien kuluessa kaverit on jatkaneet matkaansa ja löytäneet jo uusia ystäviä. Että pitäkää nyt helkkarissa niistä ystävistänne kiinni, vaikka olisikin toimiva parisuhde. Mielestäni siltä yhdeltä ihmiseltä ei voi edes vaatia korvausta kaikista muista ystävistä, joita ennen oli. Sehän on ihan kohtuutonta.
No itse olen ainakin pyrkinyt pitämään kiinni niistä ystävistä, jotka minulla oli ennen miestäni, mutta lopulta se olin aina minä, joka soitti/pyysi käymään/leffaan tms. Nykyisinkin, jos tapaan uuden ihmisen, yritän olla mahdollisimman avoin, mutta huomaan, että avoimuus jää sekin yksipuoliseksi. Lapsen jälkeen en ole kertakaikkiaan pystynyt liikkumaan ihmisten ilmoilla niin aktiivisesti kuin ennen,mutta olen pyytänyt ihmisiä kylään. Turhaan yleensä. Välillä tuntuu, että "kaverini" ajattelevat, että eihän se ystäviä tarvitse, kun sillä on hyvä mies. Kateuttako? Olen kyllä sanonut suoraan, että olen välillä tosi yksinäinen ja toivoisin tapaavani heitä enemmän. Vastakaikua ei ole koskaan kuulunut, kiusaantunutta hymähtelyä vain.. Eli tuntuu, että vika on minussa. Olen tylsää seuraa.
en minä usko kaikkien olevan kateellisia lapsesta /miehestä .
siinä voi olla jotain muuta takana,ehkä niiden"kavereiden" on vaikea olla ,ja katsoa kun joku on löytänyt oman juttunsa,osa voi "pelätä" vastuuta lapsesta,perheestä ja eivät edes halua ikäisensä viettävän perhe-elämää.
voi olla että sinä olet muuttunut,kypsynyt oikeanlaiseen aikuisuuteen,ei tyttö enään.
etti itelles uusi harrastus ja uudet kuviot-kaverit.jos sun on tarvinnut pyytää ja "rukoilla" kylään kavereita,anna olla.
et varmaan ole tylsää seuraa mutta jollain tavalla pelottavaa seuraa,"nuoruus" menny,joka tänä päivänä pitäisi jatkua vähintään kolme kymppiseksi, ja miehillä vielä pidempään,
Niin voihan se olla noinkin, en ole koskaan tullut itse ajatelleeksi tuota=) Huomaan, että olen pikku hiljaa alkanut kadottaa positiivisuuttani ja alan nähdä vian aina itsessäni. Kuiluhan se on, jos toiset viettää villiä nuoruutta ja itse on jo vakiintunut. Täytyy vaan keksiä jotain..Ilmoittautua vaikka jollekin kurssille tms. Katsotaan! Kiitos kaikille neuvoista ja uusista näkökulmista, lämmitti sydäntä!