Olen ahdistunut ja masentunut kaiken aikaa. Joudun syömään lääkkeitä ja tuntuu, että näin tulee olemaan lopun elämäni ajan! Avoliittokaan nykyisen miehen kanssa ei pysty vaikuttamaan tilanteeseen, tunnen itseni yksinäiseksi vaikka olemme yhdessä...Kysymykseni ovat: pääsenkö vielä joskus masennuksesta eroon ja tuntemaan rauhan sisälläni? Entä tämä suhde, miten sen jatkuvuuden kanssa tulee käymään? Kiitos vastaajalle!!!
ONKO VIELÄ TOIVOA?
Elämän vaikeus
1102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet tummien värejen saattelema nainen. Elämäsi ei ole ollut helpoimmasta päästä ja tunnet itsesi yksinäiseksi ja runnelluksi. Sinussa on kuitenkin suurta voimaa, jonka avulla jaksat tuon vaikean sairauden kanssa. Näin muuten suurella osalla ihmisiä, he ovat vahvempia kuin itse ymmärtävätkään. Miehesi on hyväsydäminen, vaikeudet hänkin elämässään nähnyt. Tummat värit hänenkin yllään häilyvät. Mutta katso kumppanisi silmiin ja näe siellä rakkaus ja toivo, jota hän kanssasi tuntee, vaikkei osaa useinkaan esiin tuoda. Yhteisen taipaleenne tulisi saada mahdollisuus jatkua vielä pitkään, jotta voitte lopullisesti nitoa kohtalonne yhteen. Teethän voitavasi yhteisen hyvän eteen. Pienetkin rakkauden merkit tuovat teitä lähemmäs toisianne ja vahvistavat liittoanne.
Koet lääkityksesi kielteisenä asiana. Näin ei tarvitsisi olla. Fyysinen terveytesi ei kärsi lääkityksestä, miksi et siis puhdistaisi mieltäsi kielteisistä tunteista. Ne ohjaavat nyt sinua liikaa lääkkeiden suhteen. En näe ympärilläsi näin tummia sävyjä seuraavan vuosikymmenen puolella. Jokin auttaa sinua kohti valon sarastusta. Mikä on sinun aamunenkelisi, sitä minä en osaa sanoa.