Onko todella ihmisen mahdotonta pitää kirjaa syödyistä kaloreista ja painostaan? Jos paino nousee, vähennetään päivittäistä kalorimäärää, kunnes paino alkaa laskea. Yksinkertaisella kirjanpidolla pitäisi muutamassa kuukaudessa löytää sopiva kalorimäärä, jolla laihtuminen on kohtuullista ja joka ei väsytä liikaa. Minua ei kiinnosta hevon häntää mitä sairauksia tai lääkkeitä teillä on, koska sopiva kalorimäärä löytyy kirjanpidon avulla joka tapauksessa. Kyllä, kalorimäärä riippuu monista tekijöistä, mutta ruokamäärä pitää soveltaa jokaisen yksilöllistä kulutusta vastaavaksi. Ostatte kirjakaupasta ison A4 ruutuvihkon, pidätte kirjaa ja lopetatte paskanjauhamisen. Hopi hopi, nyt laittamaan terveys kuntoon!
Homma on nyt näin
piiskuri
201411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minulla on tämmöinen systeemi :)
Kertyy muuten päivän tarvitsemat kalorit tosi helposti, jos ei tarkkaile syömistään vaan puppasee menemään aina kun on nälkä!
http://knubits.com/Energiaa.jpg
...vastaanpa silti. Eiköhän se ongelma ole siinä, että ihmisen psyyke ei toimi kuin robotti. Taitaa nuo melkein kaikki ongelmat olla paperilla yksinkertaisia, vaan kun se ihmisen alitajunta (joka muodostaa suurimman osan aivojen toiminnasta) ei valitettavasti osaa lukea papereita.
Tuossahan se tulikin todistettua: lihavien psyyke ei toimi normaalisti. Normaali ihminen pystyy hallitsemaan niin syömisiään kuin muitakin toimintojaan.
En menisi väittämään, että lihavuuteen liittyisi psyykkinen sairaus (yhteiskunnallisia muutoksia, kuten pellolta toimistotyöhön siirtyminen, on havaittavissa), mutta sen sijaan psyykkisiin sairauksiin anoreksiaa lukuunottamatta liittyy usein ylipainoisuus, varsinkin psyykenlääkkeiden käyttäjillä. Lääkärit ovat hyvin tietoisia siitä, että lääkitykset sotkevat elimistöä esim. lisäämällä näläntunnetta.
Unohdetaanpa nyt hetkeksi lääkkeiden aiheuttama ylipaino.
Eli ihan tavallinen "terve" ihminen syö liikaa ja lihoo. Näitähän on maamme (ja maailma) täynnä.
Sitten seuraa sairauksia, nivelkipuja, ihotulehduksia nahkamakkaroissa, hikoilua, huohotusta, verenpainetta, ahdistusta, vaateostoksilla turhautumista, ihmissuhdeongelmia kun puoliso vihjailee ylipainosta, työnsaantivaikeuksia... ja vaikka mitä muuta.
Ja silti ei osata vähentää kaloriensaantia.
Haloo! Ei voi muuta sanoa kuin että jotain on oltava vialla yläpäässä.
Kun sieltä "pellolta siirryttiin toimistoon" niin pitäis tajuta että syödään vähemmän kun kerran kulutetaan vähemmän!
etenee hitaammin kuin kulttuurievoluutio. Ihmisten näläntunne ei ole laskenut pientä kulutusta vastaavalle tasolle.
Huom. jos olisin psyykkisesti terve, ts. jaksaisin tehdä salaatteja ja lenkkeillä joka päivä, laihtuminen olisi helpompaa kuin nykyisessä itkun, kiukun ja itsetuhoisuuden sekoituksessa.
Tottapa tuo, vaikka riitahan tästä tietty syntyy kun ei saisi saarnata ja "sitäpaitsi kaikkihan tuon nyt tietävät mutta kun minulla on jokin mystinen sairaus/vaiva/vajaatoiminta jonka vuoksi se nyt vaan ei omalla kohdalla toimi, vaikka kaikki kaalisopat, Nutriletit, detoxit sun muut on kokeiltu moneen kertaan"...
Aika käsittämättömiä nämä toistuvat, sinänsä hyvin artikuloidut ja kaikin puolin kielellisesti korrektit viestit, joissa valitetaan ettei laihdu vaikka syö ihan normaalia terveellistä ruokaa ja kävelee päivittäin vähintään puoli tuntia.
Rautalangasta: Ruoan määrä ja kaloripitoisuus pitää suhteuttaa päivän kulutukseen, ja se puolen tunnin normilenkki ei välttämättä polta kuin ison kinkkuvoileivän ja lasillisen tuoremehua, jos sitäkään. Välillä tuntuu, ettei moni tajua että myös terveellinen ruoka lihottaa jos sitä syö liikaa. Keskimäärin puoli tuntia kävelyä päivässä on taasen terveelle 70 vuotiaalle erittäin hyvä, mutta 25 vuotiaasta se ei tee "liikunnallista" eikä sillä merkittäviä energiavajeitakaan saavuteta.
Päivän palkinto luovutettaneen henkilölle joka jossain näillä sivustoilla tiedusteli, eikö ole mitään keinoa laihduttaa ilman että muuttaa ruokailutottumuksiaan (liikunta ei tainnut myöskään erityisemmin kiinnostaa). Onneksi olkoon!
Se on kuule ihan yksi lysti, kiinnostaako sinua vai ei. Jos ei kiinnosta, niin pysy poissa palstalta! Meidän ei tarvitse sinulta lupaa kysyä siihen, mistä kirjoitamme ja miten toimimme! Pienennähän vähän kuvitelmia itsestäsi. Et ole maailman napa, eikä viisaus asu sinussa.
Vanha sanonta:
kävisi kuin mustalaisen hevosen: juuri kun se oppi olemaan syömättä, se kuoli.
Ihan itsekö tuon keksit :D (Doctor Philin yleisö sanoisi tässä vaiheessa "Ooooooooh" ja palvoisi häntä jumalana)
Onhan se teoriassa helppoa, mutta jos ongelmat olisivat aina ratkaistavissa oikeasti noin helposti, maailma voisi olla melko erilainen.
Mutta kun käytäntö ei ole ihan sama asia kuin teoria. Pätee kaikkeen muuhunkin. Itse en ole lihava, joten tämä aihe ei henkilökohtaisesti kosketa...mutta kärsinyt myös sellaisista vastoinkäymisistä ja hankaluuksista elämäni aikana, joista moni tietämätön varmasti voisi sanoa, että tee niin ja näin niin saat asiat hoidettua.
Asiat eivät vain aina ole niin mustavalkoisia, eivät minkään ongelman kohdalla.
Muistiinpanoissani lukee, että menin sairaanhoitajan juttusille, kun olin lihonut 53 kilosta 65 kiloon 3 kk:ssa. Psykiatrin vastaanotolla kävin ja ravitsemusterapeutilla (jonka ehdotuksesta pidin ruokapäiväkirjaa), mutta painonnousua ei saatu loppumaan, vain hidastumaan, ja lopullisessa painossa (yli 70 kg) jumitin yli 2 vuotta. Ensimmäisenä epäiltiin raskautta kun kuukautiset loppuivat, sitten kilpirauhasen vajaatoimintaa tms, eikä kenellekään tullut mieleen kertoa minulle, että ongelma on psykoosilääkkeen käytössä. Lääke oli määrätty itsemurhayrityksen jälkeen, joten psykiatrilla saattoi olla sellainen käsitys, että henki on tärkeämpi kuin paino.
Syksyllä löytyi toimiva mielialalääke ja onnistuin laihtumaan vähän siitä huolimatta, että minulla on yhtäaikaa käytössä 2 ruokahalua lisäävää lääkitystä.
noi psyykensairaudet ja lääkkeet..
Sairaudet ja lääkitykset voivat nostaa painoa reilusti. Miksi ihmiset eivät sitten hoida niitä sairauksia tai vaihda lääkitystä? Molemmat ovat mahdollisia. Itse olen tehnyt molemmat. Minulla on sairaus, joka nostaisi hoitamattomana painoa, ja lisäksi minulla oli lääkitys jonka huomasin lihottavan. Hoidin sairauden ja vaihdoin lääkityksen toiseen. Olipa taas vaikeaa.
Juu, minäkin vaihdoin lääkettä, kun olin ensin jahnannut monta vuotta dieettien ja oireiden kanssa! En tiennyt toisesta lääkkeestä MITÄÄN, ennen kuin aloin itse penkomaan netistä asioita.
"Miksi ihmiset eivät sitten hoida niitä sairauksia tai vaihda lääkitystä? Molemmat ovat mahdollisia."
Helppo puhua. Ensinnäkin, iso osa ihmisistä ei tiedä vaihtoehtoisesta lääkityksestä mitään. Ja jos tietäisivätkin, niin lääkärit eivät ole todellakaan halukkaita kirjoittamaan tuota lääkettä, jonka saa vain erikoisluvalla.
Omalla kohdallani useampikin lääkäri teilasi lääkkeen suoralta kädeltä, eikä edes suostunut harkitsemaan sen myöntämistä. Myöntävän lääkärin nimen sain viimein pengottua esiin eräältä foorumilta.
Lisäksi lääke on tavallista lääkettä n. 10 kertaa kalliimpaa, joten tietoa paremmasta lääkkeestä ei haluta juurikaan levittää. Tulee paljon halvemmaksi laittaa erityiskorvattavaksi lääkkeeksi edullinen, vaikkakin tehottomampi, lääkevaihtoehto.
Lienee sanomattakin selvää, että tuo kalliimpi lääke ei kuulu erityiskorvattavien lääkkeiden joukkoon... Ja sen takia monilla ei ole varaa siihen.
Joten kyllä, välillä on vaikeaa!
Jatkakaa jeesusteluanne. Kiitos ja näkemiin.
tehty vuosien mittaan. Zyprexa-niminen lääke laukaisi ahmimiskohtauksia (muut käyttäjät ovat kertoneet samasta asiasta) ja väsytti hirveästi. Seroquelin PITI olla harmiton, mutta eikö mitä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö puolestaan on parantumaton sairaus, ja lisäksi aivoni eivät reagoi mihinkään tunnettuun masennuslääkkeeseen.
Yhteenveto: kyllä, on vaikeaa.
Ei noin. Kyllä lääkettä saa vaihdettua jos haluaa, ja jos on epäsuotuisia sivuvaikutuksia, lääkärit kyllä yleensä kartoittavat muita vaihtoehtoja.
syöt lääkkeitä, jos niistä ei ole apua?
Yksi lääkkeistä pitää psykoottiset oireet poissa ja auttaa nukkumaan paremmin. Toinen rauhoittaa ja estää paniikkikohtauksia. Masennukseen valitettavasti ei ole toimivaa lääkettä. Jos olisi samanlainen vireystaso kuin terveellä ihmisellä, helpostihan sitä väsäisi salaatteja ja kävisi lenkillä vaikka joka päivä.
P.S. Olen pyytänyt vuoden ajan päästä sähköhoitoon, pyynnöt toistaiseksi hylätty.
"Onko todella ihmisen mahdotonta pitää kirjaa syödyistä kaloreista ja painostaan?"
Kyllä on. En tiedä onko eroa lihavien ja normaalipainoisten välillä, mutta ainakin eri elämäntilanteissa olevien välillä voi olla huomattavasti eroa.
Tässä joitakin syitä miksi se voi olla itse kullekin mahdotonta:
1. vaikea muistaa merkata joka kerta
2. vaikea arvioida määriä, esim. kuinka monta grammaa on lautasellisessa
3. ei ehdi, jos pitää syöttää lapset, kokata kiireessä, ym.
4. jää helposti merkkaamatta kun tulee yhtäkkiä jotain muuta, esim. pitää siivota lapsen kaatama maito lattialta
5. vaikea laskea kaloreita ellei paketissa lue tarkkaa määrää
6. hankalaa ottaa huomioon ravintoainesuosituksia, kaloreita, ruokaympyrää, puoli kiloa kasviksia, jne. samanaikaisesti
7. mahdotonta tietää kuinka paljon kaloreita on muiden tekemässä ruuassa, esim. ravintolassa tai kylässä
8. paino saattaa vaihdella muista syistä kuin ruuan takia (esim. kuukautiset, turvotus, runsas vedenjuonti, liikunta)
9. paino ei laske yleensä tarkalleen siinä kohtaa missä sen laskelmien mukaan pitäisi, joten se saattaa hankaloittaa oikean kalorimäärän arvioimista tai turhauttaa laihduttajan lopettamaan täysin kun tuloksia ei kuulu
10. vaikeaa löytää sopiva ravinnon ja liikunnan määrä, jossa laihtuu tarpeeksi ja ilman kohtuutonta kärsimystä
Vaikka näistäkin älyttömän hankalista kohdista joku voi selvitä, monilla on niiden lisäksi muita painoon vaikuttavia ongelmia, esim:
1. masennus - ei jaksa tehdä kunnon ruokaa eikä harrastaa liikuntaa
2. syömishäiriö - ahmiminen
3. kilpirauhasen vajaatoiminta - äkillinen muutos normaaliin aineenvaihduntaan, voi päästä pahaksi ennen kuin tajuaa mikä on ongelmana
4. huomaamattaan napostelu - mitä ei tiedosta, ei voi muuttaa
5. sokeri- tai muu ruokariippuvuus - elämä tuntuu täysin mahdottomalta ilman herkkuja
6. lääkkeen tai sairauden aiheuttama lihominen tai turvotus - lihavuuden alkuperä ei ole pelkkä ruoka, joten sitä on vaikeampi hoitaa
7. altistavia tekijöitä - geenit, lapsuuden kodin ruokatottumukset, roskaruokaa syövät kaverit tai puoliso
8. pienempi energiankulutus - ruokahalu ja vatsalaukun koko eivät ole suhteessa energiankulutuksen määrään
9. ei ole kärsivällisyyttä/ pitkäjänteisyyttä - sortuu humpuukidieetteihin tai jojo-laihdutukseen
10. itsekurin puute - jos sitä ei ole, niin mistä sitä taikoo?
Kenellä on voimia selättää edes osa näistä?
"Tässä joitakin syitä miksi se voi olla itse kullekin mahdotonta:
1. vaikea muistaa merkata joka kerta
2. vaikea arvioida määriä, esim. kuinka monta grammaa on lautasellisessa
3. ei ehdi, jos pitää syöttää lapset, kokata kiireessä, ym.
4. jää helposti merkkaamatta kun tulee yhtäkkiä jotain muuta, esim. pitää siivota lapsen kaatama maito lattialta "
Painon pudotuksen pitää olla niin tärkeä asia että se on pakko muistaa! Nuo on vaan surkeita tekosyitä, joita itsekkin käytin läskiaikoina. Väitätkö todella, ettei sinulla ole pariakymmentä sekuntia aikaa merkata ruokapäiväkirjaan?
"5. vaikea laskea kaloreita ellei paketissa lue tarkkaa määrää "
Netistä löytyy erittäin tarkkoja kaloritaulukoita, joita voi soveltaa (vähän yläkanttiin tietysti niin ei varmasti tuu syötyä liikaa)
"8. paino saattaa vaihdella muista syistä kuin ruuan takia (esim. kuukautiset, turvotus, runsas vedenjuonti, liikunta)
Perusenergiantarve on aina sama, olipa sulla turvotusta tai ei. Vaakaa ei tuijoteta et "jee, laihduin 100g, nyt saan syödä suklaapatukan!" vaan syöt sen verran vähän et varmasti laihdut. Laihdutuksen tarkoituksena on saada paino vaihtumaan, alemmas siis.
"9. paino ei laske yleensä tarkalleen siinä kohtaa missä sen laskelmien mukaan pitäisi, joten se saattaa hankaloittaa oikean kalorimäärän arvioimista tai turhauttaa laihduttajan lopettamaan täysin kun tuloksia ei kuulu "
"10. vaikeaa löytää sopiva ravinnon ja liikunnan määrä, jossa laihtuu tarpeeksi ja ilman kohtuutonta kärsimystä "
Laihduttaminen ei oo mitään taikuutta tai ydinfysiikkaa, syöt vaan vähemmän kuin kulutat. Mene ravitsemusterapeutille jos muka noin vaikeeta on ja lopeta noiden tekosyiden keksiminen niin johan alkaa paino pudota. Sinä tuet tuolla viestilläsi stereotypiaa läskeistä, että kaikki ovat laiskoja, tekosyitä keksiviä, ääliöitä.