mutta asiat eivät suju odotetulla tavalla.. niin missä vaiheessa tulee raja kun tulee luovuttaa?
Tähän on olemassa vain yksi okea vastaus, kuka tietää sen? Osaatteko vastata?
Tähän on olemassa vain yksi okea vastaus, kuka tietää sen? Osaatteko vastata?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei luovuta koskaan........
Ei koskaan.
............
kun toinen kyllästyy
oikea sanottiin jo. Siihen on olemassa vain yksi oikea vastaus, kaikki muut ovat vääriä.
niin minkä suhteen luovuttaa? mitä rakastuneet sitten yrittävät?
on varmoja molemminpuolisesta rakkaudesta, he ei luovuta. Siihen asti..... elämä on!
sitä sisimmässään(sydämessä) luovuta koskaan,haluais että ehkä kaikki muuttuu paremaksi joskus,
mutta ehkä on vaan opittava elämään tämän tunteen kanssa ,hyväksyttävä että asiat ovat näin ja opittava hyväksymään toisen valinta.
aika ei paranna ehkä haavoja kokonaan mutta lievittää tuskaa.
paitsi jos toinen sanoo, että anna jo olla, toi on kiusallista tarrautumista. Jotkut (minä) vaan on niin typeriä, ettei silti osaa deletoida tunteitaan. Pahempi tietysti sitten, jos luulee tietävänsä sen toisen kannan, että se haluaa finalisoida koko jutun, mutta se ei ookaan niin. Kumpikin kärvistelee tuskiensa kanssa ihan turhaan. Onnex on nää palstat, niin kaikkien asiathan selviää, aina!
vastaus on, jos oikeasti toista rakastaa, ei koskaan luovuta.
Itse luulin tavanneeni "sen oikean", mutta luovutti kun asiat ei menneet juuri hänen haluamallaan tavalla.
Summasummaarum, ei siis ollutkaan minulle tarkoitettu. Eikä siis edes pitäisi itkeä perään, koska tunteeni menivät aivan hukkaan, väärään ihmiseen.
rakastaa ei pidä luovuttaa. Luopua pitää silloin, kun rakastaa yksin.
Eiköhän tuo riipu paljon ensinnäkin siitä mitä tarkoitetaan luovuttamisella ja toiseksi siitä mitkä asiat ei oikein suju odotetulla tavalla sekä paljolti varmaan niistä odotuksistakin ja erityisesti ehkä niiden realistisuudesta, sillä jos esimerkiksi kärjistäen sanotaan, ett toinen odottaa, että se oma kulta tuo vaikka kuun taivaalta niin turhaa sitä varmaan on ainakaan kullastaan luopua vaan sen takia ettei se ole sitä kuuta hakenut sieltä taivaalta vuosienkaan päästä.
Mutta jos on kyse siitä sellaisesta oikeasta rakkaudesta, niin varmaan siinä pitää olla aika hyvät perustelut luovuttamiselle ennekuin se luovuttaminen syrjäyttää rakastamisen, jos sitten koskaan syrjäyttääkään, sillä totuushan on että vaikka olisi kyse väkivallasta tai muusta pahasta yhteiselossa niin jotenkin kummasti se rakkaus jossain sydämen perällä pysyy vaikkei itseään ei enää antaisikaan kohdella kaltoin.
Mutta vaikea kysymys johon ei varmastikaan ole olemassakaan suoraa yleispätevää vastausta ainakaan noin ympäripyöreästi esitetyssä muodossa kysyttäessä, vaikkakin siitä huolimatta vielä loppusanoina uskallan väittää että ei kai kuiteskaan koskaan tai ehkä sittenkin joskus, mutta toivoahan aina voi ettei milloinkaan.