Onko veeäl-piireissä yleistäkin tällainen ajattelu, johon törmäsimme eilisessä Melperiketjussa?
"Minä en ainakaan ole koskaan saanut syntejä anteeksi rukouksella."
Vastaajana toimi "Raamatusta"-ekspertti, joten kyllä kai hän tietää käytännön.
"Minä en ainakaan ole koskaan saanut syntejä anteeksi rukouksella."
Vastaajana toimi "Raamatusta"-ekspertti, joten kyllä kai hän tietää käytännön.
Vastaukset 24
Vanhimmat
omatuntokin ulkoistettu, niin miksipä ei tämäkin asia. Hakomajassa keskusteli useita vl-uskosta luopuneita, jotka olivat kyllästyneet siihen, ettei omalla omallatunnolla ollut mitään virkaa!
silloin et ole uskonut syntejä anteeksi vaikka ne sinulle olisi anteeksi annettu
älytä yhtään mitään?
Syntien synti olla uskomatta syntien anteeksi saamiseen.
http://www.inri.fi/~w462389/inri/sak/muut.htm
Ongelman muodostaa se, että monet osallistuvat tähän rituaaliin painostuksesta ja pelosta eivätkä antaudu todellisesti Herralle. Kun heille uskotellaan, että he ovat nyt pelastuneita, koska antoivat elämänsä Jeesukselle, niin osa heistä saattaa uskoa tämän valheen ja alkaa matkia kristityn elämää opetusta saadessaan. Tällaiset kääntymättömät sielut voivat näyttää niin paljon aidoilta Jumalan lapsilta, että pääsevät valvomattomien seurakuntien sisällä johtavaan asemaan. Kun jumalaton johtaa seurakuntaa, niin silloin ollaan pahasti eksyksissä ja kaikille eksytyksen salakavalille juonille alttiita. (vrt. 2Tess 2; Ilm 22:15; Jes 56:10-12; Hes 34.)
Eräs mies kertoi minulle antaneensa elämänsä kymmeniä kertoja Jeesukselle. Hän oli toiminut tuolloin jo kauan Jumalan seurakunnassa erilaisissa tehtävissä ja kuvitellut, että hänellä on profetian armolahja. Rauha häneltä kuitenkin näytti puuttuvan, kun joutui jatkuvasti etsimään uutta uskoontulokokemusta ja suorittamaan saman rituaalin kerta toisensa jälkeen. Näin voi käydä, kun turvataan johonkin uskonnolliseen suoritukseen ja rituaaliin sen sijaan, että uskottaisiin Jeesukseen ja turvattaisiin yksin Jumalan armoon Kristuksessa.
Kun Jeesus kohtasi ihmisiä matkansa varrella, niin näissä tilanteissa ei kertaakaan toimittu edellä kuvatulla tavalla: rituaaleja ei suoritettu. Jeesus julisti syntejä anteeksi ja pelastusta, vaikka toinen ei syntejä anteeksi edes pyytänyt. (Luuk 5:18-26; 7:36-50; 19:2-10; Joh 8:1-11.) Jeesus saattoi tehdä näin, koska näki ihmisten sydämiin ja tunsi, jos toisessa oli pelastava usko.
Meidän ja etsikonajassa olevien on tietysti lupa tunnustaa ääneen syntejä ja rukoilla niitä anteeksi vaikka muiden kuullen. Ei sellainen väärin ole. (vrt. Jaak 5:15-20.) Tärkeintä on aina sydämen asenne ja vilpitön kääntyminen eikä jokin uskonnollinen rituaali, jonka ansiosta luullaan Jumalan välittävän armoa.
Paavali opetti jumalattoman pelastumisesta tai oikeammin vanhurskautumisesta siten, että käytti esikuvana Daavidin syntisen rukousta. (Room 4:1-8; Psa 32:1-5.) On siis oikein, että syntinen ja jumalaton pyytää rukouksessa syntejä anteeksi Jumalalta ja uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen ja hänen pyhän verensä tuomaan lunastukseen, syntien sovitukseen. Tästä ei saa kuitenkaan tehdä mitään rituaalista kaavaa, jonka suorittamisesta tulee ikään kuin sakramentti samaan tapaan kuin kasteesta ja ehtoollisesta. Jos joku turvaa uskonnolliseen rituaaliin eikä Jumalaan Jeesuksen Kristuksen nimessä, niin hän joutuu perikatoon ja turmioon.
http://www.finbible.fi/jakeittain/VT/psalmi_32.htm
http://www.finbible.fi/jakeittain/UT/Rooma_4.htm
"Älkää rukoilko niin kuin pakanat rukoilevat, jotka
luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa
tähden kuullaan."
http://tv316.fi/
http://tv316.fi/videoarkisto/arkisto-tv-eln-sana/ajankohtaista-taivaasta-204-opeta-meita-rukoilemaan-2.html
http://tv316.fi/videoarkisto/arkisto-tv-eln-sana/ajankohtaista-taivaasta-205-opeta-meita-rukoilemaan-3.html
Johan jo vanhantestamentin aikana näki uhrattavasta eläimestä mistä synnistä kukin meni tekemään parannusta uhrialttarille.
Mutta ripistä ei saa tulla itsetarkoitus, vaan sillä ei ole muuta virkaa kuin hoidetaan nimellisiä asioita omaltatunnolta, jos ne nousee uskon esteeksi.
Tie kunnian valtakuntaan kulkee armovaltakunnan kautta.
Siitä pääsee osalliseksi uskomalla synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
Kainin ja Abelin uhrista..miksi toinen kelpasi Jumalalle ja toinen ei..?
"Raamattu itse selittää meille syyn tähän kaikkeen. Kainin elämäsä oli jo pitkän aikaaollut jotakin vierasta, sellaista joka purkautui nyt hänen sydämestään oikein julkiseksi. Jumala itse tarttui omassa puhuttelussaan Kainin vihastumiseen ja sen perusteisiin: "Miksi olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu? Eikö se niin ole? Jos hyvin teet, niin syntis anteeksi annetaan." Rekisteriraamatussa tässä seitsemännen jakeen lauseessa: "Jos hyvin teet", on alaviitteessä selitys: "Jos sinun Jumalanpalveluksesi on oikea".
Kainin ja Abelin uhreissa olikin kysymys oikeasta väärästä jumalanpalveluksesta.
Eroa ei ollut niinkään siinä, toimitettiinko uhrit muodollisesti oikein vai väärin, vaamn se oli UHRAAJIEN SYDÄMENTILASSA.
Se sydämentila, jolla Kain oli jo pitkään vaeltanut, kävi ilmi hänen synkässä vihastumisessaan veljeään kohtaan. Hänen sydämessään asui vihan henki, oikea "Kainin mieli", niin kuin usein vieläkin sanotaan vastaavanlaisista tapauksista.
Ja kun Kainilla oli tämmöinen sydän, eivät hänen tekonsakkaan voineet olla hyviä. Häneltä puuttui Jumalan Henki, joka on rakkauden Henki.
Apostoli Johannes on kirjoittanut kirjeessään rakkaudesta Jumalan lasten tuntomerkkinä ja vihasta tämän maailman tuntomerkkinä: "Sillä tämä on ilmoitus, jonka te alusta kuulitte, että me toinen toistamme rakastaisimme. Ei niin kuin Kain, joka pahasta oli, tappoi veljensä: ja minkätähden hän tappoi hänen? Sillä hänen työnsä olivat pahat, ja hänen veljensä vanhurskaat. Älkäät ihmetelkö, minun veljeni, jos teitä maailma vihaa" (1 Joh 3:11-13)
Kaikissa niissä raamatunkohdissa, joissa myöhemmin kerrotaan Aabelista tai Kainista, on tämä sama perusasetelma: Aabel oli vanhurskas ja hänen tekonsa oikeat, mutta Kain oli jumalaton ja hänen tekonsa pahat.
Aabelista jäi hyvä todistus, mutta Kainista ei.
"Uskon kautta Abel uhrasi Jumalalle suuremman uhrin kuin Kain, jonka kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kuin Jumala hänen lahjoistaan todisti: ja sen kautta hän vielä puhuu, vaikka hän kuollut on" (Hebr. 11:4)
Uskon kautta Aabelin uhri oli suurempi. Hän uhrasi lahjansa USKOVAISIN SYDÄMIN, mutta tämän lisäksi hänen uhrissaan oli "uskon kautta" nähtävissä vieläkin enemmän: Aabel uhrasi laumansa esikoisista, lampaista. Me
tunnemme hengessämme, että Aabel-veljemme uhriaan uhratessaan katseli uskon kautta myös sitä suurta uhria, Jumalan uhrikaritsaa, joka oli sovittava hänenkin syntinsä; olihan lupaus Kristuksesta vähää aikaisemmin jo annettu paratiisissa: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenens ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkeman sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän" (1 Moos. 3:15)
Syntiinlankeemuksen ja sen sovittamisen näkökulmasta katseltuna Aabelin uhri oli oikea ja mieluinen Herran edessä.
Sen sijaan Kainin uhri oli jo uhrattavan lahjan osalta peräti toisenlainen. Kainin uhri oli maan hedelmä.
On kyllä muistettava, ettei vielä tähän aikaan, Kainin ja Aabelin päivinä, ollut olemassa tarkkoja Herran antamia säädöksiä uhreista, niin kuin oli myöhemmin Israelin kansan historiassa. Mutta näiden myöhempien säädösten perusteella me voimme sanoa, että kaikissa Herralle otollisissa uhreissa tuli olla tavalla tai toisella mykana myös polttouhri, ja siihen liittyvä verenvuodatus.
Niin täytyi olla myös silloin, kun uhrattiin maan hedelmää: "Koska te tulette sille maalle, jonka minä annan teille, ja te leikkaatte sen eloa, niinteidän pitää viemän papille lyhteen teidän elostanne uutiseksi. Ja sen lyhteen pitää hänen häälyttämän Herran edessä, sillä se olis otollinen teiltä: päivää jälkeen sabbatin pitää papin sen häälyttämän. Ja teidän pitää sinä päivänä, jona teidän lyhteenne häälytetään, uhraaman virheettömän vuosikuntaisen karitsan polttouhriksi Herralle. (Moos. 23: 10 - 12).
Joka tapauksessa Kainilta puuttui polttouhri, joka taas Abelilla oli. Mutta Kainin jumalanpalvelus oli muutenkin perin toisenlainen kuin Abelilla: hän uhrasi Herralle viha sydämessään. Synnin turmeluksesta oli lähtöisin kaikki Kainin anti Herralle; pelkkää "maan hedelmää". Ei ollut ihme, ettei Herra mielistynyt Kainin uhriin.
"Kainin tien kulkijoita" (Juud. 11) on ollut noiden aikojen jälkeenkin. Jeesus sanoi heitä tulevan: "Sentähden, katso, minä lähetän teille prophetat, ja viisaat, ja kirjanoppineet; ja niistä te muutamat tapatte ja ristiinnaulitsette, ja muutamat te pieksätte teidän synagogissanne, ja vainootte kaupungista kaupunkiin. Että teidän päällenne pitää tuleman kaikki vanhurskas veri, joka vuodatettu on maan päälle hamasta vanhurskaan Aabelin verestä niin Sakariaan, Barakiaan pojan vereen asti, jonka te tapoitte templin ja alttarin vaiheilla" (Matt 23: 34-35)).
Tässä maailmassa ei ole nytrkään puutetta verettömästä alttarista eikä omavanhurskauden rakentamisesta, jonka luullaan kelpaavan Jumalalle.
Monet katkerat vihaamiset ja muhat ovat tapahtuneet Kainin hengessä näihinkin päiviin asti.
Jumalan lapset ovat kuitenkin tahtoneet Jumalan antamin voimin seistä oikean opin puolesta ja sanoa väärä vääräksi.
Tässä on usein toteutunut sekin, mitä Jeesus sanoo: "Ihmisten vihamiehet on hänen perheensä" (Matt. 10:36).
Me elämme tänä aikana ihanaa rauhan aikaa.Maallinen laki suojaa Jumalan lapsen uskomisen vapautta.
Kuitenkin aina siellä, missä seistään raittiilla hengellä Kristuksen opissa, koetaan myös katkeraa mieltä ja vihaa vääräjumalisten taholta.
Juuri nämä huusivat Herran Jeesuksen ristille.
Kirjanoppineet ja fariseukset yllyttivät kansaa huutamaan"ristiinnaulitkoon, ristiinnaulitkoon" (Matt. 27:22-23).
VAINO KÄÄRMEEN SIEMENEN JA VAIMON SIEMENE VÄLILLÄ ON TODELLISUUTTA TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ.
Ja jos asiat kulkeutuvat siihen suuntaan, että vääräjumaliset ja jotkut Jumalan lapsert sulautuvat niin yhteen, ettei tätä rajaa enää näy, silloin on kiire tarkistamaan missä vika.
Asia ei kuitenkaan ole niin, että me hakemalla hakisimme aihetta, millä me voisimme saada omavanhurskaan ja vääräjumalisen katkeraksi ja vihaiseksi, vaan siten kuin Raamattu sanoo: "Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat" (Ps. 120: 7).
KUN SEISOMME RAKKAUDESSA JA TOTUUDESSA, NIIN ENTISET MERKIT PITÄVÄT VIELÄKIN PAIKKANSA.
(Einari Lepistö - "Lammasten askelissa" -kirjasta)
Ei suinkaan se ollut itse perkele. Ei ,ei - vääräuskoinen, epäuskoinen maailman ihminenhän eli ei-veeällähän se ilman muuta on. Niin ja aamen!
kertoisivat sullekin, että ARMO pelastaa ilman veriuhrielukoita. Enää ei uhrata heinäsirkkojakaan, sääli sulle!
Miten ne sinun mielestä saadaan?
Joilla on valta ja virka saarnata synnit anteeksi.
Aloittajan kysymykseen...Rukouksella ei saa anteeksi syntejä. Voi vain rukoilla, että JUmala antaa voimia käydä parannuksen askelille.
http://www.evl.fi/katekismus/isameidan/isameidan.html
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Onko venäläiset vl:t uskovaisia. Pitävät korvakoruja ja "maalaavat"
ja laulan kuorossa.
Teillä on saarnakielto, ihan Jeesuksen istensä antama.. Pitkää suunne kiinni, ennekuin saatte voiman ylhäältä, Täytytte Pyhällä Hegellä.
Tiellä ei ole Pyhää Hekeä, se ei ole turhanpäiden, Henki antaa myös armolahjoja, niitä teillä ei ole, olette aika yksin, vain liha seurassa.