TAITAA TULLA EHYT VUOSI

PUOLI VUOTTA ILMAN RETKAHDUKSIA

Olen tässä mietiskellyt elämääni, joka on ollut kaikessa mielessä hyvin tapahtuma rikas ja vaikea. Elämän tilanteet ovat vaihdelleet ja sen myötä mielialat, joista päällimmäisinä ovat olleet syvän surun kokemiset siskon poikani traagisen auto onnettomuuden jälkeen.

Olen kuitenkin selvinnyt. Olen selvinnyt kuivilla. Jaksanut viedä arkea läpi ilman, että mieleeni ovat tulleen ajatukset kirkkaan pullon viettelevästä sisällöstä. Joka todellisuudessa antaisi minulle vain hetkellisen lohdun surulliseen olotilaan, josta yrittäisin sen turvin päästä eroon valheellisin perustein.

Viime heinä kuussa sattui viimeisin retkahdukseni. Joka jälkeen tajusin, etten voi olla juomatta muun kuin oman itseni tähden. Elämäni oli tätä ennen todellista kamppailua alkoholin juoma himon sammuttamista, hapuillen etsien keinoja milloin mistäkin.

Ei minulle riittänyt aa- ohjelma eikä tuki. Ei raitistuminen hengellisin lähtökohdin. Niitäkin vaihtoehtoja tuli kokeiltua moneen erikertaan tuloksella, joka usein tuotti vain määrä aikaisen raittiuden.

Olen löytänyt itsestäni sen miksi haluan raittiutta. Tiedostan että olen alkoholisti. Ymmärrän ne ominaisuudet itsestäni jotka vievät minua kirkkaan pullon äärelle hakemaan lohtua. Olen oppinut sisäistämään alkoholi ongelmani todelliset syyt.

Ei minun enää tarvitse juoda. Ei viettää vuosi päiviä miettien sitä mistä helvetistä olen noussut. Ei tuntea sen jälkeen tuskaa siitä että ole epäonnistunut kun retkahdin. Retkahdusta ei tule jos en sitä halua. Minä itse päätän se juonko minä vaiko en.

Jos tunne elämässä on ongelmia haen niihin ratkaisua muusta kuin alkoholista. Syvimmänkin alkoholi ongelman taustalla on mielestäni usein heikkous, jota ihminen ei halua myöntää itselleen. Ihminen on kykenemätön selvittämän itselleen sitä miksi minä olen alkoholisti. Ja mitä minun tulee tehdä, että saavutan raittiuden.

Alkoholismin perus syy onkin mielestäni siinä, ettei kykene jäsentämään omassa päässään niitä tunnetilojen hallintaan liittyviä osioitaan, jota ihmisen tulisi pystyä hallitsemaan. Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa elämä. Johon liittyy paljon hyvää ja huonoa.

Se miten meidät on kasvatettu ei ole niin tärkeää kuin se miten me itse aikuistumme. Jos löydämme itsestämme heikkoja kohtia. Tulisi meidän silloin tarkastella itseämme tunne sektorilta hyvin tarkasti.
Minulla itselläni oli yksi suuri ongelma siinä. Etten kyennyt näkemään oikein omaa elämääni.

Tunsin vain sen mitä minusta oli sanottu. Olen herkkä heikko enkä osaa enkä ymmärrä mitään.
Aivan kuin olisin syntynyt ikuiseen epäonneen. Ja että minut olisi tuomittu epäonnistumaan aina.
Olen tehnyt elämäni aikana paljon virheitä. Olen niistä kärsinyt, kantanut vastuuni tekemisistäni.

Siksi haluan sanoa itsestäni kauniisti sen, että olen kasvanut aikuisuuteen raitistumalla koko sieluni alueilta kaikilta sen osa alueilta. Raittius on mahdollisuus, joka on jokaisen ihmisen tavoitettavissa.
Siihen pääsee vain itsensä ymmärtämisellä ja oikealla asenteella omaa elämäänsä kohtaan.

Eikä tämä tarkoita sitä etteikö retkahduksia tulisi, tuskin kukaan tällä alueella on täysin ehdoton ja pystyväinen täyteen ehdottomuuteen heti. Kuitenkin senkin voi löytää ajan kanssa ja sitkeys ja kärsivällisyys yleensä palkitsee tekijänsä.

On vain opeteltava olemaan armollinen itseään ja toisia kohtaan. Ei liian jyrkkä ja tuomitseva.
Vaan armollinen ja rakastava. On osattava löytää myös myönteisiä puolia itsestään. Ja tarttua rohkeasti uuteen alkuun. Itselläni on nyt ensimmäinen reilu puoli vuotta täynnä. Ja omalta puoleltani haluan kannustaa niitä eteenpäin jotka saman asian kanssa painiskelevat. Ensimmäistä kertaa voin avoimena ja itselleni varmana sanoa että taitaa tulla ehyt vuosi raittiutta täyteen hyvällä työllä ja varmalla pohjalla.

T: Jaretc