Ulkoministeri Erkki Tuomioja antoi viime vuoden lopulla radiohaastattelun, jota selostettiin monissa lehdissä 4.11.2000. Siinä hän sanoi mm., että Venäjän suhteen Suomi ei tarvitse mitään erillistä politiikkaa. EU:n jäsenmaiden tulee Tuomiojan mukaan suhteessaan "kolmansiin maihin" soveltaa Unionin yhteistä politiikkaa ja Suomella ei ole minkäänlaista syytä olla soveltamatta tätä periaatetta.
Ulkoministeri Tuomiojan lausunto oli vastaus Venäjän suurlähettilään antamaan haastatteluun.
Eräs Suomen arvovaltaisimmista ulkopolitiikan asiantuntijoista professori Jan-Magnus Jansson totesi Tuomiojan lausunnon edellyttävän nimenomaisesti, että EU:n yhteistä politiikkaa tulee soveltaa kolmansiin maihin ylipäänsä - siis esimerkiksi Norjaan, USA:han ja Kiinaan samalla tavalla kuin Venäjään. Jos tästä lähdetään, niin tällöin tarve perinteiseen kahden väliseen ulkopolitiikkaan käytännöllisesti katsoen katoaa, arvioi professori Jansson.
Jansson huomautti, että meillä on Venäjällä valvottavana elintärkeitä kansallisia intressejä kaikilla alueilla. Janssonin mukaan välistä myös vastuullisessa asemassa olevat henkilöt sanovat, että Venäjään tulee suhtautua kuin "mihin hyvänsä toiseen valtioon". Tämä on luultavasti reaktio sille erityisasemalle, joka Venäjällä oli Suomen politiikassa toisesta maailmansodasta vuoteen 1990 asti, mutta tällainen päättely voi johtaa todellisuudelle vieraaseen formalismiin. Pitkälle menevä reaalipolitiikka johtaa ehkä kyynisyyteen, mutta pitkälle menevä formalismi johtaa sokeuteen kirjoitti professori Jan-Magnus Jansson Hufvudstadsbladetissa 8.11. 2000.
Kysymys Suomen omasta ulkopolitikasta Venäjän suhteen nousisi tietysti erityisesti esille, jos EU:n ja Venäjän välille puhkeaisi vakava kriisi. Miten Suomen tulisi tuossa tilanteessa käyttäytyä? Pitäisikö suomalaistenkin noudattaa edelleen EU:n yhteistä Venäjän politiikkaa, vaikka se tietäisi Suomenkin joutumista napit vastakkain Venäjän kanssa?
Suomen Sotilas -lehdessä 8/2000 julkaistiin puolustusvoimain komentajan Gustav Hägglundin haastattelu. Kenraali Hägglundin haastattelussa todetaan: "Kysyttäessä komentajalta, miten hän näkee kansainvälisen osallistumisen ja puhtaan kansallisen puolustuksen välisen tasapainon tulevaisuudessa, vai voidaanko tulevaisuudessa enää puhuakaan pelkästä kansallisesta puolustuksesta, hän vastasi: 'Kyllä siitä voidaan puhua, koska Suomea ei puolusta kukaan muu kuin suomalaiset' ja jatkaa, että 'meillä ei ole mitään takeita siitä, että kukaan muu olisi tästä kiinnostunut'."
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Ulkoministeri Tuomiojan lausunto oli vastaus Venäjän suurlähettilään antamaan haastatteluun.
Eräs Suomen arvovaltaisimmista ulkopolitiikan asiantuntijoista professori Jan-Magnus Jansson totesi Tuomiojan lausunnon edellyttävän nimenomaisesti, että EU:n yhteistä politiikkaa tulee soveltaa kolmansiin maihin ylipäänsä - siis esimerkiksi Norjaan, USA:han ja Kiinaan samalla tavalla kuin Venäjään. Jos tästä lähdetään, niin tällöin tarve perinteiseen kahden väliseen ulkopolitiikkaan käytännöllisesti katsoen katoaa, arvioi professori Jansson.
Jansson huomautti, että meillä on Venäjällä valvottavana elintärkeitä kansallisia intressejä kaikilla alueilla. Janssonin mukaan välistä myös vastuullisessa asemassa olevat henkilöt sanovat, että Venäjään tulee suhtautua kuin "mihin hyvänsä toiseen valtioon". Tämä on luultavasti reaktio sille erityisasemalle, joka Venäjällä oli Suomen politiikassa toisesta maailmansodasta vuoteen 1990 asti, mutta tällainen päättely voi johtaa todellisuudelle vieraaseen formalismiin. Pitkälle menevä reaalipolitiikka johtaa ehkä kyynisyyteen, mutta pitkälle menevä formalismi johtaa sokeuteen kirjoitti professori Jan-Magnus Jansson Hufvudstadsbladetissa 8.11. 2000.
Kysymys Suomen omasta ulkopolitikasta Venäjän suhteen nousisi tietysti erityisesti esille, jos EU:n ja Venäjän välille puhkeaisi vakava kriisi. Miten Suomen tulisi tuossa tilanteessa käyttäytyä? Pitäisikö suomalaistenkin noudattaa edelleen EU:n yhteistä Venäjän politiikkaa, vaikka se tietäisi Suomenkin joutumista napit vastakkain Venäjän kanssa?
Suomen Sotilas -lehdessä 8/2000 julkaistiin puolustusvoimain komentajan Gustav Hägglundin haastattelu. Kenraali Hägglundin haastattelussa todetaan: "Kysyttäessä komentajalta, miten hän näkee kansainvälisen osallistumisen ja puhtaan kansallisen puolustuksen välisen tasapainon tulevaisuudessa, vai voidaanko tulevaisuudessa enää puhuakaan pelkästä kansallisesta puolustuksesta, hän vastasi: 'Kyllä siitä voidaan puhua, koska Suomea ei puolusta kukaan muu kuin suomalaiset' ja jatkaa, että 'meillä ei ole mitään takeita siitä, että kukaan muu olisi tästä kiinnostunut'."
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.