Suomessa on erittäin paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole vanhempia, veljiä, nais- tai miesystävää. Heillä ei ole myöskään harrastuksia, eikä hauskaa missään, he tuntevat oikeasti yksinäisyyttä.
Moni heistä on taloudellisessa ahdingossa, josta ei ole ulospääsyä, ei ole muuta kuin kärsimykset jäljellä.
Ajatella, jos tuossa tilassa vielä joutuisi kiusattavaksi, olisiko enää mitään toivoa?
Moni heistä on taloudellisessa ahdingossa, josta ei ole ulospääsyä, ei ole muuta kuin kärsimykset jäljellä.
Ajatella, jos tuossa tilassa vielä joutuisi kiusattavaksi, olisiko enää mitään toivoa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hehe.. No harvapa nyt kiusatuksi joutuu yksinään ollessaan.. Toisaalta eihän se tuommoinen tilanne mikään mukava ole.. Tosiaan noiden ystävien/kumppanin/vastakkaista sukupuolta olevien ihmisten saaminen on yleensä aika vaikeaa jopa joillekin "sosiaalisille" tapauksille.. Joten ei se ole helppoa usein niillekkään jotka jo muutenkin ovat hieman syrjäytyneet jne.. Yleensä vielä kun ihmiset eivät hyväksy sitä että olet vain "ihminen" vaan pitäisi olla sitä, tätä, tuota ja kaikkea muutakin sen lisäksi.. Et jotakin hyötyäkin pitäis olla jos joku haluaa olla ystäväsi.. Niinhän se on tietysti hieman kaikilla... (en ole oikeastaan tavannut vielä ihmistä joka ei millään tavalla haluaisi hyötyä toisesta). Semmoisia tosin ei oikeastaan olekkaan.. Tosin hyötynäkökulmat ihmiset vain ajattelevat eri tavalla.. Siinä missä jollekin riittää vaikka se että olet hänen kanssaan niin toinen haluaa rahaa ja joku kolmas jotakin muuta jne.