Oma kokemus

Jotta voisit uskotella itsellesi että mitään alkiota ei olekaan tai ainakaan näy..?

apua? kirjoitti:

Jotta voisit uskotella itsellesi että mitään alkiota ei olekaan tai ainakaan näy..?

tottakai siellä jotain näkyy, mutta rv 7 ja risat tuskin näkyy jalkoja ja käsiä, päätä tai häntää. Suurin osa, mitä näkyy on muuta raskausmateriaalia kuin itse alkio. Jos abortista on todellakin varma, kuten itse olin, tein sen mieluusti kotona, ilman muita keskeyttäjiä ja ilman tunnesiteitä alkioon. Pääasia, että pääsin raskausoireista ja odottamisesta eroon aloittaakseni normaalin elämän.

apua? kirjoitti:

Jotta voisit uskotella itsellesi että mitään alkiota ei olekaan tai ainakaan näy..?

Jahas ja minkäköhän takia mun edes tarvitsisi uskotella itselleni yhtikäs mitään.Tiedän kyllä varsin hyvin mitä tuolta kohdusta on ulos tulossa.
Sinun tai kenenkään muunkaan syyllistämis/pelottelu tekstit ei muuta päätöstäni suuntaan tai toiseen ja tuskimpa monenkaan muunkaan,joten antasit jo olla.

apua? kirjoitti:

Jotta voisit uskotella itsellesi että mitään alkiota ei olekaan tai ainakaan näy..?

Minulla kaikki ei mennyt ihan noin. Heräsin raskauden mahdollisuuteen tammikuun puolessa välissä, kun kuukautiset ei alkaneetkaan ja testihän sen sitten todisti. Ensimmäiset ajatukset vaihtelivat kauhusta, kiukusta ja surusta suunnattomaan vitutukseen, että taas pitäisi alkaa vaipparalliin. Aluksi en edes aborttia suostunut ajattelemaan, koska TIESIN siitä tulevan vaikea päätös. Miehen kanssa tappelimme ja väittelimme, itkimme ja syyttelimme, kunnes saimme jonkun järkevän sävyn keskusteluillemme.

Syyt - jotka ovat aivan täysin meidän oma asiamme - koko keskeytykseen olivat täysin epäitsekkäät ja osittain lääketieteellisetkin, joten ajattelin, että ehkä tästä selvitään, kun se käydään yhdessä läpi. Olin jopa ajatellut, että mielumin pistän kroppani koville ja hoidatan homman kaavinnalla, kuin lähden lastani lääkkeillä myrkyttämään.

Korostan tässä nyt, että viimeisten kuukautisten mukaan piti olla kasassa korkeintaan siellä 7-8vkolla, kun menimme gynen polille keskiviikkona. Tiesin ultraavan lääkärin ilmeestä, että nyt oli jotain muutakin tässä jutussa, kunnes hän pamautti viikkoja olevan jo 10 3. Kaavinnasta ei edes keskusteltu - tai keskusteltiin sen verran, että ilmaisin vahvasti mielipiteeni lääkkeellisestä abortista. Koska viikot olivat jo noin pitkällä, mietintäaikaa annettiin arviolta 10 minuuttia, jona aikana sekä lääkäri että hoitaja jankuttivat, että aina on tehty näin. Kysyin suoraan, miten Mifegyn tabletti vaikuttaa, ja minulle kerrottiin sen pehmittävän ja valmistelevan elimistöä tulevaan. Kaikki hoituisi lopullisesti parin päivän kuluttua cytoteceillä osastoseurannassa. Lopulta kapinamielellä - osittain shokissa siitä, että raskaus olikin jo tosi pitkällä nielin tabletin. Kotona luin kirjallisista ohjeista, että olin tehnyt juuri niin kuin en olisi halunnut tehdä, eli myrkyttänyt oman lapseni, aiheuttanut hänelle pysyviä vaurioita ja abortti oli nyt peruuttamaton.

Tästä alkoi alamäkeni. Torstaina alkoivat paniikkikohtaukseni, joiden aikana mietin todella itsetuhoisia ajatuksia. Puhuin niistä mieheni kanssa ja kun perjantaina menin osastolle ilmoitin, etten suostu lääkkeelliseen aborttiin, koska pelkäsin, että sen lisäksi, että minut pakotettiin myrkyttämään lapseni, minun pitäisi vielä itse hänet vetää vessasta alas. Saimme sovittua, että cytotecit laitetaan pehmittämään kohdun suu niin, ettei kaavinnan aikana tulisi vaurioita.

Kaikki oli ohitse kahdessa ja puolessa tunnissa. Minulle oli käynnistetty synnytys, jonka päätteeksi lopputulos - joka ei todellakaan ollut luumun kokoinen heitettiin roskikseen. Tämän jälkeen päälimmäinen ajatus oli, ettei omalla elämällä ole enää mitään väliä, koska ei minua ole tässäkään asiassa kuunneltu. Pääsin kotiin lauantaina rauhottavien lääkkeiden kanssa, joita kävin jo samana iltana hakemassa lisää. Sunnuntaina paniikkikohtaukset ja itsetuhoiset ajatuksen kohdistuivat jo konkreettisemmin itseeni ja jopa kolmeen ihanaan lapseeni, jolloin läksin hakemaan ammattiapua.

Tästä kaikesta on vasta viikko, mutta olen päässyt elämän syrjästä kiinni. Olen ollut suljetulla osastolla, koska se on ollut ainoa paikka, jossa olen tuntenut olevani turvassa itseltäni. Päätöstä en kadu. Tässä elämän tilanteessa abortti oli kahdesta huonosta vaihtoehdoista se vaikeampi, mutta ehdottomasti se parempi. Se miten reagoin itse tähän kaikkeen en olisi osannut suurimmissa kuvitelmissakaan ennustaa. Potilasasiamieheen olen ollut yhteyksissä. Minusta sairaala on sössinyt ja pahasti ja loukannut oikeuksiani potilaana.

Voimia kaikille joilla sama päätös on ollut tai on edessä. Vahvat ihmiset pystyvät kulkemaan vaikean tien kautta!

liki järkensä menettänyt kirjoitti:

Minulla kaikki ei mennyt ihan noin. Heräsin raskauden mahdollisuuteen tammikuun puolessa välissä, kun kuukautiset ei alkaneetkaan ja testihän sen sitten todisti. Ensimmäiset ajatukset vaihtelivat kauhusta, kiukusta ja surusta suunnattomaan vitutukseen, että taas pitäisi alkaa vaipparalliin. Aluksi en edes aborttia suostunut ajattelemaan, koska TIESIN siitä tulevan vaikea päätös. Miehen kanssa tappelimme ja väittelimme, itkimme ja syyttelimme, kunnes saimme jonkun järkevän sävyn keskusteluillemme.

Syyt - jotka ovat aivan täysin meidän oma asiamme - koko keskeytykseen olivat täysin epäitsekkäät ja osittain lääketieteellisetkin, joten ajattelin, että ehkä tästä selvitään, kun se käydään yhdessä läpi. Olin jopa ajatellut, että mielumin pistän kroppani koville ja hoidatan homman kaavinnalla, kuin lähden lastani lääkkeillä myrkyttämään.

Korostan tässä nyt, että viimeisten kuukautisten mukaan piti olla kasassa korkeintaan siellä 7-8vkolla, kun menimme gynen polille keskiviikkona. Tiesin ultraavan lääkärin ilmeestä, että nyt oli jotain muutakin tässä jutussa, kunnes hän pamautti viikkoja olevan jo 10 3. Kaavinnasta ei edes keskusteltu - tai keskusteltiin sen verran, että ilmaisin vahvasti mielipiteeni lääkkeellisestä abortista. Koska viikot olivat jo noin pitkällä, mietintäaikaa annettiin arviolta 10 minuuttia, jona aikana sekä lääkäri että hoitaja jankuttivat, että aina on tehty näin. Kysyin suoraan, miten Mifegyn tabletti vaikuttaa, ja minulle kerrottiin sen pehmittävän ja valmistelevan elimistöä tulevaan. Kaikki hoituisi lopullisesti parin päivän kuluttua cytoteceillä osastoseurannassa. Lopulta kapinamielellä - osittain shokissa siitä, että raskaus olikin jo tosi pitkällä nielin tabletin. Kotona luin kirjallisista ohjeista, että olin tehnyt juuri niin kuin en olisi halunnut tehdä, eli myrkyttänyt oman lapseni, aiheuttanut hänelle pysyviä vaurioita ja abortti oli nyt peruuttamaton.

Tästä alkoi alamäkeni. Torstaina alkoivat paniikkikohtaukseni, joiden aikana mietin todella itsetuhoisia ajatuksia. Puhuin niistä mieheni kanssa ja kun perjantaina menin osastolle ilmoitin, etten suostu lääkkeelliseen aborttiin, koska pelkäsin, että sen lisäksi, että minut pakotettiin myrkyttämään lapseni, minun pitäisi vielä itse hänet vetää vessasta alas. Saimme sovittua, että cytotecit laitetaan pehmittämään kohdun suu niin, ettei kaavinnan aikana tulisi vaurioita.

Kaikki oli ohitse kahdessa ja puolessa tunnissa. Minulle oli käynnistetty synnytys, jonka päätteeksi lopputulos - joka ei todellakaan ollut luumun kokoinen heitettiin roskikseen. Tämän jälkeen päälimmäinen ajatus oli, ettei omalla elämällä ole enää mitään väliä, koska ei minua ole tässäkään asiassa kuunneltu. Pääsin kotiin lauantaina rauhottavien lääkkeiden kanssa, joita kävin jo samana iltana hakemassa lisää. Sunnuntaina paniikkikohtaukset ja itsetuhoiset ajatuksen kohdistuivat jo konkreettisemmin itseeni ja jopa kolmeen ihanaan lapseeni, jolloin läksin hakemaan ammattiapua.

Tästä kaikesta on vasta viikko, mutta olen päässyt elämän syrjästä kiinni. Olen ollut suljetulla osastolla, koska se on ollut ainoa paikka, jossa olen tuntenut olevani turvassa itseltäni. Päätöstä en kadu. Tässä elämän tilanteessa abortti oli kahdesta huonosta vaihtoehdoista se vaikeampi, mutta ehdottomasti se parempi. Se miten reagoin itse tähän kaikkeen en olisi osannut suurimmissa kuvitelmissakaan ennustaa. Potilasasiamieheen olen ollut yhteyksissä. Minusta sairaala on sössinyt ja pahasti ja loukannut oikeuksiani potilaana.

Voimia kaikille joilla sama päätös on ollut tai on edessä. Vahvat ihmiset pystyvät kulkemaan vaikean tien kautta!

Lue lisää

Mulla oli sama juttu noiden viikkojen kanssa. Viimeisten kuukautisten mukaan piti olla n.7 viikkoa, mutta olikin jo yli 9.

Tein abortin lääkkeillä, enismmäisen lääkkeen oton jälkeen ei ollu mitään oireita, ja pääsin heti seuraavana päivänä siitä sairaalaan ottamaan toiset lääkkeet. Niiden laittamisen jälkeen meni suunnilleen 10 min ja alkoi särkeä selkää ja vähän myöhemmin vatsakivut, jotka oli aivan totaallisen sietämättömät. Sain kivunlievitykseksi yhden buranan, joka ei auttanut yhtään mitään, kärvistelin kolme tuntia seurannassa hirveässä tuskassa ja kivuissa.
Vaikka se sattui niin perkeleesti, niin silti ajattelin että tämä on ihan oikein minulle kun ole tämän päätöksen tehnyt, saan nyt myös kärsiä siitä.

Vuoto alkoi vähän ennen kun pääsin lähtemään kotiin. Se oli tosi runsasta, kotiin päästyäni istun ainakin puoli tuntia vessanpöntöllä kun sitä tuli niin paljon, en voinut liikkua mihikään kun ei auttanut vaikka oli side housuissa, silti valui vaan jalkoja pitkin.

Myöhemmin mulle tuli tosi huono olo ja oksensin muutaman kerran, varmaan sen runsaan veren vuodon takia. Nukuin muutaman tunnin, ja kun heräsin olo oli jo vähän helpottunut.

Illalla katottiin leffaa mieheni kanssa, ja yht äkkiä alkoi tuntua kuin olisi tullu pissat housuun tai jotain, kun verta tuli niin paljon. Menin vessaan ja siinä siteen päällä oli sellainen n. 8 cm pituinen verinen klöntti, jotenkin pelästyin sitä kauheasti ja vedin hädissäni sen vessanpöntöstä alas. Vasta hetki sen jälkeen tajusin mikä se oli.

Vuodot kesti minulla n. 4 viikkoa ja kivutkin kesti ainakin 2 viikkoa. Oli monia öitä jolloin en pystynyt nukkumaan, kun sattui niin paljon, eivätkä särkylääkkeet auttaneen oikeen mitään. Koko sen ajan en pystynyt tekemään mitään, muuta kun makaamaan sängyssä kun huimasi niin paljon ja itkemään sitä kipua.

.... kirjoitti:

Mulla oli sama juttu noiden viikkojen kanssa. Viimeisten kuukautisten mukaan piti olla n.7 viikkoa, mutta olikin jo yli 9.

Tein abortin lääkkeillä, enismmäisen lääkkeen oton jälkeen ei ollu mitään oireita, ja pääsin heti seuraavana päivänä siitä sairaalaan ottamaan toiset lääkkeet. Niiden laittamisen jälkeen meni suunnilleen 10 min ja alkoi särkeä selkää ja vähän myöhemmin vatsakivut, jotka oli aivan totaallisen sietämättömät. Sain kivunlievitykseksi yhden buranan, joka ei auttanut yhtään mitään, kärvistelin kolme tuntia seurannassa hirveässä tuskassa ja kivuissa.
Vaikka se sattui niin perkeleesti, niin silti ajattelin että tämä on ihan oikein minulle kun ole tämän päätöksen tehnyt, saan nyt myös kärsiä siitä.

Vuoto alkoi vähän ennen kun pääsin lähtemään kotiin. Se oli tosi runsasta, kotiin päästyäni istun ainakin puoli tuntia vessanpöntöllä kun sitä tuli niin paljon, en voinut liikkua mihikään kun ei auttanut vaikka oli side housuissa, silti valui vaan jalkoja pitkin.

Myöhemmin mulle tuli tosi huono olo ja oksensin muutaman kerran, varmaan sen runsaan veren vuodon takia. Nukuin muutaman tunnin, ja kun heräsin olo oli jo vähän helpottunut.

Illalla katottiin leffaa mieheni kanssa, ja yht äkkiä alkoi tuntua kuin olisi tullu pissat housuun tai jotain, kun verta tuli niin paljon. Menin vessaan ja siinä siteen päällä oli sellainen n. 8 cm pituinen verinen klöntti, jotenkin pelästyin sitä kauheasti ja vedin hädissäni sen vessanpöntöstä alas. Vasta hetki sen jälkeen tajusin mikä se oli.

Vuodot kesti minulla n. 4 viikkoa ja kivutkin kesti ainakin 2 viikkoa. Oli monia öitä jolloin en pystynyt nukkumaan, kun sattui niin paljon, eivätkä särkylääkkeet auttaneen oikeen mitään. Koko sen ajan en pystynyt tekemään mitään, muuta kun makaamaan sängyssä kun huimasi niin paljon ja itkemään sitä kipua.

Lue lisää

En ymmärrä, miten sinut on päästetty lähtemään, ennen kuin vuoto on kunnolla alkanut ja sikiö&istukka ovat tulleet ulos, koska viikkoja oli kuitenkin jo 9?

Ehkä tämä sitten on yleistä muualla, itseäni ei päästetty lähtemään ennen kuin kätilö oli tarkastanut, että sikiö ja istukka ovat tulleet ulos. Cytotec-pillereitä olisi annettu uusi satsi, jos mitään ei olisi alkanut tulemaan ulos. Eikä sikiötä & istukkaa todellakaan vedetty vessasta alas.

Tuntuu vain oudolta, että keskeytystä tullut nainen lasketaan kotiin, ennen kuin keskeytys on "onnistunut". Etenkin kun viikkoja on jo enemmän, hyvin varhaisilla viikoillahan sikiötä on vaikea havaita.

.... kirjoitti:

Mulla oli sama juttu noiden viikkojen kanssa. Viimeisten kuukautisten mukaan piti olla n.7 viikkoa, mutta olikin jo yli 9.

Tein abortin lääkkeillä, enismmäisen lääkkeen oton jälkeen ei ollu mitään oireita, ja pääsin heti seuraavana päivänä siitä sairaalaan ottamaan toiset lääkkeet. Niiden laittamisen jälkeen meni suunnilleen 10 min ja alkoi särkeä selkää ja vähän myöhemmin vatsakivut, jotka oli aivan totaallisen sietämättömät. Sain kivunlievitykseksi yhden buranan, joka ei auttanut yhtään mitään, kärvistelin kolme tuntia seurannassa hirveässä tuskassa ja kivuissa.
Vaikka se sattui niin perkeleesti, niin silti ajattelin että tämä on ihan oikein minulle kun ole tämän päätöksen tehnyt, saan nyt myös kärsiä siitä.

Vuoto alkoi vähän ennen kun pääsin lähtemään kotiin. Se oli tosi runsasta, kotiin päästyäni istun ainakin puoli tuntia vessanpöntöllä kun sitä tuli niin paljon, en voinut liikkua mihikään kun ei auttanut vaikka oli side housuissa, silti valui vaan jalkoja pitkin.

Myöhemmin mulle tuli tosi huono olo ja oksensin muutaman kerran, varmaan sen runsaan veren vuodon takia. Nukuin muutaman tunnin, ja kun heräsin olo oli jo vähän helpottunut.

Illalla katottiin leffaa mieheni kanssa, ja yht äkkiä alkoi tuntua kuin olisi tullu pissat housuun tai jotain, kun verta tuli niin paljon. Menin vessaan ja siinä siteen päällä oli sellainen n. 8 cm pituinen verinen klöntti, jotenkin pelästyin sitä kauheasti ja vedin hädissäni sen vessanpöntöstä alas. Vasta hetki sen jälkeen tajusin mikä se oli.

Vuodot kesti minulla n. 4 viikkoa ja kivutkin kesti ainakin 2 viikkoa. Oli monia öitä jolloin en pystynyt nukkumaan, kun sattui niin paljon, eivätkä särkylääkkeet auttaneen oikeen mitään. Koko sen ajan en pystynyt tekemään mitään, muuta kun makaamaan sängyssä kun huimasi niin paljon ja itkemään sitä kipua.

Lue lisää

on totta, kyseessä on hoitovirhe noilla viikoilla. Mikä sairaala, mikä osasto?

.... kirjoitti:

Mulla oli sama juttu noiden viikkojen kanssa. Viimeisten kuukautisten mukaan piti olla n.7 viikkoa, mutta olikin jo yli 9.

Tein abortin lääkkeillä, enismmäisen lääkkeen oton jälkeen ei ollu mitään oireita, ja pääsin heti seuraavana päivänä siitä sairaalaan ottamaan toiset lääkkeet. Niiden laittamisen jälkeen meni suunnilleen 10 min ja alkoi särkeä selkää ja vähän myöhemmin vatsakivut, jotka oli aivan totaallisen sietämättömät. Sain kivunlievitykseksi yhden buranan, joka ei auttanut yhtään mitään, kärvistelin kolme tuntia seurannassa hirveässä tuskassa ja kivuissa.
Vaikka se sattui niin perkeleesti, niin silti ajattelin että tämä on ihan oikein minulle kun ole tämän päätöksen tehnyt, saan nyt myös kärsiä siitä.

Vuoto alkoi vähän ennen kun pääsin lähtemään kotiin. Se oli tosi runsasta, kotiin päästyäni istun ainakin puoli tuntia vessanpöntöllä kun sitä tuli niin paljon, en voinut liikkua mihikään kun ei auttanut vaikka oli side housuissa, silti valui vaan jalkoja pitkin.

Myöhemmin mulle tuli tosi huono olo ja oksensin muutaman kerran, varmaan sen runsaan veren vuodon takia. Nukuin muutaman tunnin, ja kun heräsin olo oli jo vähän helpottunut.

Illalla katottiin leffaa mieheni kanssa, ja yht äkkiä alkoi tuntua kuin olisi tullu pissat housuun tai jotain, kun verta tuli niin paljon. Menin vessaan ja siinä siteen päällä oli sellainen n. 8 cm pituinen verinen klöntti, jotenkin pelästyin sitä kauheasti ja vedin hädissäni sen vessanpöntöstä alas. Vasta hetki sen jälkeen tajusin mikä se oli.

Vuodot kesti minulla n. 4 viikkoa ja kivutkin kesti ainakin 2 viikkoa. Oli monia öitä jolloin en pystynyt nukkumaan, kun sattui niin paljon, eivätkä särkylääkkeet auttaneen oikeen mitään. Koko sen ajan en pystynyt tekemään mitään, muuta kun makaamaan sängyssä kun huimasi niin paljon ja itkemään sitä kipua.

Lue lisää

ei taida kovin lähellä totuutta olla noilla viikoilla. 9-10 viikolla sikiö on muistaakseni n. 2-4cm pitkä.

Jos tarinasi kirjoitti:

on totta, kyseessä on hoitovirhe noilla viikoilla. Mikä sairaala, mikä osasto?

Totta on ja kyllä ne vaan päästi kotiin, eikä ees kysellyt mitään onko tullut ulos tai varsinkaa tarkistanut, kysyi vaan onko vuoto alkanu ja siitä suoraan pääsin lähtemään. Kättäri, osasto 8.

Jungle Drum kirjoitti:

ei taida kovin lähellä totuutta olla noilla viikoilla. 9-10 viikolla sikiö on muistaakseni n. 2-4cm pitkä.

En tarkottanu että se sikiö oli niin pitkä, vaan se oli sellasen klöntin "sisällä" ja se oli suunnilleen sen n.8 cm kokonen.

... kirjoitti:

En tarkottanu että se sikiö oli niin pitkä, vaan se oli sellasen klöntin "sisällä" ja se oli suunnilleen sen n.8 cm kokonen.

sellainen "veriklöntti" oli tosiaan lähemmäs 10 cm... Kahdeksannella viikolla.

Jungle Drum kirjoitti:

En ymmärrä, miten sinut on päästetty lähtemään, ennen kuin vuoto on kunnolla alkanut ja sikiö&istukka ovat tulleet ulos, koska viikkoja oli kuitenkin jo 9?

Ehkä tämä sitten on yleistä muualla, itseäni ei päästetty lähtemään ennen kuin kätilö oli tarkastanut, että sikiö ja istukka ovat tulleet ulos. Cytotec-pillereitä olisi annettu uusi satsi, jos mitään ei olisi alkanut tulemaan ulos. Eikä sikiötä & istukkaa todellakaan vedetty vessasta alas.

Tuntuu vain oudolta, että keskeytystä tullut nainen lasketaan kotiin, ennen kuin keskeytys on "onnistunut". Etenkin kun viikkoja on jo enemmän, hyvin varhaisilla viikoillahan sikiötä on vaikea havaita.

Lue lisää

Siinä oli kylläkin joku harjottelija joka sen toimenpiteen mulle teki, ja sit ihan osaava henkilö oli vaan välillä siinä mukana. Ja se harjottelija päästi mut kotiin heti kun kerroin että vuoto oli alkanut... varmaan siitä johtuu et pääsin heti lähtemään eikä tehty mitään sen kummempia. Aamulla toimenpide tehtiin ja vasta illalla 11 aikaan kaikki tuli ulos.

satuapa kirjoitti:

sellainen "veriklöntti" oli tosiaan lähemmäs 10 cm... Kahdeksannella viikolla.

niin, eiks siinä tuu mukana kuitenkin vähän muutakin kun se pelkkä sikiö.

... kirjoitti:

niin, eiks siinä tuu mukana kuitenkin vähän muutakin kun se pelkkä sikiö.

Etenkin alkuraskaudessa sen muun ulostulevan raskauskudoksen suhde alkion kokoon on tosi iso.

Jungle Drum kirjoitti:

ei taida kovin lähellä totuutta olla noilla viikoilla. 9-10 viikolla sikiö on muistaakseni n. 2-4cm pitkä.

10 viikoinen sikiö on 5 cm mittainen ja painaa
18 g,sillä on jo kädet ja jalat,sekä silmät
kehittyneet.

juulia kirjoitti:

10 viikoinen sikiö on 5 cm mittainen ja painaa
18 g,sillä on jo kädet ja jalat,sekä silmät
kehittyneet.

puuhanneet. Minä tein kaiken kotona lukuunottamatta ensimmäistä pilleriä Kätilöopistolla. Aamulla otin kaksi kipulääkettä ja tästä tunnin päästä laitoin kaksi keskeytyslääkettä sisääni. Kaikki tuli ulos neljässä tunnissa, eikä kukaan tullut tarkistamaan pönttöäni tai housujani. Kaiken tein omasta halustani yksin kotonani.

siellä osastolla kirjoitti:

puuhanneet. Minä tein kaiken kotona lukuunottamatta ensimmäistä pilleriä Kätilöopistolla. Aamulla otin kaksi kipulääkettä ja tästä tunnin päästä laitoin kaksi keskeytyslääkettä sisääni. Kaikki tuli ulos neljässä tunnissa, eikä kukaan tullut tarkistamaan pönttöäni tai housujani. Kaiken tein omasta halustani yksin kotonani.

Lue lisää

millä viikoilla olit kun keskeytys tehtiin?

Jungle Drum kirjoitti:

millä viikoilla olit kun keskeytys tehtiin?

Raskausviikkoja minulla oli 8 1

juulia kirjoitti:

10 viikoinen sikiö on 5 cm mittainen ja painaa
18 g,sillä on jo kädet ja jalat,sekä silmät
kehittyneet.

10 viikkoinen sikiö = 12 raskausviikko

siellä osastolla kirjoitti:

puuhanneet. Minä tein kaiken kotona lukuunottamatta ensimmäistä pilleriä Kätilöopistolla. Aamulla otin kaksi kipulääkettä ja tästä tunnin päästä laitoin kaksi keskeytyslääkettä sisääni. Kaikki tuli ulos neljässä tunnissa, eikä kukaan tullut tarkistamaan pönttöäni tai housujani. Kaiken tein omasta halustani yksin kotonani.

Lue lisää

Jos joku oikeasti pystyy tekemään abortin, kun pihalle on tulossa mädän avokadon kokoinen klöntti vuodot päälle, niin sanon, että viiraapa teillä pahasti. Minusta isoilla viikoilla tehtävä abortti kuuluu AINA tehdä sairaalavalvonnassa!

juulia kirjoitti:

10 viikoinen sikiö on 5 cm mittainen ja painaa
18 g,sillä on jo kädet ja jalat,sekä silmät
kehittyneet.

.. melkein kaikki sisäelimet muodostuneet.

Se 10+3 "synnyttänyt... kirjoitti:

Jos joku oikeasti pystyy tekemään abortin, kun pihalle on tulossa mädän avokadon kokoinen klöntti vuodot päälle, niin sanon, että viiraapa teillä pahasti. Minusta isoilla viikoilla tehtävä abortti kuuluu AINA tehdä sairaalavalvonnassa!

Lue lisää

En tiedä mitä tarkoitat sankaruudella, mutta abortti oli oma asiani ja siksi halusin sen tehdä kotona ja yksin. En tiennyt tulenko kärsimään apljon vai vähän, mutta halusin kärsiä yksin ja kotona. Kysyin vielä onko sairaalassa mitään yksityisyyttä, mutta sain vastauksen, että olen avo-osastolla ja todennäköisesti viiden muun aborttia tekevän kanssa samassa huoneessa, joten katsoin parhaimmakseni olla kotonani ja tehdä kaiken yksin. Kipulääkkeitä tietysti oli kotona tarpeen vaatiessa ja läheinen henkilö puhelimen päässä.