Runontapainen olotilasta!

Sun ainoo ongelmas on siinä, et oot vaan niin vitun samanlainen kuin kaikki muutkin agstiteinit.

Ottaako koville, kun et olekaan ainutlaatuinen?

Oletko jo hakenut apua? Sekoamsien tunne on tuttu ja se vaatii pysähtymistä, mulla käytännössä sairaslomaa.

..välitä tuosta yhdestä vihamielisestä, vähättelevästä viestistä. Ylipäätään minua ärsyttää kun täällä saa monesti tuon tyylisiä vastauksia kirjoituksiinsa.

Löysin paljon tuttuja tunteita kirjoituksestasi.

Tällä hetkellä itselläni on pelkotilat päällä.(krapula ja luvaton poissaolo) Minusta tuntuu että ihmiset tietävät mitä olen tehnyt, tai näkevät sen viimeistään silmistäni. Tunnen aina tehneeni jotain pahaa, pahempaa kun ehkä olenkaan tehnyt. Itsesyytökset on sitä luokkaa, että on tullut joskus langetettua itselleen kuolemantuomiokin, mikä tosin epäonnistui.Pelkään jo nyt huomista päivää..ihmisten kohtaamista. pelkään sitä kun joku alkaa pitää minusta ja luottaa minuun ja minä tuhoan kaiken. Pelkään että joku joka minusta pitää alkaa vihata minua.

niin ja naapurikin varmaan kuulee kun juttelen puhelimessa jonkun kanssa.

Minulla on perhe, hyvä perhe jota rakastan ja joka rakastaa minua. Mutta olen niin helvetin vaikea ihminen! Teen päähänpistosta juttuja joista sitten kärsitään..minun on vaikea olla hyvällä tuulella, onnellinen. Useimmiten olen jännittynyt, varuillani.

Ihmisten kanssa tekemisissä ollessani "luen" heitä koko ajan, ilmeitä, eleitä..yritän selvittää mitä he jättävät sanomatta. Sitä pahaa.Mitä he todella ajattelevat.

Minun on todella vaikeaa avata kotimme ovea kenellekään muulle kun perheen jäsenelle. En tahdo että kukaan tulee tänne arvostelemaan.

Mua itkettää ja suututtaa, en minäkään muuta halua kun olla kunnossa.

Minkäänlaisia paineita en kestä lainkaan, saan raivokohtauksia jos täytyy tehdä jotain mistä tunnen etten selviä. Tunnen usein olevani tilanteessa josta en selviä. Mulla on varmasti jotain tuolla päässä mutta en halua kyllä mitään lääkkeitä, en halua zombieksi.

Jos joudun olemaan vuorokauden sisällä, alan pyöriä huoneesta toiseen, en osaa tarttua mihinkään kotitöihin, seinät kaatuu päälle...vaellan huoneesta toiseen se helpottaa jos pääsee ovesta ulos, mutta joskus käy niinkin, että en pääse ovesta ulos vaikka olisin lähdössä johonkin. Kierrän vaan huoneesta toiseen..

Lisäksi olen kiltteydestä kipeä, teen ihan älyttömiä juttuja vain koska on mahdoton sanoa ei.

Pelkään menettäväni työnikin.

Pelkään että minulle ollaan vihaisia.

En minä ihan joka päivä pelkää ja on mulla hyviäkin päiviä mutta nyt oli pakko saada kirjoitettua noita tuntojaan.

Jos jollakulla on yhtään vinkkiä miten sais itestään tasapainoisemman ihmisen voisiko kertoa.

minulle todella hyvin. Se oli kuin omasta päästäni otettu katkelma. Emme me kumpikaan kuitenkaan ole epänormaaleja vaikka olemmekin herkkiä ja välillä tuntuu että sekoaa lopullisesti. Nämä ovat aivan inhimillisiä tuntemuksia kun on hirveässä paineessa ja puristuksessa koko ajan. Masennus ei tule tyhjästä. Jokin kauan sitten tapahtunutkin voi aiheuttaa sen. Älä syytä itseäsi. Syy on ennemmin tässä hullussa suoritusyhteiskunnassa. On niin paljon asioita jotka ovat vinksallaan, eikä niille kuitenkaan tehdä mitään, koska niihin on totuttu.

Minustakin tuntuu usein että persoonani jotenkin hajoaa enkä ikinä palaa ennalleni. En pysy kiinni tässä maailmassa. Joskus tuijotan tuntikausia peiliin, koska muuten pelkään unohtavani olevani olemassa.

Voin kertoa senkin, että elämä helpottaa jossain vaiheessa, koska mikään tässä maailmassa ei ole pysyvää, ei edes paha olo. Itselläni masennusjaksot tulevat ja menevät jatkuvana virtana, mutta silti ne aina yllättävät.
Toivon koko sydämestäni että pääsisit yli vaikeasta olostasi. Halauksia ja tsemppiä!!!