Laitinen pakinoi hauskasti RasistisenKieliPorukan politiikasta, tässä pikku lainaus
http://impivaara.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/05/rkp-suomenkielisen-viimeinen-turva/
Pelkän ruotsin mainitseminen johtosäännössä voitaisiin perustella periaatteessa kahdella tavalla: joko sillä, että ruotsi on arvokkaampi kieli kuin suomi ja siksi ansaitsee paremman aseman, tai sillä, että ruotsi on Suomessa vain pienehkö vähemmistökieli ja siksi tarvitsee enemmän suojelua. Ensimmäinen vaihtoehto ei oikein käy, koska Axel Olof Freudenthalin opit ruotsinkielisten rodullisesta ylemmyydestä ja ylivertaisesta kulttuurinluomiskyvystä sopivat perin huonosti nykyään muodissa olevaan tasa-arvoajatteluun. Ne eivät ole enää suosiossa edes RKP:ssä, ja sitä paitsi niihin vetoaminen voisi aiheuttaa vastarintaa tavallisten suomalaisten lisäksi jopa osassa suomenkielisiä poliitikkoja. Jälkimmäinen vaihtoehto eli tosiasian tunnustaminen taasen karvastelisi liikaa ruotsinkielisten poliitikkojen itsetuntoa.
Niinpä RKP on valinnut kielipolitiikkansa perustaksi premissin (eli lähtöoletuksen, jota pidetään totena ilman perusteluja), että suomi ja ruotsi ovat maassamme kaikin puolin tasaveroisia kieliä. Niinhän perustuslaissammekin lukee. Jotta todellisuus mukautuisi paremmin noudattamaan valittua todellisuuden kuvausta, ruotsinkielisille on lainsäädännöllä luotava mahdollisuuksia vaatia ruotsin kieltä. Tasa-arvoperustelu – joka mielestäni muuten on usein oikein hyvä ja pätevä
perustelu – kuitenkin pakottaa kirjaamaan lakiin samalla suomenkielisille vastaavan oikeuden vaatia suomen kieltä.
Tätä oikeutta ei tietenkään ole tarkoitettu suomenkielisten käytettäväksi. Suomen kielen mainitseminen ruotsinkielisille tarkoitetussa pykälässä on pelkkä muodollisuus, eräänlainen säädyllisyyden viikunanlehti...
http://impivaara.blogit.uusisuomi.fi/2009/02/05/rkp-suomenkielisen-viimeinen-turva/
Pelkän ruotsin mainitseminen johtosäännössä voitaisiin perustella periaatteessa kahdella tavalla: joko sillä, että ruotsi on arvokkaampi kieli kuin suomi ja siksi ansaitsee paremman aseman, tai sillä, että ruotsi on Suomessa vain pienehkö vähemmistökieli ja siksi tarvitsee enemmän suojelua. Ensimmäinen vaihtoehto ei oikein käy, koska Axel Olof Freudenthalin opit ruotsinkielisten rodullisesta ylemmyydestä ja ylivertaisesta kulttuurinluomiskyvystä sopivat perin huonosti nykyään muodissa olevaan tasa-arvoajatteluun. Ne eivät ole enää suosiossa edes RKP:ssä, ja sitä paitsi niihin vetoaminen voisi aiheuttaa vastarintaa tavallisten suomalaisten lisäksi jopa osassa suomenkielisiä poliitikkoja. Jälkimmäinen vaihtoehto eli tosiasian tunnustaminen taasen karvastelisi liikaa ruotsinkielisten poliitikkojen itsetuntoa.
Niinpä RKP on valinnut kielipolitiikkansa perustaksi premissin (eli lähtöoletuksen, jota pidetään totena ilman perusteluja), että suomi ja ruotsi ovat maassamme kaikin puolin tasaveroisia kieliä. Niinhän perustuslaissammekin lukee. Jotta todellisuus mukautuisi paremmin noudattamaan valittua todellisuuden kuvausta, ruotsinkielisille on lainsäädännöllä luotava mahdollisuuksia vaatia ruotsin kieltä. Tasa-arvoperustelu – joka mielestäni muuten on usein oikein hyvä ja pätevä
perustelu – kuitenkin pakottaa kirjaamaan lakiin samalla suomenkielisille vastaavan oikeuden vaatia suomen kieltä.
Tätä oikeutta ei tietenkään ole tarkoitettu suomenkielisten käytettäväksi. Suomen kielen mainitseminen ruotsinkielisille tarkoitetussa pykälässä on pelkkä muodollisuus, eräänlainen säädyllisyyden viikunanlehti...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.