Naisille tasa-arvoa

Asiaa laajemmin. Nykytutkimus ja lukemattomat esimerkit kertovat vuorohuollon puolesta. Vastaväitteet eivät perustu tutkimustietoon vaan tunteeseen "kauheaa reppuelämää..lapsella ei ole kotia.."
Eron tullessa äiti tietää tilanteen ja voi häippästä vaikka maan toiselle puolelle. Lapsen etu on vain sanahelinää kun kostonhimoinen ja lapsenomija äiti on vauhdissa!.."Saat kyllä tavata lastasi joka 2. viikonloppu"..ja maksaa mahd. paljon!

monia, mietipä kirjoitti:

Asiaa laajemmin. Nykytutkimus ja lukemattomat esimerkit kertovat vuorohuollon puolesta. Vastaväitteet eivät perustu tutkimustietoon vaan tunteeseen "kauheaa reppuelämää..lapsella ei ole kotia.."
Eron tullessa äiti tietää tilanteen ja voi häippästä vaikka maan toiselle puolelle. Lapsen etu on vain sanahelinää kun kostonhimoinen ja lapsenomija äiti on vauhdissa!.."Saat kyllä tavata lastasi joka 2. viikonloppu"..ja maksaa mahd. paljon!

toki monissa tapauksissa. Tuollainen esimerkiksi vuoroviikkosysteemi ei kuitenkaan ole aina mahdollinen. Esimerkiksi, jos vanhemmat eivät asu riittävän lähellä toisiaan, että lapsi voi käydä koulua tai päiväkotia samassa paikassa. Tai jos vanhemmilla ei ole siihen varaa. Se kun tarkoittaa, että lapsen kulut lähestulkoon kaksinkertaistuu, kun hänellä pitää olla kunnollinen elämä molemmissa paikoissa.

Näinhän sen pitäisi mennä. Vanhemmilla on oikeus jopa olla eroamatta, mutta lapsilla ei ole mitään oikeutta vaikuttaa mihinkään. Lapsen oikeus on tärkein ja vanhemmilla on tässä tapauksessa vain velvollisuuksia. Se on sitten yksilökohtaista, että onko äiti vai isä "parempi" vaihtoehto ja kuinka usein lapselle on hyväksi tavata toista vanhempaansa.

Ei tehdä mitään?!!..Sama meno jatkuu vuosikymmenestä toiseen. PRLE!

huoltajuusasioille kirjoitti:

Ei tehdä mitään?!!..Sama meno jatkuu vuosikymmenestä toiseen. PRLE!

toimitaan... Itse olen lapsena joutunut käymään käräjillä asiasta, 3 kertaa. Vanhenpani taistelivat minusta ja asumisero oli 150km. Mitä minulle jäi muistoja käräjistä, niin minusta lopullisen päätöksen tein minä itse vaikka olinkin pini pirpana. Kun kysyttiin minulta mihin haluan mennä siine aina menin, vaikka vaikeaa oli ERITTÄIN vaikeaa oli sanoa kummankin vanhemman läsnä toiselle ettei halua muuttaa sen työ... Se oli kyllä... plaah! Joka tapauksessa joka käräjillä vaihdoin asuinpaikkaa miellyttääkseni kaikkia ja hyvin meni loppuviimein kun unohti käräjät... Toki typerää että pitää mennä käräjille asti että katsotaa tasa-arvoisesti...

kuinka nykypäivänä kirjoitti:

toimitaan... Itse olen lapsena joutunut käymään käräjillä asiasta, 3 kertaa. Vanhenpani taistelivat minusta ja asumisero oli 150km. Mitä minulle jäi muistoja käräjistä, niin minusta lopullisen päätöksen tein minä itse vaikka olinkin pini pirpana. Kun kysyttiin minulta mihin haluan mennä siine aina menin, vaikka vaikeaa oli ERITTÄIN vaikeaa oli sanoa kummankin vanhemman läsnä toiselle ettei halua muuttaa sen työ... Se oli kyllä... plaah! Joka tapauksessa joka käräjillä vaihdoin asuinpaikkaa miellyttääkseni kaikkia ja hyvin meni loppuviimein kun unohti käräjät... Toki typerää että pitää mennä käräjille asti että katsotaa tasa-arvoisesti...

3 kertaa käräjillä? Vanhempasi erosivat ja isä muutti 150km päähän ja sinä jäit 1. käräjien jälkeen äidin kanssa asumaan. Isä halusi muutosta koska tiesi olevansa vanhempana äidin veroinen. 2. käräjien jälkeen muutit isän luo koska ilmaisit oikeudessa halusi muuttaa isälle. Äiti valitti päätöksestä. 3. kerralla oikeudessa sanoit haluavasi äidin luo koska olihan hän huoltajana isän veroinen. Muutit äidin osoitteeseen. Menikö näin?

vai toisin päin kirjoitti:

3 kertaa käräjillä? Vanhempasi erosivat ja isä muutti 150km päähän ja sinä jäit 1. käräjien jälkeen äidin kanssa asumaan. Isä halusi muutosta koska tiesi olevansa vanhempana äidin veroinen. 2. käräjien jälkeen muutit isän luo koska ilmaisit oikeudessa halusi muuttaa isälle. Äiti valitti päätöksestä. 3. kerralla oikeudessa sanoit haluavasi äidin luo koska olihan hän huoltajana isän veroinen. Muutit äidin osoitteeseen. Menikö näin?

Itseasiassa äiti muutti 150km päähän. Ekoill käräjillä muutin isälle, itseasiassa silloin äitinikin asui samalla paikkakunnalla. meni noin 3vuotta Toiset käräjät tuli, en tiedä miten valitusta tehtiin yms mutta itse vastasin kun minulta kysyttiin että haluatko muutta äidille "siis äiti kysyi" sanoin joo, muusta en tiedäkkään muutakuin että pian oli käräjät. Siellä noin 7vuotta kun muutin taas isälle jolloin olinkin varinvuoden päästä 16 ja oma kämppä... Mikä taas ei ollut hyvä ratkaisu, näin oman terveyden kannalta..

ihan... :) kirjoitti:

Itseasiassa äiti muutti 150km päähän. Ekoill käräjillä muutin isälle, itseasiassa silloin äitinikin asui samalla paikkakunnalla. meni noin 3vuotta Toiset käräjät tuli, en tiedä miten valitusta tehtiin yms mutta itse vastasin kun minulta kysyttiin että haluatko muutta äidille "siis äiti kysyi" sanoin joo, muusta en tiedäkkään muutakuin että pian oli käräjät. Siellä noin 7vuotta kun muutin taas isälle jolloin olinkin varinvuoden päästä 16 ja oma kämppä... Mikä taas ei ollut hyvä ratkaisu, näin oman terveyden kannalta..

Että pysyy aiheessa eikä mene minuun keskustelu :)
Eli neuvo tarinastani että jos ei sitä tasa-arvoa löydy... Niin käräjillä sitten löytyy. Sinne asti mennä niin siellä mennään lain mukaan eikä pärstän. Ja lapsi kannattaa pitää hyvällä tuulella, se sen siellä loppuviimein päätöksen antaa jos kaikki muuten on ok... Jos vielä minuun mennään niin itselläni oli kyllä pienenä kaikki pelit ja vehkeet vaikka köyhästä perheestä olenkin. :)

ihan... :) kirjoitti:

Että pysyy aiheessa eikä mene minuun keskustelu :)
Eli neuvo tarinastani että jos ei sitä tasa-arvoa löydy... Niin käräjillä sitten löytyy. Sinne asti mennä niin siellä mennään lain mukaan eikä pärstän. Ja lapsi kannattaa pitää hyvällä tuulella, se sen siellä loppuviimein päätöksen antaa jos kaikki muuten on ok... Jos vielä minuun mennään niin itselläni oli kyllä pienenä kaikki pelit ja vehkeet vaikka köyhästä perheestä olenkin. :)

Lapsen kannalta taitaa olla kuitenkin se ihan viimeinen asia, että huoltaja vaihtuu muutaman vuoden välein, vaikka siinä senhetkisessä ei ole mitään oikeaa vikaa. Omalle lapselleni en sitä missään tapauksessa haluaisi järjestää, vaan siellä pysyköön, missä asuu alun perin. Jos lapsi välttämättä haluaisi vaihtaa, niin neuvoteltaisiin, että miksi (siltä varalta, että oikeasti jokin asia on pahasti vialla), mutta jos pätevää syytä ei ole, niin sitten ei myöskään vaihtoa tule.

Eäs lapsuuden kaverini muutti aina äidiltä isälle ja takaisin sitä mukaa kun tuli riitaa sen läsnäolevan vanhemman kanssa. Eikä hän edelleenkään osaa hoitaa ihmissuhteitaan.

mielipide... kirjoitti:

Lapsen kannalta taitaa olla kuitenkin se ihan viimeinen asia, että huoltaja vaihtuu muutaman vuoden välein, vaikka siinä senhetkisessä ei ole mitään oikeaa vikaa. Omalle lapselleni en sitä missään tapauksessa haluaisi järjestää, vaan siellä pysyköön, missä asuu alun perin. Jos lapsi välttämättä haluaisi vaihtaa, niin neuvoteltaisiin, että miksi (siltä varalta, että oikeasti jokin asia on pahasti vialla), mutta jos pätevää syytä ei ole, niin sitten ei myöskään vaihtoa tule.

Eäs lapsuuden kaverini muutti aina äidiltä isälle ja takaisin sitä mukaa kun tuli riitaa sen läsnäolevan vanhemman kanssa. Eikä hän edelleenkään osaa hoitaa ihmissuhteitaan.

päässä sanotaan jatkuvasti että mitä jos muuttaisit tänne... Eipä siinä sanota että ei. Kukaan ei teistäkään koskaan tiedä kuinka käyttäytyy jos tilanne tapahtuisi oikeasti... On helppoa vain sanoa että asukoot missä tahtoo niin aina.
Itse olen erittäinkin kuuluisa ihmissuhteistani ja avoimuudesta, ihan suvussakin minulle sanottu. Ei se siihen liity, mutta olihan se rankkaa ja ilkeetä, kaikille.
Mutta jos hyviä puolia etitään oli tosiaa aina kaikki pelit ja vehkeet, kavereita TOSI paljon kahdelta eri paikkakunnalta, edelleenkin on.

kun kummassakin kirjoitti:

päässä sanotaan jatkuvasti että mitä jos muuttaisit tänne... Eipä siinä sanota että ei. Kukaan ei teistäkään koskaan tiedä kuinka käyttäytyy jos tilanne tapahtuisi oikeasti... On helppoa vain sanoa että asukoot missä tahtoo niin aina.
Itse olen erittäinkin kuuluisa ihmissuhteistani ja avoimuudesta, ihan suvussakin minulle sanottu. Ei se siihen liity, mutta olihan se rankkaa ja ilkeetä, kaikille.
Mutta jos hyviä puolia etitään oli tosiaa aina kaikki pelit ja vehkeet, kavereita TOSI paljon kahdelta eri paikkakunnalta, edelleenkin on.

lapsen asia olekaan päättää asumisestaan, vaan vanhempien vastuulla on, että lapsi ei joudu vaihtelemaan asumisjärjestelyjä jatkuvasti. En tiedä, onko se oikein reilua koskaan kysyä lapselta mielipidettä asumisesta juuri tuosta syystä, että lapsi ei halua asettua kumpaakaan vanhempaa vastaan ja haluaisi tietysti elää molempien kanssa. Se on ihan selvää, ettei lapsi ole kykeneväinen ajattelemaan omalta kannalta järkevää ratkaisua.

se toki kirjoitti:

lapsen asia olekaan päättää asumisestaan, vaan vanhempien vastuulla on, että lapsi ei joudu vaihtelemaan asumisjärjestelyjä jatkuvasti. En tiedä, onko se oikein reilua koskaan kysyä lapselta mielipidettä asumisesta juuri tuosta syystä, että lapsi ei halua asettua kumpaakaan vanhempaa vastaan ja haluaisi tietysti elää molempien kanssa. Se on ihan selvää, ettei lapsi ole kykeneväinen ajattelemaan omalta kannalta järkevää ratkaisua.

Aikanaan vanhempieni erotessa oli ihan selvä valintani asua äidin kanssa. Isä oli kovin etäinen kun kävi kotsassa lähinnä kääntymässä. Mitään vaikeuksia mielipiteen ilmaisussa ei ollut. Enemmän on näitä tuttavapiirissä , jotka hampaat irvessä roudataan tapaamisiin uuden , usein vaihtuvan sussun , sen lasten , uusien lasten jne. luo.
Todella rasittavaa. Paljon reilumpaa kuin lain tarjoama kuulumismenettely. 12v ei voida tapaamisiin pakottaa enää.

se toki kirjoitti:

lapsen asia olekaan päättää asumisestaan, vaan vanhempien vastuulla on, että lapsi ei joudu vaihtelemaan asumisjärjestelyjä jatkuvasti. En tiedä, onko se oikein reilua koskaan kysyä lapselta mielipidettä asumisesta juuri tuosta syystä, että lapsi ei halua asettua kumpaakaan vanhempaa vastaan ja haluaisi tietysti elää molempien kanssa. Se on ihan selvää, ettei lapsi ole kykeneväinen ajattelemaan omalta kannalta järkevää ratkaisua.

ja äidille.. Mutta se on aivan totta että kun käräjillä oltiin, siellä oli lapsen sana se mikä päätöksen teki.
Itse olen tyytyväinen että sain asua kummankin luona ja tutustua uusiin ihmisiin yms sukujuhlissa olin kummankin suvun kanssa... Kun huonot ajat unohtaa "käräjät" ja niiden stressi ennen ja jälkeen, oli itseasiassa loistavaakin aikaa. Jokatoinen viikonloppu sitten aina ravattiin toisella paikkakuynnalla... Kyllä siisä tuli maisemat tutuiksi :)