Kenttäoikeuksien toiminta 1918

Vastuulliset pakenivat Venäjälle, jossa stalin myöhemmin palkitsi useimmat heistä niskalaukauksella.

Komendantti Finnen apulainen, varatuomari Yrjö Raevuori linjasi käsityksiään kurinpalautuksesta huhtikuun 9. päivänä 1918 Tampereen Sanomissa julkaistussa artikkelissaan Maankavaltajien kohtalo:

”(…)Mitä ensinnäkin tulee punaisen kaartin pääjohtoon, (…) ovat heidän rikoksensa sellaisia, että niiden tutkimista tuskin
voidaan jättää varsinaisille tuomioistuimille. Nämä herrat ovat tahtoneet asettua lain ulkopuolelle ja siihen toisiakin pakottaneet. Suotakoon heille loppuun asti tuo pyytämänsä oikeus.

Ne sotajoukot ja se sotilasjohto, johon Suomen kansan eduskunnan on täytynyt kansan ja maan pelastamiseksi turvautua, katsonevat
asiakseen näiden miesten suhteen ryhtyä niin pikaisiin ja sellaisiin toimenpiteisiin, etteivät niihin siviiliviranomaiset pääse puuttumaan.

(…) Törkeimmät rikokset tämän jälkeen (…) ovat epäilemättä ne, jotka joko punakaartin jäseninä tai sen ulkopuolella olevina ovat tehneet yksityisestä kostonhimosta tai muusta syystä aiheutuneita murhia, ryöstöjä, varkauksia,
jotka ovat tahrineet kätensä sellaisilla hirmuteoilla kuin haavoittuneiden murhaaminen taisteluiden jälkeen ja ruumiiden
ryöstäminen ja muuta sellaista. Milloin sotilasjohto ei ole jo tällaisten ehkä itse teossa tavattujen rikollisten suhteen
muihin ja nopeampiin rankaisutoimenpiteisiin ryhtynyt, on heidät kiireellisesti laillisessa tuomioistuimessa tutkittava ja tuomittava rikoksistaan ja saatettava hyvin ansaitsemaansa
rangaistusta kaikessa ankaruudessaan kärsimään. (…)”

niin vankileireillä ei juurikaan murhattu ketään vaan annettiin kuolemantuomioita kenttäoikeuksissa joilla oli lainvoima. Suurempi kuolleisuus oli tosin tautien vuoksi kuin edellä mainittujen tuomioiden. Ravitsemustilanne ei leirien ulkopuolellakaan ollut kovin hyvä joten puutetta oli aidan kummallakin puolella.

On aivan turhaa syyttää murhista ketään jos ei ole itse sitä tilannetta elänyt, ei myöskään voi voittanutta puolta syyttää koska emme tiedä miten olisi käynyt jos punaiset olisivat voittaneet. Jos olisi käynyt kuten Venäjällä olisivat uhriluvut moninkertaiset ja Venäjän vallankumoushan se taisi olla punaisten mallina.

Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin luopuen parlamenttaarisesta asioiden hoidosta kun jäivät saapumatta 1917 valtiopäiville hävittyään vaaleissa enemmistön. Ei pitäisi alkaa leikkiä tulella jos ei kestä tulosta. Sota ja vallankumous ovat aina epävarmoja keinoja, ainoa varma on demokraattiset vaalit ja kun kansa on puhunut niin pulinat pois. Näin säilyy yhteiskunta elävänä ja toimivana.

Syyllisiä etsittiin ja haravoitiin.
Punaisten hirmutekoihin haluttiin todisteita ja siksi isoisäkin pidättiin selvityksiä varten.
Noin tehdään tänäpäivä, jos epäillään rikosta tai yhteyttä rikokseen.

Isovanhempieni tuttava noudettiin kotoa kuulusteluja varten, matkalla kuulustelupaikalle punaiset murhasivat pidätetyn, siis ilman laillista tai laitonta oikeudenkäyntiä.
Uhria ei edes syytetty mistään, mutta hänet pidätettiin siksi, että ei ollut punaisten puolella.
Uhri oli murhahetkellä jo iäkäs mies.

Ja ravinnon puute veivät osansa.

Punikin retvakkeet mieluusti syyttävät siitäkin
Mannerheimia.

Aseellinen kapina on aina saanut aseet vastaansa.

Siinä on riski hävitäkin.

Virolaisten teurastettujen määrä taisi olla
suurempi kuin tässä "kansan murhassa", josta
kommarit meluavat.

Kas kun eivät melua Virolaisten kansanmurhasta,
jonka suoritti ulkovaltio?

Virolaisten "tahdosta", kuten paskaa pukkaava
setukka mieluusti väittää. Tai kaikkihan me
tietysti paskaa pukataan, paitsi kommarit
ylä- ja alapäästä!

Onnetonta aikaa oli kapina ja vastuulliset
luikkivat karkuun!

Onneksi isä aurinkoonen hoiteli heitä siellä
kuula lääkityksellä ansiokkaasti.

Punakapinan kukistaminen oli työläisten onni
pitemmässä juoksussa.

Työeläkeläinen kirjoitti:

niin vankileireillä ei juurikaan murhattu ketään vaan annettiin kuolemantuomioita kenttäoikeuksissa joilla oli lainvoima. Suurempi kuolleisuus oli tosin tautien vuoksi kuin edellä mainittujen tuomioiden. Ravitsemustilanne ei leirien ulkopuolellakaan ollut kovin hyvä joten puutetta oli aidan kummallakin puolella.

On aivan turhaa syyttää murhista ketään jos ei ole itse sitä tilannetta elänyt, ei myöskään voi voittanutta puolta syyttää koska emme tiedä miten olisi käynyt jos punaiset olisivat voittaneet. Jos olisi käynyt kuten Venäjällä olisivat uhriluvut moninkertaiset ja Venäjän vallankumoushan se taisi olla punaisten mallina.

Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin luopuen parlamenttaarisesta asioiden hoidosta kun jäivät saapumatta 1917 valtiopäiville hävittyään vaaleissa enemmistön. Ei pitäisi alkaa leikkiä tulella jos ei kestä tulosta. Sota ja vallankumous ovat aina epävarmoja keinoja, ainoa varma on demokraattiset vaalit ja kun kansa on puhunut niin pulinat pois. Näin säilyy yhteiskunta elävänä ja toimivana.

Lue lisää

Tuosta vuoden 1918 tapahtumista.Esimerkki on Tampereelta.

http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/6690842.shtml

Aika korutonta kertomaa on silminnäkijän kertomus.

Työeläkeläinen kirjoitti:

niin vankileireillä ei juurikaan murhattu ketään vaan annettiin kuolemantuomioita kenttäoikeuksissa joilla oli lainvoima. Suurempi kuolleisuus oli tosin tautien vuoksi kuin edellä mainittujen tuomioiden. Ravitsemustilanne ei leirien ulkopuolellakaan ollut kovin hyvä joten puutetta oli aidan kummallakin puolella.

On aivan turhaa syyttää murhista ketään jos ei ole itse sitä tilannetta elänyt, ei myöskään voi voittanutta puolta syyttää koska emme tiedä miten olisi käynyt jos punaiset olisivat voittaneet. Jos olisi käynyt kuten Venäjällä olisivat uhriluvut moninkertaiset ja Venäjän vallankumoushan se taisi olla punaisten mallina.

Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin luopuen parlamenttaarisesta asioiden hoidosta kun jäivät saapumatta 1917 valtiopäiville hävittyään vaaleissa enemmistön. Ei pitäisi alkaa leikkiä tulella jos ei kestä tulosta. Sota ja vallankumous ovat aina epävarmoja keinoja, ainoa varma on demokraattiset vaalit ja kun kansa on puhunut niin pulinat pois. Näin säilyy yhteiskunta elävänä ja toimivana.

Lue lisää

"Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin"

Olet täysin väärässä, koska historiallisten faktojen pohjalta valkoiset aloittivat systemaattisen työväestön nujertamiseksi tarkoitettujen lahtarikaartien perustamiset jopa puoli vuotta sekä aseelliset hyökkäykset aseettomia työläisiä vastaan jo nelisen kuukautta ennen työväenjärjestöjen osaltaan tapahtunutta aseistautumista ja punakaartin järjestäytymistä, joka tapahtui 1917 marraskuun suurlakossa.

Punaisten aseettomasta linjasta on hyvänä todistuksena se, ettei vuoden 1917 marraskuun suurlakkoon mennessä porvarillisessa lehdistössä ollut ainoatakaan tapausta, jossa järjestäytynyt työväki olisi virallisissa toimissaan turvautunut ampuma-aseiden käyttöön. Valkoiset aloittivat myös luokkasotaan johtaneet varsinaiset sotatoimet.

Valkoiset aloittivat lahtarikaartien perustamisen keväällä vuonna 1917 useissa eri muodoissaan. Yhteistä kaikille oli se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt. Tuolloin perustettiin suojeluskuntia, kunnat perustivat järjestysmiehistöjä sekä suurmaanomistajat ja kapitalistit perustivat aseellisia joukkoja työväen joukkoliikkeitä ja lakkoja tukahduttamaan. Lahtarikaartien perustamisia koordinoi keväästä 1917 myös salainen aktivistikomitea, joka piti majaa heinäkuusta 1917 Helsinkiin perustetussa suojeluskuntien keskustoimistossa käyttäen peitenimeä Uusi metsätoimisto. Jotta toiminta saataisiin käyntiin, palokunnille laadittiin harjoitusopas, jonka mallina käytettiin saksalaisia ja ruotsalaisia sotilaskäsikirjoja. Oppaan nimeksi tuli "Voima 1906" ja se sisälsi ohjeet taistelujärjestön organisoimisesta. Käytännön asioista vastasi komitean työjaosto, joka laati toimintaa varten ohjeet. Niiden mukaan maa oli jaettava piireihin, joihin oli nimettävä piiriasiamiehet, jotka hankkivat kuntiin pitäjänpäälliköt muodostamaan paikallistoimikuntia.

Yhteistä kaikille lahtarikaarteille oli siis se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt väkivalloin ja asevoimin. Esimerkiksi Huittisissa heinäkuun 13. päivänä 1917 työväenjärjestöjen lakkolaisten tullessa Huittisten meijerille osoittamaan isännistölle mieltä, avasivat halkopinojen taakse kätkeytyneet suojeluskuntalaiset tulen aseettomia työläisiä kohti. Verilöylyssä haavoittui pahoin seitsemän lakolaista. Muutama päiviä Huittisten ampumatapausten jälkeen lähikunnassa Suodenniemellä paikallisen nimismiehen kehotuksesta aseistetut suojeluskuntalaiset hyökkäsivät jälleen lakkolaisten kimppuun, jolloin pari lakkolaista haavoittui pahoin. Vastaavia esimerkkejä on kymmeniä. Helsingissä mm. miliisiksi naamioituneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät pampuin aseistautuneena Pörssitalon edessä mieltään osoittaneiden työläisten kimppuun.

Mutta syksyllä 1917 alettiin eri lahtarikaarteja tiivistämään suojeluskuntien ympärille. Suojeluskuntien luonne kapitalistien tappokaartina paljastui mm. 3. lokakuuta 1917 Helsingin Pörssiklubilla pidetyssä teollisuus- ja pankinjohtajille sekä kapitalisteille suunnatussa kokouksessa, jossa kerättiin varoja suojeluskuntien toiminnan rahoittamiseksi. Tilaisuutta vetänyt teollisuusjohtaja ja kenraaliksi ylennyt Hannes Ignatius kertoi myöhemmin, että se avasi epäilevienkin kapitalistien rahamassit, kun hän kertoi suojeluskuntien tehtävänä olevan työväestön kuriin saaminen keinolla millä hyvänsä.

Ja aseita suojeluskunnille virtasi huomattavasti enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa kuin punakaartille. Tästä esimerkkinä suojeluskuntien oman ilmoituksensa mukaan lokakuun lopussa Equity -nimisellä laivalla Saksasta Vaasan edustalle saapunut aselasti, joka sisälsi mm. 7000 kivääriä, 30 konekivääriä, 500 pistoolia sekä parisen miljoonaa patruunaa. Myös Loviisan edustalle saapui saksalaisella sukellusveneellä suurlakkoviikolla aseita ja
räjähdysaineita sekä Ruotsista tuotiin yksityisten lahjoittamina aseita. Venäjältä suojeluskunnat ostivat salaa aseita mm. Karjalan kansalaisliiton välityksellä. Valkoisten asearsenaalia täydensi myös suojeluskuntien suorittamat venäläisten varuskuntien aseistariisunnat.

Suomen Ammattijärjestöjen valtuuskunta antoi lokakuun 20. päivänä yleisen kehotuksen työväestön järjestökaartien perustamiseen. Yksittäisiä kaarteja oli jo joillakin paikkakunnilla, mutta marraskuun suurlakon aikana niiden toiminta yhtenäistyi. Lakon julisti voimaan marraskuun 13.-14. päivien välisenä yönä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Suomen Ammattijärjestön, SAJ:n perustama Vallankumouksellinen keskusneuvosto.

Lakolla työväestö torjui mm. suojeluskuntien yhä lisääntyvät aseelliset hyökkäykset työväestöä kohtaan. Vaikka lahtareilla oli jo suurlakon aikana kattava aseistettu suojeluskuntaverkko, avoimeen yhteenottoon työväestön kanssa suojeluskuntien johtajat eivät lahtarijärjestöään vielä nähneet riittävän vahvaksi. Paikallisia kahakoita tosin lahtarit järjestivät. Esimerkiksi Loimaalla suojeluskuntalaiset hyökkäsivät asein aseettomien lakkolaisten kimppuun estäen lakon alkamisen. Työväenjärjestöjen apuvoimat Turusta ja muualta pakottivat valkoiset perääntymän. Mutta Loimaan suojeluskunnan saadessa lähikunnista apujoukkoja syntyneessä kahakassa suojeluskuntalaiset surmasivat yhden lakkolainen, mutta lahtarit saatiin karkotettua.

Ja työväestö joutui käyttämään voimakkaita otteita porvariston diktatuuripyrkimysten takaisin lyömiseksi. Monin paikoin työväestö joutui miehittämään poliisilaitokset ja lääninhallitukset sekä takavarikoimaan porvarien kätkemiä elintarvikkeita ja aseita. Helsingissä punainen kaarti miehitti mm. rautatieaseman, joitakin virastoja, senaatin talon, lääninhallituksen, poliisilaitoksen ja puhelinkeskuksen. Ja lahtarien asekaartien koulutuksen lakkauttamiseksi Helsingin punakaarti joutui lakkauttamaan Saksanniemen poliisikoulun. Näitä toimenpiteitä auttoi se, että työväen järjestyskaarteihin liittyi kymmeniä tuhansia työläisiä ja järjestyskaartit alkoivat aseistautua ja muodostua punakaartiksi. Aseita työväestö sai mm. vallankumouksellisilta venäläisiltä sotilaskomiteoilta. Kannattaa huomata, että useimmiten aseet olivat punakaartilla vain lainassa. Ja aseellisilta yhteenotoiltakaan eikä uhreilta vältytty puolin eikä toisin.

Myös Saksaa valkolahtarit kävivät pyytämässä tekemään intervention Suomeen. Ja tälle Saksa näytti vihreää valoa mm. aktivistien tiedustellessa Saksan kantaa elokuussa 1917 päämajoitusmestari Ludendorffilta. Ja myös senaatin talousosaston esimies Edvard Hjelt kävi Saksassa suurlakon aikana. Hän kertoo kirjassaan ”Itsenäinen Suomi” Svinhufvudin evästäneen hän seuraavasti ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. Porvarit suosittelivat Saksalle, että se miehittäisi heti Ahvenanmaan ja sitten siirtyisi muualle Suomeen.

Tammikuun puolivälin jälkeen 1918 alkoivat valkoiset aktivoida hyökkäyksiään eri puolilla maata työväenjärjestöjen sekä yksittäisten punakaartilaisosastojen kimppuun. Esimerkiksi valkoisilla oli 22.1.1918 tavoitteena valloittaa Viipuri 600 miehen vahvuisella ns. maalaispataljoonalla, joka pääsikin Viipurin asemalle saakka. Siellä punaiset lyhyen taistelun jälkeen karkottivat valkoiset noin kymmenen kilometrin päähän. Pataljoona joutui viisi päivää myöhemmin taisteluun Pietarista tulleen punaisten asejunan miehistön kanssa. Junalla tuotiin punaisille mm. 15 000 kivääriä, miljoonia patruunoita, kymmenen kolmen tuuman tykkiä sekä 30 konekivääriä ja kaksi panssariautoa. Itä-Suomen valkoiset olivat aktiivisia myös riisumaan venäläisvaruskuntia mm. Sortavalassa, Joensuussa ja Antreassa. Saaliiksi valkoiset saivat yli tuhat kivääriä, kenttätykkejä ja konekivääreitä.

Valkoiset siis katsoivat tammikuun puolivälissä 1918 olevansa riittävän vahvoja aloittamaan täysmittaiset sotatoimet työväenjärjestöjen ja punakaartin nujertamiseksi. Tämä selviää mm. seuraavien tapahtumien päivämäristä: luokkasotaa varten perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi. Komitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa ja senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen. 25.1 Mannerheim teki konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.
Valkoisten sotatoimet alkoivat 27.–28. päivien välisenä yönä riisumalla aseista Pohjanmaan venäläisvaruskunnat ja vartiostot kymmenillä paikkakunnilla. Valkoiset saivat saaliikseen mm. 8000 kivääriä 37 tykkiä ja kymmeniä konekivääreitä. Luokkasota alkoi punaisten osalta tammikuun 27. päivänä 1918, jonka vastaisena yönä vasta punakaartit alkoivat toteuttamaan liikekannallepanomääräyksiään.

T Urpo kirjoitti:

Ja ravinnon puute veivät osansa.

Punikin retvakkeet mieluusti syyttävät siitäkin
Mannerheimia.

Aseellinen kapina on aina saanut aseet vastaansa.

Siinä on riski hävitäkin.

Virolaisten teurastettujen määrä taisi olla
suurempi kuin tässä "kansan murhassa", josta
kommarit meluavat.

Kas kun eivät melua Virolaisten kansanmurhasta,
jonka suoritti ulkovaltio?

Virolaisten "tahdosta", kuten paskaa pukkaava
setukka mieluusti väittää. Tai kaikkihan me
tietysti paskaa pukataan, paitsi kommarit
ylä- ja alapäästä!

Onnetonta aikaa oli kapina ja vastuulliset
luikkivat karkuun!

Onneksi isä aurinkoonen hoiteli heitä siellä
kuula lääkityksellä ansiokkaasti.

Punakapinan kukistaminen oli työläisten onni
pitemmässä juoksussa.

Lue lisää

HUHAIHUU,nöpöhassut,niin saatana.eipä oo väliks vertailla kumman osapuolen ruumiskasat on suurempi synti,niin saatana.punaset ja valkoset tappeli kumpi voitti.No, kampi tietysti,niin saatana.on meinaan nykymeno taas mallillaan,kuhan ei tulis taas vuotta 18,niin saatana.vahvan valtion heitämme romukoppaan sano uusliberaali ku voitot on yksityiset ja tappiot yhteiset,niin saatana.vahva valtiovalta on uusliberalistille kauhistus,kato toi yksityinen yritteliäisyys nostaa valtiot kukoistukseen aivan kuten islannin esimerkki niin vakuuttavasti meitille tämän osottaa,niin saatana
kyllä alkaa hiljastakin miestä vituttaa ku rakentaminen lopahtaa,niin saatana.kusessa ollaaan,niin saatana

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

"Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin"

Olet täysin väärässä, koska historiallisten faktojen pohjalta valkoiset aloittivat systemaattisen työväestön nujertamiseksi tarkoitettujen lahtarikaartien perustamiset jopa puoli vuotta sekä aseelliset hyökkäykset aseettomia työläisiä vastaan jo nelisen kuukautta ennen työväenjärjestöjen osaltaan tapahtunutta aseistautumista ja punakaartin järjestäytymistä, joka tapahtui 1917 marraskuun suurlakossa.

Punaisten aseettomasta linjasta on hyvänä todistuksena se, ettei vuoden 1917 marraskuun suurlakkoon mennessä porvarillisessa lehdistössä ollut ainoatakaan tapausta, jossa järjestäytynyt työväki olisi virallisissa toimissaan turvautunut ampuma-aseiden käyttöön. Valkoiset aloittivat myös luokkasotaan johtaneet varsinaiset sotatoimet.

Valkoiset aloittivat lahtarikaartien perustamisen keväällä vuonna 1917 useissa eri muodoissaan. Yhteistä kaikille oli se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt. Tuolloin perustettiin suojeluskuntia, kunnat perustivat järjestysmiehistöjä sekä suurmaanomistajat ja kapitalistit perustivat aseellisia joukkoja työväen joukkoliikkeitä ja lakkoja tukahduttamaan. Lahtarikaartien perustamisia koordinoi keväästä 1917 myös salainen aktivistikomitea, joka piti majaa heinäkuusta 1917 Helsinkiin perustetussa suojeluskuntien keskustoimistossa käyttäen peitenimeä Uusi metsätoimisto. Jotta toiminta saataisiin käyntiin, palokunnille laadittiin harjoitusopas, jonka mallina käytettiin saksalaisia ja ruotsalaisia sotilaskäsikirjoja. Oppaan nimeksi tuli "Voima 1906" ja se sisälsi ohjeet taistelujärjestön organisoimisesta. Käytännön asioista vastasi komitean työjaosto, joka laati toimintaa varten ohjeet. Niiden mukaan maa oli jaettava piireihin, joihin oli nimettävä piiriasiamiehet, jotka hankkivat kuntiin pitäjänpäälliköt muodostamaan paikallistoimikuntia.

Yhteistä kaikille lahtarikaarteille oli siis se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt väkivalloin ja asevoimin. Esimerkiksi Huittisissa heinäkuun 13. päivänä 1917 työväenjärjestöjen lakkolaisten tullessa Huittisten meijerille osoittamaan isännistölle mieltä, avasivat halkopinojen taakse kätkeytyneet suojeluskuntalaiset tulen aseettomia työläisiä kohti. Verilöylyssä haavoittui pahoin seitsemän lakolaista. Muutama päiviä Huittisten ampumatapausten jälkeen lähikunnassa Suodenniemellä paikallisen nimismiehen kehotuksesta aseistetut suojeluskuntalaiset hyökkäsivät jälleen lakkolaisten kimppuun, jolloin pari lakkolaista haavoittui pahoin. Vastaavia esimerkkejä on kymmeniä. Helsingissä mm. miliisiksi naamioituneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät pampuin aseistautuneena Pörssitalon edessä mieltään osoittaneiden työläisten kimppuun.

Mutta syksyllä 1917 alettiin eri lahtarikaarteja tiivistämään suojeluskuntien ympärille. Suojeluskuntien luonne kapitalistien tappokaartina paljastui mm. 3. lokakuuta 1917 Helsingin Pörssiklubilla pidetyssä teollisuus- ja pankinjohtajille sekä kapitalisteille suunnatussa kokouksessa, jossa kerättiin varoja suojeluskuntien toiminnan rahoittamiseksi. Tilaisuutta vetänyt teollisuusjohtaja ja kenraaliksi ylennyt Hannes Ignatius kertoi myöhemmin, että se avasi epäilevienkin kapitalistien rahamassit, kun hän kertoi suojeluskuntien tehtävänä olevan työväestön kuriin saaminen keinolla millä hyvänsä.

Ja aseita suojeluskunnille virtasi huomattavasti enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa kuin punakaartille. Tästä esimerkkinä suojeluskuntien oman ilmoituksensa mukaan lokakuun lopussa Equity -nimisellä laivalla Saksasta Vaasan edustalle saapunut aselasti, joka sisälsi mm. 7000 kivääriä, 30 konekivääriä, 500 pistoolia sekä parisen miljoonaa patruunaa. Myös Loviisan edustalle saapui saksalaisella sukellusveneellä suurlakkoviikolla aseita ja
räjähdysaineita sekä Ruotsista tuotiin yksityisten lahjoittamina aseita. Venäjältä suojeluskunnat ostivat salaa aseita mm. Karjalan kansalaisliiton välityksellä. Valkoisten asearsenaalia täydensi myös suojeluskuntien suorittamat venäläisten varuskuntien aseistariisunnat.

Suomen Ammattijärjestöjen valtuuskunta antoi lokakuun 20. päivänä yleisen kehotuksen työväestön järjestökaartien perustamiseen. Yksittäisiä kaarteja oli jo joillakin paikkakunnilla, mutta marraskuun suurlakon aikana niiden toiminta yhtenäistyi. Lakon julisti voimaan marraskuun 13.-14. päivien välisenä yönä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Suomen Ammattijärjestön, SAJ:n perustama Vallankumouksellinen keskusneuvosto.

Lakolla työväestö torjui mm. suojeluskuntien yhä lisääntyvät aseelliset hyökkäykset työväestöä kohtaan. Vaikka lahtareilla oli jo suurlakon aikana kattava aseistettu suojeluskuntaverkko, avoimeen yhteenottoon työväestön kanssa suojeluskuntien johtajat eivät lahtarijärjestöään vielä nähneet riittävän vahvaksi. Paikallisia kahakoita tosin lahtarit järjestivät. Esimerkiksi Loimaalla suojeluskuntalaiset hyökkäsivät asein aseettomien lakkolaisten kimppuun estäen lakon alkamisen. Työväenjärjestöjen apuvoimat Turusta ja muualta pakottivat valkoiset perääntymän. Mutta Loimaan suojeluskunnan saadessa lähikunnista apujoukkoja syntyneessä kahakassa suojeluskuntalaiset surmasivat yhden lakkolainen, mutta lahtarit saatiin karkotettua.

Ja työväestö joutui käyttämään voimakkaita otteita porvariston diktatuuripyrkimysten takaisin lyömiseksi. Monin paikoin työväestö joutui miehittämään poliisilaitokset ja lääninhallitukset sekä takavarikoimaan porvarien kätkemiä elintarvikkeita ja aseita. Helsingissä punainen kaarti miehitti mm. rautatieaseman, joitakin virastoja, senaatin talon, lääninhallituksen, poliisilaitoksen ja puhelinkeskuksen. Ja lahtarien asekaartien koulutuksen lakkauttamiseksi Helsingin punakaarti joutui lakkauttamaan Saksanniemen poliisikoulun. Näitä toimenpiteitä auttoi se, että työväen järjestyskaarteihin liittyi kymmeniä tuhansia työläisiä ja järjestyskaartit alkoivat aseistautua ja muodostua punakaartiksi. Aseita työväestö sai mm. vallankumouksellisilta venäläisiltä sotilaskomiteoilta. Kannattaa huomata, että useimmiten aseet olivat punakaartilla vain lainassa. Ja aseellisilta yhteenotoiltakaan eikä uhreilta vältytty puolin eikä toisin.

Myös Saksaa valkolahtarit kävivät pyytämässä tekemään intervention Suomeen. Ja tälle Saksa näytti vihreää valoa mm. aktivistien tiedustellessa Saksan kantaa elokuussa 1917 päämajoitusmestari Ludendorffilta. Ja myös senaatin talousosaston esimies Edvard Hjelt kävi Saksassa suurlakon aikana. Hän kertoo kirjassaan ”Itsenäinen Suomi” Svinhufvudin evästäneen hän seuraavasti ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. Porvarit suosittelivat Saksalle, että se miehittäisi heti Ahvenanmaan ja sitten siirtyisi muualle Suomeen.

Tammikuun puolivälin jälkeen 1918 alkoivat valkoiset aktivoida hyökkäyksiään eri puolilla maata työväenjärjestöjen sekä yksittäisten punakaartilaisosastojen kimppuun. Esimerkiksi valkoisilla oli 22.1.1918 tavoitteena valloittaa Viipuri 600 miehen vahvuisella ns. maalaispataljoonalla, joka pääsikin Viipurin asemalle saakka. Siellä punaiset lyhyen taistelun jälkeen karkottivat valkoiset noin kymmenen kilometrin päähän. Pataljoona joutui viisi päivää myöhemmin taisteluun Pietarista tulleen punaisten asejunan miehistön kanssa. Junalla tuotiin punaisille mm. 15 000 kivääriä, miljoonia patruunoita, kymmenen kolmen tuuman tykkiä sekä 30 konekivääriä ja kaksi panssariautoa. Itä-Suomen valkoiset olivat aktiivisia myös riisumaan venäläisvaruskuntia mm. Sortavalassa, Joensuussa ja Antreassa. Saaliiksi valkoiset saivat yli tuhat kivääriä, kenttätykkejä ja konekivääreitä.

Valkoiset siis katsoivat tammikuun puolivälissä 1918 olevansa riittävän vahvoja aloittamaan täysmittaiset sotatoimet työväenjärjestöjen ja punakaartin nujertamiseksi. Tämä selviää mm. seuraavien tapahtumien päivämäristä: luokkasotaa varten perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi. Komitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa ja senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen. 25.1 Mannerheim teki konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.
Valkoisten sotatoimet alkoivat 27.–28. päivien välisenä yönä riisumalla aseista Pohjanmaan venäläisvaruskunnat ja vartiostot kymmenillä paikkakunnilla. Valkoiset saivat saaliikseen mm. 8000 kivääriä 37 tykkiä ja kymmeniä konekivääreitä. Luokkasota alkoi punaisten osalta tammikuun 27. päivänä 1918, jonka vastaisena yönä vasta punakaartit alkoivat toteuttamaan liikekannallepanomääräyksiään.

Lue lisää

Punikkikoirat verenvuodatuksen aloittivat. Rikolliset...

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

"Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin"

Olet täysin väärässä, koska historiallisten faktojen pohjalta valkoiset aloittivat systemaattisen työväestön nujertamiseksi tarkoitettujen lahtarikaartien perustamiset jopa puoli vuotta sekä aseelliset hyökkäykset aseettomia työläisiä vastaan jo nelisen kuukautta ennen työväenjärjestöjen osaltaan tapahtunutta aseistautumista ja punakaartin järjestäytymistä, joka tapahtui 1917 marraskuun suurlakossa.

Punaisten aseettomasta linjasta on hyvänä todistuksena se, ettei vuoden 1917 marraskuun suurlakkoon mennessä porvarillisessa lehdistössä ollut ainoatakaan tapausta, jossa järjestäytynyt työväki olisi virallisissa toimissaan turvautunut ampuma-aseiden käyttöön. Valkoiset aloittivat myös luokkasotaan johtaneet varsinaiset sotatoimet.

Valkoiset aloittivat lahtarikaartien perustamisen keväällä vuonna 1917 useissa eri muodoissaan. Yhteistä kaikille oli se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt. Tuolloin perustettiin suojeluskuntia, kunnat perustivat järjestysmiehistöjä sekä suurmaanomistajat ja kapitalistit perustivat aseellisia joukkoja työväen joukkoliikkeitä ja lakkoja tukahduttamaan. Lahtarikaartien perustamisia koordinoi keväästä 1917 myös salainen aktivistikomitea, joka piti majaa heinäkuusta 1917 Helsinkiin perustetussa suojeluskuntien keskustoimistossa käyttäen peitenimeä Uusi metsätoimisto. Jotta toiminta saataisiin käyntiin, palokunnille laadittiin harjoitusopas, jonka mallina käytettiin saksalaisia ja ruotsalaisia sotilaskäsikirjoja. Oppaan nimeksi tuli "Voima 1906" ja se sisälsi ohjeet taistelujärjestön organisoimisesta. Käytännön asioista vastasi komitean työjaosto, joka laati toimintaa varten ohjeet. Niiden mukaan maa oli jaettava piireihin, joihin oli nimettävä piiriasiamiehet, jotka hankkivat kuntiin pitäjänpäälliköt muodostamaan paikallistoimikuntia.

Yhteistä kaikille lahtarikaarteille oli siis se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt väkivalloin ja asevoimin. Esimerkiksi Huittisissa heinäkuun 13. päivänä 1917 työväenjärjestöjen lakkolaisten tullessa Huittisten meijerille osoittamaan isännistölle mieltä, avasivat halkopinojen taakse kätkeytyneet suojeluskuntalaiset tulen aseettomia työläisiä kohti. Verilöylyssä haavoittui pahoin seitsemän lakolaista. Muutama päiviä Huittisten ampumatapausten jälkeen lähikunnassa Suodenniemellä paikallisen nimismiehen kehotuksesta aseistetut suojeluskuntalaiset hyökkäsivät jälleen lakkolaisten kimppuun, jolloin pari lakkolaista haavoittui pahoin. Vastaavia esimerkkejä on kymmeniä. Helsingissä mm. miliisiksi naamioituneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät pampuin aseistautuneena Pörssitalon edessä mieltään osoittaneiden työläisten kimppuun.

Mutta syksyllä 1917 alettiin eri lahtarikaarteja tiivistämään suojeluskuntien ympärille. Suojeluskuntien luonne kapitalistien tappokaartina paljastui mm. 3. lokakuuta 1917 Helsingin Pörssiklubilla pidetyssä teollisuus- ja pankinjohtajille sekä kapitalisteille suunnatussa kokouksessa, jossa kerättiin varoja suojeluskuntien toiminnan rahoittamiseksi. Tilaisuutta vetänyt teollisuusjohtaja ja kenraaliksi ylennyt Hannes Ignatius kertoi myöhemmin, että se avasi epäilevienkin kapitalistien rahamassit, kun hän kertoi suojeluskuntien tehtävänä olevan työväestön kuriin saaminen keinolla millä hyvänsä.

Ja aseita suojeluskunnille virtasi huomattavasti enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa kuin punakaartille. Tästä esimerkkinä suojeluskuntien oman ilmoituksensa mukaan lokakuun lopussa Equity -nimisellä laivalla Saksasta Vaasan edustalle saapunut aselasti, joka sisälsi mm. 7000 kivääriä, 30 konekivääriä, 500 pistoolia sekä parisen miljoonaa patruunaa. Myös Loviisan edustalle saapui saksalaisella sukellusveneellä suurlakkoviikolla aseita ja
räjähdysaineita sekä Ruotsista tuotiin yksityisten lahjoittamina aseita. Venäjältä suojeluskunnat ostivat salaa aseita mm. Karjalan kansalaisliiton välityksellä. Valkoisten asearsenaalia täydensi myös suojeluskuntien suorittamat venäläisten varuskuntien aseistariisunnat.

Suomen Ammattijärjestöjen valtuuskunta antoi lokakuun 20. päivänä yleisen kehotuksen työväestön järjestökaartien perustamiseen. Yksittäisiä kaarteja oli jo joillakin paikkakunnilla, mutta marraskuun suurlakon aikana niiden toiminta yhtenäistyi. Lakon julisti voimaan marraskuun 13.-14. päivien välisenä yönä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Suomen Ammattijärjestön, SAJ:n perustama Vallankumouksellinen keskusneuvosto.

Lakolla työväestö torjui mm. suojeluskuntien yhä lisääntyvät aseelliset hyökkäykset työväestöä kohtaan. Vaikka lahtareilla oli jo suurlakon aikana kattava aseistettu suojeluskuntaverkko, avoimeen yhteenottoon työväestön kanssa suojeluskuntien johtajat eivät lahtarijärjestöään vielä nähneet riittävän vahvaksi. Paikallisia kahakoita tosin lahtarit järjestivät. Esimerkiksi Loimaalla suojeluskuntalaiset hyökkäsivät asein aseettomien lakkolaisten kimppuun estäen lakon alkamisen. Työväenjärjestöjen apuvoimat Turusta ja muualta pakottivat valkoiset perääntymän. Mutta Loimaan suojeluskunnan saadessa lähikunnista apujoukkoja syntyneessä kahakassa suojeluskuntalaiset surmasivat yhden lakkolainen, mutta lahtarit saatiin karkotettua.

Ja työväestö joutui käyttämään voimakkaita otteita porvariston diktatuuripyrkimysten takaisin lyömiseksi. Monin paikoin työväestö joutui miehittämään poliisilaitokset ja lääninhallitukset sekä takavarikoimaan porvarien kätkemiä elintarvikkeita ja aseita. Helsingissä punainen kaarti miehitti mm. rautatieaseman, joitakin virastoja, senaatin talon, lääninhallituksen, poliisilaitoksen ja puhelinkeskuksen. Ja lahtarien asekaartien koulutuksen lakkauttamiseksi Helsingin punakaarti joutui lakkauttamaan Saksanniemen poliisikoulun. Näitä toimenpiteitä auttoi se, että työväen järjestyskaarteihin liittyi kymmeniä tuhansia työläisiä ja järjestyskaartit alkoivat aseistautua ja muodostua punakaartiksi. Aseita työväestö sai mm. vallankumouksellisilta venäläisiltä sotilaskomiteoilta. Kannattaa huomata, että useimmiten aseet olivat punakaartilla vain lainassa. Ja aseellisilta yhteenotoiltakaan eikä uhreilta vältytty puolin eikä toisin.

Myös Saksaa valkolahtarit kävivät pyytämässä tekemään intervention Suomeen. Ja tälle Saksa näytti vihreää valoa mm. aktivistien tiedustellessa Saksan kantaa elokuussa 1917 päämajoitusmestari Ludendorffilta. Ja myös senaatin talousosaston esimies Edvard Hjelt kävi Saksassa suurlakon aikana. Hän kertoo kirjassaan ”Itsenäinen Suomi” Svinhufvudin evästäneen hän seuraavasti ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. Porvarit suosittelivat Saksalle, että se miehittäisi heti Ahvenanmaan ja sitten siirtyisi muualle Suomeen.

Tammikuun puolivälin jälkeen 1918 alkoivat valkoiset aktivoida hyökkäyksiään eri puolilla maata työväenjärjestöjen sekä yksittäisten punakaartilaisosastojen kimppuun. Esimerkiksi valkoisilla oli 22.1.1918 tavoitteena valloittaa Viipuri 600 miehen vahvuisella ns. maalaispataljoonalla, joka pääsikin Viipurin asemalle saakka. Siellä punaiset lyhyen taistelun jälkeen karkottivat valkoiset noin kymmenen kilometrin päähän. Pataljoona joutui viisi päivää myöhemmin taisteluun Pietarista tulleen punaisten asejunan miehistön kanssa. Junalla tuotiin punaisille mm. 15 000 kivääriä, miljoonia patruunoita, kymmenen kolmen tuuman tykkiä sekä 30 konekivääriä ja kaksi panssariautoa. Itä-Suomen valkoiset olivat aktiivisia myös riisumaan venäläisvaruskuntia mm. Sortavalassa, Joensuussa ja Antreassa. Saaliiksi valkoiset saivat yli tuhat kivääriä, kenttätykkejä ja konekivääreitä.

Valkoiset siis katsoivat tammikuun puolivälissä 1918 olevansa riittävän vahvoja aloittamaan täysmittaiset sotatoimet työväenjärjestöjen ja punakaartin nujertamiseksi. Tämä selviää mm. seuraavien tapahtumien päivämäristä: luokkasotaa varten perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi. Komitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa ja senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen. 25.1 Mannerheim teki konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.
Valkoisten sotatoimet alkoivat 27.–28. päivien välisenä yönä riisumalla aseista Pohjanmaan venäläisvaruskunnat ja vartiostot kymmenillä paikkakunnilla. Valkoiset saivat saaliikseen mm. 8000 kivääriä 37 tykkiä ja kymmeniä konekivääreitä. Luokkasota alkoi punaisten osalta tammikuun 27. päivänä 1918, jonka vastaisena yönä vasta punakaartit alkoivat toteuttamaan liikekannallepanomääräyksiään.

Lue lisää

Tosin niiden tarkoitus ei ollut sammuttaa tulipaloja ...

Tuli vain mieleen jos joku ihmettelisi sitä, että Suomessa oli 1917 kovasti paljon vapaapalokuntalaisia ...

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

"Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin"

Olet täysin väärässä, koska historiallisten faktojen pohjalta valkoiset aloittivat systemaattisen työväestön nujertamiseksi tarkoitettujen lahtarikaartien perustamiset jopa puoli vuotta sekä aseelliset hyökkäykset aseettomia työläisiä vastaan jo nelisen kuukautta ennen työväenjärjestöjen osaltaan tapahtunutta aseistautumista ja punakaartin järjestäytymistä, joka tapahtui 1917 marraskuun suurlakossa.

Punaisten aseettomasta linjasta on hyvänä todistuksena se, ettei vuoden 1917 marraskuun suurlakkoon mennessä porvarillisessa lehdistössä ollut ainoatakaan tapausta, jossa järjestäytynyt työväki olisi virallisissa toimissaan turvautunut ampuma-aseiden käyttöön. Valkoiset aloittivat myös luokkasotaan johtaneet varsinaiset sotatoimet.

Valkoiset aloittivat lahtarikaartien perustamisen keväällä vuonna 1917 useissa eri muodoissaan. Yhteistä kaikille oli se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt. Tuolloin perustettiin suojeluskuntia, kunnat perustivat järjestysmiehistöjä sekä suurmaanomistajat ja kapitalistit perustivat aseellisia joukkoja työväen joukkoliikkeitä ja lakkoja tukahduttamaan. Lahtarikaartien perustamisia koordinoi keväästä 1917 myös salainen aktivistikomitea, joka piti majaa heinäkuusta 1917 Helsinkiin perustetussa suojeluskuntien keskustoimistossa käyttäen peitenimeä Uusi metsätoimisto. Jotta toiminta saataisiin käyntiin, palokunnille laadittiin harjoitusopas, jonka mallina käytettiin saksalaisia ja ruotsalaisia sotilaskäsikirjoja. Oppaan nimeksi tuli "Voima 1906" ja se sisälsi ohjeet taistelujärjestön organisoimisesta. Käytännön asioista vastasi komitean työjaosto, joka laati toimintaa varten ohjeet. Niiden mukaan maa oli jaettava piireihin, joihin oli nimettävä piiriasiamiehet, jotka hankkivat kuntiin pitäjänpäälliköt muodostamaan paikallistoimikuntia.

Yhteistä kaikille lahtarikaarteille oli siis se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt väkivalloin ja asevoimin. Esimerkiksi Huittisissa heinäkuun 13. päivänä 1917 työväenjärjestöjen lakkolaisten tullessa Huittisten meijerille osoittamaan isännistölle mieltä, avasivat halkopinojen taakse kätkeytyneet suojeluskuntalaiset tulen aseettomia työläisiä kohti. Verilöylyssä haavoittui pahoin seitsemän lakolaista. Muutama päiviä Huittisten ampumatapausten jälkeen lähikunnassa Suodenniemellä paikallisen nimismiehen kehotuksesta aseistetut suojeluskuntalaiset hyökkäsivät jälleen lakkolaisten kimppuun, jolloin pari lakkolaista haavoittui pahoin. Vastaavia esimerkkejä on kymmeniä. Helsingissä mm. miliisiksi naamioituneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät pampuin aseistautuneena Pörssitalon edessä mieltään osoittaneiden työläisten kimppuun.

Mutta syksyllä 1917 alettiin eri lahtarikaarteja tiivistämään suojeluskuntien ympärille. Suojeluskuntien luonne kapitalistien tappokaartina paljastui mm. 3. lokakuuta 1917 Helsingin Pörssiklubilla pidetyssä teollisuus- ja pankinjohtajille sekä kapitalisteille suunnatussa kokouksessa, jossa kerättiin varoja suojeluskuntien toiminnan rahoittamiseksi. Tilaisuutta vetänyt teollisuusjohtaja ja kenraaliksi ylennyt Hannes Ignatius kertoi myöhemmin, että se avasi epäilevienkin kapitalistien rahamassit, kun hän kertoi suojeluskuntien tehtävänä olevan työväestön kuriin saaminen keinolla millä hyvänsä.

Ja aseita suojeluskunnille virtasi huomattavasti enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa kuin punakaartille. Tästä esimerkkinä suojeluskuntien oman ilmoituksensa mukaan lokakuun lopussa Equity -nimisellä laivalla Saksasta Vaasan edustalle saapunut aselasti, joka sisälsi mm. 7000 kivääriä, 30 konekivääriä, 500 pistoolia sekä parisen miljoonaa patruunaa. Myös Loviisan edustalle saapui saksalaisella sukellusveneellä suurlakkoviikolla aseita ja
räjähdysaineita sekä Ruotsista tuotiin yksityisten lahjoittamina aseita. Venäjältä suojeluskunnat ostivat salaa aseita mm. Karjalan kansalaisliiton välityksellä. Valkoisten asearsenaalia täydensi myös suojeluskuntien suorittamat venäläisten varuskuntien aseistariisunnat.

Suomen Ammattijärjestöjen valtuuskunta antoi lokakuun 20. päivänä yleisen kehotuksen työväestön järjestökaartien perustamiseen. Yksittäisiä kaarteja oli jo joillakin paikkakunnilla, mutta marraskuun suurlakon aikana niiden toiminta yhtenäistyi. Lakon julisti voimaan marraskuun 13.-14. päivien välisenä yönä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Suomen Ammattijärjestön, SAJ:n perustama Vallankumouksellinen keskusneuvosto.

Lakolla työväestö torjui mm. suojeluskuntien yhä lisääntyvät aseelliset hyökkäykset työväestöä kohtaan. Vaikka lahtareilla oli jo suurlakon aikana kattava aseistettu suojeluskuntaverkko, avoimeen yhteenottoon työväestön kanssa suojeluskuntien johtajat eivät lahtarijärjestöään vielä nähneet riittävän vahvaksi. Paikallisia kahakoita tosin lahtarit järjestivät. Esimerkiksi Loimaalla suojeluskuntalaiset hyökkäsivät asein aseettomien lakkolaisten kimppuun estäen lakon alkamisen. Työväenjärjestöjen apuvoimat Turusta ja muualta pakottivat valkoiset perääntymän. Mutta Loimaan suojeluskunnan saadessa lähikunnista apujoukkoja syntyneessä kahakassa suojeluskuntalaiset surmasivat yhden lakkolainen, mutta lahtarit saatiin karkotettua.

Ja työväestö joutui käyttämään voimakkaita otteita porvariston diktatuuripyrkimysten takaisin lyömiseksi. Monin paikoin työväestö joutui miehittämään poliisilaitokset ja lääninhallitukset sekä takavarikoimaan porvarien kätkemiä elintarvikkeita ja aseita. Helsingissä punainen kaarti miehitti mm. rautatieaseman, joitakin virastoja, senaatin talon, lääninhallituksen, poliisilaitoksen ja puhelinkeskuksen. Ja lahtarien asekaartien koulutuksen lakkauttamiseksi Helsingin punakaarti joutui lakkauttamaan Saksanniemen poliisikoulun. Näitä toimenpiteitä auttoi se, että työväen järjestyskaarteihin liittyi kymmeniä tuhansia työläisiä ja järjestyskaartit alkoivat aseistautua ja muodostua punakaartiksi. Aseita työväestö sai mm. vallankumouksellisilta venäläisiltä sotilaskomiteoilta. Kannattaa huomata, että useimmiten aseet olivat punakaartilla vain lainassa. Ja aseellisilta yhteenotoiltakaan eikä uhreilta vältytty puolin eikä toisin.

Myös Saksaa valkolahtarit kävivät pyytämässä tekemään intervention Suomeen. Ja tälle Saksa näytti vihreää valoa mm. aktivistien tiedustellessa Saksan kantaa elokuussa 1917 päämajoitusmestari Ludendorffilta. Ja myös senaatin talousosaston esimies Edvard Hjelt kävi Saksassa suurlakon aikana. Hän kertoo kirjassaan ”Itsenäinen Suomi” Svinhufvudin evästäneen hän seuraavasti ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. Porvarit suosittelivat Saksalle, että se miehittäisi heti Ahvenanmaan ja sitten siirtyisi muualle Suomeen.

Tammikuun puolivälin jälkeen 1918 alkoivat valkoiset aktivoida hyökkäyksiään eri puolilla maata työväenjärjestöjen sekä yksittäisten punakaartilaisosastojen kimppuun. Esimerkiksi valkoisilla oli 22.1.1918 tavoitteena valloittaa Viipuri 600 miehen vahvuisella ns. maalaispataljoonalla, joka pääsikin Viipurin asemalle saakka. Siellä punaiset lyhyen taistelun jälkeen karkottivat valkoiset noin kymmenen kilometrin päähän. Pataljoona joutui viisi päivää myöhemmin taisteluun Pietarista tulleen punaisten asejunan miehistön kanssa. Junalla tuotiin punaisille mm. 15 000 kivääriä, miljoonia patruunoita, kymmenen kolmen tuuman tykkiä sekä 30 konekivääriä ja kaksi panssariautoa. Itä-Suomen valkoiset olivat aktiivisia myös riisumaan venäläisvaruskuntia mm. Sortavalassa, Joensuussa ja Antreassa. Saaliiksi valkoiset saivat yli tuhat kivääriä, kenttätykkejä ja konekivääreitä.

Valkoiset siis katsoivat tammikuun puolivälissä 1918 olevansa riittävän vahvoja aloittamaan täysmittaiset sotatoimet työväenjärjestöjen ja punakaartin nujertamiseksi. Tämä selviää mm. seuraavien tapahtumien päivämäristä: luokkasotaa varten perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi. Komitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa ja senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen. 25.1 Mannerheim teki konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.
Valkoisten sotatoimet alkoivat 27.–28. päivien välisenä yönä riisumalla aseista Pohjanmaan venäläisvaruskunnat ja vartiostot kymmenillä paikkakunnilla. Valkoiset saivat saaliikseen mm. 8000 kivääriä 37 tykkiä ja kymmeniä konekivääreitä. Luokkasota alkoi punaisten osalta tammikuun 27. päivänä 1918, jonka vastaisena yönä vasta punakaartit alkoivat toteuttamaan liikekannallepanomääräyksiään.

Lue lisää

Sinullahan on vielä tähänkin viestiin vastaamatta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000040024045#22000000040024045


Ja tähän samaa asiaa koskevaan viestiin et myöskään ole pystynyt vastaamaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000037348492#22000000037348492

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

"Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin"

Olet täysin väärässä, koska historiallisten faktojen pohjalta valkoiset aloittivat systemaattisen työväestön nujertamiseksi tarkoitettujen lahtarikaartien perustamiset jopa puoli vuotta sekä aseelliset hyökkäykset aseettomia työläisiä vastaan jo nelisen kuukautta ennen työväenjärjestöjen osaltaan tapahtunutta aseistautumista ja punakaartin järjestäytymistä, joka tapahtui 1917 marraskuun suurlakossa.

Punaisten aseettomasta linjasta on hyvänä todistuksena se, ettei vuoden 1917 marraskuun suurlakkoon mennessä porvarillisessa lehdistössä ollut ainoatakaan tapausta, jossa järjestäytynyt työväki olisi virallisissa toimissaan turvautunut ampuma-aseiden käyttöön. Valkoiset aloittivat myös luokkasotaan johtaneet varsinaiset sotatoimet.

Valkoiset aloittivat lahtarikaartien perustamisen keväällä vuonna 1917 useissa eri muodoissaan. Yhteistä kaikille oli se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt. Tuolloin perustettiin suojeluskuntia, kunnat perustivat järjestysmiehistöjä sekä suurmaanomistajat ja kapitalistit perustivat aseellisia joukkoja työväen joukkoliikkeitä ja lakkoja tukahduttamaan. Lahtarikaartien perustamisia koordinoi keväästä 1917 myös salainen aktivistikomitea, joka piti majaa heinäkuusta 1917 Helsinkiin perustetussa suojeluskuntien keskustoimistossa käyttäen peitenimeä Uusi metsätoimisto. Jotta toiminta saataisiin käyntiin, palokunnille laadittiin harjoitusopas, jonka mallina käytettiin saksalaisia ja ruotsalaisia sotilaskäsikirjoja. Oppaan nimeksi tuli "Voima 1906" ja se sisälsi ohjeet taistelujärjestön organisoimisesta. Käytännön asioista vastasi komitean työjaosto, joka laati toimintaa varten ohjeet. Niiden mukaan maa oli jaettava piireihin, joihin oli nimettävä piiriasiamiehet, jotka hankkivat kuntiin pitäjänpäälliköt muodostamaan paikallistoimikuntia.

Yhteistä kaikille lahtarikaarteille oli siis se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt väkivalloin ja asevoimin. Esimerkiksi Huittisissa heinäkuun 13. päivänä 1917 työväenjärjestöjen lakkolaisten tullessa Huittisten meijerille osoittamaan isännistölle mieltä, avasivat halkopinojen taakse kätkeytyneet suojeluskuntalaiset tulen aseettomia työläisiä kohti. Verilöylyssä haavoittui pahoin seitsemän lakolaista. Muutama päiviä Huittisten ampumatapausten jälkeen lähikunnassa Suodenniemellä paikallisen nimismiehen kehotuksesta aseistetut suojeluskuntalaiset hyökkäsivät jälleen lakkolaisten kimppuun, jolloin pari lakkolaista haavoittui pahoin. Vastaavia esimerkkejä on kymmeniä. Helsingissä mm. miliisiksi naamioituneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät pampuin aseistautuneena Pörssitalon edessä mieltään osoittaneiden työläisten kimppuun.

Mutta syksyllä 1917 alettiin eri lahtarikaarteja tiivistämään suojeluskuntien ympärille. Suojeluskuntien luonne kapitalistien tappokaartina paljastui mm. 3. lokakuuta 1917 Helsingin Pörssiklubilla pidetyssä teollisuus- ja pankinjohtajille sekä kapitalisteille suunnatussa kokouksessa, jossa kerättiin varoja suojeluskuntien toiminnan rahoittamiseksi. Tilaisuutta vetänyt teollisuusjohtaja ja kenraaliksi ylennyt Hannes Ignatius kertoi myöhemmin, että se avasi epäilevienkin kapitalistien rahamassit, kun hän kertoi suojeluskuntien tehtävänä olevan työväestön kuriin saaminen keinolla millä hyvänsä.

Ja aseita suojeluskunnille virtasi huomattavasti enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa kuin punakaartille. Tästä esimerkkinä suojeluskuntien oman ilmoituksensa mukaan lokakuun lopussa Equity -nimisellä laivalla Saksasta Vaasan edustalle saapunut aselasti, joka sisälsi mm. 7000 kivääriä, 30 konekivääriä, 500 pistoolia sekä parisen miljoonaa patruunaa. Myös Loviisan edustalle saapui saksalaisella sukellusveneellä suurlakkoviikolla aseita ja
räjähdysaineita sekä Ruotsista tuotiin yksityisten lahjoittamina aseita. Venäjältä suojeluskunnat ostivat salaa aseita mm. Karjalan kansalaisliiton välityksellä. Valkoisten asearsenaalia täydensi myös suojeluskuntien suorittamat venäläisten varuskuntien aseistariisunnat.

Suomen Ammattijärjestöjen valtuuskunta antoi lokakuun 20. päivänä yleisen kehotuksen työväestön järjestökaartien perustamiseen. Yksittäisiä kaarteja oli jo joillakin paikkakunnilla, mutta marraskuun suurlakon aikana niiden toiminta yhtenäistyi. Lakon julisti voimaan marraskuun 13.-14. päivien välisenä yönä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Suomen Ammattijärjestön, SAJ:n perustama Vallankumouksellinen keskusneuvosto.

Lakolla työväestö torjui mm. suojeluskuntien yhä lisääntyvät aseelliset hyökkäykset työväestöä kohtaan. Vaikka lahtareilla oli jo suurlakon aikana kattava aseistettu suojeluskuntaverkko, avoimeen yhteenottoon työväestön kanssa suojeluskuntien johtajat eivät lahtarijärjestöään vielä nähneet riittävän vahvaksi. Paikallisia kahakoita tosin lahtarit järjestivät. Esimerkiksi Loimaalla suojeluskuntalaiset hyökkäsivät asein aseettomien lakkolaisten kimppuun estäen lakon alkamisen. Työväenjärjestöjen apuvoimat Turusta ja muualta pakottivat valkoiset perääntymän. Mutta Loimaan suojeluskunnan saadessa lähikunnista apujoukkoja syntyneessä kahakassa suojeluskuntalaiset surmasivat yhden lakkolainen, mutta lahtarit saatiin karkotettua.

Ja työväestö joutui käyttämään voimakkaita otteita porvariston diktatuuripyrkimysten takaisin lyömiseksi. Monin paikoin työväestö joutui miehittämään poliisilaitokset ja lääninhallitukset sekä takavarikoimaan porvarien kätkemiä elintarvikkeita ja aseita. Helsingissä punainen kaarti miehitti mm. rautatieaseman, joitakin virastoja, senaatin talon, lääninhallituksen, poliisilaitoksen ja puhelinkeskuksen. Ja lahtarien asekaartien koulutuksen lakkauttamiseksi Helsingin punakaarti joutui lakkauttamaan Saksanniemen poliisikoulun. Näitä toimenpiteitä auttoi se, että työväen järjestyskaarteihin liittyi kymmeniä tuhansia työläisiä ja järjestyskaartit alkoivat aseistautua ja muodostua punakaartiksi. Aseita työväestö sai mm. vallankumouksellisilta venäläisiltä sotilaskomiteoilta. Kannattaa huomata, että useimmiten aseet olivat punakaartilla vain lainassa. Ja aseellisilta yhteenotoiltakaan eikä uhreilta vältytty puolin eikä toisin.

Myös Saksaa valkolahtarit kävivät pyytämässä tekemään intervention Suomeen. Ja tälle Saksa näytti vihreää valoa mm. aktivistien tiedustellessa Saksan kantaa elokuussa 1917 päämajoitusmestari Ludendorffilta. Ja myös senaatin talousosaston esimies Edvard Hjelt kävi Saksassa suurlakon aikana. Hän kertoo kirjassaan ”Itsenäinen Suomi” Svinhufvudin evästäneen hän seuraavasti ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. Porvarit suosittelivat Saksalle, että se miehittäisi heti Ahvenanmaan ja sitten siirtyisi muualle Suomeen.

Tammikuun puolivälin jälkeen 1918 alkoivat valkoiset aktivoida hyökkäyksiään eri puolilla maata työväenjärjestöjen sekä yksittäisten punakaartilaisosastojen kimppuun. Esimerkiksi valkoisilla oli 22.1.1918 tavoitteena valloittaa Viipuri 600 miehen vahvuisella ns. maalaispataljoonalla, joka pääsikin Viipurin asemalle saakka. Siellä punaiset lyhyen taistelun jälkeen karkottivat valkoiset noin kymmenen kilometrin päähän. Pataljoona joutui viisi päivää myöhemmin taisteluun Pietarista tulleen punaisten asejunan miehistön kanssa. Junalla tuotiin punaisille mm. 15 000 kivääriä, miljoonia patruunoita, kymmenen kolmen tuuman tykkiä sekä 30 konekivääriä ja kaksi panssariautoa. Itä-Suomen valkoiset olivat aktiivisia myös riisumaan venäläisvaruskuntia mm. Sortavalassa, Joensuussa ja Antreassa. Saaliiksi valkoiset saivat yli tuhat kivääriä, kenttätykkejä ja konekivääreitä.

Valkoiset siis katsoivat tammikuun puolivälissä 1918 olevansa riittävän vahvoja aloittamaan täysmittaiset sotatoimet työväenjärjestöjen ja punakaartin nujertamiseksi. Tämä selviää mm. seuraavien tapahtumien päivämäristä: luokkasotaa varten perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi. Komitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa ja senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen. 25.1 Mannerheim teki konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.
Valkoisten sotatoimet alkoivat 27.–28. päivien välisenä yönä riisumalla aseista Pohjanmaan venäläisvaruskunnat ja vartiostot kymmenillä paikkakunnilla. Valkoiset saivat saaliikseen mm. 8000 kivääriä 37 tykkiä ja kymmeniä konekivääreitä. Luokkasota alkoi punaisten osalta tammikuun 27. päivänä 1918, jonka vastaisena yönä vasta punakaartit alkoivat toteuttamaan liikekannallepanomääräyksiään.

Lue lisää

että suojeluskunnista tuli laillisen hallituksen joukkoja ja punakaartilla ei ollut laillisen hallituksen siunausta vaan ne olivat terroristeja ja kapinallisia. Tämä jo selittää paljon.

Punakaartin vuoksi laillisesti valittu eduskunta joutui siirtymään Pohjanmaalle. Punakaarti oli kapinallisjoukko jolla ei ollut oikeutta mihinkään Suomen valtakunnan alueella. Silti se aloitti aseellisen kapinan jonka aikana ryöstettiin maatiloja ja kauppaliikkeitä sekä murhattiin niiden omistajia. Mikä siinä oli puolusteltavaa? ei mikään.

PappaManninen kirjoitti:

Punikkikoirat verenvuodatuksen aloittivat. Rikolliset...

Asiaan en voi viesteissäsi tarttua, koska niissä ei ole asiaa! Vain puberteettikäisen alatyylistä roskaa. Vaikuttaa siltä, että sinulla on suhteellisen vakavia henkisiä ongelmia itsesi kanssa. Toivottavasti saat itsesi kuntoon...

antipunikki kirjoitti:

Sinullahan on vielä tähänkin viestiin vastaamatta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000040024045#22000000040024045


Ja tähän samaa asiaa koskevaan viestiin et myöskään ole pystynyt vastaamaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000037348492#22000000037348492

Lue lisää

Huonoa varmaan, taitaa dementia vaivata, kun jo yhden viestin takaa olet ihan ulalla? Eli tässä meidän ero: kun sinä esittelet punaisten aseellista toimintaa vasta marraskuulta 1917, mutta minä valkolahtareitten työläisten tappamisia jo neljä kuukautta aiemmin. Täältä faktaa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000041501266

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

Huonoa varmaan, taitaa dementia vaivata, kun jo yhden viestin takaa olet ihan ulalla? Eli tässä meidän ero: kun sinä esittelet punaisten aseellista toimintaa vasta marraskuulta 1917, mutta minä valkolahtareitten työläisten tappamisia jo neljä kuukautta aiemmin. Täältä faktaa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000041501266

Lue lisää

Esitähän todisteesi Suomen senaatin tai vastaavan maan hallintoelimen johtamista työläisten kohtaan osoitetusta väkivaltaisuuksista kesältä 1917.
Laittomuudet Huittisissa eivät olleet senaatin toimeenpanemia kuten taas ensimmäiset punakapinan yritykset marraskuulta 1917 olivat ylhäältä organoituja eivätkä rikollisten työläisten omaa keksintöä.

Asiasta on keskusteltu aikaisemminkin ja sinun vastaustaustasi odotellaan edelleen.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000037372222#22000000037372222

Tjena, bara minnesluckor eller dementi....

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

Asiaan en voi viesteissäsi tarttua, koska niissä ei ole asiaa! Vain puberteettikäisen alatyylistä roskaa. Vaikuttaa siltä, että sinulla on suhteellisen vakavia henkisiä ongelmia itsesi kanssa. Toivottavasti saat itsesi kuntoon...

Lue lisää

Punikit aloittivat ja se on sinulle toistuvasti todistettu ja sinä et ole esittänyt yhtäkään vasta-argumenttia.

Taitaa olla punikkirassun vaikea argumentoida totuutta vastaan.

Mutta yrittäisit edes esittää vasta-argumenttejasi etkä vain viestistä toiseen jauha samaa paskaa, joka on jo aikoja sitten osoitettu muduksi ilman sinun vastalauseita.

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

Huonoa varmaan, taitaa dementia vaivata, kun jo yhden viestin takaa olet ihan ulalla? Eli tässä meidän ero: kun sinä esittelet punaisten aseellista toimintaa vasta marraskuulta 1917, mutta minä valkolahtareitten työläisten tappamisia jo neljä kuukautta aiemmin. Täältä faktaa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000333&posting=22000000041501266

Lue lisää

Aikana sitten "jouduttiin" tekemään "vastentahtoi-
nen" päätös aseellisen kapinan aloittamisesta?

Ettei vaan ollut jo kiväärit olleet valmiina jonkin
aikaa.

Mutta noin laajemmalti niin sinulla ei näy olevan
mitään käsitystä missä jamassa maa tuolloin oli.

Ja siihen "jamaan" iskivät kapinan lietsojat
vallan vaihtaakseen.

Ilman vaaleja.

Tosiasia kun on että maalla ei ollut armeijaa
joka olisi järjestyksen heti palauttanut.

No, onneksi Mannerheim sen palautti saksalaisten
avustaessa.

Suomen kansa voitti!

T Urpo kirjoitti:

Aikana sitten "jouduttiin" tekemään "vastentahtoi-
nen" päätös aseellisen kapinan aloittamisesta?

Ettei vaan ollut jo kiväärit olleet valmiina jonkin
aikaa.

Mutta noin laajemmalti niin sinulla ei näy olevan
mitään käsitystä missä jamassa maa tuolloin oli.

Ja siihen "jamaan" iskivät kapinan lietsojat
vallan vaihtaakseen.

Ilman vaaleja.

Tosiasia kun on että maalla ei ollut armeijaa
joka olisi järjestyksen heti palauttanut.

No, onneksi Mannerheim sen palautti saksalaisten
avustaessa.

Suomen kansa voitti!

Lue lisää

Suomen kansa toki voitti, mutta vasta 1944, kun puna-armeija jyräsi natsien suomalaiset perskärpäset ja Suomelle aukeni demokraattisen kehityksen tie, jolloin työväenliikkeen ansiosta alettiin rakentaa hyvinvointi-Suomea, jonka sitten porvarit jälleen ovat tuhoamassa! Sellaista se on: työväenliike rakentaa, porvarit tuhoavat niin politiikassa kuin luonnollisesti aloittamissaan sodissa! ja niitä porvareitten aloittamia sotia 1900-luvulla oli ainakin kolme: luokka-, talvi- ja jatkosota! Keksitkö enemmän...:)

antipunikki kirjoitti:

Punikit aloittivat ja se on sinulle toistuvasti todistettu ja sinä et ole esittänyt yhtäkään vasta-argumenttia.

Taitaa olla punikkirassun vaikea argumentoida totuutta vastaan.

Mutta yrittäisit edes esittää vasta-argumenttejasi etkä vain viestistä toiseen jauha samaa paskaa, joka on jo aikoja sitten osoitettu muduksi ilman sinun vastalauseita.

Lue lisää

Mutta se meikäläisen "sama paska" on edelleen kumoamatta, siis historialliset faktat...ja kuinka nyt sinäkään pystyisit historiaa kumoamaan! Ai niin, toki "pystyt", mutta valheilla! Sehän sinulta ja koko palstan porvarikööriltä luonaa ihan sujuvasti!

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

Mutta se meikäläisen "sama paska" on edelleen kumoamatta, siis historialliset faktat...ja kuinka nyt sinäkään pystyisit historiaa kumoamaan! Ai niin, toki "pystyt", mutta valheilla! Sehän sinulta ja koko palstan porvarikööriltä luonaa ihan sujuvasti!

Lue lisää

Ei Kalle olekaan sinun historiallisia totuuksia kumoamassa vaan sinun niistä tekemiä virheellisiä johtopäätöksiä.

Ne Kalle on kumonnut - kaikki ja joka ainoan. Nyt on sinun vuorosi esittää vasta-argumenttisi ja näin tyrmätä Kalle. Meidän palstalaisten odotellessa sinun vasta-argumentteja katselle sinua kanveesissa makaamassa Kallen antaman tyrmäävän kumousiskun seurauksena. Väkeä alkaa kerääntyyn ympärillesi ja sinun odotetaan tekevän nyt jotakin puolustukseksesi, siis tyrmäävän Kallen argumentit omilla vasta-argumenteilla.

Taidamme saada odottaa niitä maailman tappiin asti.

antipunikki kirjoitti:

Ei Kalle olekaan sinun historiallisia totuuksia kumoamassa vaan sinun niistä tekemiä virheellisiä johtopäätöksiä.

Ne Kalle on kumonnut - kaikki ja joka ainoan. Nyt on sinun vuorosi esittää vasta-argumenttisi ja näin tyrmätä Kalle. Meidän palstalaisten odotellessa sinun vasta-argumentteja katselle sinua kanveesissa makaamassa Kallen antaman tyrmäävän kumousiskun seurauksena. Väkeä alkaa kerääntyyn ympärillesi ja sinun odotetaan tekevän nyt jotakin puolustukseksesi, siis tyrmäävän Kallen argumentit omilla vasta-argumenteilla.

Taidamme saada odottaa niitä maailman tappiin asti.

Lue lisää

"Ei Kalle olekaan sinun historiallisia totuuksia kumoamassa vaan sinun niistä tekemiä virheellisiä johtopäätöksiä."

Huomaatko, että käytännössä myönsit minun olevan oikeassa, koska keskeisimmistä historiallisista totuuksista, joita tuon esille, jotka sinäkin siis myönsit nyt oikeiksi, esitän täysin ilman johtopäätöksiäni. Eli myönnät minun olevan oikeassa!

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

"Ei Kalle olekaan sinun historiallisia totuuksia kumoamassa vaan sinun niistä tekemiä virheellisiä johtopäätöksiä."

Huomaatko, että käytännössä myönsit minun olevan oikeassa, koska keskeisimmistä historiallisista totuuksista, joita tuon esille, jotka sinäkin siis myönsit nyt oikeiksi, esitän täysin ilman johtopäätöksiäni. Eli myönnät minun olevan oikeassa!

Lue lisää

Joko kohta alat esittämään vasta-argumentteja Kallen argumenteille?

Niitä odotellessamme me palstalaiset kokoonnumme ympärillesi katsomaan miten makaat maassa tyrmättynä ketarat oikosena. Onko sinulla antaa yhtäkään vastaiskua Kallelle?

Ei taida olla - et pysty kuin mutuamaan maassa selälläsi röhjöttäessäsi.

antipunikki kirjoitti:

Joko kohta alat esittämään vasta-argumentteja Kallen argumenteille?

Niitä odotellessamme me palstalaiset kokoonnumme ympärillesi katsomaan miten makaat maassa tyrmättynä ketarat oikosena. Onko sinulla antaa yhtäkään vastaiskua Kallelle?

Ei taida olla - et pysty kuin mutuamaan maassa selälläsi röhjöttäessäsi.

Lue lisää

Ensin myönnät faktani oikeiksi, etkä mainitse etkä perustele yhtäkään "virheellistä" johtopäätöstäni virheelliseksi! Myönnät näin minun olevan oikeassa, siis myönnät tappiosi...

Huomaatko, syöt kädestäni puluna tiedon siemeniä!

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

Ensin myönnät faktani oikeiksi, etkä mainitse etkä perustele yhtäkään "virheellistä" johtopäätöstäni virheelliseksi! Myönnät näin minun olevan oikeassa, siis myönnät tappiosi...

Huomaatko, syöt kädestäni puluna tiedon siemeniä!

Lue lisää

Kalle väitti, että Huittiset tapahtumat eivät olleet Suomen senaatin määräämiä ja johtamia, joten niihin ei ollut syyllinen valkoinen Suomi.

Sinulta odotetaan edelleen Kallen väitteen kumoamista ja todisteita sille, että Huittisen tapahtumat eivät olleen yksittäisten rikollisten toimintaa vaan valtiojohdon taholta ohjattua ja käskettyä.

Sitä odotellessamme sinä makaat maassa tyrmättynä ja palstalaiset seuraavat vierestä, että pystytkö antamaan vastaiskua. Et taida siihen pystyä vaan olet saanut riittävästi köniisi taas tällä kertaa.

Kyllä on antaisaa kurittaa Änkyrää näin lauantainakin - se on yhtä hauskaa joka päivä.

antipunikki kirjoitti:

Kalle väitti, että Huittiset tapahtumat eivät olleet Suomen senaatin määräämiä ja johtamia, joten niihin ei ollut syyllinen valkoinen Suomi.

Sinulta odotetaan edelleen Kallen väitteen kumoamista ja todisteita sille, että Huittisen tapahtumat eivät olleen yksittäisten rikollisten toimintaa vaan valtiojohdon taholta ohjattua ja käskettyä.

Sitä odotellessamme sinä makaat maassa tyrmättynä ja palstalaiset seuraavat vierestä, että pystytkö antamaan vastaiskua. Et taida siihen pystyä vaan olet saanut riittävästi köniisi taas tällä kertaa.

Kyllä on antaisaa kurittaa Änkyrää näin lauantainakin - se on yhtä hauskaa joka päivä.

Lue lisää

Kato, kun sulla ei ole tietoo eikä kompee, ei sit alkuunkaan! Koita paikata puutteita hemmo!

Mutta sun etus ja onnes: syöt kädestäni puluna tiedon siemeniä!

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

Kato, kun sulla ei ole tietoo eikä kompee, ei sit alkuunkaan! Koita paikata puutteita hemmo!

Mutta sun etus ja onnes: syöt kädestäni puluna tiedon siemeniä!

TAAS KERRAN OLI KALLE OIKEASSA JA KOMMUNISTIT EIVÄT PYSTYNEET VASTAAMAAN HÄNEN PERUSTELUIHINSA MUULLA KUIN MUDULLA - SILLÄ MUTUA ON PUHUA VASTAUKSISSAAN KOKO AJAN ASIAN SIVUSTA EIKÄ ESITTÄÄ YHTÄKÄÄN VASTA_ARGUMENTTIA. KALLEN VÄITE, ETTÄ HUITTISTEN TAPAHTUMAT HEINÄKUUSSA 1917 EIVÄT OLLEET SENAATIN TAI SUOMEN VALTIOVALLAN KÄSKYTTÄMIÄ TAI JOHTAMIA, JÄI KUMOAMATTA JA PUNIKKIRASSU KATSOI SIIS KALLEN VÄITTEEN OLLEEN PÄTEVÄN - ÄNKYRÄLLÄ EI OLLUT VASTA_ARGUMENTTIA JA PYSTYI VAIN MUTUILEEN.

antipunikki kirjoitti:

TAAS KERRAN OLI KALLE OIKEASSA JA KOMMUNISTIT EIVÄT PYSTYNEET VASTAAMAAN HÄNEN PERUSTELUIHINSA MUULLA KUIN MUDULLA - SILLÄ MUTUA ON PUHUA VASTAUKSISSAAN KOKO AJAN ASIAN SIVUSTA EIKÄ ESITTÄÄ YHTÄKÄÄN VASTA_ARGUMENTTIA. KALLEN VÄITE, ETTÄ HUITTISTEN TAPAHTUMAT HEINÄKUUSSA 1917 EIVÄT OLLEET SENAATIN TAI SUOMEN VALTIOVALLAN KÄSKYTTÄMIÄ TAI JOHTAMIA, JÄI KUMOAMATTA JA PUNIKKIRASSU KATSOI SIIS KALLEN VÄITTEEN OLLEEN PÄTEVÄN - ÄNKYRÄLLÄ EI OLLUT VASTA_ARGUMENTTIA JA PYSTYI VAIN MUTUILEEN.

Lue lisää

Se sitä sitten! Köniis otit taas....

Työeläkeläinen kirjoitti:

että suojeluskunnista tuli laillisen hallituksen joukkoja ja punakaartilla ei ollut laillisen hallituksen siunausta vaan ne olivat terroristeja ja kapinallisia. Tämä jo selittää paljon.

Punakaartin vuoksi laillisesti valittu eduskunta joutui siirtymään Pohjanmaalle. Punakaarti oli kapinallisjoukko jolla ei ollut oikeutta mihinkään Suomen valtakunnan alueella. Silti se aloitti aseellisen kapinan jonka aikana ryöstettiin maatiloja ja kauppaliikkeitä sekä murhattiin niiden omistajia. Mikä siinä oli puolusteltavaa? ei mikään.

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000107&posting=22000000041522848

Mitenkäs nyt suu pannaan?

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

"Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin"

Olet täysin väärässä, koska historiallisten faktojen pohjalta valkoiset aloittivat systemaattisen työväestön nujertamiseksi tarkoitettujen lahtarikaartien perustamiset jopa puoli vuotta sekä aseelliset hyökkäykset aseettomia työläisiä vastaan jo nelisen kuukautta ennen työväenjärjestöjen osaltaan tapahtunutta aseistautumista ja punakaartin järjestäytymistä, joka tapahtui 1917 marraskuun suurlakossa.

Punaisten aseettomasta linjasta on hyvänä todistuksena se, ettei vuoden 1917 marraskuun suurlakkoon mennessä porvarillisessa lehdistössä ollut ainoatakaan tapausta, jossa järjestäytynyt työväki olisi virallisissa toimissaan turvautunut ampuma-aseiden käyttöön. Valkoiset aloittivat myös luokkasotaan johtaneet varsinaiset sotatoimet.

Valkoiset aloittivat lahtarikaartien perustamisen keväällä vuonna 1917 useissa eri muodoissaan. Yhteistä kaikille oli se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt. Tuolloin perustettiin suojeluskuntia, kunnat perustivat järjestysmiehistöjä sekä suurmaanomistajat ja kapitalistit perustivat aseellisia joukkoja työväen joukkoliikkeitä ja lakkoja tukahduttamaan. Lahtarikaartien perustamisia koordinoi keväästä 1917 myös salainen aktivistikomitea, joka piti majaa heinäkuusta 1917 Helsinkiin perustetussa suojeluskuntien keskustoimistossa käyttäen peitenimeä Uusi metsätoimisto. Jotta toiminta saataisiin käyntiin, palokunnille laadittiin harjoitusopas, jonka mallina käytettiin saksalaisia ja ruotsalaisia sotilaskäsikirjoja. Oppaan nimeksi tuli "Voima 1906" ja se sisälsi ohjeet taistelujärjestön organisoimisesta. Käytännön asioista vastasi komitean työjaosto, joka laati toimintaa varten ohjeet. Niiden mukaan maa oli jaettava piireihin, joihin oli nimettävä piiriasiamiehet, jotka hankkivat kuntiin pitäjänpäälliköt muodostamaan paikallistoimikuntia.

Yhteistä kaikille lahtarikaarteille oli siis se, että niillä pyrittiin nujertamaan työväestön joukkoliikkeet ja järjestöt väkivalloin ja asevoimin. Esimerkiksi Huittisissa heinäkuun 13. päivänä 1917 työväenjärjestöjen lakkolaisten tullessa Huittisten meijerille osoittamaan isännistölle mieltä, avasivat halkopinojen taakse kätkeytyneet suojeluskuntalaiset tulen aseettomia työläisiä kohti. Verilöylyssä haavoittui pahoin seitsemän lakolaista. Muutama päiviä Huittisten ampumatapausten jälkeen lähikunnassa Suodenniemellä paikallisen nimismiehen kehotuksesta aseistetut suojeluskuntalaiset hyökkäsivät jälleen lakkolaisten kimppuun, jolloin pari lakkolaista haavoittui pahoin. Vastaavia esimerkkejä on kymmeniä. Helsingissä mm. miliisiksi naamioituneet suojeluskuntalaiset hyökkäsivät pampuin aseistautuneena Pörssitalon edessä mieltään osoittaneiden työläisten kimppuun.

Mutta syksyllä 1917 alettiin eri lahtarikaarteja tiivistämään suojeluskuntien ympärille. Suojeluskuntien luonne kapitalistien tappokaartina paljastui mm. 3. lokakuuta 1917 Helsingin Pörssiklubilla pidetyssä teollisuus- ja pankinjohtajille sekä kapitalisteille suunnatussa kokouksessa, jossa kerättiin varoja suojeluskuntien toiminnan rahoittamiseksi. Tilaisuutta vetänyt teollisuusjohtaja ja kenraaliksi ylennyt Hannes Ignatius kertoi myöhemmin, että se avasi epäilevienkin kapitalistien rahamassit, kun hän kertoi suojeluskuntien tehtävänä olevan työväestön kuriin saaminen keinolla millä hyvänsä.

Ja aseita suojeluskunnille virtasi huomattavasti enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa kuin punakaartille. Tästä esimerkkinä suojeluskuntien oman ilmoituksensa mukaan lokakuun lopussa Equity -nimisellä laivalla Saksasta Vaasan edustalle saapunut aselasti, joka sisälsi mm. 7000 kivääriä, 30 konekivääriä, 500 pistoolia sekä parisen miljoonaa patruunaa. Myös Loviisan edustalle saapui saksalaisella sukellusveneellä suurlakkoviikolla aseita ja
räjähdysaineita sekä Ruotsista tuotiin yksityisten lahjoittamina aseita. Venäjältä suojeluskunnat ostivat salaa aseita mm. Karjalan kansalaisliiton välityksellä. Valkoisten asearsenaalia täydensi myös suojeluskuntien suorittamat venäläisten varuskuntien aseistariisunnat.

Suomen Ammattijärjestöjen valtuuskunta antoi lokakuun 20. päivänä yleisen kehotuksen työväestön järjestökaartien perustamiseen. Yksittäisiä kaarteja oli jo joillakin paikkakunnilla, mutta marraskuun suurlakon aikana niiden toiminta yhtenäistyi. Lakon julisti voimaan marraskuun 13.-14. päivien välisenä yönä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja Suomen Ammattijärjestön, SAJ:n perustama Vallankumouksellinen keskusneuvosto.

Lakolla työväestö torjui mm. suojeluskuntien yhä lisääntyvät aseelliset hyökkäykset työväestöä kohtaan. Vaikka lahtareilla oli jo suurlakon aikana kattava aseistettu suojeluskuntaverkko, avoimeen yhteenottoon työväestön kanssa suojeluskuntien johtajat eivät lahtarijärjestöään vielä nähneet riittävän vahvaksi. Paikallisia kahakoita tosin lahtarit järjestivät. Esimerkiksi Loimaalla suojeluskuntalaiset hyökkäsivät asein aseettomien lakkolaisten kimppuun estäen lakon alkamisen. Työväenjärjestöjen apuvoimat Turusta ja muualta pakottivat valkoiset perääntymän. Mutta Loimaan suojeluskunnan saadessa lähikunnista apujoukkoja syntyneessä kahakassa suojeluskuntalaiset surmasivat yhden lakkolainen, mutta lahtarit saatiin karkotettua.

Ja työväestö joutui käyttämään voimakkaita otteita porvariston diktatuuripyrkimysten takaisin lyömiseksi. Monin paikoin työväestö joutui miehittämään poliisilaitokset ja lääninhallitukset sekä takavarikoimaan porvarien kätkemiä elintarvikkeita ja aseita. Helsingissä punainen kaarti miehitti mm. rautatieaseman, joitakin virastoja, senaatin talon, lääninhallituksen, poliisilaitoksen ja puhelinkeskuksen. Ja lahtarien asekaartien koulutuksen lakkauttamiseksi Helsingin punakaarti joutui lakkauttamaan Saksanniemen poliisikoulun. Näitä toimenpiteitä auttoi se, että työväen järjestyskaarteihin liittyi kymmeniä tuhansia työläisiä ja järjestyskaartit alkoivat aseistautua ja muodostua punakaartiksi. Aseita työväestö sai mm. vallankumouksellisilta venäläisiltä sotilaskomiteoilta. Kannattaa huomata, että useimmiten aseet olivat punakaartilla vain lainassa. Ja aseellisilta yhteenotoiltakaan eikä uhreilta vältytty puolin eikä toisin.

Myös Saksaa valkolahtarit kävivät pyytämässä tekemään intervention Suomeen. Ja tälle Saksa näytti vihreää valoa mm. aktivistien tiedustellessa Saksan kantaa elokuussa 1917 päämajoitusmestari Ludendorffilta. Ja myös senaatin talousosaston esimies Edvard Hjelt kävi Saksassa suurlakon aikana. Hän kertoo kirjassaan ”Itsenäinen Suomi” Svinhufvudin evästäneen hän seuraavasti ”Hanki nyt vain saksalaiset tänne, muuten me emme tule toimeen”. Porvarit suosittelivat Saksalle, että se miehittäisi heti Ahvenanmaan ja sitten siirtyisi muualle Suomeen.

Tammikuun puolivälin jälkeen 1918 alkoivat valkoiset aktivoida hyökkäyksiään eri puolilla maata työväenjärjestöjen sekä yksittäisten punakaartilaisosastojen kimppuun. Esimerkiksi valkoisilla oli 22.1.1918 tavoitteena valloittaa Viipuri 600 miehen vahvuisella ns. maalaispataljoonalla, joka pääsikin Viipurin asemalle saakka. Siellä punaiset lyhyen taistelun jälkeen karkottivat valkoiset noin kymmenen kilometrin päähän. Pataljoona joutui viisi päivää myöhemmin taisteluun Pietarista tulleen punaisten asejunan miehistön kanssa. Junalla tuotiin punaisille mm. 15 000 kivääriä, miljoonia patruunoita, kymmenen kolmen tuuman tykkiä sekä 30 konekivääriä ja kaksi panssariautoa. Itä-Suomen valkoiset olivat aktiivisia myös riisumaan venäläisvaruskuntia mm. Sortavalassa, Joensuussa ja Antreassa. Saaliiksi valkoiset saivat yli tuhat kivääriä, kenttätykkejä ja konekivääreitä.

Valkoiset siis katsoivat tammikuun puolivälissä 1918 olevansa riittävän vahvoja aloittamaan täysmittaiset sotatoimet työväenjärjestöjen ja punakaartin nujertamiseksi. Tämä selviää mm. seuraavien tapahtumien päivämäristä: luokkasotaa varten perustettiin salaa porvarillisen senaatin sotilaskomitea ja Mannerheim nimitettiin 16.1. sen puheenjohtajaksi. Komitea muutti 19.1. Vaasaan valmistelemaan sotaa ja senaatti julisti 25.1. suojeluskunnat eli valkokaartit virallisiksi asejoukoikseen. 25.1 Mannerheim teki konkreettisen päätöksen sotatoimien aloittamisesta ja ”laillinen hallitus” siirtyi 26.1. sotaa silmällä pitäen Vaasaan.
Valkoisten sotatoimet alkoivat 27.–28. päivien välisenä yönä riisumalla aseista Pohjanmaan venäläisvaruskunnat ja vartiostot kymmenillä paikkakunnilla. Valkoiset saivat saaliikseen mm. 8000 kivääriä 37 tykkiä ja kymmeniä konekivääreitä. Luokkasota alkoi punaisten osalta tammikuun 27. päivänä 1918, jonka vastaisena yönä vasta punakaartit alkoivat toteuttamaan liikekannallepanomääräyksiään.

Lue lisää

HUHAA SETÄ KERTOJALLE. Olet ilmeisesti käynyt Lumumban Kansainvälisen Yliopiston, Moskovassa ennen 1990, jolloin ko. opisto lopetetettiin Neuvostojen Liiton hajottua. Nimittäin tietosi on sitä tasoa. Punakaartin Perinne Säätiön ulkojäsenen höpinöitä.

Totuuttakin on:
PUNAKAARTI perustettu Suomeessa 1905 Oulussa pidetyn Kokouksen perusteella. Ensimmäinen Punakaartin Päällikkö Kaarlo Luoto, joka sittemmin vaihtui 1905 / 1906 vuosien vaihtuessa Punaisen Kaartin Ylipäällikköön Alikapteeni Johan Kockiin. Kapinassa 1906 Elokuussa 08 päivän jäkeen Toveri Kapteeni Johan Kock pakeni Ruotsin kautta Englantiin ja sieltä Amerikkaan, jolloin Punakaartin ensimmäinen päällikkö Luodon Kalle huudatettiin Helsingissä uudelleen Punakaartin Päälliköksi, Punakaarti Suomessa syksyllä, kiellettiin 1906, jolloin se omissa piireissään julistettiin salaiseksi ja luotiin Salaisen Punakaartiin säännöt. Punakaarti tuli julkisuuteen 1917 jolloin alkoivat mellakat eri puolella Suomea ja päättyi kapinassa 1918 keväällä. Punakaartin soluja on edelleen Suomessa vahvin ehkä 2011 Suomen Punakaarti ry, yhdistys on virallisesti rekisteröity, sekä jatkanee yli 100 vuotta jatkunutta perinnettä.
Perinteen vaalimiseen osallistuu myös Uusi Puolue eli Suomen Uusi Kommunistinen Puolue (SUUKOPU), joka on myöskin rekisteröity.
Eli voimme todeta,että historia toistaa itseään, mikä lienee tosiasia, sen tulevaisuus todistaa.

Moskovan Yliopiston oppikirjasta:
viite, väite: "Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin"
"Olet täysin väärässä, koska historiallisten faktojen pohjalta valkoiset aloittivat systemaattisen työväestön nujertamiseksi tarkoitettujen lahtarikaartien perustamiset jopa puoli vuotta sekä aseelliset hyökkäykset aseettomia työläisiä vastaan jo nelisen kuukautta ennen työväenjärjestöjen osaltaan tapahtunutta aseistautumista ja punakaartin järjestäytymistä, joka tapahtui 1917 marraskuun suurlakossa".
Moskovassa opittua.
Suomessa on edelleen tuhansia henkilöitä jotka ovat opiskelleet Lumumban Kansainvälisessä Yliopistossa Moskovassa.
Kursseja oli kolme tasoa:
I. Alkeiskurssi 2 kuukautta
II. Peruskurssi 4 kuukautta , käytännön harjoittelua opiskelija kotipaikalla ja raportointi yhteyshenkilälle. Kotipaikan toiminta harjoittelu. Hyväksytty, jatko.
III Erikoiskurssi 1 vuosi ohjattu harjoittelu kotipaikanalueella. Hyväksytty jatko-opiskeluun, jolloin
IV Pätevyys Agitaatioon 1 vuosi koulutus hyväksytty ja Opiskelijan kotimaan Johdon hyväksyntä johdon tehtäviin eri alueilla Kotimaansa hyväksi.
Opiskelleiden ja hyväksyttyjen jälkipolvi jatkaa.

Alkeiskurssilla 1968 kirjoitti:

HUHAA SETÄ KERTOJALLE. Olet ilmeisesti käynyt Lumumban Kansainvälisen Yliopiston, Moskovassa ennen 1990, jolloin ko. opisto lopetetettiin Neuvostojen Liiton hajottua. Nimittäin tietosi on sitä tasoa. Punakaartin Perinne Säätiön ulkojäsenen höpinöitä.

Totuuttakin on:
PUNAKAARTI perustettu Suomeessa 1905 Oulussa pidetyn Kokouksen perusteella. Ensimmäinen Punakaartin Päällikkö Kaarlo Luoto, joka sittemmin vaihtui 1905 / 1906 vuosien vaihtuessa Punaisen Kaartin Ylipäällikköön Alikapteeni Johan Kockiin. Kapinassa 1906 Elokuussa 08 päivän jäkeen Toveri Kapteeni Johan Kock pakeni Ruotsin kautta Englantiin ja sieltä Amerikkaan, jolloin Punakaartin ensimmäinen päällikkö Luodon Kalle huudatettiin Helsingissä uudelleen Punakaartin Päälliköksi, Punakaarti Suomessa syksyllä, kiellettiin 1906, jolloin se omissa piireissään julistettiin salaiseksi ja luotiin Salaisen Punakaartiin säännöt. Punakaarti tuli julkisuuteen 1917 jolloin alkoivat mellakat eri puolella Suomea ja päättyi kapinassa 1918 keväällä. Punakaartin soluja on edelleen Suomessa vahvin ehkä 2011 Suomen Punakaarti ry, yhdistys on virallisesti rekisteröity, sekä jatkanee yli 100 vuotta jatkunutta perinnettä.
Perinteen vaalimiseen osallistuu myös Uusi Puolue eli Suomen Uusi Kommunistinen Puolue (SUUKOPU), joka on myöskin rekisteröity.
Eli voimme todeta,että historia toistaa itseään, mikä lienee tosiasia, sen tulevaisuus todistaa.

Moskovan Yliopiston oppikirjasta:
viite, väite: "Punaiset lisäksi aloittivat rähinöinnin"
"Olet täysin väärässä, koska historiallisten faktojen pohjalta valkoiset aloittivat systemaattisen työväestön nujertamiseksi tarkoitettujen lahtarikaartien perustamiset jopa puoli vuotta sekä aseelliset hyökkäykset aseettomia työläisiä vastaan jo nelisen kuukautta ennen työväenjärjestöjen osaltaan tapahtunutta aseistautumista ja punakaartin järjestäytymistä, joka tapahtui 1917 marraskuun suurlakossa".
Moskovassa opittua.
Suomessa on edelleen tuhansia henkilöitä jotka ovat opiskelleet Lumumban Kansainvälisessä Yliopistossa Moskovassa.
Kursseja oli kolme tasoa:
I. Alkeiskurssi 2 kuukautta
II. Peruskurssi 4 kuukautta , käytännön harjoittelua opiskelija kotipaikalla ja raportointi yhteyshenkilälle. Kotipaikan toiminta harjoittelu. Hyväksytty, jatko.
III Erikoiskurssi 1 vuosi ohjattu harjoittelu kotipaikanalueella. Hyväksytty jatko-opiskeluun, jolloin
IV Pätevyys Agitaatioon 1 vuosi koulutus hyväksytty ja Opiskelijan kotimaan Johdon hyväksyntä johdon tehtäviin eri alueilla Kotimaansa hyväksi.
Opiskelleiden ja hyväksyttyjen jälkipolvi jatkaa.

Lue lisää

Yliopistonhan nimi oli:
Kansainvälisten Vähemmistöjen Lumumban yliopisto Moskova.
Olitko muuten samalla kurssilla kanssani 1968 keväällä, jolloin eräs Suomalainen opiskelija erotettiin, ollessaan useita kertoja oppitunneiila vahvasti päihtynyt ja Ohranan toistuvista huomautuksista huolimatta, myi Farkkuja ja muuta krääsää, mitä oli Suomesta tuonut mukanaan ja muilta saanut. Opiskelija sittemmin Ohranan toimesta otettiin kiinni, hallussa oli satojatuhansia Ruplia, jolloin Ruplan arvo oli 11.47 markkaa, epävirallisen tiedon mukaan, rahaa olisi ollut Miljoona kahdeksansataatuhatta markkaa Ruplina, jotka kuitenkin jäivät Neuvostoliittoon, henkilön karkotuksen yhteydessä. Samainen henkilö sittemmin loikkasi toiseen Puolueeseen ollessaan katkeroituneena Neuvostoliittoon, oli hyvin näkyvä henkilö Suomessa 1970 luvulla ja jälkeenkin.

Kurssikaveri kirjoitti:

Yliopistonhan nimi oli:
Kansainvälisten Vähemmistöjen Lumumban yliopisto Moskova.
Olitko muuten samalla kurssilla kanssani 1968 keväällä, jolloin eräs Suomalainen opiskelija erotettiin, ollessaan useita kertoja oppitunneiila vahvasti päihtynyt ja Ohranan toistuvista huomautuksista huolimatta, myi Farkkuja ja muuta krääsää, mitä oli Suomesta tuonut mukanaan ja muilta saanut. Opiskelija sittemmin Ohranan toimesta otettiin kiinni, hallussa oli satojatuhansia Ruplia, jolloin Ruplan arvo oli 11.47 markkaa, epävirallisen tiedon mukaan, rahaa olisi ollut Miljoona kahdeksansataatuhatta markkaa Ruplina, jotka kuitenkin jäivät Neuvostoliittoon, henkilön karkotuksen yhteydessä. Samainen henkilö sittemmin loikkasi toiseen Puolueeseen ollessaan katkeroituneena Neuvostoliittoon, oli hyvin näkyvä henkilö Suomessa 1970 luvulla ja jälkeenkin.

Lue lisää

Olin kyllä kurssilla ja Suomen Agitaation vaatimuksesta erotettiin Toukokuun alussa 1968. Menetin rahassa 1.7 miljoonaa markkaa sekä Neuvostoliittolaisen morsiameni, jolle ei annettu, muka epäluotettavan henkilön kanssa avioliittolupaa, Neuvostoliitossa eikä siten muutto lupaa Suomeen.
Tosin vasta tapahtuman jäleen tajusin tosiasiat ja Neuvosto idealogiat menivät jäihin, kun aloin älytä tosiasioita. Tänä päivänä harmittaa, mutta ei hävetä.

setäkertoojaselostaakuva kirjoitti:

Suomen kansa toki voitti, mutta vasta 1944, kun puna-armeija jyräsi natsien suomalaiset perskärpäset ja Suomelle aukeni demokraattisen kehityksen tie, jolloin työväenliikkeen ansiosta alettiin rakentaa hyvinvointi-Suomea, jonka sitten porvarit jälleen ovat tuhoamassa! Sellaista se on: työväenliike rakentaa, porvarit tuhoavat niin politiikassa kuin luonnollisesti aloittamissaan sodissa! ja niitä porvareitten aloittamia sotia 1900-luvulla oli ainakin kolme: luokka-, talvi- ja jatkosota! Keksitkö enemmän...:)

Lue lisää

Niinnäimmä.
Leikkaa varpaankyntesi jos pakottaa.
Eikö ole hyvä kun vielä osaat Suomen kieltä, etkä soperra Venäjää?
Varpaan kynsien leikkaus on tarpeellista varsinkin talvella, jos käytät kenkiä?