Haluan jakaa saman tai lähes saman kokeneiden kanssa aborttitarinani. Oma tilanteeni on sikäli poikkeava, että asun tällä hetkellä ulkomailla, kyseessä kuitenkin ihan moderni EU-valtio.
Eli sain viime viikolla täysin yllättäen tietää olevani raskaana. Kerroin lääkärille heti haluavani abortin. Asia oli jo keskusteltu Suomessa asuvan mieheni kanssa ja molemmat halusimme enemmän keskeytystä. Lapsen saaminen oli/on monestakin syystä täysin mahdoton ajatus. Olemme koko ajan käyttäneet ehkäisynä kondomia täysin onnistuneesti, joten varsin selkeistä raskausoireista huolimatta en meinannut millään uskoa odottavani. Ikää minulla on jo 30, aiempia lapsia tai raskauksia ei ole, rv nyt 8.
Tällä viikolla piti olla keskeytys imukaavinnalla toisella paikkakunnalla. Yksin menin paikalle, ei täällä pinnallisia tuttavia läheisempiä ystäviäkään oikein ole. Oli tarkoitus että saan puudutuksen ja "tainnutuksen", mutta en varsinaista nukutusta. Erehdyin kuitenkin kulauttamaan vettä ennen toimenpidettä ja tunnustamaan tekoni henkilökunnalle. En todellakaan uskonut pienen vesitilkan vaikuttavan mihinkään, mutta niin vaan minulta kiellettiin kaikenlainen puudutus ja lääkitys toimenpiteen aikana! Tahdoin keskytyksen joka tapauksessa vaikka olinkin järkyttynyt ja pelkään kipua. Emme päässeet alkua pidemmälle, sillä jo lääkärin rajut otteet alussa tekivät kipeää ja paniikkini esti lopullisesti homman jatkamisen. Ikään kuin vasta siinä tajusin mitä olin tekemässä! Lähtiessäni vain itkin voimattomasti koko illan, pettyneenä itseeni, elämääni, kauhistuneena koko abortin ajatuksesta, toisaalta myös ajatus vauvasta ahdisti ja ahdistaa. Mietin, miten voisin nyt jos abortointi olisi onnistunut? En todellakaan tiedä olisiko mielenterveyteni kestänyt asian käsittelemistä.
Nyt en voi kuvitellakaan meneväni takaisin tuohon paikkaan, vaikka uuden ajan varasinkin. Liukuhihnamaisuus, välinpitämättömyys, kipu...Kaiken tekee tietysti pahimmaksi se, että olen henkisesti täysin yksin vieraassa maassa. Mies olisi tullut tänne jos aikatauluiltaan olisi päässyt ja rahakin on tietysti tiukilla, lenteleminen ei ole ihan ilmaista. (Hän on kuitenkin varannut liput luokseni parin viikon päähän, matka josta on sovittu jo ajat sitten.)
Ilmeisesti minulle/meille on siis tulossa syksyvauva. Parisuhteeni on vakaa, minulla on jo ikää, taloudellinen tilanne ei ole hyvä mutta tuskin nälkäkuolemakaan uhkaa, lapsen syntyessä asun jo Suomessa. Mies on vielä vähemmän innoissaan ajatuksesta kuin minä, mutta koska rakastamme toisiamme aidosti, hän lupasi ottaa kanssani vastaan mitä tuleekin.
Että näinkin voi käydä. Onko kukaan kokenut mitään samankaltaista? Haluan vielä sanoa, että kannatan aborttia 100% tilanteissa joissa se tuntuu parhaalta ratkaisulta!! Itse en ilmeisesti sittenkään ollut aidosti valmis keskeytykseen.
Eli sain viime viikolla täysin yllättäen tietää olevani raskaana. Kerroin lääkärille heti haluavani abortin. Asia oli jo keskusteltu Suomessa asuvan mieheni kanssa ja molemmat halusimme enemmän keskeytystä. Lapsen saaminen oli/on monestakin syystä täysin mahdoton ajatus. Olemme koko ajan käyttäneet ehkäisynä kondomia täysin onnistuneesti, joten varsin selkeistä raskausoireista huolimatta en meinannut millään uskoa odottavani. Ikää minulla on jo 30, aiempia lapsia tai raskauksia ei ole, rv nyt 8.
Tällä viikolla piti olla keskeytys imukaavinnalla toisella paikkakunnalla. Yksin menin paikalle, ei täällä pinnallisia tuttavia läheisempiä ystäviäkään oikein ole. Oli tarkoitus että saan puudutuksen ja "tainnutuksen", mutta en varsinaista nukutusta. Erehdyin kuitenkin kulauttamaan vettä ennen toimenpidettä ja tunnustamaan tekoni henkilökunnalle. En todellakaan uskonut pienen vesitilkan vaikuttavan mihinkään, mutta niin vaan minulta kiellettiin kaikenlainen puudutus ja lääkitys toimenpiteen aikana! Tahdoin keskytyksen joka tapauksessa vaikka olinkin järkyttynyt ja pelkään kipua. Emme päässeet alkua pidemmälle, sillä jo lääkärin rajut otteet alussa tekivät kipeää ja paniikkini esti lopullisesti homman jatkamisen. Ikään kuin vasta siinä tajusin mitä olin tekemässä! Lähtiessäni vain itkin voimattomasti koko illan, pettyneenä itseeni, elämääni, kauhistuneena koko abortin ajatuksesta, toisaalta myös ajatus vauvasta ahdisti ja ahdistaa. Mietin, miten voisin nyt jos abortointi olisi onnistunut? En todellakaan tiedä olisiko mielenterveyteni kestänyt asian käsittelemistä.
Nyt en voi kuvitellakaan meneväni takaisin tuohon paikkaan, vaikka uuden ajan varasinkin. Liukuhihnamaisuus, välinpitämättömyys, kipu...Kaiken tekee tietysti pahimmaksi se, että olen henkisesti täysin yksin vieraassa maassa. Mies olisi tullut tänne jos aikatauluiltaan olisi päässyt ja rahakin on tietysti tiukilla, lenteleminen ei ole ihan ilmaista. (Hän on kuitenkin varannut liput luokseni parin viikon päähän, matka josta on sovittu jo ajat sitten.)
Ilmeisesti minulle/meille on siis tulossa syksyvauva. Parisuhteeni on vakaa, minulla on jo ikää, taloudellinen tilanne ei ole hyvä mutta tuskin nälkäkuolemakaan uhkaa, lapsen syntyessä asun jo Suomessa. Mies on vielä vähemmän innoissaan ajatuksesta kuin minä, mutta koska rakastamme toisiamme aidosti, hän lupasi ottaa kanssani vastaan mitä tuleekin.
Että näinkin voi käydä. Onko kukaan kokenut mitään samankaltaista? Haluan vielä sanoa, että kannatan aborttia 100% tilanteissa joissa se tuntuu parhaalta ratkaisulta!! Itse en ilmeisesti sittenkään ollut aidosti valmis keskeytykseen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Parempi noin kuin näin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017074094#22000000017074094
pää kestä! Jos abortin on harkinnut etukäteen tarkkaan ja tietää sen olevan oikea valinta, kivut ja säryt kestää. Ottaa sen kuin minkätahansa lääketieteellisen toimenpiteen. Jos taas rupeaa tunteilemaan ja miettimään että olenpa nyt murhaamassa lastani jne. tottakai siinä pää sekoaa.
Tänä päivänä tässä maailmassa raskaaksi tuleminen on enemmän kuin mahdollista myös sen abortin jälkeen, joten lähes aina voi saada "uusia" lapsia. En itse pidä juuri "tätä" lasta sen kummenpana kuin tulevaisuudessa tulevia lapsiakaan, Enhän ole ehtinyt häneen vielä rv7 tutustua. Tulee myöhemmin, jos siltä tuntuu. Nyt ei raskaus ja lapsi sovi.
noin? Kirjoittaja ei ole heikko vaan päinvastoin sen verran vahva, että pystyy kuuntelemaan sydäntään. Ehkäpä hän siinä käsittelyssä sai pienen käsityksen toimenpiteen raakuudesta myös lapselle. Se, että se ehkä voidaan naiselle kivunlievityksen kanssa tehdä suhteellisen kivuttomasti ei tee siitä ihmistaimelle kivutonta !
haluaa abortin, ei siinä ajattele mitä jos... Tai ei ainakaan pitäisi ajatella. Ja sitä paitsi on todistettu että abortoitava alkio ei tunne kipua. Ja mitä väliä sillä on vaikka se tuntisikin kipua, sehän ei elä enää kauaa. En minä hyttystä tai muurahaistakaan tappaessa mieti, että kohta se kuolee kun lyön kädet yhteen... Parempi se on hetken kivuliaisuus kuin 18 vuoden taakka.
Onnea vauvan johdosta
Huh miten ihmeessä joku oikeesti viitssii keksiä näitä sepityksiä ja kirjottaa ne viellä tänne.
Ainoa kohta johta huomasi,että puhut täyttä paskaa on tuo,että ilman puudustusta tai nukutusta modernissa Eu maassa mukamas tehtäisiin imukaavinta.
Taidat pitää ihmisiä ihan pelleinä?
kivunlievitystä kun häntä sieltä kaavitaan. Tuskin naiset niin auliisti menisivätkään abortoimaan lapsiaan jos itsekin kestäisivät sen ilman kivunlievitystä niinkuin lapsi.
ovat kivoja.
a) kaavittava lapsi ei koe kipua
b) abortoitavan lapsen elimistössä on sama kipulääkitys kuin sitä kantavalla naisella.
Ensinnäkään ton viikosella sikiöllä ei ole viellä hermoradat kehittyneet,joten se ei tunne kipua ja toisekseen opettelisit lukemaan.Ap:han kirjotti näin...
Oli tarkoitus että saan puudutuksen ja "tainnutuksen", mutta en varsinaista nukutusta. Erehdyin kuitenkin kulauttamaan vettä ennen toimenpidettä ja tunnustamaan tekoni henkilökunnalle. En todellakaan uskonut pienen vesitilkan vaikuttavan mihinkään, mutta niin vaan minulta kiellettiin kaikenlainen puudutus ja lääkitys toimenpiteen aikana!"
Eli toisinsanoen HÄNELTÄ oltiin evätty kivunlievitys mikä taas on täyttä paskaa sillä Ainakin Eu maissa kaavinnanteko hereillä olevalle ihmiselle joka ei saa kivunlievitystä(lue puudutusta) on lain mukaan EHDOTTOMASTI kieletty!!!!!!!!!
Että näin.Ap voi mennä muualle satuilemaan täältä.
alkio/sikiö/lapsi/ihmistaimi on kuitenkin tarkoitus siinä abortissa tappaa, niin mitä merkitystä sillä on tunteeko se kipua vähän, paljon vai ei lainkaan? Sehän kuolee! Ja abortoitava alkio EI TUNNE kipuja!
Sehän tässä yksi pointtini olikin, että on sadistista tehdä toimenpide ilman kivunlievitystä, en olisi koskaan uskonut että nykymaailmassa se on edes vaihtoehto! Mutta jotkut valitsevat sen jopa itse, näin minulle kerrottiin. Suomessahan saa (näin luin?) ihan täyden nukutuksen imukaavinnan yhteydessä. Käsittääkseni aborttipillerin yhteydessä keskenmenokivut ovat liki samanlaiset, eikä silloinkaan lievitetä kuin jälkikäteen?
Ehkä Laila whatever saa tyydytystä keksimällä omia tarinoitaan netissä, minulla on muutakin tekemistä. Ja miksi keksisin tämän jutun, eikös koko jutun pointti silloin olisi että minun pitäisi tuomita abortti, kun itse olin parempi ihminen enkä sitä tehnyt? Näin ei tulisi mieleenikään tehdä. Oletko itse Laila ollut ulkomailla samassa toimenpiteessä vai mistä syvällinen EU-tietosi on peräisin?
No, hulluja riittää...
olet harvinaisen tyhmä ihminen kun et maalaisjärjellä ajateltuna tajunnu,että kaavinta ilman puudutusta/nukutusta on epäinhimillistä.
Olisi kannattanu tehdä ilmotus tollasista puoskareista jos noin on oikeesti päässyt käymään mitä kyllä syvästi epäilen.
En ihmettele, jos ei keskeytyksen mielentilassa tuollaista tule ajatelleeksi. Kyseessä on kuitenkin useimmille vieras tilanne, joka tuossa tapauksessa varsinkin tuli hyvin yllätyksenä.
Eiköhän silloin itse kukin luota lääkärien ammattitaitoon. Joskus toki virheellisesti.
sitten kuuppa sekaisin.
Yleensähän ekalla käynnillä selostetaan tarkkaan abortin eri vaihtoehdot(kaavinta,lääkkeellinen ja lääkkeellinen viikoilla 9-12).Samalla käydään läpi mitä toimenpide pitää sisällään ja kuinka se etenee.
Toisella käynnillä ultrataan ja lääkäri päättää puoltaako vai eikö puolla aborttihakemusta.
Vasta 3 vaiheessa päästään etenemään itse toimenpiteeseen,joten luulisi siihen mennessä jo potilaan itsensäkkin ottaneen asioista pikkasen selvää ja olevan perillä siitä mitä tuleman pitää.
Tuskimpa kukaan oikeesti sinne keskeytykseen kävelee tietämättä asioista tuon taivaallista.
että sinulle tuollaista vastaavaa ei ilmeisesti sitten pääsisi sattumaan.
Minä ymmärrän oikein hyvin (vaikka hyvin realisti olenkin ja asiat yleensä etukäteen selvitän), että vieraassa/uudessa tilanteessa ihminen uskoo auktoriteettia, ainakin kunnes itse tilanne ja omat kokemukset toisin todistaa.
En viitsi enää kummemmin keskusteluihinne ottaa kantaa, mutta voin kertoa että kaikkialla asiat eivät todellakaan ole yhtä hyvin kuin lintukoto Suomessa! Ihan Googlella selviää jo paljon tiettyjen maiden abortti- yms.käytännöistä (en tietenkään laita niitä tähän koska tahdon pysyä edelleen anonyyminä), eivätkä ne todellakaan ole yhtä byrokraattiset kuin Suomessa. Asiat hoidetaan jossakin paljon liukuhihnamaisemmin (tosin myös helpommin ja nopeammin), eikä ainakaan tässä maassa ketään todellakaan kiinnosta jonkun aborttiin saapuvan tiedot omasta tilanteestaan. Itselläni ei ollut kyseessä tiedon puute, vaan puhdas pelko, jonka fiksuimmat ehkä pystyivätkin jo ensimmäisestä kirjoituksestani ymmärtämään.
mahtais noin oikeesti olla tuskimpa olisit aloituksees laittanu,että moderni Eu maa.
Enkä kyllä usko,että muutenkaan missään takapajulassa oot kun näyttää näppäimistöstä ä:kin löytyvän.
Toisekseen ihan omaa tyhmyyttäs saat syyttää kun et ole viittinyt ottaa asioista selvää.Turha koittaa vierittää sitä jonkun ihmeen pelon syyksi.
Niinhän sitä sanottaan,että tyhmyydestä sakotetaan ja siitä kärsii koko ruumis.
Miten ihmeessä jokin VEDEN JUONTI vaikutti asiaan noin ratkaisevasti...?
Tiedätkö syyn?
mahalaukun oltava ihan tyhjä. En muista miks mutta sama sääntöhän täälläkin on leikkaukseen mennessä.
Siksi sen mahalaukun pitää olla tyhjä ettei tukehdu jos oksentaa leikkauksen ja nukutuksen aikana. Näin mulle sanottiin kun menin leikkaukseen joskus -93 tai -94. En sitten tiedä onko totta (tosin miksi ne valehtelisi siellä?)...
Tosi hienoa, että rohkaistuit jatkaan raskautta. Olen kuullut että monilla tällaisen kamppailun kautta syntyneillä lapsilla on ihan tosi tärkeä elämäntehtävä ja he ovat ihan erityinen ilo vanhemmilleen!ja kyllä suomessa pidetään vauvoista parhainta huolta koko euroopassa.