no happy:(

Olen surullinen,en onnellinen.Olen suhteessa jossa ei ole rakkautta minun osalta,jämähtänyt vain tähän,en osaa lähteä.Kaipaan kunnon rakkautta,jota olen joskus tuntenut mutta menettänyt.Haluan tuntea sen taas,olla onnellinen,parisuhteessa ihanan miehen kanssa jota rakastan sydämeni kyllyydestä.Olen "vasta" 25v nainen.Minulla ei ole kuin pari kaveria/ystävää.Kaikki tosi ystävät kajonnut,muuttanut jonnekkin koulujen loputtua.On vain viikonloppu ystäviä joiden kanssa pitää hauskaa.Ei ole oikeaa,edes yhtä ystävää jolle kertoa asioita,surut ja ilot.Äidilleni yleensä kerron,hän onkin tärkeä minulle.Kaipaan niitä kunnon ystäviä joiden kanssa nauretaan,soitellaa ja hengaillaan muulloinkin kuin viikonloppuisin.En ole mikään erakko,vaan hyvin sosiaalinen ihminen.Pidän ihmisten seurasta,tarvitsen ihmisiä ympärilleni.Mies kenen kanssa nyt asun,on lapsuuden kaveri.Ja siinä se tunne sitten onkin,kaveruus minun osalta.Hän kyllä rakastaa minua,sanoo sen joka päivä,näyttää sen,mutta minä en koska ei ole mitä näyttää,sanoa.Vain kaverina häntä rakastan.Kai hän sen sisimmässään tietää,mutta hän ei halua minua poiskaan päästää,tärkeä kun olen.Viikonloput menee yleensä korkkeja aukoen,näiden "ystävien kanssa".Kai se jotenkin minua helpottaa,miettii muuta.En edes halua olla kotona tämän miehen kanssa viikonloppuisin,vaan haluan mennä,tutustua uusiin ihmisiin.Kyllä hänkin joskus mukaani tulee mutta illat päätyvät riitaan koska en jaksa katsoa häntä,hänen juttuja,seuraa,se alkaa näkymään kun olen pari siideriä ottanut.Se vain tulee,se inho,mene pois ajatus.Kaikki hänessä silloin ärsyttää.Häpeän itseäni,koska hän on kuitekin hyvä ihminen,mutta emme vain ole saman tyyppisiä,tavoilttaan,luonteeltaan.Isää minulla ei ole koskaan ollut elämässäni,on hän tuolla,mutta ei ole kuulunut elämääni kun ollessani 2v hän jätti meidät,äitini.Hän ei ole kuulemani mukaan ikinä tyttöä halunnut.Olenkin hänen ainut tytär,4 poikaa hänellä on.Sekin on asia joka itkettää kun tarvisin häntä.Se surettaa,vihastuttaa paljon.Mutta se vain on näin ja sillä mentävä.Minulla on lapsesta asti ollut paljon miespuolisia kavereita,veljeni kaverit ovat myös minun.Tulen tosi hyvin heidän kanssaan toimeen,olenkin kuulemma kaunis "äijä".Heh...Kaise tekee kun veljien mukana touhunnut pienestä asti.Jutut,asiat osuu yksiin.
Mutta kuitenkin,olen yksinäinen vaikken yksin.En ehkä näytä tätä kenellekkään mutta sisimmässäni itken,sydän itkee.Tahdon paljon enemmän elämältä.Suurta rakkautta,perhettä,onnea.Se on minun unelmani.Kumpa löytäisin sen ihmisen joka on minua etsinyt myös.Tuntea että olemme oikeat toisillemme.
Paljon olisi kerrottavaa,ajatuksia.Mutta nyt mentävä,rutiini asiat kutsuu.
Hei hei lukijat rakkaat!