oinas imee mehut

avioliitossa ja hurrrjan mustis.

Mulla on sisko oinas ja isä oli oinas. Tunnen merkin. Pari työkaveria ollut oinaita ja aina oinaan kanssa löytynyt yhteinen sävel siis kaverina. Yksi poikakaverikin oli oinas ja kuten arvata saattaa: omistushaluinen ja mustis, mutta niin ihana muuten.

Sum summarum: oinas on aikaansaava, iloinen mukava, tunteellinen, kilttikin ja reipas, mutta avioliitossa aika sitova ja mustasukkainen, MUTTA perheensä puolesta henkeen ja vereen. Koti-ihminen. Minä en pidä oinasta pahana ollenkaan. Päinvastoin.

On kuin itse olisin tuon kirjoittanut. Voimakastahtoinen oinas on itsekeskeisin kaikista merkeistä, vallanhaluinen ja itsekäs. Ja todella, vie toiselta oman tahdon, jos sen antaa vain tapahtua. Alussa hyvä suhde muuttuu ennenpitkää helvetiksi.

samaa kaksosmiehestäni....

Minun oinaani oli taas ärsyttävyyteen maata allani palvova vätys. Ei riittänyt haastetta leijonanaiselle. Olisi hakenut vaikka kuun taivaalta, jos olisin pyytänyt, mutta kyllä miehessä täytyy haastettakin olla. Sanovat vielä leijonien ja oinaiden sopivan hyvin yhteen. Näiden kokemusten perusteella ei enään ikinä oinasta.

kohteli lopulta täysin välinpitämättömästi oinasmies, vaikka väittikin ensin että arvostaa. pelkäsi (vaikka ei itse sitä koskaan myöntäisi) kohdata silmästä silmään, mikä tuntuu kuitenkin melko epäoinasmaiselta (?) turhautui omasta turhautumisestaan ja monasti minusta tuntui, että olisin ikään kuin hänen ongelmiensa heijaste - en ymmärrä (?)
kaikesta huolimatta pidän oinaista ylipäätänsä paljon, ystävinä kullanarvoisia.
t. vesimiesnainen