VL:t on pelkureita!

Voi olla hyvinkin tämän surullisenkuuluisan ns.lapsi/nuorisotyön tulosta, mutta häiritsevää ainakin näin nykyisestä ulkopuolisesta silti. Muistan itsekin pelänneeni lapsena ja nuorena monenlaisia asioita. Johtui paljolti niistä sekavista säännöistä ja kielloista. Ihan pieniä pyhäkoululaisia ja kerholaisia peloteltiin synneistä ja maailman pahuudesta. Ellet toimi juuri näin, joudut helvettiin. Tämän lisäksi meidänkään suurperheessä vanhemmilla ei ollut lainkaan aikaa lapsilleen, ja yksin piti tulla toimeen itkuinensa ja pelkoinensa. Koulussa sai pelätä kiusaajia ja myös ilkeitä opettajia jotka mielellään nolasivat "uskovaisia" muiden lasten edessä. Hieman isompana kuvaan astui vielä yöhön kestävät hoitokokoukset. Muistan erään siskoni hirveät painajaiset keskellä yötä viikkokausia noiden "rauhanyhdistys"-reissujen jälkeen. Lastenkin oli pakko olla mukana tuolla. Äitiä itketettiin ja kiusattiin koska tämä uskalsi puolustaa erästä tuttua vanhusta. Pahinta oli se että omatkin vanhempani pelkäsivät kuollakseen puhujia ja hoitomiehiä, ja lopulta jotuivat anomaan anteeksi pahasti nöyryytettyinä "vääryyksiä" joita kukaan ei voinut käsittää. Pelottavaa ja masentavaa, eikä vähiten mukana olleille lapsille.
Tuolloin päätin että heti kun mahdollista, jätän taakseni koko sairaan yhteisön. Sen myös tein rippikouluikäisenä kun jouduin itse syytetyksi ja pakotetuksi hoitokokoukseen. Kaksi hullua "puhujaveljeä" yritti saada minut tunnustamaan jotain mistä en ollut ikinä kuullutkaan aiemmin. Nauroin hetken ja sitten annoin palaa oikein kunnolla. Toin esille kaikki mitä ajattelin siitä koko paskasta ja kirosin ja raivosin niin että vanhempanikin pakenivat paikalta.
Tuota hetkeä en ikinä unohda. Uskon että se oli paras, isoin ja tärkein päätös elämässäni. Siitä illasta lähtien pystyin hengittämään vapaasti, katsomaan peilikuvaani silmiin ja pikkuhiljaa irtipäästyäni siitä saastasta, nousin jaloilleni ja pystyin opiskelemaan ja keskittymään oikeaan elämään. Sekuntiakaan en ole katunut päätöstäni. Tunnen useita kohtalotovereita ja kymmenittäin muita entisiä lahkon uhreja joista huomaa helposti tutun asian. Pelot ovat poissa. Katse on levollinen, eikä tarvi pelätä miten minkäkin tilanteen tai kysymyksen salaan ja selittelen.