Ryyppäättekö yksin?

viime juhannus meni jokseenkin näi pääsin päivällä töistä tiesin että joudun oleen yksin hain makkaraa kaljaa tupakkia ja hyviä lehtiä lukemiseksi aattelin että pidän hauskaa vaikka olewnkin uksin no rupesin juomaan ja lukeen lehtiä kaikki vielä ok ei tässä mitään koitin sytyttää grilliä ei onnistu rupes vitutaan jheti join sittren tajun pois eihän tämmöselläö luuserilla voi hauskaa olla

Siitä tulee vielä yksinäisempi olo, se on ihan satavarmaa. Ja saattaa päättyä ilta tosi huonosti :/
14-vuotiaana (eli ikuisuus sitten) meinasin tehdä vähän samat kuin tämä otsikoissa ollut tyttö. Ajattelin juoda kännit yksin ja hukuttautua. Onneksi tuli tuttuja vastaan kun olin matkalla sinne missä aioin... Riipaisi kun mietin millainen olo sillä tytöllä on ollut.

kääntyi päälaelleen sydänsurujen vuoksi, taitaa tulla hapokas helmikuukin vielä :(
Juominen loppuu kunnes surut hellittää ja unohdan..

http://www.youtube.com/watch?v=zRVrQsdWDds

Juu, ryyppään yksin. Se on omaa aikaa, voi rauhassa keskittyä omiin ajatuksiin ja rentoutua. Kenenkään muun ei tarvitse katsella humaltumista tai kuunnella juttuja.

Juon nykyään joskus yksin, useimmmiten himassa, surffailen netissä ja juttelen mesessä...
Ystäväni jonka kanssa ryypättiin, muutti toiselle paikkakunnalle.

En käytä alkoholia ollenkaan. Se ei jostain syystä maita ollenkaan, tulee vain huono olo siitä.

No, ei nyt ihan noin:)
Joskus kyllä, muutama vuosi sitten join siideriä
itsekseni.
Yksi päivä sitten kysyin itseltäni, miksi?

A) Ei ollut hauskaa
B) Hauskaa ei tullut, vaikka siideriä joikin
C) Siideri ei ole terveystuote
D) Sen juominen on lihottavaa ja kallista.

Alkomahoolia lienee paras käytellä vain kevyesti
seurustelutilanteissa.

viimeisen kahden kuukauden aikana olen kerran
käynyt kaverin luona juomassa. juon oikeastaan
nykyään aina yksin, baareissa käyn yksin ja kotiin palaan yksin.

tylsää ja masentavaa sitä se elämäni on.
huomenna haen taas laatikollisen kaljaa ja juon
varmaan sen pari päivää.

lähes aina, ulkona tai sisällä, ja jos ulkona niin soitin vaan taskuun ja johonki istumaan, pakkasilla tosin vähä hankalampaa. ennen tuli juotua seurassa mutta ennen pitkää osottautu paskoiksi/riidanhalusiksi/epäluotettaviksi joten jätin ne ja rupesin kulkemaan yksin, saapahan mennä minne ite tahtoo vaikka ei se juttuseurakaan pahitteeksi olis.

Tänäänkin ottelen yksistään. Kaipaisin vajaan parin vuoden takaista naista Helsingistä :) Olisi mukavaa kuulla kuulumisia.

Juu kuten ystävänpäivän teemaan hyvin sopii niin himassa kittaan yksin kalsareisillani kaljaa.

Välillä juon yksin mihinkään lähtemättä. Näin jälkikäteen ajateltuna aika pitkälle tuo vain siirtää kaikkea shaiban käsittelyä eteenpäin, vaikka itse aina silloin sitä perustelee sillä, että kiskonpa tämän punkun ja kelaan samalla itseni valmiiksi. Itse olen aina kuitenkin päätynyt erinäisiin umpikujiin ja noidankehäpäätelmiin. Ei asiat ajattelemalla parane. Tarttis varmaan teherä jotain.

Niinpä tänäänkin olen lähdössä baareilemaan. Olen baarielämästä löytänyt useampiakin tuttuja, joita näkee yöelämän ulkopuolellakin. Tietenkin välillä on itsetuhoisia krapuloitakin, mutta kokonaisuudessa baarikulttuuri on ollut minulle sosiaalisuuteni kehittämisen kannalta positiivinen asia. Ainahan sitä suomalainen pohjia tarvitsee ennenkuin uskaltautuu muille puhumaan, mutta baareilu on hyvä leikkikenttä ihmisyyden opetteluun. Ja se omien ongelmien känninen vuodatus tuntemattomille on oikeastaan aika yleinen tutustumistapa suomessa:)

http://www.youtube.com/watch?v=q54LJ5RsqRw

Pointtinain ehkä oli se että muut yksinäiset löytäisivät jonkun kanavan, missä tehdä ja toimia, eikä ajatella ja velloa. Itselleni kännäys, muille joku muu.

No nyt tuo kaveri soitteli että ois myös lähdössä. Ei tullutkaan yksi muita vastaan reissu. jei.

olen 19-vuotias nätti tyttö. Minulla ei ole ystäviä, muuta kuin alkoholi. Huumeitakin käytän, yksin. Olen monesti yrittänyt pyyttää kavereita käymään luonani, mutta kukaan ei tule. Minulla on ihana itämainen koti, marsuja ja kaikkea. miksei kukaan halua olla kanssani?
Sairaslomalla olen ollut monta kuukautta paniikkihäiriön ja ahdistuksen takia.

Menin kuumaan kylpyyn kynttilänvalossa, poltin askillisen tupakkaa ja join ½ pullollisen salmaria. Ah.

Olen Yksinäinen.

Tisuttelen kaikki vapaapäivät yksinäni kotona. Kokemuksena se ei kovin kummoista ole, mutta eipä siitä haittaakaan ole. Nousuhumala vähän lievittää yksinäisyyden tunnetta. Agressiivista musiikkia ja viinaa niin siinä sen salaisuus. Leppoisempaan juopotteluun sopii ihan hyvin olut. Sopiva tahti on semmoinen pullo tuntia kohti. Tänään herättyäni en keittänyt aamukahvia vaan aloitin suoraan oluella. Tämän viikonlopun viimeisen oluen otan, joko myöhään yöllä tai sitten huomenna että saa nukuttua pelot pois, mikäli kello ei ole vielä puoltapäivää. Baariin ei jaksa lähteä juomaan, koska sielläkin joutuisi juomaan yksin niin helpompi näin.

Joku 5 kertaa olen juonut yksin tänä vuonna ja jouluna tulee kuudes kerta. Tai se on sellasta tissuttelua ja sit mä kyl kyllästyn nopeesti yksin juomiseen.

Mä olen jo niin kauan elänyt että perskännit sun muut hölmöilyt on menneisyyttä
Nykyään saatan ottaa drinkin illalla ja ravintolassa vaikka mustan ryssän
mutten känniin itseäni juo

Nyt join oluen ruuan päälle

Hyvin usein tulee juotua yksin kotona, baarissa en ole käynyt varmaan neljään kuukauteen. Silloin tällöin tulee ryypättyä niiden muutaman "kaverin" kanssa jotka minulla on

Mulla on yksi luotto- / juottokaveri, joka on aina valmis ottamaan, usein ihan hauskaa kaksistaan ottaa, mut joskus sitä ottaa mieluummin yksin ihan kaikessa rauhassa. Kattelee leffaa ja soittelee kitaraa ja nauttii kaljasta. Ainoo mikä hommassa saattaa kusta on se, et sitte kun se pakottava tarve päästä jollekin puhumaan iskee kolmelta yöllä tukevasti kännissä, niin tulee tartuttua puhelimeen ja otettua yhteyttä ihana vääriin ihmisiin ja sen kun aamulla tajuaa niin herra morkkis muistaa aika lujaa. Toki tossa taannoin oli yksi tyttölapsi jonka kanssa tuli otettua, ja se oli aina helvetin upeeta, mut nyt tulee lähinnä yksin juopoteltua.