Heräsin kummalliseen uneen

http://www.icon.fi/~erkkik/itsetunt.html
Ote lopusta:

Jeesuksen omatunto
Uskoontulo on tapahtuma, jonka yhteydessä omatunto muutetaan. Lakiliitto ei kyennyt saamaan aikaan kuuliaisuutta Jumalan mielipiteille. Uusi liitto tekee sen. Jeesuksen omatunto oli kaikessa ilolla kuuliainen Jumalalle. Jumalan hyvä sanoma meille on tämä: Jumala on osoittanut rakkautensa sinua kohtaan siinä, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi. Syntiesi rangaistus oli Hänen päällänsä, että sinulla olisi vapautus tuomiosta. Jeesuksen ylösnousemuksen kautta saat uuden elämän ja kuolemattomuuden ja pääset Jumalan Taivaaseen.

Toiseksi Jumala tekee tiettäväksi saman asian kielteisen puolen: Jos et usko Jeesukseen, niin saat kantaa itse syntiesi tuomion ja sinut tuomitaan Kadotukseen. Jos otit edellisen vastaan, niin suurin hyvä asia sinulle on rakkaus. Toisten hyväksi itsensä uhraavat rakkauden teot, jotka johtuvat uskon kuuliaisuudesta Hyvää Jumalaa kohtaan, ovat omantuntosi myönteinen puoli. Mikä on vastaava paha asia, jos otit evankeliumin vastaan. Itselleen mieliksi eläminen unohtaen muiden tarpeet ja epäusko Jumalaa kohtaan ovat asioita, jotka omatuntosi tuomitsee.

"Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa." Heb.9:14
Siis uskova on puhdistettu vääristä vaikuttimista palvelemaan Jumalaa uudistetun omantunnon mukaan.

Omantunnon puhtaus
Synnin tunnustaminen tarkoittaa vastuun ottamista teostaan. Jos annoin jumalattoman luontoni hallita minua ja lankesin, en voi vetäytyä uskovaisuuteni suojaan. Minun tulee puhdistautua. Jos me tunnustamme syntimme Jeesukselle, niin Hän antaa anteeksi ja puhdistaa. Usein tunnustaminen on kuitenkin pintapuolista ja puhdistuskaan ei ulotu kovin syvälle. Synnin tunnustus tulisi aina ulottua perimmäisen käskyn rikkomiseen asti. En ole rakastanut Jumalaa ja olen teoillani kieltänyt tuntevani Jeesusta.

Jumalan rakkaus ohjelmoi omantuntomme niin, että sinne jää vain yksi käsky hyvään ja yksi kielto pahaan. Käskynä on rakkaus, josta Jeesus antoi esimerkin ristillä. Kieltona on epäusko, josta Pietari antoi esimerkin samoihin aikoihin.

Jeesuksen kieltäminen on häpeällistä ja Jeesuksen seuraaminen on kiitettävää. Tietenkin tämä yksi rakkauden käsky saa käytännölliset, yksityiskohtaiset ohjeensa, mutta ne tulevat Pyhältä Hengeltä. "Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäsi, Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut." Joh.14:26 Tehdessään hyvää uskova ei anna omalletunnolleen mahdollisuutta kehua itseään, vaan hän tyytyy Jumalan armoon antaen kaiken kunnian Jumalalle. Näin Jumalan armon hyväily on uskovan omantunnon ainoa myönteinen todistaja.

Tietenkin myös uskossa varjeltuminen saa käytännölliset varoituksensa, mutta nekin tulevat Pyhältä Hengeltä. "Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani..." Apt.1:8 "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty." 1Tim.4:1-2 Uskonnollinen kerskailu toimii poltinrautana niin, että ulkonainen oppien noudattaminen turruttaa omantunnon ja peittää taakseen sydämen pahuuden.

Uskossa ja rakkaudessa pysyminen
Jeesus varoitti omiaan ennen kaikkea uskonnollisesta teeskentelystä. Epäpyhä kristillisyys onkin kristityn pahin vihollinen. "Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa, sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä?..... Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?...'Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä'." 2Kor.6:14,15

Tämän johdosta voitaisiin kysyä? Mistä Jeesus tahtoo minun lähtevän pois? Keistä minun tulee erota? Vastaus on ilmeinen. "Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa." 1Kor.5:9-11

Antautukaamme siis kantamaan uskon ja rakkauden iestä, joka on Jeesuksen kuorma. "Minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt.11:30 Hyvässä seurassa kuormatkin ovat keveitä.

Jos uskovainen on hävennyt Jeesusta ihmisten edessä tai elänyt itsekkäästi, niin hänen omatuntonsa on saastunut. Itse käytännön teot voivat olla ihmisten yleisen omantunnon mukaan jopa hyviä, mutta uskovan sisimmässä tuntuu pahalta. Silloin on syytä mennä itseensä ja sitten Jeesuksen tykö, niin Hän puhdistaa ja vahvistaa armollaan.

Omantunnon pyhyys
Omatunto on ihmisen intiimeintä aluetta. Kenen annat vaikuttaa omantuntosi sisältöön? Suomen Eduskunta säätää lakeja. Sitovatko ne omaatuntoasi?

Raamatun mukaan ihmiskäskyt eivät saa sitoa omaatuntoa! Se ei silti tarkoita sitä, etteikö niitä tarvitsisi ottaa huomioon. "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älä tartu, älä maista, älä koske!' - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?" Kol.2:20-21 . Jos esivallan säädökset ovat sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, niin ne sitokoot omaatuntoa, muuten tulee totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä.

Erkki Kuisma

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarna

Nykyään kaarnaa käytetään esimerkiksi polttoaineena puunjalostusteollisuudessa, kasvualustana ja maanparannusaineena. Korkkisolujen vuoksi kaarna on hyvä äänen- ja lämmöneristäjä.

Jos puu selviää kaarnansa avulla metsäpalosta, se on varmaan jossain määrin tarkoitettu myös polttoaineeksi.

Maanparannusainetta tarvitaan ja paljon uskossakin.

aina paljon pois hakattavaa. Paksuakin paksumpaa suojakuorta, vuosien saatossa syntynyttä. Sitäkin ilman pärjäisi ihan hyvin.

Nuoret puut ovat sutjakampia ja kasvavat voimalla, vanhat alkavat vain lahota.

että vanhassa on kirjoitti:

aina paljon pois hakattavaa. Paksuakin paksumpaa suojakuorta, vuosien saatossa syntynyttä. Sitäkin ilman pärjäisi ihan hyvin.

Nuoret puut ovat sutjakampia ja kasvavat voimalla, vanhat alkavat vain lahota.

Lue lisää

http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/OikeinJR.htm

Älä anna kenenkään taakoittaa sinua sellaisella, mitä Jumala ei sinulta vaadi. Äläkä sinä taakoita ketään sellaisella.

Korostan järjenkäyttöä asioissa, joista ei ole selvää Jumalan sanaa. Järki on Jumalan lahja ja asiat, jotka Jumala on jättänyt kertomatta sanassaan, on tarkoitettu selvitettäviksi järjen avulla. Näissä asioissa ei niinkään kannata kääntyä ihmisten puoleen, jotka näyttävät olevan väkevästi Jumalan Hengen ohjauksessa, ja pyytää heitä selvittämään asia. Erehtymisen vaara on suuri. Eikä Jumala ole luvannut, että näin asiat selviävät. Rukoile, että Jumala johdattaa sinua asioissa, joita et tiedä. Mutta älä rukoile Jumalalta neuvoa asiaan, johon hän on jo vastannut. Rukoile voimaa noudattaa Jumalan sanaa.

Kukin ratkaisee, miten uskoo. Ja kukin ratkaisee, mitä pitää oikea ja vääränä. Eikä kukaan voi sanoa toisen käsityksiä vääriksi tai oikeiksi. Muutama viikko sitten kirkolliskokouksessa keskusteltiin uudesta katekismusehdotuksesta. Monista puheenvuoroista välittyi se ajatus, ettei kirkko voi antaa ihmisten käteen kirjaan, jossa sanotaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Voimme antaa vain virikkeitä ihmisten pohdinnoille. Se aika, että kirkko kertoo totuuden oikeasta ja väärästä, on ohi.

Ettei ole totuutta, on tämän ajan pahin harha. Se avaa portit mihin tahansa. Toivon, että tämän tajuamme ja että sanoudumme tästä harhasta irti. Kristityt ovat aina uskoneet, että on totuus. Jumala on totuus. Totuus tuli ihmiseksi ja sanoi itseään totuudeksi (Joh 14,6). Totuus on ilmoittanut meille itsensä. Tämä ilmoitus on Raamattu, joka on Jumalan sana. Kristityt ovat uskoneet, että Raamattu ilmoittaa totuuden paitsi uskonkysymyksistä myös oikeasta ja väärästä. Minkä Raamattu sanoo oikeaksi, on oikein. Minkä se sanoo synniksi, on synti. Ja se, mitä Raamattu sanoo, sitoo kaikkien aikojen kaikkia kristittyjä. Uskothan näin?

Jotkut sanovat, että uskovan ihmisen omatunto tietää oikean ja väärän eikä uskova tarvitse Jumalan käskyjen opettelua. Tai ajatellaan, että uskovan ihmisen sydämessä asuu Pyhä Henki ja hän kertoo, mikä on oikein. Ja hän voi kertoa oikeaksi sellaistakin, minkä Raamattu sanoo vääräksi. Kumpikaan väitteistä ei ole totta. Jumala ottaa meidät lapsikseen ja antaa synnit anteeksi mutta hän ei ota meistä syntiä pois. Siksi synti hämärtää uskovankin omatuntoa. Ja siksi uskovankin täytyy valaista omatuntoa Jumalan sanan käskyillä. Eikä Pyhä Henki puhu koskaan vastoin Jumalan sanaa. Uskovankin sydämessä on Pyhän Hengen synnyttämän uskon lisäksi epäusko, joka on liitossa syntisen lihamme kanssa. Epäusko ohjaa toimimaan toisin kuin Raamattu sanoo eikä sen ääntä saa erehtyä luulemaan Pyhän Hengen ääneksi. Joku on uskoontultuaan jättänyt vaimonsa, joka ei ollut uskova, ja ottanut uuden, joka on uskova, ja sanonut, että Jumalan Pyhä Henki ilmoitti, että tämä on Jumalan tahto. Jumalan tahto tämä ei varmasti ollut.

linkistä kirjoitti:

http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/OikeinJR.htm

Älä anna kenenkään taakoittaa sinua sellaisella, mitä Jumala ei sinulta vaadi. Äläkä sinä taakoita ketään sellaisella.

Korostan järjenkäyttöä asioissa, joista ei ole selvää Jumalan sanaa. Järki on Jumalan lahja ja asiat, jotka Jumala on jättänyt kertomatta sanassaan, on tarkoitettu selvitettäviksi järjen avulla. Näissä asioissa ei niinkään kannata kääntyä ihmisten puoleen, jotka näyttävät olevan väkevästi Jumalan Hengen ohjauksessa, ja pyytää heitä selvittämään asia. Erehtymisen vaara on suuri. Eikä Jumala ole luvannut, että näin asiat selviävät. Rukoile, että Jumala johdattaa sinua asioissa, joita et tiedä. Mutta älä rukoile Jumalalta neuvoa asiaan, johon hän on jo vastannut. Rukoile voimaa noudattaa Jumalan sanaa.

Kukin ratkaisee, miten uskoo. Ja kukin ratkaisee, mitä pitää oikea ja vääränä. Eikä kukaan voi sanoa toisen käsityksiä vääriksi tai oikeiksi. Muutama viikko sitten kirkolliskokouksessa keskusteltiin uudesta katekismusehdotuksesta. Monista puheenvuoroista välittyi se ajatus, ettei kirkko voi antaa ihmisten käteen kirjaan, jossa sanotaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Voimme antaa vain virikkeitä ihmisten pohdinnoille. Se aika, että kirkko kertoo totuuden oikeasta ja väärästä, on ohi.

Ettei ole totuutta, on tämän ajan pahin harha. Se avaa portit mihin tahansa. Toivon, että tämän tajuamme ja että sanoudumme tästä harhasta irti. Kristityt ovat aina uskoneet, että on totuus. Jumala on totuus. Totuus tuli ihmiseksi ja sanoi itseään totuudeksi (Joh 14,6). Totuus on ilmoittanut meille itsensä. Tämä ilmoitus on Raamattu, joka on Jumalan sana. Kristityt ovat uskoneet, että Raamattu ilmoittaa totuuden paitsi uskonkysymyksistä myös oikeasta ja väärästä. Minkä Raamattu sanoo oikeaksi, on oikein. Minkä se sanoo synniksi, on synti. Ja se, mitä Raamattu sanoo, sitoo kaikkien aikojen kaikkia kristittyjä. Uskothan näin?

Jotkut sanovat, että uskovan ihmisen omatunto tietää oikean ja väärän eikä uskova tarvitse Jumalan käskyjen opettelua. Tai ajatellaan, että uskovan ihmisen sydämessä asuu Pyhä Henki ja hän kertoo, mikä on oikein. Ja hän voi kertoa oikeaksi sellaistakin, minkä Raamattu sanoo vääräksi. Kumpikaan väitteistä ei ole totta. Jumala ottaa meidät lapsikseen ja antaa synnit anteeksi mutta hän ei ota meistä syntiä pois. Siksi synti hämärtää uskovankin omatuntoa. Ja siksi uskovankin täytyy valaista omatuntoa Jumalan sanan käskyillä. Eikä Pyhä Henki puhu koskaan vastoin Jumalan sanaa. Uskovankin sydämessä on Pyhän Hengen synnyttämän uskon lisäksi epäusko, joka on liitossa syntisen lihamme kanssa. Epäusko ohjaa toimimaan toisin kuin Raamattu sanoo eikä sen ääntä saa erehtyä luulemaan Pyhän Hengen ääneksi. Joku on uskoontultuaan jättänyt vaimonsa, joka ei ollut uskova, ja ottanut uuden, joka on uskova, ja sanonut, että Jumalan Pyhä Henki ilmoitti, että tämä on Jumalan tahto. Jumalan tahto tämä ei varmasti ollut.

Lue lisää

Vapautettu omatunto
Persoonallisuuden tekijä aina sikiämisajankohdasta saakka.
Säätelee kasvua kypsyyteen ja auttaa minuuden löytämisessä.
Edistää terveyttä.
On elämän puolella.
Käyttää ahdistusta kypsymisen voimana.
Vie vapauteen.
Vie aitouteen tunne-elämässä ja jumalasuhteessa (Paavali).
Antaa vapauden vastata luovasti niin palkitsemiseen kuin rankaisemiseen.
Jumala rakastaa (pyhällä rakkaudella).
Ihmisen luovuus vapautuu.
Rakkaus inspiroi, stimuloi.
Itsetunto vapautuu: elämä on lahja ja täynnä iloa.

Lainalainen, sidottu omatunto (osaksi samaistettavissa yliminään)
Kehittyy kasvattajien ja vanhempien vaikutuksesta oidipaalisena aikana.
Rigidi, jäykkä moraalinen instanssi, joka estää minuuden löytymistä.
Edistää neuroosin syntyä
Voi viedä itsemurhaan.
Aiheuttaa hedelmätöntä ahdistusta.
Sitoo lapsellisuuteen ja saa tunne-elämän juuttumaan paikoilleen.
Ihminen tulee fanaattiseksi (Saulus).
Jumala koetaan julmana
Ihminen koventaa rangaistusta rankaisemalla itseään.
Jumala tuntuu vihaavan ja vaativan (ei voi leppyä).
Omatunto synnyttää suorituspakon, joka aiheuttaa sairautta ja juuttumista tiettyyn rooliin.
Pelko vie pakkotilaan.
Itsetunto vaurioituu. Elämä on taakka ja täynnä uhkaa.

Depression vaikutus omaantuntoon

Voidaksemme ymmärtää omantunnon reaktioita masennuksessa meidän tulee tietää hieman masennuksen olemuksesta. Laken mukaan jokaiseen masennukseen liittyy torjuttuja komponentteja. Keskeinen komponentti on nähdäkseni aggressio, joka näyttelee merkittävää osaa kaikissa sielullisissa sairaustiloissa. Jos oppisimme tulemaan toimeen aggressiivisten tendenssien kanssa, voisimme vapauttaa suuren osan mielisairaaloiden potilaista.

Toinen voimakas masennuksen komponentti on seksuaalisuus. Seksi ja väkivaltahan myyvät parhaiten. Miksi juuri ne? Onko nämä kaksi voimaa torjuttu niin syvälle, että ne saavat pelottavia voimia, koska niitä ei voida kanavoida sosiaalisesti hyväksyttävänä tavalla? Vai pyrkivätkö ne esille verhotummassa muodossa, esimerkiksi sairauden oireina tai varsinaisena sairautena? Valitettavasti vain harvat ihmiset ovat toteuttaneet itseään siinä määrin, että ovat käyttäneet näitä voimia harmonisen ja kurinalaisen elämän luomiseen.

Ahdistus kuuluu erottamattomasti ihmisyyteen joko sairaalloisena ilmiönä tai terveen omantunnon tukena. Jälkimmäisessä tapauksessa ahdistus auttaa ihmistä tiedostamaan, että on olemassa jokin korkein arvo, persoonallinen pyhyys. Valitettavasti kohtaamme ahdistuksen yleensä tuhoavassa, neurotisoivassa muodossa.

Ahdistuksen kahdet kasvot

Kohtaamme tässä merkillisen lainalaisuuden. Kaikki voi nimittäin vaikuttaa sekä myönteisesti että kielteisesti. Ahdistus voi pakottaa ihmisen kypsyyteen - tai se voi estää kypsymistä. Olemme ikään kuin veitsen terällä, jatkuvasti alttiina vaaroille. Herran kouluun alistuvalle

myönteisesti ja rakentavasti vaikuttava asia voi toisin asennoituneelle koitua tuhoisaksi.

Koska ahdistus, aggressio ja seksuaalisuus ovat niitä ongelmia joiden parissa ihminen joutuu painamaan, ei ole ihme, että hän päätyy toivottomuuteen - joka kuuluu suuriin synteihin.

Mitä synti on?

Pinnallisessa moralismissaan ihmiset haluavat leimata synniksi ainoastaan sellaiset asiat joille he katsovat voivansa tehdä jotakin. Raamatussa synnillä tarkoitetaan jotakin aivan muuta, ja jos todella ymmärtäisimme Raamatun opetuksen, emme lankeaisi nykyajan harhaan. Maailma yrittää ratkaista ongelman kieltämällä synnistä puhumisen tykkänään. Samalla tavoin voisimme yrittää parantaa päänsäryn kieltämällä ihmisiä kertomasta meille, että heidän päätään särkee. Nykyaikana yritetään torjua sanat "synti" ja "syyllisyys" aivan samalla tavoin kuin viktoriaanisena aikana yritettiin ratkaista ongelmana pidetty sukupuolisuus: vaikenemalla se kuoliaaksi.

Raamattu tarkoittaa synnillä sitä tuhovoimaa, joka pitää meitä vankinaan. Synti erottaa meidät Jumalasta, eikä ihminen voi omin voimin vapautua sen otteesta. Jälkimmäistä seikkaa ei pidä ymmärtää väärin kuten yleensä tehdään. En nimittäin ole sanonut, etteikö ihminen voisi tehdä mitään vapautumisensa hyväksi. Hän ei voi vapautua omin voimin, mutta hän voi liittoutua sellaisen voiman kanssa, joka pystyy vapauttamaan hänet, ja juuri tähän Raamattu kutsuu ihmistä - liittoon hänen kanssaan, joka on murtanut tuhon ja kadotuksen voimien vallan. Siksi emme paljasta ihmisen syntiä tuomitaksemme vaan saadaksemme hänet tajuamaan miten vaarallisessa tilanteessa hän on. Sillä, joka moralisoiden syyttää synnin kahleissa olevaa lähimmäistään, on itsellään harhautunut omatunto. Moralisti reagoi samalla tavoin kuin äiti tai isä, joka suuttuu lapselleen siksi, että tämä on loukannut itsensä.

Neuroottinen ihminen reagoi juuri tällä tavoin. Hän uskoo, että hänen on pakko selviytyä omin avuin (lähempi tarkastelu osoittaa, että kyseessä on halu pysyä etäällä Jumalasta). Hän syyttää epäonnistuessaan itseään ja masentuu.

Omat ponnistelut eivät vapauta synnistä

Ennen kuin jatkan tilanteen kuvaamista, minun on korostettava erästä teologisesta merkittävää seikkaa. Se, että ihminen syyttää itseään, pitää itseään syyllisenä ja väittää luonnettaan heikoksi, on vain hänen yrityksensä tällaisten reaktioiden kautta pelastaa itsensä. Yllä kuvatut reaktiot kuuluvat asioihin, joita Raamattu kutsuu "lain teoiksi", suorituksiksi, joiden avulla ihminen yrittää selviytyä toivottomasta tilanteesta. Raamattunsa tunteva lukija tietää, että yritys on alusta lähtien tuomittu epäonnistumaan.

Ihmiset yrittävät siis lakiin sidotun yliminän painostamina eri tavoin paeta sisimmässään asuvaa pahuutta. Kaikille pakoyrityksille on yhteistä se, että ne perustuvat ihmisen omiin suorituksiin, joko ulkonaisiin tekoihin tai sisäisten ponnistelujen kautta tapahtuvaan pyrkimykseen tulla paremmaksi ihmiseksi.

Yleisesti ei kaiketi uskota, että kukaan enää yrittäisi pelastua tekojen kautta. Ja kuitenkin tämä on ainoa "pelastusoppi", jolla on merkitystä täysin sekularisoituneessa kulttuurissa, jossa "pelastuksena" pidetään yhteiskunnan vaatimusten täyttämistä.

Ilman Kristusta kukaan ei jaksa poiketa sosiaalisista normeista niin, ettei tehtävä aikaa myöten kävisi ylivoimaiseksi. Seurauksena on joko väistämätön mukautuminen ympäristön vaatimuksiin tai sielullisten voimien pettäminen ja neuroosi, jolle on tyypillistä elämän kokeminen merkityksettömäksi ja tyhjäksi.

Hedelmistään puu tunnetaan

Aikojen kuluessa on esiintynyt hengellisiä liikkeitä jotka ovat varoittaneet ihmisiä luottamasta hyviin tekoihin. Perusteena on tietenkin ollut halu kiinnittää huomio Kristuksen sovitustyöhön. Tällainen julistus on nähdäkseni toisinaan johtanut kohtalokkaisiin seuraamuksiin: on alettu pelätä tekoja yleensä ja suistuttu täydelliseen passiivisuuteen. Silloin omatunto on joutunut harhaan, se on muuttunut yliminäksi samalla tavoin kuin yritettäessä kulkea omien ponnistelujen tietä. Ei ole ymmärretty, että vaikka hyvät teot eivät pelastakaan ketään, hyvä omatunto vapauttaa ihmisen hyviin tekoihin, jotka ovat hyviä juuri siksi, että niiden taka-ajatuksena ei ole pelastuksen saavuttaminen. (Voimme sitä paitsi olla varmoja, että ihminen, joka ei halua tehdä lähimmäiselleen hyvää, ei ole milloinkaan itse kokenut Jumalan pelastavaa voimaa.)

Emme siis tee hyviä tekoja pelastuaksemme niiden kautta vaan siksi, että meistä on Kristuksen työn kautta tullut terveitä, myönteisiä ihmisiä. Hedelmistään puu tunnetaan. Omatunto joka saa meidät menettelemään positiivisesti, lähimmäisemme parhaaksi ja iloksi, toimii juuri oikein omalla vaikutusalueellaan. Näin meidän on ikään kuin "pakko" toimia yhdessä lähimmäistemme kanssa - täyttää laki - ilman sitä väärää taka-ajatusta, että hankkisimme itsellemme ansioita Jumalan edessä. Terve omatunto auttaa meitä täyttämään velvollisuutemme.

Omatunto on siis täysin luotettava kun se sosiaalisella tasolla vaatii meiltä mukautumista, jos mukautuminen ei ole ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa.

Unet ovat mielikuvitusta. Unien tulkinnalla saa harvoin selville mitään tärkeää. Pahimmassa tapauksessa unien tulkinta voi johtaa turhaan ahdistumiseen.