Kuoleman jälkeen ei ole mitään. On vain mustaa, pimeää, "ei mitään".
Ihminen, joka uskottelee itselleen ja toisille, että olisi "jotain muuta kuin pimeyttä kuoleman jälkeen", elää itsepetoksessa. Itsepetoksessa elävä ihminen ei kanna vastuutaan itsestään, ajatuksistaan, tunteistaan eikä muustakaan, vaan pakenee todellisuutta uskomuksiin, uskoon, uskontoihin, huumeisiin, alkoholiin tms.
Ihminen, joka elää harhassa, ei kanna vastuutaan.
Ainoa syy paeta todellisuutta esim. uskoon, uskontoihin, alkoholiin tms. on tuska. Ihminen ei halua kohdata sisällään olevaa tuskaa, joka haluaa tulla ilmi ajatuksina ja tunteina. Ihminen, joka pakkaa tuskansa alas, haluaa peittää sen ryhtymällä uskovaiseksi, alkoholistiksi tms.
Ihminen, joka kuuntelee sisintään, on ehyt, eikä tarvitse pakenemispaikkoja.
Siispä: kuoleman jälkeen ei ole mitään, on vain kuolema ja siihen elämä päättyy. Milloin sinä ryhdyt elämään tätä elämää, joka sinulla on? Milloin lopetat itsepetoksessa elämisen? Milloin ryhdyt kantamaan vastuun itsestäsi etkä pakenemaan sitä?
Kuoleman jälkeen "ei mitään"
132
3373
Vastaukset
- syvällistä
että en tajuu ees miten syvällistä toi oli.
Sä sanot, että kuoleman jälkeen ei oo mitään. No, mitä oli ennen syntymää? Ei mitään! Mistäs hitosta säkin sitten tänne tulit?
Totta toki osittain tuo, että ihminen tarttee täällä lohduttavia satuja jaksaakseen painaa pitkää päivää.
Näköalattomuus ja toivottomuus se vasta ajaa ihmisen turmioon. Ja se on kyllä erittäin lohdutonta, että kaikki olisi vain sattumaa ja kuoleman jälkeen ei olis yhtään mitään. Mä ainakin alkasin hillua oikein kunnolla jos moiseen uskoisin. Mä tiijän ihmisiä, jotka ei usko paljon mihinkään ja ne on onnettomia ja juopottelee usein.
Fiksumpi ihminen tietenkin löytää sisällön elämälleen ihan pienistä asioista. Mutta kun kaikilla ei ole ihan samoja tsänssejä. On onnetonta lapsuutta, sairautta ja muuta sellasta ikävää.
Ihminenhän tarttee täällä kaiken mahdollisen ja mahdottomankin avun.
Mulla ei ole koskaan ollut epäilystäkään siitä etteikö kuoleman jälkeenkin olisi jotain. Jo kersasta saakka se on ollut itsestäänselvää. Kuvittelin silloin, että se olis muillekin itsestäänselvää, mutta ei se ollutkaan.
Kukin tietenkin tyylillään. ;)- Pähkinän särkijä
Luulitko, että "synnyin kultalusikka suussa"? Enpä syntynyt. Jos olisin itse saanut määrätä, en olisi syntynyt tähän maailmaan ollenkaan!!! Isäni ja äitini vaan olivat niin tyhmiä, että sekstasivat ja .... siinä sulle ihmisen alku.
Peloissani synnyin tähän maailmaan, jossa äitini ja isäni riitelivät rahasta, suvusta, alkoholin käytöstä jne. Rikkirepivät minut, pienen ihmisen alun. Pelokkuudesta tuli kauhua elämää kohtaan. Elämä oli kauheaa ja pakenin ensin jännityskirjoihin, myöhemmin alkoholiin ja seksiin ja vielä myöhemmin ensin masennukseen ja sit uskoon/ uskontoryhmään. Eivät ne tuoneet vastausta pahaanolooni, vaan se toi vastauksen, kun ystävä kysyi: "Milloin alat kantamaan vastuusi?" Aloin siitä päivästä lähtien kantamaan vastuuni itsestäni, enkä sälytä sitä "Jumalalle", enkä huonolle lapsuudelleni enkä muullekaan tekosyylle.
Ei tätä maailmaa ole "luonut Jumala", kuten moni tuntuu väittävän ja haluavan uskoa.
Uskokoon, ken tahtoo, mutta itsepetoksessa elää ja pakoilee vastuutaan ja todellisuutta.
Kaikki ovat eläneet itsepetoksessa, minäkin, silloin, kun "etsin totuutta" tai "kun annoin elämäni Jeesukselle" ja "kun kävin upotuskasteella". Nämä kaikki olivat itsepetokseni ilmentymiä, eivätkä mitään muuta!
Pakenin, kuten moni muukin, vastuutani kuunnella ajatuksiani ja tunteitani. Olen näkyvä, mutta itsepetoksessani halusin olla näkymätön ja sälyttää kaiken "Jumalan tahdon alle". Höpö höpö, sanoin itselleni ja sanon toisillekin.
Kaikkein parasta lääkettä itsepetokselle on sanoa: "Alan kantamaan vastuuni nyt." - Vänkis
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Luulitko, että "synnyin kultalusikka suussa"? Enpä syntynyt. Jos olisin itse saanut määrätä, en olisi syntynyt tähän maailmaan ollenkaan!!! Isäni ja äitini vaan olivat niin tyhmiä, että sekstasivat ja .... siinä sulle ihmisen alku.
Peloissani synnyin tähän maailmaan, jossa äitini ja isäni riitelivät rahasta, suvusta, alkoholin käytöstä jne. Rikkirepivät minut, pienen ihmisen alun. Pelokkuudesta tuli kauhua elämää kohtaan. Elämä oli kauheaa ja pakenin ensin jännityskirjoihin, myöhemmin alkoholiin ja seksiin ja vielä myöhemmin ensin masennukseen ja sit uskoon/ uskontoryhmään. Eivät ne tuoneet vastausta pahaanolooni, vaan se toi vastauksen, kun ystävä kysyi: "Milloin alat kantamaan vastuusi?" Aloin siitä päivästä lähtien kantamaan vastuuni itsestäni, enkä sälytä sitä "Jumalalle", enkä huonolle lapsuudelleni enkä muullekaan tekosyylle.
Ei tätä maailmaa ole "luonut Jumala", kuten moni tuntuu väittävän ja haluavan uskoa.
Uskokoon, ken tahtoo, mutta itsepetoksessa elää ja pakoilee vastuutaan ja todellisuutta.
Kaikki ovat eläneet itsepetoksessa, minäkin, silloin, kun "etsin totuutta" tai "kun annoin elämäni Jeesukselle" ja "kun kävin upotuskasteella". Nämä kaikki olivat itsepetokseni ilmentymiä, eivätkä mitään muuta!
Pakenin, kuten moni muukin, vastuutani kuunnella ajatuksiani ja tunteitani. Olen näkyvä, mutta itsepetoksessani halusin olla näkymätön ja sälyttää kaiken "Jumalan tahdon alle". Höpö höpö, sanoin itselleni ja sanon toisillekin.
Kaikkein parasta lääkettä itsepetokselle on sanoa: "Alan kantamaan vastuuni nyt."Joo, en mäkään olis ihan tämmöstä elämää itsellenikään halunnut. Jatkuvaa taistelua kehdosta hautaan. But I like it!
Oon sillai sitten psyykannut itteeni, että mähän oonkin tällanen soturisielu ja ne diggaakin jatkuvia haasteita. Välillä kyllä vähän alkaa jo väsyttää.
Ei oo rahaa, ihmissuhteet on mitä on, saa koko ajan olla huolissaan pennuista, psyyke ja fyysinen puoli ihan hajalla. Täytyy vetää antipsykoosilääkkettäkin loppu ikä jos eivät jotain parempaakaan keksi. Ja lista senkun jatkuu.
Tosin kaikkihan on suhteellista. Köyhäkin suomalainen on suhteellisti rikkaampi kuin 90% muusta ihmiskunnasta joten paskaakos tässä!
Ja sullakin on tuota elämänkokemusta vaikka muille jakaa. Minä ressukka en ole kokenut mitään viinoja, sekstailuja, uskovien höppänöiden höpötyksiä. Olen jopa niistäkin syrjäytynyt. Ei tällanen luuseri kelpaa enää edes paheisiin! Heh! ;)
Noo, kyllä se siitä...
Joku "henkivoima" täytyy kyllä olla olemassa. Tuskin se kuitenkaan ihan sellainen on kuin väitetään. Ehkä inkkarit on sitä kaikkein lähinnä sillä "Suuri Henki" käsityksellään? Se antaa lapsiensa elää ja kokea kaikenlaista eikä koskaan syytä tai tuomitse heitä. Eikä sen tartte koska maailma on "luotu" sellaiseksi, että paha ja hyvä teko palaa aina tekijäänsä itseensä. Mutta senkin tarkoituksena on vain opettaa tekemään aina vaan parempia ja parempia tekoja. Tajuamaan oman parhaansa.
Ja maailmahan sai alkunsa silloin joskus reilut 13 miljoona vuotta sitten. Ja mitään loppua ei ole vielä lähelläkään. Nykytieteenkin mukaan maailmankaikkeus olisi vasta hädin tuskin syntynyt. Edessämme olisi vielä ziljoonia miljardeja vuosia.
Aikaa siis pitäisi olla siihen, että kaikki sielut täydellistyisivät.
Onhan tää hieno maailma siksi, että täällä on niin paljon kehittämistä ja tekemistä. Siinä samallahan ihminen oppii itsestäänkin kokoajan lisää. Ja korjaa Luojamme "virheitä".
Mutta mihinkäänhän ei tartte uskoa. Kaikki toimii ihan itsestäänkin. Ilman mitään uskomisia.
Fiksu ihminenhän sä olet! Oot huomannu dualistisen harhan missä osa ihmiskunnasta elää. Moni köyhä ja kouluttamaton menee siihen harhaan ja välillä jopa fiksumpikin. Dualistinen maailmahan on tietenkin jännää, ainakin tiettyyn rajaan saakka. On hyvää ja pahaa, sankaria ja pahista ja niistä syntyy jännitteitä, jotka kiinnostaa ja kiihottaa ihmismieltä.
Kun sitten vähän kasvaa niin alkaakin huomata ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista kuin aluksi kuvittelimme. Alamme nähdä muitakin sävyjä ja ymmärtää, että olemme kaikki yhtä. Pahuudellakin on psykologisesti havaittavat syynsä. Kaikki alkaakin vaikuttaa aika yksinkertaiselta ja selvältä. Äly kuvittelee maailman liian monimutkaiseksi ja menee harhaan. Pelkällä älyllä ei vielä pitkälle siksi pötkitä vaan tarvitaan henki sitä ohjaamaan. Ja meissä jokaisessa on tuo henki.
Vastuun kantaminen ei tietenkään ole nykymaailmassa kovinkaan muodikasta koska ihmiset ovat menneet harhaan. Mutta itse ainakin ajattelen, että juuri siksi se on vaan vieläkin suurempi haaste. Jos täällä selviää, niin selviää missä tahansa.
Kaikki hyveethän lähtee siitä, että kantaa vastuuta asioista ja ennenkaikkea itsestään. Kyllä siitä suuren ja ennenkaikkea pysyvän hyvänolon tunteen saa. Tietää, että tekee jotain oikein.
Ennen vanhaanhan nää jutut oli itsestään selviä. Jokainen tiesi, että vastuu on aina kannettava. Tuli mitä tuli. Esi-isämme ja -äitimme tiesi tän jutun. Nykysukupolvet on menneet harhaan koska elämä on liiankin helppoa. Ja kuvitellaan, että sen pitääkin olla sellaista. Se onkin länsimaisen nykyihmisen ongelma. Ja kaikki hyveet ovat siinä kehityksessä menneet vessanpönttöön. Vain fyysisesti ja psyykkisesti ponnistelemalla voimme tulla molemmilla tavoilla vahvoiksi ja tämä on lähes kokonaan unohdettu. Ihminen on hukassa neljän seinän sisällä ja kaikkien hienojen laitteidensa ympärillä. Vähän aikaa sekin illuusio kestää kunnes karu arki koittaa.
Yksi ongelma on vielä nykyisen yhteiskunnan kilpailuhenkisyys joka ampuu omaan nilkkaansa. Parhainkin täällä lopulta kohtaa parempansa. Se on noidankehä joka ei anna todellista tyydytystä vaan hetken huumaa. Ainoa todellinen kilpa voidaan vain käydä oman itsensä kanssa ja se johtaa aina vääjämättä voittoon. Kun itsensä kerran voittaa, ei voi enää hävitä. Mitä siitä vaikka omistaisimme koko maailman, mutta menettäisimme itsemme. Tätä nykyihmisen on vähän vaikeaa tajuta. Ja tämä on aina tiedetty kaikkialla maan päällä viisaiden keskuudessa.
Ja itsepetos on juuri sitä, että ei uskalla lähteä itsensä kanssa mittelöön. Moni kuitenkin lähtee sille tielle ja huomaa sen suuren tyydytyksen ja rauhan jonka siitä lopulta saavuttaa. ;) - et paljoa tiedä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Luulitko, että "synnyin kultalusikka suussa"? Enpä syntynyt. Jos olisin itse saanut määrätä, en olisi syntynyt tähän maailmaan ollenkaan!!! Isäni ja äitini vaan olivat niin tyhmiä, että sekstasivat ja .... siinä sulle ihmisen alku.
Peloissani synnyin tähän maailmaan, jossa äitini ja isäni riitelivät rahasta, suvusta, alkoholin käytöstä jne. Rikkirepivät minut, pienen ihmisen alun. Pelokkuudesta tuli kauhua elämää kohtaan. Elämä oli kauheaa ja pakenin ensin jännityskirjoihin, myöhemmin alkoholiin ja seksiin ja vielä myöhemmin ensin masennukseen ja sit uskoon/ uskontoryhmään. Eivät ne tuoneet vastausta pahaanolooni, vaan se toi vastauksen, kun ystävä kysyi: "Milloin alat kantamaan vastuusi?" Aloin siitä päivästä lähtien kantamaan vastuuni itsestäni, enkä sälytä sitä "Jumalalle", enkä huonolle lapsuudelleni enkä muullekaan tekosyylle.
Ei tätä maailmaa ole "luonut Jumala", kuten moni tuntuu väittävän ja haluavan uskoa.
Uskokoon, ken tahtoo, mutta itsepetoksessa elää ja pakoilee vastuutaan ja todellisuutta.
Kaikki ovat eläneet itsepetoksessa, minäkin, silloin, kun "etsin totuutta" tai "kun annoin elämäni Jeesukselle" ja "kun kävin upotuskasteella". Nämä kaikki olivat itsepetokseni ilmentymiä, eivätkä mitään muuta!
Pakenin, kuten moni muukin, vastuutani kuunnella ajatuksiani ja tunteitani. Olen näkyvä, mutta itsepetoksessani halusin olla näkymätön ja sälyttää kaiken "Jumalan tahdon alle". Höpö höpö, sanoin itselleni ja sanon toisillekin.
Kaikkein parasta lääkettä itsepetokselle on sanoa: "Alan kantamaan vastuuni nyt."kun väität uskovia vastuuttomiksi. Millä faktalla?
Olen vastannut monen muunkin elämästä, kuin omastani. Siis sen mukaan, mitä työssäni on eteen tullut. No, ja nyt vielä itseäni vanhempia autan.
Minulle annetut lahjat ovat olleet ns. vaihtopöydällä eli jaettavana toisten hyväksi.
Uskossa on selvää, mistä kaikki tulee. Ehkä ei silti kaikille. Olen siis Jumalalle ja Jeesukselle suuresti kiitollinen kaikesta. Kaikesta. Eikä kaikki ole ollut helppoa. Tyytyväisyys ei ole olosuhteista kiinni. Se on se luvattu rauha. Lepo Herrassa.
Kuten edellä sanoin, olen tehnyt ja teen edelleen toisille sen, minkä voin. Eli missä kohden on se vastuuttomuus?
Jos et olisi niin ylimielinen, ottaisit selvää asioista. Nöyrille tämä tie kelpaa. Ole hyvä, se on sinullekin tarjolla! - väärinkäsitystä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Luulitko, että "synnyin kultalusikka suussa"? Enpä syntynyt. Jos olisin itse saanut määrätä, en olisi syntynyt tähän maailmaan ollenkaan!!! Isäni ja äitini vaan olivat niin tyhmiä, että sekstasivat ja .... siinä sulle ihmisen alku.
Peloissani synnyin tähän maailmaan, jossa äitini ja isäni riitelivät rahasta, suvusta, alkoholin käytöstä jne. Rikkirepivät minut, pienen ihmisen alun. Pelokkuudesta tuli kauhua elämää kohtaan. Elämä oli kauheaa ja pakenin ensin jännityskirjoihin, myöhemmin alkoholiin ja seksiin ja vielä myöhemmin ensin masennukseen ja sit uskoon/ uskontoryhmään. Eivät ne tuoneet vastausta pahaanolooni, vaan se toi vastauksen, kun ystävä kysyi: "Milloin alat kantamaan vastuusi?" Aloin siitä päivästä lähtien kantamaan vastuuni itsestäni, enkä sälytä sitä "Jumalalle", enkä huonolle lapsuudelleni enkä muullekaan tekosyylle.
Ei tätä maailmaa ole "luonut Jumala", kuten moni tuntuu väittävän ja haluavan uskoa.
Uskokoon, ken tahtoo, mutta itsepetoksessa elää ja pakoilee vastuutaan ja todellisuutta.
Kaikki ovat eläneet itsepetoksessa, minäkin, silloin, kun "etsin totuutta" tai "kun annoin elämäni Jeesukselle" ja "kun kävin upotuskasteella". Nämä kaikki olivat itsepetokseni ilmentymiä, eivätkä mitään muuta!
Pakenin, kuten moni muukin, vastuutani kuunnella ajatuksiani ja tunteitani. Olen näkyvä, mutta itsepetoksessani halusin olla näkymätön ja sälyttää kaiken "Jumalan tahdon alle". Höpö höpö, sanoin itselleni ja sanon toisillekin.
Kaikkein parasta lääkettä itsepetokselle on sanoa: "Alan kantamaan vastuuni nyt."Jos oma kokemuksesi oli noin huono uskonelämästä, älä kuitenkaan sitä muiden kokemuksesi yleistä. Jokainenhan meistä koetaan elämä omalla tavallamme. Olet käsittänyt väärin uskonelämän kun pakenit vastuutasi kuunnella ajatuksiasi ja tunteitasi. Ei meitä näkymättömäksi ole tarkoitettu, miksi sitten sinä teit niin itsellesi? Vastuussahan me juuri olemme elämästämme Jumalalle, miten sen käytämme, miten kohtelemme toisia ja itseämme. Sinä et näköjään kohdellut itseäsi hyvin.
Varmaan johtuu elämänkokemuksestasi. Sait huonoa kohtelua lapsena, et saanut kasvaa siksi mikä olet. Rikkoutuneisuutesi vuoksi et ole käsittänyt hengellistäkään elämää. Ehkäpä se ystäväsi kysymys oli Jumalan vaikuttamaa. - Pähkinän särkijä
Vänkis kirjoitti:
Joo, en mäkään olis ihan tämmöstä elämää itsellenikään halunnut. Jatkuvaa taistelua kehdosta hautaan. But I like it!
Oon sillai sitten psyykannut itteeni, että mähän oonkin tällanen soturisielu ja ne diggaakin jatkuvia haasteita. Välillä kyllä vähän alkaa jo väsyttää.
Ei oo rahaa, ihmissuhteet on mitä on, saa koko ajan olla huolissaan pennuista, psyyke ja fyysinen puoli ihan hajalla. Täytyy vetää antipsykoosilääkkettäkin loppu ikä jos eivät jotain parempaakaan keksi. Ja lista senkun jatkuu.
Tosin kaikkihan on suhteellista. Köyhäkin suomalainen on suhteellisti rikkaampi kuin 90% muusta ihmiskunnasta joten paskaakos tässä!
Ja sullakin on tuota elämänkokemusta vaikka muille jakaa. Minä ressukka en ole kokenut mitään viinoja, sekstailuja, uskovien höppänöiden höpötyksiä. Olen jopa niistäkin syrjäytynyt. Ei tällanen luuseri kelpaa enää edes paheisiin! Heh! ;)
Noo, kyllä se siitä...
Joku "henkivoima" täytyy kyllä olla olemassa. Tuskin se kuitenkaan ihan sellainen on kuin väitetään. Ehkä inkkarit on sitä kaikkein lähinnä sillä "Suuri Henki" käsityksellään? Se antaa lapsiensa elää ja kokea kaikenlaista eikä koskaan syytä tai tuomitse heitä. Eikä sen tartte koska maailma on "luotu" sellaiseksi, että paha ja hyvä teko palaa aina tekijäänsä itseensä. Mutta senkin tarkoituksena on vain opettaa tekemään aina vaan parempia ja parempia tekoja. Tajuamaan oman parhaansa.
Ja maailmahan sai alkunsa silloin joskus reilut 13 miljoona vuotta sitten. Ja mitään loppua ei ole vielä lähelläkään. Nykytieteenkin mukaan maailmankaikkeus olisi vasta hädin tuskin syntynyt. Edessämme olisi vielä ziljoonia miljardeja vuosia.
Aikaa siis pitäisi olla siihen, että kaikki sielut täydellistyisivät.
Onhan tää hieno maailma siksi, että täällä on niin paljon kehittämistä ja tekemistä. Siinä samallahan ihminen oppii itsestäänkin kokoajan lisää. Ja korjaa Luojamme "virheitä".
Mutta mihinkäänhän ei tartte uskoa. Kaikki toimii ihan itsestäänkin. Ilman mitään uskomisia.
Fiksu ihminenhän sä olet! Oot huomannu dualistisen harhan missä osa ihmiskunnasta elää. Moni köyhä ja kouluttamaton menee siihen harhaan ja välillä jopa fiksumpikin. Dualistinen maailmahan on tietenkin jännää, ainakin tiettyyn rajaan saakka. On hyvää ja pahaa, sankaria ja pahista ja niistä syntyy jännitteitä, jotka kiinnostaa ja kiihottaa ihmismieltä.
Kun sitten vähän kasvaa niin alkaakin huomata ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista kuin aluksi kuvittelimme. Alamme nähdä muitakin sävyjä ja ymmärtää, että olemme kaikki yhtä. Pahuudellakin on psykologisesti havaittavat syynsä. Kaikki alkaakin vaikuttaa aika yksinkertaiselta ja selvältä. Äly kuvittelee maailman liian monimutkaiseksi ja menee harhaan. Pelkällä älyllä ei vielä pitkälle siksi pötkitä vaan tarvitaan henki sitä ohjaamaan. Ja meissä jokaisessa on tuo henki.
Vastuun kantaminen ei tietenkään ole nykymaailmassa kovinkaan muodikasta koska ihmiset ovat menneet harhaan. Mutta itse ainakin ajattelen, että juuri siksi se on vaan vieläkin suurempi haaste. Jos täällä selviää, niin selviää missä tahansa.
Kaikki hyveethän lähtee siitä, että kantaa vastuuta asioista ja ennenkaikkea itsestään. Kyllä siitä suuren ja ennenkaikkea pysyvän hyvänolon tunteen saa. Tietää, että tekee jotain oikein.
Ennen vanhaanhan nää jutut oli itsestään selviä. Jokainen tiesi, että vastuu on aina kannettava. Tuli mitä tuli. Esi-isämme ja -äitimme tiesi tän jutun. Nykysukupolvet on menneet harhaan koska elämä on liiankin helppoa. Ja kuvitellaan, että sen pitääkin olla sellaista. Se onkin länsimaisen nykyihmisen ongelma. Ja kaikki hyveet ovat siinä kehityksessä menneet vessanpönttöön. Vain fyysisesti ja psyykkisesti ponnistelemalla voimme tulla molemmilla tavoilla vahvoiksi ja tämä on lähes kokonaan unohdettu. Ihminen on hukassa neljän seinän sisällä ja kaikkien hienojen laitteidensa ympärillä. Vähän aikaa sekin illuusio kestää kunnes karu arki koittaa.
Yksi ongelma on vielä nykyisen yhteiskunnan kilpailuhenkisyys joka ampuu omaan nilkkaansa. Parhainkin täällä lopulta kohtaa parempansa. Se on noidankehä joka ei anna todellista tyydytystä vaan hetken huumaa. Ainoa todellinen kilpa voidaan vain käydä oman itsensä kanssa ja se johtaa aina vääjämättä voittoon. Kun itsensä kerran voittaa, ei voi enää hävitä. Mitä siitä vaikka omistaisimme koko maailman, mutta menettäisimme itsemme. Tätä nykyihmisen on vähän vaikeaa tajuta. Ja tämä on aina tiedetty kaikkialla maan päällä viisaiden keskuudessa.
Ja itsepetos on juuri sitä, että ei uskalla lähteä itsensä kanssa mittelöön. Moni kuitenkin lähtee sille tielle ja huomaa sen suuren tyydytyksen ja rauhan jonka siitä lopulta saavuttaa. ;)Kun olin päässyt noin yli puolen välin, tajusin miksi tekstiäsi oli niin vaikea lukea: se oli sillisalaatti erilaisista ideologioista, joita olet imenyt itseesi kuin pesusieni. Noo.. ei siinä mitään, että uskot niihin, mutta siinä vasta jotain, kun uskomuksesi alkavat romahtamaan. Johan siinä kohtaa jäävät lääkkeetkin käyttökelvottomiksi ;D
Yritähän selvitä tuosta sillisalaatista, jonka olet imuroinut aivoihisi mistä kaikesta kirjalähteistä.. Huh!
Minäkin menisin tuosta kaikesta ihan sekaisin ja tarvitsisin vähintään vaaleanpunaisia pillereitä.
Sanon suoraan, että olet imuroinut kaikkea paskaa päähäsi ja seuraukset ovat sen mukaiset.
Pyhä yksinkertaisuus, sanon minä. Ulosta aivoistasi kaikki tuo paska ulos, niin saat elää omaa elämääsi eikä sinun tarvii hörhöillä "gurujen" tai kirjailijoiden aivoitusten sekamelskassa.
Valitse tiesi tai se valitsee sinut! :) - Pähkinän särkijä
et paljoa tiedä kirjoitti:
kun väität uskovia vastuuttomiksi. Millä faktalla?
Olen vastannut monen muunkin elämästä, kuin omastani. Siis sen mukaan, mitä työssäni on eteen tullut. No, ja nyt vielä itseäni vanhempia autan.
Minulle annetut lahjat ovat olleet ns. vaihtopöydällä eli jaettavana toisten hyväksi.
Uskossa on selvää, mistä kaikki tulee. Ehkä ei silti kaikille. Olen siis Jumalalle ja Jeesukselle suuresti kiitollinen kaikesta. Kaikesta. Eikä kaikki ole ollut helppoa. Tyytyväisyys ei ole olosuhteista kiinni. Se on se luvattu rauha. Lepo Herrassa.
Kuten edellä sanoin, olen tehnyt ja teen edelleen toisille sen, minkä voin. Eli missä kohden on se vastuuttomuus?
Jos et olisi niin ylimielinen, ottaisit selvää asioista. Nöyrille tämä tie kelpaa. Ole hyvä, se on sinullekin tarjolla!.. niin tunnet muut.
Sieltähän se taas "uskovan" suusta tuli: kritiikkiä että paukahti. "Uskovat" asettavat itsensä paremmiksi kuin "muut", vaikka ovat ihan taviksia kuten muutkin.
Älähän siellä töki minua, koska et tunne minua. Et näytä tuntevan itseäsi etkä "Jumalaasi". Hmm... tässä se nähtiin: uskova, joka kuvittelee tuntevansa "Jumalansa" ja ... loukkaantuu, kun kerron omasta kokemuksestani, omasta itsepetoksestani ja omasta vastuunkannostani.
Sinä loukkaannuit ja tiedän syynkin: alitajuisesti tiedät itsekin eläväsi itsepetoksessa, muttet vielä tiedä kuinka siitä pääsee ulos. Minäpä kerron: kohtaamalla totuuden! Ja hyväksymällä totuuden itsestä. Ja ryhtymällä kantamaan vastuusi ajatuksistasi, tunteistasi ja teoistasi. Älä sälytä ominaisuuksiasi "Jumalalle", jota ei ole olemassakaan muualla kuin vilkkaassa mielikuvituksessa.
Kun sanot rukoilevasi, oletko silloin yksin vai "puhutko Jumalalle"? Kyllähän sinä yksin siinä tilanteessa olet ja höpiset itsellesi asioita. Ne ovat ikäänkuin tilitystä ja positiivista tsemppaamista itselle. Et sinä "Jumalalle" puhu, vaan itsellesi.
Vastuuttomuus on sitä, ettei ole rehellinen itselleen, eikä kuuntele ajatuksiaan eikä tunteitaan, jotka pyrkivät näkyville. Sitä on vastuuttomuus.
"Uskoon tulo" tarkoittaa sitä, että sysätään kaikki vastuu "Jumalalle", eikä itse kanneta enää huolta omista ajatuksista eikä tunteista, vaan "sidotaan ne Jeesukseen Kristukseen". Sehän on toisin sanoen vastuuttomuutta!! Ja sitä "uskova" liputtaa, kun hän marssii "Jeesuksen lipun alla".
Sinä väität, että vastaat omasta ja muidenkin elämästä. En minä siitä puhukaan, vaan omien ajatusten ja tunteiden näkyväksitulemisesta ja niiden kuuntelemisesta. Olemattomat olevaisiksi, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mutta ethän sinä ymmärrä, sillä sinulla ei ole ymmärrystä tälle asialle, vielä, mutta voi olla piankin.
Sanoinko minä, etten ole tyytyväinen? En sanonut. Olen elämääni erittäin tyytyväinen, koska en elä enää itsepetoksessa, vaan elän vastuullista elämää, sillä vastuu omien ajatusteni ja tunteideni kuuntelemisesta on minulla itselläni, ei "Jumalalla".
Mitä sinä tiedät nöyryydestä?? Etpä taida tietää millaisen nöyryyden koulun olen joutunut läpikäymään.. Voi sinua ressukkaa, kun kolautit kirveesi kiveen. Millä sinä nyt niitä puita hakkaat?? ;D
Yritähän nyt ottaa se herne sieltä nenustasi ja kasvahan jo aikuiseksi siinä "uskossasi".
Eräs kirjoittaja kirjoitti: on kolmenlaisia ihmisiä. 1. Ne, jotka juttelevat esipihalla, 2. Ne, jotka läträävät vedellä ja 3. Ne, jotka menevät kaikkein pyhimpään ja puhuvat Jumalan kanssa kasvotusten.
Hmm.. ei ole vaikea arvata mihin ryhmään sinä kuulut. Veikkaan, että joko ensimmäiseen tai toiseen, mutta et kolmanteen.
Etsipä se tie sieltä kuljettavaksesi ja lakkaa hakkaamasta "Jeesusta", sillä Hänet pieksettiin jo kerran henkihieveriin. Ei Häntä enää tarvitse pieksää ja mukiloida. - tapoja
Vänkis kirjoitti:
Joo, en mäkään olis ihan tämmöstä elämää itsellenikään halunnut. Jatkuvaa taistelua kehdosta hautaan. But I like it!
Oon sillai sitten psyykannut itteeni, että mähän oonkin tällanen soturisielu ja ne diggaakin jatkuvia haasteita. Välillä kyllä vähän alkaa jo väsyttää.
Ei oo rahaa, ihmissuhteet on mitä on, saa koko ajan olla huolissaan pennuista, psyyke ja fyysinen puoli ihan hajalla. Täytyy vetää antipsykoosilääkkettäkin loppu ikä jos eivät jotain parempaakaan keksi. Ja lista senkun jatkuu.
Tosin kaikkihan on suhteellista. Köyhäkin suomalainen on suhteellisti rikkaampi kuin 90% muusta ihmiskunnasta joten paskaakos tässä!
Ja sullakin on tuota elämänkokemusta vaikka muille jakaa. Minä ressukka en ole kokenut mitään viinoja, sekstailuja, uskovien höppänöiden höpötyksiä. Olen jopa niistäkin syrjäytynyt. Ei tällanen luuseri kelpaa enää edes paheisiin! Heh! ;)
Noo, kyllä se siitä...
Joku "henkivoima" täytyy kyllä olla olemassa. Tuskin se kuitenkaan ihan sellainen on kuin väitetään. Ehkä inkkarit on sitä kaikkein lähinnä sillä "Suuri Henki" käsityksellään? Se antaa lapsiensa elää ja kokea kaikenlaista eikä koskaan syytä tai tuomitse heitä. Eikä sen tartte koska maailma on "luotu" sellaiseksi, että paha ja hyvä teko palaa aina tekijäänsä itseensä. Mutta senkin tarkoituksena on vain opettaa tekemään aina vaan parempia ja parempia tekoja. Tajuamaan oman parhaansa.
Ja maailmahan sai alkunsa silloin joskus reilut 13 miljoona vuotta sitten. Ja mitään loppua ei ole vielä lähelläkään. Nykytieteenkin mukaan maailmankaikkeus olisi vasta hädin tuskin syntynyt. Edessämme olisi vielä ziljoonia miljardeja vuosia.
Aikaa siis pitäisi olla siihen, että kaikki sielut täydellistyisivät.
Onhan tää hieno maailma siksi, että täällä on niin paljon kehittämistä ja tekemistä. Siinä samallahan ihminen oppii itsestäänkin kokoajan lisää. Ja korjaa Luojamme "virheitä".
Mutta mihinkäänhän ei tartte uskoa. Kaikki toimii ihan itsestäänkin. Ilman mitään uskomisia.
Fiksu ihminenhän sä olet! Oot huomannu dualistisen harhan missä osa ihmiskunnasta elää. Moni köyhä ja kouluttamaton menee siihen harhaan ja välillä jopa fiksumpikin. Dualistinen maailmahan on tietenkin jännää, ainakin tiettyyn rajaan saakka. On hyvää ja pahaa, sankaria ja pahista ja niistä syntyy jännitteitä, jotka kiinnostaa ja kiihottaa ihmismieltä.
Kun sitten vähän kasvaa niin alkaakin huomata ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista kuin aluksi kuvittelimme. Alamme nähdä muitakin sävyjä ja ymmärtää, että olemme kaikki yhtä. Pahuudellakin on psykologisesti havaittavat syynsä. Kaikki alkaakin vaikuttaa aika yksinkertaiselta ja selvältä. Äly kuvittelee maailman liian monimutkaiseksi ja menee harhaan. Pelkällä älyllä ei vielä pitkälle siksi pötkitä vaan tarvitaan henki sitä ohjaamaan. Ja meissä jokaisessa on tuo henki.
Vastuun kantaminen ei tietenkään ole nykymaailmassa kovinkaan muodikasta koska ihmiset ovat menneet harhaan. Mutta itse ainakin ajattelen, että juuri siksi se on vaan vieläkin suurempi haaste. Jos täällä selviää, niin selviää missä tahansa.
Kaikki hyveethän lähtee siitä, että kantaa vastuuta asioista ja ennenkaikkea itsestään. Kyllä siitä suuren ja ennenkaikkea pysyvän hyvänolon tunteen saa. Tietää, että tekee jotain oikein.
Ennen vanhaanhan nää jutut oli itsestään selviä. Jokainen tiesi, että vastuu on aina kannettava. Tuli mitä tuli. Esi-isämme ja -äitimme tiesi tän jutun. Nykysukupolvet on menneet harhaan koska elämä on liiankin helppoa. Ja kuvitellaan, että sen pitääkin olla sellaista. Se onkin länsimaisen nykyihmisen ongelma. Ja kaikki hyveet ovat siinä kehityksessä menneet vessanpönttöön. Vain fyysisesti ja psyykkisesti ponnistelemalla voimme tulla molemmilla tavoilla vahvoiksi ja tämä on lähes kokonaan unohdettu. Ihminen on hukassa neljän seinän sisällä ja kaikkien hienojen laitteidensa ympärillä. Vähän aikaa sekin illuusio kestää kunnes karu arki koittaa.
Yksi ongelma on vielä nykyisen yhteiskunnan kilpailuhenkisyys joka ampuu omaan nilkkaansa. Parhainkin täällä lopulta kohtaa parempansa. Se on noidankehä joka ei anna todellista tyydytystä vaan hetken huumaa. Ainoa todellinen kilpa voidaan vain käydä oman itsensä kanssa ja se johtaa aina vääjämättä voittoon. Kun itsensä kerran voittaa, ei voi enää hävitä. Mitä siitä vaikka omistaisimme koko maailman, mutta menettäisimme itsemme. Tätä nykyihmisen on vähän vaikeaa tajuta. Ja tämä on aina tiedetty kaikkialla maan päällä viisaiden keskuudessa.
Ja itsepetos on juuri sitä, että ei uskalla lähteä itsensä kanssa mittelöön. Moni kuitenkin lähtee sille tielle ja huomaa sen suuren tyydytyksen ja rauhan jonka siitä lopulta saavuttaa. ;)"Ehkä inkkarit on sitä kaikkein lähinnä sillä "Suuri Henki" käsityksellään? Se antaa lapsiensa elää ja kokea kaikenlaista eikä koskaan syytä tai tuomitse heitä."
Ihailemasi inkkarit uhrasivat omia lapsiaan elävältä jumalalleen. - Pähkinän särkijä
väärinkäsitystä kirjoitti:
Jos oma kokemuksesi oli noin huono uskonelämästä, älä kuitenkaan sitä muiden kokemuksesi yleistä. Jokainenhan meistä koetaan elämä omalla tavallamme. Olet käsittänyt väärin uskonelämän kun pakenit vastuutasi kuunnella ajatuksiasi ja tunteitasi. Ei meitä näkymättömäksi ole tarkoitettu, miksi sitten sinä teit niin itsellesi? Vastuussahan me juuri olemme elämästämme Jumalalle, miten sen käytämme, miten kohtelemme toisia ja itseämme. Sinä et näköjään kohdellut itseäsi hyvin.
Varmaan johtuu elämänkokemuksestasi. Sait huonoa kohtelua lapsena, et saanut kasvaa siksi mikä olet. Rikkoutuneisuutesi vuoksi et ole käsittänyt hengellistäkään elämää. Ehkäpä se ystäväsi kysymys oli Jumalan vaikuttamaa.Elämäni koen saaneeni lahjaksi, vaikkei se siltä joissakin vaiheissa tuntunut. Vastuu on minulla, ei uskontoryhmällä, ei "Jumalalla".. jne.
Opetanpa nyt sinuakin "vääräksi vääntäjä". Sinä olet omissa ajatuksissasi oikeassa, enkä ole niitä ajatuksiasi vääräksi vääntämässä. Tiedätkö miksi? Siksi, koska tiedän, että olet oman elämänhistoriasi tuotos ja näinollen ajatuksissasi oikeassa.
Ja minä olen taas oman elämäni historiallinen tuotos ja ajatuksissani yhtä oikeassa kuin sinä, sillä...
sinä olet oikeassa omissa ajatuksissasi ja minä olen oikeassa omissa ajatuksissani.
Totuus on tuo ja muuksi se ei muutu.
Minun käsitykseni elämästäni, ajatuksistani, tunteistani ja vastuustani on omani ja oikea.
Sinun käsityksesi omasta elämästäsi, ajatuksistasi, tunteistasi ja vastuustasi on omasi ja oikea.
Sanonko tämän vielä jotenkin muulla tavalla? Se, että sanot sanat "olet käsittänyt väärin uskonelämän", paljastaa, että elät oikeassa tai väärässä -mustavalkoisessa maailmassasi. Sinun mielestäsi on vain sinun oikea ja minun väärä, niinkö? Ehei! Et sinä ole oikeassa ja muut väärässä.
Se, että lakkasin olemasta "uskovainen", lopetti myös itsepetoksessa elämisen. Nyt kannan vastuuni ja kuuntelen sisimmästäni kumpuavia asioita. Ja sitähän ei estä kukaan...
Ai vastuussa "Jumalalle"? Siis mille vastuussa? Kerropa minulle miten sinä ymmärrät sanan "Jumala"? Kerropa minulle kuka tai mikä on "Jumala", jolle sinä sanot olevasi vastuussa??
Minun mielestäni "Jumalaa" ei ole olemassakaan!! Se keksittiin vain ihmisten sumuttamiseksi ja liekanaruun laittamiseksi. Ja ketkä sen tekivät? Filosofit ja papit, jotka muokkasivat opin, joka "kumartaa Jumalaa". Koko oppi on tuulesta temmattu. Se on vain filosofinen suuntaus, jota muokattiin aikojen saatossa tällaiseksi kuin me nyt saamme asiasta lukea.
Sinä teet tietenkin oman valintasi mukaan ja haluat kenties elää vielä pitkäänkin itsepetoksessasi, mutta älä minua syytä, että maailmasi romahtaa siinä vaiheessa, kun OIKEA totuus iskee.
Sillä totuushan tekee tunnetusti vapaaksi, myös itsepetoksesta. - nikottelua
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Elämäni koen saaneeni lahjaksi, vaikkei se siltä joissakin vaiheissa tuntunut. Vastuu on minulla, ei uskontoryhmällä, ei "Jumalalla".. jne.
Opetanpa nyt sinuakin "vääräksi vääntäjä". Sinä olet omissa ajatuksissasi oikeassa, enkä ole niitä ajatuksiasi vääräksi vääntämässä. Tiedätkö miksi? Siksi, koska tiedän, että olet oman elämänhistoriasi tuotos ja näinollen ajatuksissasi oikeassa.
Ja minä olen taas oman elämäni historiallinen tuotos ja ajatuksissani yhtä oikeassa kuin sinä, sillä...
sinä olet oikeassa omissa ajatuksissasi ja minä olen oikeassa omissa ajatuksissani.
Totuus on tuo ja muuksi se ei muutu.
Minun käsitykseni elämästäni, ajatuksistani, tunteistani ja vastuustani on omani ja oikea.
Sinun käsityksesi omasta elämästäsi, ajatuksistasi, tunteistasi ja vastuustasi on omasi ja oikea.
Sanonko tämän vielä jotenkin muulla tavalla? Se, että sanot sanat "olet käsittänyt väärin uskonelämän", paljastaa, että elät oikeassa tai väärässä -mustavalkoisessa maailmassasi. Sinun mielestäsi on vain sinun oikea ja minun väärä, niinkö? Ehei! Et sinä ole oikeassa ja muut väärässä.
Se, että lakkasin olemasta "uskovainen", lopetti myös itsepetoksessa elämisen. Nyt kannan vastuuni ja kuuntelen sisimmästäni kumpuavia asioita. Ja sitähän ei estä kukaan...
Ai vastuussa "Jumalalle"? Siis mille vastuussa? Kerropa minulle miten sinä ymmärrät sanan "Jumala"? Kerropa minulle kuka tai mikä on "Jumala", jolle sinä sanot olevasi vastuussa??
Minun mielestäni "Jumalaa" ei ole olemassakaan!! Se keksittiin vain ihmisten sumuttamiseksi ja liekanaruun laittamiseksi. Ja ketkä sen tekivät? Filosofit ja papit, jotka muokkasivat opin, joka "kumartaa Jumalaa". Koko oppi on tuulesta temmattu. Se on vain filosofinen suuntaus, jota muokattiin aikojen saatossa tällaiseksi kuin me nyt saamme asiasta lukea.
Sinä teet tietenkin oman valintasi mukaan ja haluat kenties elää vielä pitkäänkin itsepetoksessasi, mutta älä minua syytä, että maailmasi romahtaa siinä vaiheessa, kun OIKEA totuus iskee.
Sillä totuushan tekee tunnetusti vapaaksi, myös itsepetoksesta."Sinä teet tietenkin oman valintasi mukaan ja haluat kenties elää vielä pitkäänkin itsepetoksessasi, mutta älä minua syytä, että maailmasi romahtaa siinä vaiheessa, kun OIKEA totuus iskee."
Sanot elämääni itsepetokseksi omista itsepetostuntemuksistasi käsin. Kaikki ei ole oikeassa, ei edes näissä uskonasioissa. On olemassa Raamatusta löytyvä sanoma, jonka olen kokenut konkreettisesti omassa elämässäni olevan totta. Ei se ole mitään mustavalkoista vaan siihen kuuluu kaikki elämän värit rikkaana niin kuin vain Jumala voi rikas antaja olla.
Kovasti kerrot kuinka vain sinun kokemuksesi olisi totta, kun uskonelämäsi epäonnistui, kun kerrot päässeesi itsepetoksestasi, joksi uskoa Jumalaan kutsut.
Eihän uskovan vastuu elämästään siirry millekään uskontoryhmälle tai seurakunnalle tai Jumalalle. Tuollainen käsitys on vääristynyt. Jos sinä kuvittelit niin ja luovutit elämäsi toisaalle, niin älä kuitenkaan julista että kaikki uskovat toimivat niin. Elämän luovuttaminen Jumalalle on astumista Jumalan valmistamaan suunnitelmaan ja me itse teemme koko ajan valintoja, joista toiset voivat heittää meidät pois Jumalan suunnitelmasta, jos emme rukouksessa kysele Hänen tahtoa. Voihan sen lieassa elämiseksi kutsua, mutta se on paras lieka, johon ihminen voi itsensä tässä elämässä sitoa. Se on vapauden lieka. Aivan kuin päiväkotilapset kulkevat ohjaajiensa väliin pingotetussa narussa etteivät eksyisi, samalla tavalla uskova on Jumalan narussa kiinni pysyäkseen elämän lähteessä.
"Sinä teet tietenkin oman valintasi mukaan ja haluat kenties elää vielä pitkäänkin itsepetoksessasi, mutta älä minua syytä, että maailmasi romahtaa siinä vaiheessa, kun OIKEA totuus iskee."
Miksi vänkäät minun kokemuksiani itsepetokseksi? Silloinhan vasta itsepetokseen astuisin jos mitätöisin selvät kokemukseni henkisestä todellisuudesta. Sinua tuntematonta en syytä mistään, koska tiedän sisimmässäni että Raamattu on totta. Se on se oikea totuus joka on jo kauan aikaa sitten iskenyt mieleeni. Rukoukseni on ettei se koskaan sieltä pois lähde enkä pois eksy tältä Elämän tieltä.
Lapsuudenkokemuksesi näkymättömäksi tekemisineen kertoo että itsepetoskokemuksesi on enemmänkin sielullinen. Uudestisyntymisessä ihmisen henki syntyy eläväksi, mutta sielun haavat eivät heti häviä vaan niiden kanssa joutuu tekemään työtä joskus pitkäänkin.
Saat uskoa niin kuin uskot, mutta et voi kuitenkaan julistaa toisten kokemuksia tyhjäksi tai itsepetokseksi. - Pähkinän särkijä
nikottelua kirjoitti:
"Sinä teet tietenkin oman valintasi mukaan ja haluat kenties elää vielä pitkäänkin itsepetoksessasi, mutta älä minua syytä, että maailmasi romahtaa siinä vaiheessa, kun OIKEA totuus iskee."
Sanot elämääni itsepetokseksi omista itsepetostuntemuksistasi käsin. Kaikki ei ole oikeassa, ei edes näissä uskonasioissa. On olemassa Raamatusta löytyvä sanoma, jonka olen kokenut konkreettisesti omassa elämässäni olevan totta. Ei se ole mitään mustavalkoista vaan siihen kuuluu kaikki elämän värit rikkaana niin kuin vain Jumala voi rikas antaja olla.
Kovasti kerrot kuinka vain sinun kokemuksesi olisi totta, kun uskonelämäsi epäonnistui, kun kerrot päässeesi itsepetoksestasi, joksi uskoa Jumalaan kutsut.
Eihän uskovan vastuu elämästään siirry millekään uskontoryhmälle tai seurakunnalle tai Jumalalle. Tuollainen käsitys on vääristynyt. Jos sinä kuvittelit niin ja luovutit elämäsi toisaalle, niin älä kuitenkaan julista että kaikki uskovat toimivat niin. Elämän luovuttaminen Jumalalle on astumista Jumalan valmistamaan suunnitelmaan ja me itse teemme koko ajan valintoja, joista toiset voivat heittää meidät pois Jumalan suunnitelmasta, jos emme rukouksessa kysele Hänen tahtoa. Voihan sen lieassa elämiseksi kutsua, mutta se on paras lieka, johon ihminen voi itsensä tässä elämässä sitoa. Se on vapauden lieka. Aivan kuin päiväkotilapset kulkevat ohjaajiensa väliin pingotetussa narussa etteivät eksyisi, samalla tavalla uskova on Jumalan narussa kiinni pysyäkseen elämän lähteessä.
"Sinä teet tietenkin oman valintasi mukaan ja haluat kenties elää vielä pitkäänkin itsepetoksessasi, mutta älä minua syytä, että maailmasi romahtaa siinä vaiheessa, kun OIKEA totuus iskee."
Miksi vänkäät minun kokemuksiani itsepetokseksi? Silloinhan vasta itsepetokseen astuisin jos mitätöisin selvät kokemukseni henkisestä todellisuudesta. Sinua tuntematonta en syytä mistään, koska tiedän sisimmässäni että Raamattu on totta. Se on se oikea totuus joka on jo kauan aikaa sitten iskenyt mieleeni. Rukoukseni on ettei se koskaan sieltä pois lähde enkä pois eksy tältä Elämän tieltä.
Lapsuudenkokemuksesi näkymättömäksi tekemisineen kertoo että itsepetoskokemuksesi on enemmänkin sielullinen. Uudestisyntymisessä ihmisen henki syntyy eläväksi, mutta sielun haavat eivät heti häviä vaan niiden kanssa joutuu tekemään työtä joskus pitkäänkin.
Saat uskoa niin kuin uskot, mutta et voi kuitenkaan julistaa toisten kokemuksia tyhjäksi tai itsepetokseksi.Itsepetoksen määrittely: Itsepetos on tilanne, jossa ihminen tulkitsee virheellisesti todellisuutta halujensa ja toiveidensa mukaisesti vääristelee totuutta ja lopulta uskoo unelmaansa. Itsepetos kohdistuu ensisijaisesti yleisesti tavoitelluiksi koettuihin ilmiöihin, kuten haluun onnistua ja olla rakastettu, ja primitiivisimmillään yksinkertaisesti pyrkimykseen säilyä hengissä.
Kuka tahansa voi "olla uskovainen" vain siitä syystä, että haluaa olla rakastettu. Ja siihenhän "Jumalaan uskominen" perustuu. Vai kiellätkö? Rakastetaanko sinua enemmän nyt "uskossa ollessasi" vai vähemmän? Valitsit filosofioista sen, joka parhaiten sopii sinun käsityksiisi. Ja aikoinaan valitsin itsekin "uskon", koska halusin olla rakastettu. Hmm.. elin vain itsepetoksessa, sillä paljastui, ettei Jumalaa ole olemassakaan. En halunnut elää enää itsepetoksessa, enkä haluaisi muidenkaan elävän.
Jos olenkin nihilisti, sittenkin?!! :D Täytyi etsiä sanakirjasta sanan selitys, jotta tietäisin mistä puhutaan.
Nihilismi (lat. nihil, ei mitään) on vallitsevat arvot ja käsitykset kieltävä ajatussuunta.[1] Sana on johdettu latinalaisesta sanasta nihil, ei mitään. Tietoteoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, arvoteoreettinen nihilismi eli arvonihilismi kieltää moraalisten arvojen, arvostusten tai normien pätevyyden tai mahdollisuuden. Poliittinen nihilismi torjuu vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen täydellisesti.
Hmm.. olenko kieltänyt totuuden? Kuka tietää loppujen lopuksi mikä on perimmäinen totuus kaikesta? Ei kukaan! Se, minkä tiedän omasta elämästäni ja kokemuksistani, niin se on totta minulle.
Entäpä, jos olisinkin oikeassa: että elätkin itsepetoksessa kuten kaikki muutkin "uskovat". Mitä sanoisit siihen? Kiellät asian, totta kai. Sinähän koet oman elämäsi todeksi ja oikeaksi, mutta... pienen hetken voisit kyseenalaistaa asiaa ja huomata, ehkä, että elät itsepetoksessa. Ja minkä vuoksi? Siksi, että haluat sinua rakastettavan enemmän, niinkö? Vai eikö?
Eikö raamatussa kirjoiteta: anna elämäsi ja itsesi Jeesukselle? tai Joka hylkää äitinsä, isänsä jne. on kelvollinen Jumalalle (tai jotain sinnepäin).
Entäpä, jos kävikin niin, että luovutin itseni "Jumalalle", annoin unelmani, toiveeni, urani, rahani, omaisuuteni Jumalalle. Ja mitä sain? En mitään! Tein kirjaimellisesti kuten raamattu neuvoi ja ... jäin tyhjinkäsin. Tiedätkö mitä?? Ei Jumalaa ole olemassakaan. Raamatun kirjoittajat vain huijasivat ihmiset omiin liekanaruihinsa. Ja minä annoin tekstin huijata itseäni eli elin itsepetoksessa. Luulin saavani jotain "Jumalalta", mutta ainoa asia mitä sain.. kolhuja sydämeen petoksesta.
Petos on kuvaavin sana, mitä voi "Jumalasta" käyttää.
Oma elämäni on koettua ja elettyä. Kovaa elämää, koska elin itsepetoksessa, mutten elä enää. Ei "Jumala" rakasta, vaan mättää turpaan sen minkä ennättää. Lyö lyötyä... Sellainen "Jumala" on.
Ei ole mitään "Jumalan suunnitelmaa". Koko sana on petosta!! Itse sinä teet asiasi ja tehtäväsi, eikä siinä ole "Jumalan kanssa" mitään tekemistä.
Kyllä sinä oman suusi tunnustuksella julistit eläväsi itsepetoksessa, sinäkin, valitettavasti. Tyhjäksi en kokemuksiasi enkä muidenkaan ole julistanut, sillä ne, mitkä ovat tapahtuneet, ovat tapahtuneet. Niitä ei poispyyhitä!
Herää todellisuuteen, sinäkin, jotta voit elää tasapainoista elämää ilman "henkimaailman hömpötyksiä". - vänkis
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Kun olin päässyt noin yli puolen välin, tajusin miksi tekstiäsi oli niin vaikea lukea: se oli sillisalaatti erilaisista ideologioista, joita olet imenyt itseesi kuin pesusieni. Noo.. ei siinä mitään, että uskot niihin, mutta siinä vasta jotain, kun uskomuksesi alkavat romahtamaan. Johan siinä kohtaa jäävät lääkkeetkin käyttökelvottomiksi ;D
Yritähän selvitä tuosta sillisalaatista, jonka olet imuroinut aivoihisi mistä kaikesta kirjalähteistä.. Huh!
Minäkin menisin tuosta kaikesta ihan sekaisin ja tarvitsisin vähintään vaaleanpunaisia pillereitä.
Sanon suoraan, että olet imuroinut kaikkea paskaa päähäsi ja seuraukset ovat sen mukaiset.
Pyhä yksinkertaisuus, sanon minä. Ulosta aivoistasi kaikki tuo paska ulos, niin saat elää omaa elämääsi eikä sinun tarvii hörhöillä "gurujen" tai kirjailijoiden aivoitusten sekamelskassa.
Valitse tiesi tai se valitsee sinut! :)Arvostan toki mielipidettäsi. ;)
En ole joo mennyt yliopistoonkaan jossa ne olis jyrännyt mut vain yhdelle raiteelle.
Sorry vaan! ;) - Vänkis
tapoja kirjoitti:
"Ehkä inkkarit on sitä kaikkein lähinnä sillä "Suuri Henki" käsityksellään? Se antaa lapsiensa elää ja kokea kaikenlaista eikä koskaan syytä tai tuomitse heitä."
Ihailemasi inkkarit uhrasivat omia lapsiaan elävältä jumalalleen.niitä atsteekkeja vaan niitä "yksinkertaisempia" tasankointiaaneja. Niitä joista ne länkkäritkin aina kertoo. ;)
- kokemuksesi
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Itsepetoksen määrittely: Itsepetos on tilanne, jossa ihminen tulkitsee virheellisesti todellisuutta halujensa ja toiveidensa mukaisesti vääristelee totuutta ja lopulta uskoo unelmaansa. Itsepetos kohdistuu ensisijaisesti yleisesti tavoitelluiksi koettuihin ilmiöihin, kuten haluun onnistua ja olla rakastettu, ja primitiivisimmillään yksinkertaisesti pyrkimykseen säilyä hengissä.
Kuka tahansa voi "olla uskovainen" vain siitä syystä, että haluaa olla rakastettu. Ja siihenhän "Jumalaan uskominen" perustuu. Vai kiellätkö? Rakastetaanko sinua enemmän nyt "uskossa ollessasi" vai vähemmän? Valitsit filosofioista sen, joka parhaiten sopii sinun käsityksiisi. Ja aikoinaan valitsin itsekin "uskon", koska halusin olla rakastettu. Hmm.. elin vain itsepetoksessa, sillä paljastui, ettei Jumalaa ole olemassakaan. En halunnut elää enää itsepetoksessa, enkä haluaisi muidenkaan elävän.
Jos olenkin nihilisti, sittenkin?!! :D Täytyi etsiä sanakirjasta sanan selitys, jotta tietäisin mistä puhutaan.
Nihilismi (lat. nihil, ei mitään) on vallitsevat arvot ja käsitykset kieltävä ajatussuunta.[1] Sana on johdettu latinalaisesta sanasta nihil, ei mitään. Tietoteoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, arvoteoreettinen nihilismi eli arvonihilismi kieltää moraalisten arvojen, arvostusten tai normien pätevyyden tai mahdollisuuden. Poliittinen nihilismi torjuu vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen täydellisesti.
Hmm.. olenko kieltänyt totuuden? Kuka tietää loppujen lopuksi mikä on perimmäinen totuus kaikesta? Ei kukaan! Se, minkä tiedän omasta elämästäni ja kokemuksistani, niin se on totta minulle.
Entäpä, jos olisinkin oikeassa: että elätkin itsepetoksessa kuten kaikki muutkin "uskovat". Mitä sanoisit siihen? Kiellät asian, totta kai. Sinähän koet oman elämäsi todeksi ja oikeaksi, mutta... pienen hetken voisit kyseenalaistaa asiaa ja huomata, ehkä, että elät itsepetoksessa. Ja minkä vuoksi? Siksi, että haluat sinua rakastettavan enemmän, niinkö? Vai eikö?
Eikö raamatussa kirjoiteta: anna elämäsi ja itsesi Jeesukselle? tai Joka hylkää äitinsä, isänsä jne. on kelvollinen Jumalalle (tai jotain sinnepäin).
Entäpä, jos kävikin niin, että luovutin itseni "Jumalalle", annoin unelmani, toiveeni, urani, rahani, omaisuuteni Jumalalle. Ja mitä sain? En mitään! Tein kirjaimellisesti kuten raamattu neuvoi ja ... jäin tyhjinkäsin. Tiedätkö mitä?? Ei Jumalaa ole olemassakaan. Raamatun kirjoittajat vain huijasivat ihmiset omiin liekanaruihinsa. Ja minä annoin tekstin huijata itseäni eli elin itsepetoksessa. Luulin saavani jotain "Jumalalta", mutta ainoa asia mitä sain.. kolhuja sydämeen petoksesta.
Petos on kuvaavin sana, mitä voi "Jumalasta" käyttää.
Oma elämäni on koettua ja elettyä. Kovaa elämää, koska elin itsepetoksessa, mutten elä enää. Ei "Jumala" rakasta, vaan mättää turpaan sen minkä ennättää. Lyö lyötyä... Sellainen "Jumala" on.
Ei ole mitään "Jumalan suunnitelmaa". Koko sana on petosta!! Itse sinä teet asiasi ja tehtäväsi, eikä siinä ole "Jumalan kanssa" mitään tekemistä.
Kyllä sinä oman suusi tunnustuksella julistit eläväsi itsepetoksessa, sinäkin, valitettavasti. Tyhjäksi en kokemuksiasi enkä muidenkaan ole julistanut, sillä ne, mitkä ovat tapahtuneet, ovat tapahtuneet. Niitä ei poispyyhitä!
Herää todellisuuteen, sinäkin, jotta voit elää tasapainoista elämää ilman "henkimaailman hömpötyksiä".toisten kokemuksiksi. Jos sinulla oli uskoon tulon syynä halu olla rakastettu, miksi oletat että se on kaikilla? Minulla se ei sitä ollut. Kuka tahansa ei voi olla uskovainen vaikka kuinka haluaisi olla rakastettu, koska usko ei ole itse otettavissa milloin tahansa itse haluaa, vaan se annetaan lahjana.
Jos elänkin itsepetoksessa, eihän minulla ole yhtään mitään menetettävää. Jos ei kuoleman jälkeen olekaan mitään, mitä sitten. Sen sijaan, jos kuoleman jälkeen onkin Raamatun mukaista elämää, sinä olet pinteessä.
Tässä elämässä on kärsimystä. Eikä Jumala vastaa aina meidän tahtomalla tavalla. Mutta kyse onkin uskosta, ei näkemisestä ja tunteista. Jos et ole yhtään mitään Jumalasta kokenut, silloin herää kysymys, miten toimit, olitko tosissasi uskonelämän suhteen. - Pähkinän särkijä
kokemuksesi kirjoitti:
toisten kokemuksiksi. Jos sinulla oli uskoon tulon syynä halu olla rakastettu, miksi oletat että se on kaikilla? Minulla se ei sitä ollut. Kuka tahansa ei voi olla uskovainen vaikka kuinka haluaisi olla rakastettu, koska usko ei ole itse otettavissa milloin tahansa itse haluaa, vaan se annetaan lahjana.
Jos elänkin itsepetoksessa, eihän minulla ole yhtään mitään menetettävää. Jos ei kuoleman jälkeen olekaan mitään, mitä sitten. Sen sijaan, jos kuoleman jälkeen onkin Raamatun mukaista elämää, sinä olet pinteessä.
Tässä elämässä on kärsimystä. Eikä Jumala vastaa aina meidän tahtomalla tavalla. Mutta kyse onkin uskosta, ei näkemisestä ja tunteista. Jos et ole yhtään mitään Jumalasta kokenut, silloin herää kysymys, miten toimit, olitko tosissasi uskonelämän suhteen.Ja kun et enää muuta voi, niin piikittelet. Niinhän uskovat tekevät ja puolustelevat... Hmm... uskovat käyttävät piikkejä, mutta.. minä näen ruusun. Nyt! Aiemmin minäkin etsin jokaisesta asiasta piikkejä, kuten sinä nyt, mutten enää.
Etsi sinä piikkejä, niin minulle jäävät ruusut.
Se ero "oikealla uskovalla" ja "väärällä uskovalla" on, että "oikea uskova" on käynyt sen verran kovan nöyryyden koulun, että TIETÄÄ miltä OIKEA armo maistuu, eikä piikittele (kuten sinä).
Eli summasummarum: olet "väärä uskovainen", koska piikittelet, vaikka kerroin omasta historiastani, omista ajatuksistani, omista tunteista, omasta selviämistarinastani itsepetoksesta pois jne.
Sen sijaan sinä loukkaannuit ja piikittelet koko ajan. Miksi? Jos olisit "oikea uskovainen", tietäisisit käytännössä jo nyt, että tie on ollut kova kaikilla, eikä kyykyttäjiä enää tarvita.
Siispä: pyydän, älä kyykytä enää toisinuskovaa. Jos haluat elää itsepetoksessasi ja puolustaa sitä, niin kaikin mokomin, mutta älä minua enää piikittele asiasta.
Mukamas "oikea uskovainen". Höh! Et ole sellaista nähnytkään, näyttelet vaan ja kuvittelet olevasi "uskovainen".
Itsepetoksessa elävä menettää todellisuuden. Itsepetoksessa elävä elää omassa tarumaailmassaan.
Niin ja helvetillä pelotteleminen ei auta!! Sillä sitä ei ole muualla kuin kirkkoisien mielikuvituksessa.. ja raamatussa sekä lukemattomien muiden mielikuvituksissa, mutta ei minun. Sen vaiheen ohitin ... jokin aika sitten. Mielikuvitukseni ei riitä enää puolustamaan raamatun sisältöä, koska siellä on paljon "virheitä". - Pähkinän särkijä
vänkis kirjoitti:
Arvostan toki mielipidettäsi. ;)
En ole joo mennyt yliopistoonkaan jossa ne olis jyrännyt mut vain yhdelle raiteelle.
Sorry vaan! ;)Elämä on yhdellä raiteella, eteenpäin puksuttava juna. Sen suunta määrättiin jo syntymän hetkellä. Ja minulla se oli pelkoa, kauhua ja rikkirepimistä. Olin kauhusta kankea pieni lapsi ennen koulun aloittamista.. ja sitä riitti.. tänne asti.
Ei muuta kuin eteenpäin näillä eväillä, jotka on. Muuksi ne ei muutu ja parempia ei tule, vaikk kuinka hamstraisi "vieraista" pöydistä... paremman elämän toivossa.
Hyväksyminen, itsensä kuunteleminen ja parhaansa tekeminen. Ne riittävät! Jos ne ei jollekin riitä, niin tehköön mitä haluaa, jotta saa "paremman" elämän itselleen. Minä en pysty; yrittänyt olen kohta 40 vuotta! Sama luuseri, paskaläjä kuin ennenkin, mutta maisemat vain vaihtuvat, kun riennän työpaikasta toiseen ympäri Suomea.
No, minkäs teen?? Eväät annettiin ja ne riittävät tällaiseen elämään. Hyväksyttävähän se on! - piikki??
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Ja kun et enää muuta voi, niin piikittelet. Niinhän uskovat tekevät ja puolustelevat... Hmm... uskovat käyttävät piikkejä, mutta.. minä näen ruusun. Nyt! Aiemmin minäkin etsin jokaisesta asiasta piikkejä, kuten sinä nyt, mutten enää.
Etsi sinä piikkejä, niin minulle jäävät ruusut.
Se ero "oikealla uskovalla" ja "väärällä uskovalla" on, että "oikea uskova" on käynyt sen verran kovan nöyryyden koulun, että TIETÄÄ miltä OIKEA armo maistuu, eikä piikittele (kuten sinä).
Eli summasummarum: olet "väärä uskovainen", koska piikittelet, vaikka kerroin omasta historiastani, omista ajatuksistani, omista tunteista, omasta selviämistarinastani itsepetoksesta pois jne.
Sen sijaan sinä loukkaannuit ja piikittelet koko ajan. Miksi? Jos olisit "oikea uskovainen", tietäisisit käytännössä jo nyt, että tie on ollut kova kaikilla, eikä kyykyttäjiä enää tarvita.
Siispä: pyydän, älä kyykytä enää toisinuskovaa. Jos haluat elää itsepetoksessasi ja puolustaa sitä, niin kaikin mokomin, mutta älä minua enää piikittele asiasta.
Mukamas "oikea uskovainen". Höh! Et ole sellaista nähnytkään, näyttelet vaan ja kuvittelet olevasi "uskovainen".
Itsepetoksessa elävä menettää todellisuuden. Itsepetoksessa elävä elää omassa tarumaailmassaan.
Niin ja helvetillä pelotteleminen ei auta!! Sillä sitä ei ole muualla kuin kirkkoisien mielikuvituksessa.. ja raamatussa sekä lukemattomien muiden mielikuvituksissa, mutta ei minun. Sen vaiheen ohitin ... jokin aika sitten. Mielikuvitukseni ei riitä enää puolustamaan raamatun sisältöä, koska siellä on paljon "virheitä".En todellakaan piikitellyt!
Sanoin että eihän uskovilla ole mitään menetettävää jos ei kuoleman jälkeen olekaan mitään. Eihän tuossa ole mitään piikittelyä. Itsehän koko ajan käytät kieltä, josta voisi loukkaantua (mutta en loukkaantunut), kun kävelet ylitseni ja muka tiedät tuntemukseni ja syytät itsepetoksesta. Aika rajuja syytöksiä tietämättä toisen elämästä mitään.
Oikea usko? No se on sitä että on ottanut Jeesuksen pelastusteon omalle kohdalleen. Se on kuin pankkitalletus, joka on osoitettu joka ainoan ihmisen nimelle. Mutta vain ne, jotka käyvät kuittaamassa sen, saavat sen. Kaikki muu "oikea usko" -lällätys on turhaa.
Enkä ole edes maininnut sanaa helvetti, josta pelottelusta syytät minua. Jos sanoin pinteessä, sillä tarkoitan että jos elämä jatkuukin kuoleman jälkeen, mistä tiedät, mikä on kohtalosi? - Tuom.
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Luulitko, että "synnyin kultalusikka suussa"? Enpä syntynyt. Jos olisin itse saanut määrätä, en olisi syntynyt tähän maailmaan ollenkaan!!! Isäni ja äitini vaan olivat niin tyhmiä, että sekstasivat ja .... siinä sulle ihmisen alku.
Peloissani synnyin tähän maailmaan, jossa äitini ja isäni riitelivät rahasta, suvusta, alkoholin käytöstä jne. Rikkirepivät minut, pienen ihmisen alun. Pelokkuudesta tuli kauhua elämää kohtaan. Elämä oli kauheaa ja pakenin ensin jännityskirjoihin, myöhemmin alkoholiin ja seksiin ja vielä myöhemmin ensin masennukseen ja sit uskoon/ uskontoryhmään. Eivät ne tuoneet vastausta pahaanolooni, vaan se toi vastauksen, kun ystävä kysyi: "Milloin alat kantamaan vastuusi?" Aloin siitä päivästä lähtien kantamaan vastuuni itsestäni, enkä sälytä sitä "Jumalalle", enkä huonolle lapsuudelleni enkä muullekaan tekosyylle.
Ei tätä maailmaa ole "luonut Jumala", kuten moni tuntuu väittävän ja haluavan uskoa.
Uskokoon, ken tahtoo, mutta itsepetoksessa elää ja pakoilee vastuutaan ja todellisuutta.
Kaikki ovat eläneet itsepetoksessa, minäkin, silloin, kun "etsin totuutta" tai "kun annoin elämäni Jeesukselle" ja "kun kävin upotuskasteella". Nämä kaikki olivat itsepetokseni ilmentymiä, eivätkä mitään muuta!
Pakenin, kuten moni muukin, vastuutani kuunnella ajatuksiani ja tunteitani. Olen näkyvä, mutta itsepetoksessani halusin olla näkymätön ja sälyttää kaiken "Jumalan tahdon alle". Höpö höpö, sanoin itselleni ja sanon toisillekin.
Kaikkein parasta lääkettä itsepetokselle on sanoa: "Alan kantamaan vastuuni nyt."oikeassa. Olen seurannut muitakin uskossaan haaksirikkoon joutuneita. Valitettavasti nämä "upotuskasteelaiset" eivät sitä totuutta ole saaneet aikaiseksi. Eikä se sieltä kirkoistakaan löydy. Tärkeää on varmaan ollut löytää ensin oma identiteetti ja katsella sitten rauhassa, jos vaikka totuuden Jumalakin kutsuisi. Itse uskovana en ole tätä lihalta ja vereltä saanutkaan. Uskon Jeesukseen, mutta en tuputusoppien mukaan. Mutta jos Jumala kutsuukin sinua nyt totuuden hengessä aivan omassa kammiossasi puhuakseenn sinulle henkilökohtaisesti, niinkuin minulle kävi. Totuus on toisenlainen, niinkuin Jumalakin. Ihmiset, uskovatkin vääristävät Jumalan egonsa mieleiseksi. Ei tämä ole totuus.Se on vain narsismia ja pelleilyä vakavilla asioilla!
- eetteri*
tapoja kirjoitti:
"Ehkä inkkarit on sitä kaikkein lähinnä sillä "Suuri Henki" käsityksellään? Se antaa lapsiensa elää ja kokea kaikenlaista eikä koskaan syytä tai tuomitse heitä."
Ihailemasi inkkarit uhrasivat omia lapsiaan elävältä jumalalleen.mitä kaikkea olet itse tehnyt elämiesi ketjun alkupäässä.
- Pähkinän särkijä
Tuom. kirjoitti:
oikeassa. Olen seurannut muitakin uskossaan haaksirikkoon joutuneita. Valitettavasti nämä "upotuskasteelaiset" eivät sitä totuutta ole saaneet aikaiseksi. Eikä se sieltä kirkoistakaan löydy. Tärkeää on varmaan ollut löytää ensin oma identiteetti ja katsella sitten rauhassa, jos vaikka totuuden Jumalakin kutsuisi. Itse uskovana en ole tätä lihalta ja vereltä saanutkaan. Uskon Jeesukseen, mutta en tuputusoppien mukaan. Mutta jos Jumala kutsuukin sinua nyt totuuden hengessä aivan omassa kammiossasi puhuakseenn sinulle henkilökohtaisesti, niinkuin minulle kävi. Totuus on toisenlainen, niinkuin Jumalakin. Ihmiset, uskovatkin vääristävät Jumalan egonsa mieleiseksi. Ei tämä ole totuus.Se on vain narsismia ja pelleilyä vakavilla asioilla!
Bingo eli ainoa järkevä ihminen koko palstalla, tähän mennessä. En tiedä muuta syytä tähän hetkiseen "kriisiini". Minulle on tuputettu kaikenlaista sontaa "Jumalasta" ihmisiltä, jotka taatusti eivät tiedä Hänestä yhtään mitään. Takuuvarmasti kaikki kirkkokunnat toistavat "hauki on kala" -lausetta tietämättä OIKEASTI mikä se hauki on.. ;D
Voi voi ja lämmin leipä näitä "uskovaisia". Kaikki on ollut puuta heinää ja potaskaa ja ihan oksettaa, kun suurin osa kristikansasta uskoo siihen "puu-ukko jumalaansa", kuten minäkin uskoin vielä marraskuun alkuun saakka. Mutta... kriisit avasivat silmäni ja tajusin eläneeni itsepetoksessa, jonka aloittivat "uskovaiset" kertomalla "Jeesuksesta ja hänen ristintyöstään." Totuus on ollut kaikkea muuta... paljon paljon muuta kuin nuo, mitä "uskovaiset" hokevat. - Pähkinän särkijä
piikki?? kirjoitti:
En todellakaan piikitellyt!
Sanoin että eihän uskovilla ole mitään menetettävää jos ei kuoleman jälkeen olekaan mitään. Eihän tuossa ole mitään piikittelyä. Itsehän koko ajan käytät kieltä, josta voisi loukkaantua (mutta en loukkaantunut), kun kävelet ylitseni ja muka tiedät tuntemukseni ja syytät itsepetoksesta. Aika rajuja syytöksiä tietämättä toisen elämästä mitään.
Oikea usko? No se on sitä että on ottanut Jeesuksen pelastusteon omalle kohdalleen. Se on kuin pankkitalletus, joka on osoitettu joka ainoan ihmisen nimelle. Mutta vain ne, jotka käyvät kuittaamassa sen, saavat sen. Kaikki muu "oikea usko" -lällätys on turhaa.
Enkä ole edes maininnut sanaa helvetti, josta pelottelusta syytät minua. Jos sanoin pinteessä, sillä tarkoitan että jos elämä jatkuukin kuoleman jälkeen, mistä tiedät, mikä on kohtalosi?En tiedä millainen on sisälukutaitosi, mutta luepa aloitukseni uudestaan. En kirjoita sitä enää tähän...
- riittää
Pähkinän särkijä kirjoitti:
En tiedä millainen on sisälukutaitosi, mutta luepa aloitukseni uudestaan. En kirjoita sitä enää tähän...
Vastaat viestiini: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000041569238
näin: "Ja kun et enää muuta voi, niin piikittelet."
Et sitten osannut määrittää missä se piikki oli, kun ei sitä ollutkaan. Miksi sinä aloitukseesi viittaat kun kyse oli tuosta linkissä olevasta viestistäni.
Miksi tulet tänne palstoille omia katkeruuksiasi vuodattamaan? Järjetöntä meuhkaamista ja toisten haukkumista.
Suosittelen hankkimaan sielunhoitajan, jonka kanssa käydä pettymyksiäsi ja rikkinäisyyttäsi läpi. Tämä palsta ei ole siihen sopiva. Jos oletkin Jumalan hyljännyt, Jumala ei sinusta ole irtipäästänyt, vaikka et Häneen uskokaan. - Pähkinän särkijä
riittää kirjoitti:
Vastaat viestiini: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000041569238
näin: "Ja kun et enää muuta voi, niin piikittelet."
Et sitten osannut määrittää missä se piikki oli, kun ei sitä ollutkaan. Miksi sinä aloitukseesi viittaat kun kyse oli tuosta linkissä olevasta viestistäni.
Miksi tulet tänne palstoille omia katkeruuksiasi vuodattamaan? Järjetöntä meuhkaamista ja toisten haukkumista.
Suosittelen hankkimaan sielunhoitajan, jonka kanssa käydä pettymyksiäsi ja rikkinäisyyttäsi läpi. Tämä palsta ei ole siihen sopiva. Jos oletkin Jumalan hyljännyt, Jumala ei sinusta ole irtipäästänyt, vaikka et Häneen uskokaan.Luuletko olevasi minua parempi ihmisenä? Jos vastaat kyllä, niin valehtelet. Jos vastaat et, niin valehtelet.
Kun luet uudelleen aloitukseni, ymmärrät miksi viittasin sinne. Sillä kuoleman jälkeen ei ole mitään!! Vaikka sinä niin yritätkin väittää.
Piikittelethän sinä vieläkin. Sokeakin olet kaiken lisäksi. Ethän sinä tietenkään näe malkaa omassa silmässäsi :/ Eiväthän "uskovat" koskaan näekään mitään! Hehän ovat antaneet silmänsäkin "Jumalalleen".
Minä mitään sielunhoitajaa tarvitse. Hekin ovat vain itsepetoksessa eläviä ihmisiä. Vain itsepetoksessa rypevä tai sairas ihminen voisi kuvitella voivansa olla "sielunhoitaja". Vähänpä sinä tiedät, kun "uskovainen" olet. Johan "uskovaisen" pitäisi osata tuossa kohtaa sanoa, että "Jeesus on ainoa sielunhoitaja eikä toinen ihminen", mutta ethän sinä niin sanonut, vaan sinä kehotat menemään ihmisen, vajavaisen ihmisen luo. Mitä tekemään? Rikkoontumaan lisää, niinkö?? Sitäkö sinä suosittelet? Menemään toisen ihmisen luo rikkoontumaan lisää. Älä höpötä!! Mene itse, jos uskallat. Tiedät itsekin, ettei toisesta ihmisestä ole "sielunhoitajaksi", ei kenestäkään ole siihen tehtävään.
Kumpikohan tässä meuhkaa? Sinä! Kumpi tässä on järjetön? Sinä!
Minä en todellakaan usko "Jumalaan", joka on satua kaikki tyynni. Sinä saat uskoa vaikka joulupukkiin, sillä he ovat samanveroisia satuolentoja. - nyt sitten ihan
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Luuletko olevasi minua parempi ihmisenä? Jos vastaat kyllä, niin valehtelet. Jos vastaat et, niin valehtelet.
Kun luet uudelleen aloitukseni, ymmärrät miksi viittasin sinne. Sillä kuoleman jälkeen ei ole mitään!! Vaikka sinä niin yritätkin väittää.
Piikittelethän sinä vieläkin. Sokeakin olet kaiken lisäksi. Ethän sinä tietenkään näe malkaa omassa silmässäsi :/ Eiväthän "uskovat" koskaan näekään mitään! Hehän ovat antaneet silmänsäkin "Jumalalleen".
Minä mitään sielunhoitajaa tarvitse. Hekin ovat vain itsepetoksessa eläviä ihmisiä. Vain itsepetoksessa rypevä tai sairas ihminen voisi kuvitella voivansa olla "sielunhoitaja". Vähänpä sinä tiedät, kun "uskovainen" olet. Johan "uskovaisen" pitäisi osata tuossa kohtaa sanoa, että "Jeesus on ainoa sielunhoitaja eikä toinen ihminen", mutta ethän sinä niin sanonut, vaan sinä kehotat menemään ihmisen, vajavaisen ihmisen luo. Mitä tekemään? Rikkoontumaan lisää, niinkö?? Sitäkö sinä suosittelet? Menemään toisen ihmisen luo rikkoontumaan lisää. Älä höpötä!! Mene itse, jos uskallat. Tiedät itsekin, ettei toisesta ihmisestä ole "sielunhoitajaksi", ei kenestäkään ole siihen tehtävään.
Kumpikohan tässä meuhkaa? Sinä! Kumpi tässä on järjetön? Sinä!
Minä en todellakaan usko "Jumalaan", joka on satua kaikki tyynni. Sinä saat uskoa vaikka joulupukkiin, sillä he ovat samanveroisia satuolentoja.kuin haluat, mutta joka tapauksessa Jumala on antanut sielunhoitajia seurakuntiin. Ei se tarkoita että apu tulee ihmiseltä vaan ihmisen kautta Jeesukselta. Ihminen voi olla niin lukossa ettei hän kykene itse näkemään tilannettaan. Silloin tarvitaan toinen ihminen jo ihan rukoustueksi.
Jos olisin heti ymmärtänyt kuka olet, en olisi edes vastannut viestiisi...
Tämä tästä ja parempaa elämää jatkossa toivotan. - Pähkinän särkijä
nyt sitten ihan kirjoitti:
kuin haluat, mutta joka tapauksessa Jumala on antanut sielunhoitajia seurakuntiin. Ei se tarkoita että apu tulee ihmiseltä vaan ihmisen kautta Jeesukselta. Ihminen voi olla niin lukossa ettei hän kykene itse näkemään tilannettaan. Silloin tarvitaan toinen ihminen jo ihan rukoustueksi.
Jos olisin heti ymmärtänyt kuka olet, en olisi edes vastannut viestiisi...
Tämä tästä ja parempaa elämää jatkossa toivotan.Niinhän minä teenkin, kuten haluan. En tee enää kuten toiset haluavat. Jos luulet minun olevan enää niin idiootti, että luottaisin "uskovaisiin", niin erehdyt pahemman kerran.
Sinä saat uskoa vaikka sit niihin sielunhoitajiin, mutta minusta he ovat vain rikkojia. Kokemusta on siitäkin "avun annosta".
Se, mitä en ole kokeillut vielä: saatanan palvontaa. Sillä saisin "uskovaisiin" vähän vipinää, sillä he pelkäävät saatanaa aivan mielettömästi. Tiedätkö mistä minä tämän tiedän? Olen lukenut ja niissä kirjoissa tuodaan aina esille se, että uskovaiset EIVÄT LUOTA JUMALAANSA, vaan alkavat hokemaan jos minkälaisia rukouksia.
Niinkö vähän "uskovaisella" on luottamusta jumalaansa, että pitää hokea kaikenlaista??
Naurattaa koko touhu noilla "uskovaisilla".
Kiitos vaan, mutta näen oman tilanteeni NYT oikein hyvin ilman tuollaisia "uskovaisena on parempi olla" -lausahduksia. Tiedän NYT kokemuksesta, ettei uskovaisena oleminen todellakaan ole parempi vaihtoehto.
NYT, ilman jumalaa, minulla on parempi olla, sillä se jumala, jota uskovaiset palvovat on mykkä jumala. - vänkis
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Elämä on yhdellä raiteella, eteenpäin puksuttava juna. Sen suunta määrättiin jo syntymän hetkellä. Ja minulla se oli pelkoa, kauhua ja rikkirepimistä. Olin kauhusta kankea pieni lapsi ennen koulun aloittamista.. ja sitä riitti.. tänne asti.
Ei muuta kuin eteenpäin näillä eväillä, jotka on. Muuksi ne ei muutu ja parempia ei tule, vaikk kuinka hamstraisi "vieraista" pöydistä... paremman elämän toivossa.
Hyväksyminen, itsensä kuunteleminen ja parhaansa tekeminen. Ne riittävät! Jos ne ei jollekin riitä, niin tehköön mitä haluaa, jotta saa "paremman" elämän itselleen. Minä en pysty; yrittänyt olen kohta 40 vuotta! Sama luuseri, paskaläjä kuin ennenkin, mutta maisemat vain vaihtuvat, kun riennän työpaikasta toiseen ympäri Suomea.
No, minkäs teen?? Eväät annettiin ja ne riittävät tällaiseen elämään. Hyväksyttävähän se on!että aikasmoinen taistelija olet!
Mä välillä mietin miten sitä oikein jaksaa tätä jatkuvaa kakkamaista elämää ja olen tullut siihen tulokseen, että lapsuuteni oli kuitenkin aika onnellista aikaa silloin 70- ja 80-luvuilla.
Ja musta tuntuu, että vain valaistunut voi olla täysin vapaa itsepetoksesta.
Mua kyllä huvittaa, että mua syytetään "supermarkettiuskovaiseksi". Valitsen kaikkea sieltä sun täältä. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että olen aikaani edellä. Musta ei vaan ole enää yhden asian ihmiseksi, enkä osaa kiihkoillakaan.
Teininäkin kuuntelin lähinnä vaan hevirokkia ja nykyään kuuntelen mitä tahansa hyvää musiikkia ihan kaikilta musiikin eri saroilta.
>>Hyväksyminen, itsensä kuunteleminen ja parhaansa tekeminen. Ne riittävät! Jos ne ei jollekin riitä, niin tehköön mitä haluaa, jotta saa "paremman" elämän itselleen. Minä en pysty; yrittänyt olen kohta 40 vuotta! Sama luuseri, paskaläjä kuin ennenkin, mutta maisemat vain vaihtuvat, kun riennän työpaikasta toiseen ympäri Suomea. - Pähkinän särkijä
vänkis kirjoitti:
että aikasmoinen taistelija olet!
Mä välillä mietin miten sitä oikein jaksaa tätä jatkuvaa kakkamaista elämää ja olen tullut siihen tulokseen, että lapsuuteni oli kuitenkin aika onnellista aikaa silloin 70- ja 80-luvuilla.
Ja musta tuntuu, että vain valaistunut voi olla täysin vapaa itsepetoksesta.
Mua kyllä huvittaa, että mua syytetään "supermarkettiuskovaiseksi". Valitsen kaikkea sieltä sun täältä. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että olen aikaani edellä. Musta ei vaan ole enää yhden asian ihmiseksi, enkä osaa kiihkoillakaan.
Teininäkin kuuntelin lähinnä vaan hevirokkia ja nykyään kuuntelen mitä tahansa hyvää musiikkia ihan kaikilta musiikin eri saroilta.
>>Hyväksyminen, itsensä kuunteleminen ja parhaansa tekeminen. Ne riittävät! Jos ne ei jollekin riitä, niin tehköön mitä haluaa, jotta saa "paremman" elämän itselleen. Minä en pysty; yrittänyt olen kohta 40 vuotta! Sama luuseri, paskaläjä kuin ennenkin, mutta maisemat vain vaihtuvat, kun riennän työpaikasta toiseen ympäri Suomea.Välillä saatan tietää enemmän kuin tarpeeksi, välillä tuntuu, etten tiedä edes perusasioita (mitä ne sitten lienevätkään). Mutta anyway: tässä ja nyt, eilinen on jo historiaa ja kalenterissa ei ole "huominen" -päivää, vaikka kuinka joku yrittää sitä väittää.
Aina on vain tässä ja nyt -hetki. Hmm.. kun huomaa vuorokauden olevan illassaan, voi muistella mitä tulikaan löydettyä tänään. Ja yhteen päiväänhän sopii todella paljon kaikenlaista. Esim. tänään tuntui ja näkyi, kun on jo kevät. Se tuoksuu, kuuluu ja näkyy. Loistavaa!
En todellakaan ole maallisesti rikas, eihän minulla ole edes autoa. Valitsin jo nuorena julkisten kulkuvälineiden käytön monestakin syystä: halvempaa, ystävällisempää (sosiaalisempaa) ja mukavampaa kaikin puolin myös ilmastollekin.
En tiedä.. köyhyys on mitä on. Tuntuu, että olen "vain" köyhä reppana, joka yrittää jotenkin selvitä tästä elämästä läpi. Välillä taas tuntuu, että olen maailmanmestari, kun ei ole maallista mammonaa eikä muutakaan "murehdittavaa".
Jos olisin puolustusvoimissa töissä, olisin varmaan jo kenraali sen perusteella millaisissa taistoissa olen ollut.. ja lisää tuntuu tulevan.
Anna-Mari Kaskisen laulun sanat ovat soineet mielessäni: .. tuskakin on toivon kasvumaata. Merkityksen saavat kaikki lyödyt haavat. ... kyyneleet eivät mene hukkaan... - vänkis
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Välillä saatan tietää enemmän kuin tarpeeksi, välillä tuntuu, etten tiedä edes perusasioita (mitä ne sitten lienevätkään). Mutta anyway: tässä ja nyt, eilinen on jo historiaa ja kalenterissa ei ole "huominen" -päivää, vaikka kuinka joku yrittää sitä väittää.
Aina on vain tässä ja nyt -hetki. Hmm.. kun huomaa vuorokauden olevan illassaan, voi muistella mitä tulikaan löydettyä tänään. Ja yhteen päiväänhän sopii todella paljon kaikenlaista. Esim. tänään tuntui ja näkyi, kun on jo kevät. Se tuoksuu, kuuluu ja näkyy. Loistavaa!
En todellakaan ole maallisesti rikas, eihän minulla ole edes autoa. Valitsin jo nuorena julkisten kulkuvälineiden käytön monestakin syystä: halvempaa, ystävällisempää (sosiaalisempaa) ja mukavampaa kaikin puolin myös ilmastollekin.
En tiedä.. köyhyys on mitä on. Tuntuu, että olen "vain" köyhä reppana, joka yrittää jotenkin selvitä tästä elämästä läpi. Välillä taas tuntuu, että olen maailmanmestari, kun ei ole maallista mammonaa eikä muutakaan "murehdittavaa".
Jos olisin puolustusvoimissa töissä, olisin varmaan jo kenraali sen perusteella millaisissa taistoissa olen ollut.. ja lisää tuntuu tulevan.
Anna-Mari Kaskisen laulun sanat ovat soineet mielessäni: .. tuskakin on toivon kasvumaata. Merkityksen saavat kaikki lyödyt haavat. ... kyyneleet eivät mene hukkaan...Huomasin, että ollaan täsmälleen samaa "vuosikertaa". Hieno vuosi: Ihminen kävi kuussa, oli Woodstock ja vaikka mitä! ;)
Hetkessä eläminen onkin tärkeää. Huomistahan ei ehkä kohdallamme koskaan tulekaan. Moni meistä elää menneessä tai tulevassa eikä oikein osaa pysähtyä. Yleensä vasta kun saa oikein kunnolla turpiinsa osaa pysähtyä. Oikeastaan ihan jokaisen meistä pitäskin saada joskus oikein kunnolla turpiinsa. Asiat asettuu silloin todelliseen arvojärjestykseensä.
Mullahan ei ole edes ajokorttia. Eikä mun miehekkyys ole kiinni mistään "peniksenjatkeesta" muutenkaan. Olen jo ihan lapsesta saakka inhonnut muutenkin kaikenlaista miehistä pullistelua. Olen onnellinen, että en syntynyt naiseksi kun en varmaankaan jaksaisi meikata ja miellyttää miehiä.
Ja pystyssä päin pitää kuitenkin aina kulkea vaikka olis millasissa ryysyissä. Siitä kai meidät "soturisielut" tunnistaakin? Olen tunnistavani sinussakin aivan selvää soturisieluisuutta. Kiinnostavia naisia, tosin soturisielulla voi olla vähän vaikeuksia sopeutua naisen kehoon, mutta ottavat sen kuitenkin haasteena vastaan. Siitäkin tunnistaa soturisielun, että kaikki vaikeudetkin on vain haasteita.
Kuuluisia soturielujahan ovat mm. Clint Eastwood ja Hitler. Siinä onkin kaksi aika erilaista soturisielua. Hitler oli vaan vielä kokemattomampi, kun Eastwood on taas jo vähän kokeneempi sielu.
Tuo on muuten hyvä tuntemus, että välillä tuntee itsensä maailman köyhimmäksi ja taas välillä maailman rikkaimmaksi ihmiseksi. Näiden kahden tuntemuksen välillä on täällä hyvä kulkea. Pysyy juuri sopivan nöyränä mutta kuitenkin riittävän ylpeänä. Mä itsekin sovellan elämässäni tuota ihan samaa tekniikkaa. Eipä tartte enää muiden ihailuakaan kerjätä vaan voi olla oma, jopa välillä vähän ärsyttäväkin itsensä. Eikä massojen ihailussa olekaan mitään järkeä. Mielumin muutama rakas ihminen ja mukavia tuttuja ja puolituttujakin. Laatu aina ennen määrää.
Eikä naisen tartte edes olla rikas. Mulle on aivan yhden tekevää onko nainen rikas vai köyhä. Oikeastaan mä säälin rikkaita kun ne on sieluina niin pelkureita, että valitsivat itselleen helpon elämän. Vitsivitsi....
;)
Kaikenlaista on tullut nähtyä kun on tuolla mielisairaalamaailmassakin tullut pyörittyä. Paljon epätoivoa ja näköalattomuutta joka on välillä vallannut itsenikin, mutta kunnon soturisieluhan ei koskaan anna periksi!
Tai ehkä joskus silloin kun tilanne on jo täysin toivoton. Eikä siinäkään ole mitään häpeämistä. Saappaat jalassa lähdetään.
Mutta mukavaa havaita, että olet piristymässä!
Ja jos tekstin perusteella pitäs nainen valita, niin sinuun haluaisin täällä eniten tutustua. ;)
Vois kyllä olla, että kaksi soturisielua ei tulis oikein keskenään täällä toimeen? Tai en mä tiijä, kun en ole sitäkään, ainakaan vielä tässä elämässäni kokeillut.
Taidan olla vähän hupsu? ;)
Tai sitten en...
;) - Pähkinän särkijä
vänkis kirjoitti:
Huomasin, että ollaan täsmälleen samaa "vuosikertaa". Hieno vuosi: Ihminen kävi kuussa, oli Woodstock ja vaikka mitä! ;)
Hetkessä eläminen onkin tärkeää. Huomistahan ei ehkä kohdallamme koskaan tulekaan. Moni meistä elää menneessä tai tulevassa eikä oikein osaa pysähtyä. Yleensä vasta kun saa oikein kunnolla turpiinsa osaa pysähtyä. Oikeastaan ihan jokaisen meistä pitäskin saada joskus oikein kunnolla turpiinsa. Asiat asettuu silloin todelliseen arvojärjestykseensä.
Mullahan ei ole edes ajokorttia. Eikä mun miehekkyys ole kiinni mistään "peniksenjatkeesta" muutenkaan. Olen jo ihan lapsesta saakka inhonnut muutenkin kaikenlaista miehistä pullistelua. Olen onnellinen, että en syntynyt naiseksi kun en varmaankaan jaksaisi meikata ja miellyttää miehiä.
Ja pystyssä päin pitää kuitenkin aina kulkea vaikka olis millasissa ryysyissä. Siitä kai meidät "soturisielut" tunnistaakin? Olen tunnistavani sinussakin aivan selvää soturisieluisuutta. Kiinnostavia naisia, tosin soturisielulla voi olla vähän vaikeuksia sopeutua naisen kehoon, mutta ottavat sen kuitenkin haasteena vastaan. Siitäkin tunnistaa soturisielun, että kaikki vaikeudetkin on vain haasteita.
Kuuluisia soturielujahan ovat mm. Clint Eastwood ja Hitler. Siinä onkin kaksi aika erilaista soturisielua. Hitler oli vaan vielä kokemattomampi, kun Eastwood on taas jo vähän kokeneempi sielu.
Tuo on muuten hyvä tuntemus, että välillä tuntee itsensä maailman köyhimmäksi ja taas välillä maailman rikkaimmaksi ihmiseksi. Näiden kahden tuntemuksen välillä on täällä hyvä kulkea. Pysyy juuri sopivan nöyränä mutta kuitenkin riittävän ylpeänä. Mä itsekin sovellan elämässäni tuota ihan samaa tekniikkaa. Eipä tartte enää muiden ihailuakaan kerjätä vaan voi olla oma, jopa välillä vähän ärsyttäväkin itsensä. Eikä massojen ihailussa olekaan mitään järkeä. Mielumin muutama rakas ihminen ja mukavia tuttuja ja puolituttujakin. Laatu aina ennen määrää.
Eikä naisen tartte edes olla rikas. Mulle on aivan yhden tekevää onko nainen rikas vai köyhä. Oikeastaan mä säälin rikkaita kun ne on sieluina niin pelkureita, että valitsivat itselleen helpon elämän. Vitsivitsi....
;)
Kaikenlaista on tullut nähtyä kun on tuolla mielisairaalamaailmassakin tullut pyörittyä. Paljon epätoivoa ja näköalattomuutta joka on välillä vallannut itsenikin, mutta kunnon soturisieluhan ei koskaan anna periksi!
Tai ehkä joskus silloin kun tilanne on jo täysin toivoton. Eikä siinäkään ole mitään häpeämistä. Saappaat jalassa lähdetään.
Mutta mukavaa havaita, että olet piristymässä!
Ja jos tekstin perusteella pitäs nainen valita, niin sinuun haluaisin täällä eniten tutustua. ;)
Vois kyllä olla, että kaksi soturisielua ei tulis oikein keskenään täällä toimeen? Tai en mä tiijä, kun en ole sitäkään, ainakaan vielä tässä elämässäni kokeillut.
Taidan olla vähän hupsu? ;)
Tai sitten en...
;)Hmm.. minusta tuntuu, että saatamme olla neuvottomia, mutta emme toivottomia, milloinkaan. Toivottomuus on ehkä mieluummin neuvojen puuttumista.. kun "eväät ei riitä", on siis kriisissä. Kriisin määritelmähän on, että tilanne, jossa ei riitä aikaisemmat selviytymiskeinot.
Yksi vanha hyvä neuvo on parempi kuin pussillinen uusia. En oikeastaan tiedä miksi tuonkin kirjoitin tuohon.
Vai soturiksi sinä luokittelet minut. No, leimahan sekin on. Ennemmin olen vaeltaja, köyhä ja välillä onnellinen, eikä kukaan ymmärrä minua. No, en ole tullut tänne etsimään ymmärrystä toisilta, vaan ymmärtämään muita. Ne ihmiset, jotka ovat tutkineet samoja asioita kuin minä, on helppo "tuupata" seuraavaan aiheeseen, mutta sit niitä ihmisiä, jotka ovat aivan eri sfääreissä, on vaikeampi auttaa. Joku ei halua tulla autetuksi, vaikka juuri kysyi apuani. Hmm.. nämä ihmiset nämä ihmiset!
Vai olet sinä tuumaillut suhdetta "soturinaisen" kanssa. Oletkohan katsonut liikaa Xena-sarjaa? ;) En ole samankokoinenkaan... enkä yhtä hyvä tappelemaan, mutta.. kai minussakin "jotain" on. Viimeisimmän kahden viikon aikana minua on kosittu kahdesti ja eri miehet. Hö!
Ja jotkut miehet puhuvat levottomuuksia... mutta puhukoot. He osoittavat, että tietyt "lohkot" ovat vähän epätasapainossa, enkä puhu nyt aivolohkoista, vaan henkisen puolen asioista.
Olet oikeassa: minun on aina ollut vaikeaa olla nainen. Miehet ihailevat ja rakastuvat, mutta minä vaan raavin päätäni ihmetellen moista toimintaa. No, kun katson peiliin, voisin väittää miehen silmin katsottuna olevani aika pommi, nimittäin seksipommi. Ja voima sen mukainne, jotta heikommat miehet ovat ihan "letkuna". Ei ole mukavaa, kun heikkotahtoinen mies on retkuna pelkästä huomioni saamisesta. Mitähän hän tekisi, jos kehuisin sanallisesti tai jopa antaisin "korruptiolahjan" firman puolesta? Varmaan luulisi, että olen ihastunut häneen.
Nyt tätä höpötystä on jo liikaakin. Eihän näitä asioita pitäisi tällä foorumilla puhua. Pitäisi varmaan löytää "soturi" tai "köyhät" -foorumi...
Helppoa elämää ei ole kenelläkään.. ei köyhällä eikä rikkaalla, ei naisella eikä miehellä, on vaan elämiä, erilaisia elämiä. Positiivarit-firman motto olisi tällä kohtaa: asenne ratkaisee, aina. Niin elämänkin suhteen! Asenne.. mitähän sekin sitten lienee? Nippu kaikenlaista höpinää tuolla korvien välissä.. ;D
No, tämä höpisijä lähtee nyt liikkeelle. Sururyhmä odottaa.. Saan vihdoin olla näkyvä suruni kanssa. Se oli helpottavaa huomata ensimmäisessä tapaamisessamme. - vänkis
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Hmm.. minusta tuntuu, että saatamme olla neuvottomia, mutta emme toivottomia, milloinkaan. Toivottomuus on ehkä mieluummin neuvojen puuttumista.. kun "eväät ei riitä", on siis kriisissä. Kriisin määritelmähän on, että tilanne, jossa ei riitä aikaisemmat selviytymiskeinot.
Yksi vanha hyvä neuvo on parempi kuin pussillinen uusia. En oikeastaan tiedä miksi tuonkin kirjoitin tuohon.
Vai soturiksi sinä luokittelet minut. No, leimahan sekin on. Ennemmin olen vaeltaja, köyhä ja välillä onnellinen, eikä kukaan ymmärrä minua. No, en ole tullut tänne etsimään ymmärrystä toisilta, vaan ymmärtämään muita. Ne ihmiset, jotka ovat tutkineet samoja asioita kuin minä, on helppo "tuupata" seuraavaan aiheeseen, mutta sit niitä ihmisiä, jotka ovat aivan eri sfääreissä, on vaikeampi auttaa. Joku ei halua tulla autetuksi, vaikka juuri kysyi apuani. Hmm.. nämä ihmiset nämä ihmiset!
Vai olet sinä tuumaillut suhdetta "soturinaisen" kanssa. Oletkohan katsonut liikaa Xena-sarjaa? ;) En ole samankokoinenkaan... enkä yhtä hyvä tappelemaan, mutta.. kai minussakin "jotain" on. Viimeisimmän kahden viikon aikana minua on kosittu kahdesti ja eri miehet. Hö!
Ja jotkut miehet puhuvat levottomuuksia... mutta puhukoot. He osoittavat, että tietyt "lohkot" ovat vähän epätasapainossa, enkä puhu nyt aivolohkoista, vaan henkisen puolen asioista.
Olet oikeassa: minun on aina ollut vaikeaa olla nainen. Miehet ihailevat ja rakastuvat, mutta minä vaan raavin päätäni ihmetellen moista toimintaa. No, kun katson peiliin, voisin väittää miehen silmin katsottuna olevani aika pommi, nimittäin seksipommi. Ja voima sen mukainne, jotta heikommat miehet ovat ihan "letkuna". Ei ole mukavaa, kun heikkotahtoinen mies on retkuna pelkästä huomioni saamisesta. Mitähän hän tekisi, jos kehuisin sanallisesti tai jopa antaisin "korruptiolahjan" firman puolesta? Varmaan luulisi, että olen ihastunut häneen.
Nyt tätä höpötystä on jo liikaakin. Eihän näitä asioita pitäisi tällä foorumilla puhua. Pitäisi varmaan löytää "soturi" tai "köyhät" -foorumi...
Helppoa elämää ei ole kenelläkään.. ei köyhällä eikä rikkaalla, ei naisella eikä miehellä, on vaan elämiä, erilaisia elämiä. Positiivarit-firman motto olisi tällä kohtaa: asenne ratkaisee, aina. Niin elämänkin suhteen! Asenne.. mitähän sekin sitten lienee? Nippu kaikenlaista höpinää tuolla korvien välissä.. ;D
No, tämä höpisijä lähtee nyt liikkeelle. Sururyhmä odottaa.. Saan vihdoin olla näkyvä suruni kanssa. Se oli helpottavaa huomata ensimmäisessä tapaamisessamme.>>kun "eväät ei riitä", on siis kriisissä. Kriisin määritelmähän on, että tilanne, jossa ei riitä aikaisemmat selviytymiskeinot.>Vai soturiksi sinä luokittelet minut. No, leimahan sekin on. Ennemmin olen vaeltaja, köyhä ja välillä onnellinen, eikä kukaan ymmärrä minua. No, en ole tullut tänne etsimään ymmärrystä toisilta, vaan ymmärtämään muita.>Vai olet sinä tuumaillut suhdetta "soturinaisen" kanssa. Oletkohan katsonut liikaa Xena-sarjaa? ;) En ole samankokoinenkaan... enkä yhtä hyvä tappelemaan, mutta.. kai minussakin "jotain" on. Viimeisimmän kahden viikon aikana minua on kosittu kahdesti ja eri miehet. Hö! >Ja jotkut miehet puhuvat levottomuuksia... mutta puhukoot. He osoittavat, että tietyt "lohkot" ovat vähän epätasapainossa, enkä puhu nyt aivolohkoista, vaan henkisen puolen asioista.
>Olet oikeassa: minun on aina ollut vaikeaa olla nainen. Miehet ihailevat ja rakastuvat, mutta minä vaan raavin päätäni ihmetellen moista toimintaa. No, kun katson peiliin, voisin väittää miehen silmin katsottuna olevani aika pommi, nimittäin seksipommi.>Nyt tätä höpötystä on jo liikaakin. Eihän näitä asioita pitäisi tällä foorumilla puhua. Pitäisi varmaan löytää "soturi" tai "köyhät" -foorumi...>Helppoa elämää ei ole kenelläkään.. ei köyhällä eikä rikkaalla, ei naisella eikä miehellä, on vaan elämiä, erilaisia elämiä. Positiivarit-firman motto olisi tällä kohtaa: asenne ratkaisee, aina. Niin elämänkin suhteen! Asenne.. mitähän sekin sitten lienee? Nippu kaikenlaista höpinää tuolla korvien välissä.. ;D>No, tämä höpisijä lähtee nyt liikkeelle. Sururyhmä odottaa.. Saan vihdoin olla näkyvä suruni kanssa. Se oli helpottavaa huomata ensimmäisessä tapaamisessamme. - Pähkinän särkijä
vänkis kirjoitti:
>>kun "eväät ei riitä", on siis kriisissä. Kriisin määritelmähän on, että tilanne, jossa ei riitä aikaisemmat selviytymiskeinot.>Vai soturiksi sinä luokittelet minut. No, leimahan sekin on. Ennemmin olen vaeltaja, köyhä ja välillä onnellinen, eikä kukaan ymmärrä minua. No, en ole tullut tänne etsimään ymmärrystä toisilta, vaan ymmärtämään muita.>Vai olet sinä tuumaillut suhdetta "soturinaisen" kanssa. Oletkohan katsonut liikaa Xena-sarjaa? ;) En ole samankokoinenkaan... enkä yhtä hyvä tappelemaan, mutta.. kai minussakin "jotain" on. Viimeisimmän kahden viikon aikana minua on kosittu kahdesti ja eri miehet. Hö! >Ja jotkut miehet puhuvat levottomuuksia... mutta puhukoot. He osoittavat, että tietyt "lohkot" ovat vähän epätasapainossa, enkä puhu nyt aivolohkoista, vaan henkisen puolen asioista.
>Olet oikeassa: minun on aina ollut vaikeaa olla nainen. Miehet ihailevat ja rakastuvat, mutta minä vaan raavin päätäni ihmetellen moista toimintaa. No, kun katson peiliin, voisin väittää miehen silmin katsottuna olevani aika pommi, nimittäin seksipommi.>Nyt tätä höpötystä on jo liikaakin. Eihän näitä asioita pitäisi tällä foorumilla puhua. Pitäisi varmaan löytää "soturi" tai "köyhät" -foorumi...>Helppoa elämää ei ole kenelläkään.. ei köyhällä eikä rikkaalla, ei naisella eikä miehellä, on vaan elämiä, erilaisia elämiä. Positiivarit-firman motto olisi tällä kohtaa: asenne ratkaisee, aina. Niin elämänkin suhteen! Asenne.. mitähän sekin sitten lienee? Nippu kaikenlaista höpinää tuolla korvien välissä.. ;D>No, tämä höpisijä lähtee nyt liikkeelle. Sururyhmä odottaa.. Saan vihdoin olla näkyvä suruni kanssa. Se oli helpottavaa huomata ensimmäisessä tapaamisessamme.Yleensä kriisissä ollessa on kuin olisi riisuttu aseista eli mikään entinen keino ei enää toimi ja on vain elettävä hetki, päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan... ja elettävä eteenpäin, vaikka "syrän märkänis".
Toi palokunnan eli Jumalan kutsuminen apuun viimehädässä on varmaan monen keino, mutta tiedätkö mitä... minä en enää "kutsu Jumalaa", sillä tiedän, että HÄN on minussa ja minä HÄNESSÄ, koko ajan. Olipahan tilanne mikä hyvänsä, niin olen aina ollut HÄNESSÄ. Se "Jumala", josta uskovaiset puhuvat, ei ole sama jumala, vaan (kuten jo kirjoitin) puujumala, joka on mykkä ja kuuro... se on uskovaisten jumala, joka ei tee, hoida eikä ymmärrä mitään... kuten uskovaiset itsekin ovat.
Kokemukseni uskovaisista on hyvin negatiivinen, koska he eivät elä sanojaan tosiksi, vaan repivät ihmisiä rikki sisäisesti sanoillaan ja kylmyydellään. He kuvittelevat jumalansa, mutteivat tunne HÄNTÄ AIKUISTEN OIKEESTI.
Olen oppinut tietämään, että ihmisessä (kaikissa) on sama sisältö: tarpeet, hörhöilyt jne. mutta... oletko miettinyt, mikä tekee sinusta sinut? Kun riisutaan sinusta tuo ihmispaketti pois tarpeineen, himoineen jne.? Tajuatko mikä sinusta tulee, kun kuori (ammatti, koulutus, siviilisääty, kansalaisuus, uskonto/uskonnottomuus) ja sisältö (tarpeet, ajatukset, tunteet, soturimielesi jne.) riisutaan pois?
Onko henkisesti sairaita olemassakaan? Ehkä joku vaan ei sovikaan tämän yhteiskunnan rakentamaan muottiin ja leimataan henkisesti sairaaksi. Yhteiskunta ja ihmiset tykkäävät siitä, kun on muotissa olevia klooneja, vaikka SE OIKEA JUMALA on tarkoittanut meidät omiksi kuvikseen, ei klooneiksi.
Mitä itseään rakastaminen oikeastaan tarkoittaa? Sitäkö, mitä joku hihhuliporukka sanoo raamatun siitä asiasta sanovan, niinkö? Mitäpä, jos hetkeksi jätetään se kirja pois tästä ja ajatellaan omilla aivoilla, ihan hetken ajan...
Itsensä rakastaminen on sitä, että... on sinut itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä ja tekemiinsä valintoihin. Muut sanokoot mitä sanovat. Vai onko itsensä rakastaminen muutakin? Juu, itsensä hyväksymistä. Mitä se "hyväksyminen" sit on? Onko se "juu, juu" -sanomista itselle? Voisihan sen noinkin sanoa.
Hyväksyisinkö itseni ja tekemiseni: esim. oman onnellisuuteni takaamiseksi jallitan miehen naimisiin, vaikka mies on mielestäni aivan lapatossu? Onko oikein?? Eipä olekaan! Uskovaiset taas sanovat, että naimisiin on hyvä mennä ja avioliitossa toimittaa pyhää velvollisuuttaan (lue: harrastaa seksiä). Tuossa esimerkkitapauksesssa tuskin tulisi edes mieleenkään harrastaa seksiä ko. miehen kanssa... muusta nyt puhumattakaan (sukuhautaan menemistä tms.).
Aihe karkaa kohta käsistä, mutta.. jatkan toisilla ajatuksilla.
Taistelut käydään vain siinä mielessä, johon ne asettuvat. Matrix-leffasta: ... lusikkaa ei ole olemassakaan, joten sen voi taivuttaa. ;D Onko niitä taisteluita olemassakaan, ihmisen mielissäkään? Entäpä, jos se onkin harhaa, sekin mokoma??
Jaa.. arvokas ja kestävä ei tule helposti.. No, en nyt sanoisi noinkaan, vaan: arvokkaat ja kestävät asiat ovat jo olemassa, mutta ihminen on sokea eikä näe niitä erinäisistä syistä (itsepetos, toisten ihmisten harhautusyritykset... ).
Se, että miehet hullaantuvat minuun, ei todellakaan ole kiva asia. Kuten kerroin, miehet osoittavat vain olevansa "tuuliviirejä", vailla juuria. Juureton mies = kuollut mies eikä kuollut mies kiinnosta minua.
Kyllä tähän ikään ylpeys on karissut. Tiedätkö miksi? Siksi, koska olen viettänyt suurimman osan elämästäni sinkkuna, ilman seurustelukumppania, omasta tahdostani. Usko tai älä! Joskus on käynyt mielessäni perheenkin perustaminen, mutten ole siihen "virkaan" sopiva.
Ai mikä olisi diagnoosini sinusta? Hmm.. miksi pyydät diagnoosia, en ole lääkäri. Kysymyksesi aiheutti mieleeni mielikuvan pikkuisesta koirasta, joka istuu ja pyytää makupalaa, kieli ulkona lerpattaen. Ja kuten tiedämme, vai tiedämmekö, että koirahan on ihmisen uskollisin ystävä; ei hauku, tervehtii aina iloisesti ja viipyy vierellä, kun sairastaa jne. Sellainen kai sinäkin olet luonteeltasi: uskollinen, tervehdit iloisesti ja viivyt vierellä, kun joku sairastaa .. eikä muistele menneitä loukkauksia.
Tämä "koiratohtori" lähtee nyt hommiin.. siis töihin ja ... toivoo, että... unohdetaan nuo seksipommi-keskustelut kokonaan. Oli virhe mainita asiasta, joka ei pidä paikkaansa, aikuisten oikeesti.
Mukavaa päivää! - Vänkis
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Yleensä kriisissä ollessa on kuin olisi riisuttu aseista eli mikään entinen keino ei enää toimi ja on vain elettävä hetki, päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan... ja elettävä eteenpäin, vaikka "syrän märkänis".
Toi palokunnan eli Jumalan kutsuminen apuun viimehädässä on varmaan monen keino, mutta tiedätkö mitä... minä en enää "kutsu Jumalaa", sillä tiedän, että HÄN on minussa ja minä HÄNESSÄ, koko ajan. Olipahan tilanne mikä hyvänsä, niin olen aina ollut HÄNESSÄ. Se "Jumala", josta uskovaiset puhuvat, ei ole sama jumala, vaan (kuten jo kirjoitin) puujumala, joka on mykkä ja kuuro... se on uskovaisten jumala, joka ei tee, hoida eikä ymmärrä mitään... kuten uskovaiset itsekin ovat.
Kokemukseni uskovaisista on hyvin negatiivinen, koska he eivät elä sanojaan tosiksi, vaan repivät ihmisiä rikki sisäisesti sanoillaan ja kylmyydellään. He kuvittelevat jumalansa, mutteivat tunne HÄNTÄ AIKUISTEN OIKEESTI.
Olen oppinut tietämään, että ihmisessä (kaikissa) on sama sisältö: tarpeet, hörhöilyt jne. mutta... oletko miettinyt, mikä tekee sinusta sinut? Kun riisutaan sinusta tuo ihmispaketti pois tarpeineen, himoineen jne.? Tajuatko mikä sinusta tulee, kun kuori (ammatti, koulutus, siviilisääty, kansalaisuus, uskonto/uskonnottomuus) ja sisältö (tarpeet, ajatukset, tunteet, soturimielesi jne.) riisutaan pois?
Onko henkisesti sairaita olemassakaan? Ehkä joku vaan ei sovikaan tämän yhteiskunnan rakentamaan muottiin ja leimataan henkisesti sairaaksi. Yhteiskunta ja ihmiset tykkäävät siitä, kun on muotissa olevia klooneja, vaikka SE OIKEA JUMALA on tarkoittanut meidät omiksi kuvikseen, ei klooneiksi.
Mitä itseään rakastaminen oikeastaan tarkoittaa? Sitäkö, mitä joku hihhuliporukka sanoo raamatun siitä asiasta sanovan, niinkö? Mitäpä, jos hetkeksi jätetään se kirja pois tästä ja ajatellaan omilla aivoilla, ihan hetken ajan...
Itsensä rakastaminen on sitä, että... on sinut itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä ja tekemiinsä valintoihin. Muut sanokoot mitä sanovat. Vai onko itsensä rakastaminen muutakin? Juu, itsensä hyväksymistä. Mitä se "hyväksyminen" sit on? Onko se "juu, juu" -sanomista itselle? Voisihan sen noinkin sanoa.
Hyväksyisinkö itseni ja tekemiseni: esim. oman onnellisuuteni takaamiseksi jallitan miehen naimisiin, vaikka mies on mielestäni aivan lapatossu? Onko oikein?? Eipä olekaan! Uskovaiset taas sanovat, että naimisiin on hyvä mennä ja avioliitossa toimittaa pyhää velvollisuuttaan (lue: harrastaa seksiä). Tuossa esimerkkitapauksesssa tuskin tulisi edes mieleenkään harrastaa seksiä ko. miehen kanssa... muusta nyt puhumattakaan (sukuhautaan menemistä tms.).
Aihe karkaa kohta käsistä, mutta.. jatkan toisilla ajatuksilla.
Taistelut käydään vain siinä mielessä, johon ne asettuvat. Matrix-leffasta: ... lusikkaa ei ole olemassakaan, joten sen voi taivuttaa. ;D Onko niitä taisteluita olemassakaan, ihmisen mielissäkään? Entäpä, jos se onkin harhaa, sekin mokoma??
Jaa.. arvokas ja kestävä ei tule helposti.. No, en nyt sanoisi noinkaan, vaan: arvokkaat ja kestävät asiat ovat jo olemassa, mutta ihminen on sokea eikä näe niitä erinäisistä syistä (itsepetos, toisten ihmisten harhautusyritykset... ).
Se, että miehet hullaantuvat minuun, ei todellakaan ole kiva asia. Kuten kerroin, miehet osoittavat vain olevansa "tuuliviirejä", vailla juuria. Juureton mies = kuollut mies eikä kuollut mies kiinnosta minua.
Kyllä tähän ikään ylpeys on karissut. Tiedätkö miksi? Siksi, koska olen viettänyt suurimman osan elämästäni sinkkuna, ilman seurustelukumppania, omasta tahdostani. Usko tai älä! Joskus on käynyt mielessäni perheenkin perustaminen, mutten ole siihen "virkaan" sopiva.
Ai mikä olisi diagnoosini sinusta? Hmm.. miksi pyydät diagnoosia, en ole lääkäri. Kysymyksesi aiheutti mieleeni mielikuvan pikkuisesta koirasta, joka istuu ja pyytää makupalaa, kieli ulkona lerpattaen. Ja kuten tiedämme, vai tiedämmekö, että koirahan on ihmisen uskollisin ystävä; ei hauku, tervehtii aina iloisesti ja viipyy vierellä, kun sairastaa jne. Sellainen kai sinäkin olet luonteeltasi: uskollinen, tervehdit iloisesti ja viivyt vierellä, kun joku sairastaa .. eikä muistele menneitä loukkauksia.
Tämä "koiratohtori" lähtee nyt hommiin.. siis töihin ja ... toivoo, että... unohdetaan nuo seksipommi-keskustelut kokonaan. Oli virhe mainita asiasta, joka ei pidä paikkaansa, aikuisten oikeesti.
Mukavaa päivää!>>Kokemukseni uskovaisista on hyvin negatiivinen, koska he eivät elä sanojaan tosiksi, vaan repivät ihmisiä rikki sisäisesti sanoillaan ja kylmyydellään. He kuvittelevat jumalansa, mutteivat tunne HÄNTÄ AIKUISTEN OIKEESTI. >Olen oppinut tietämään, että ihmisessä (kaikissa) on sama sisältö: tarpeet, hörhöilyt jne. mutta... oletko miettinyt, mikä tekee sinusta sinut? Kun riisutaan sinusta tuo ihmispaketti pois tarpeineen, himoineen jne.? Tajuatko mikä sinusta tulee, kun kuori (ammatti, koulutus, siviilisääty, kansalaisuus, uskonto/uskonnottomuus) ja sisältö (tarpeet, ajatukset, tunteet, soturimielesi jne.) riisutaan pois?>Onko henkisesti sairaita olemassakaan? Ehkä joku vaan ei sovikaan tämän yhteiskunnan rakentamaan muottiin ja leimataan henkisesti sairaaksi. Yhteiskunta ja ihmiset tykkäävät siitä, kun on muotissa olevia klooneja, vaikka SE OIKEA JUMALA on tarkoittanut meidät omiksi kuvikseen, ei klooneiksi.>Itsensä rakastaminen on sitä, että... on sinut itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä ja tekemiinsä valintoihin. Muut sanokoot mitä sanovat. Vai onko itsensä rakastaminen muutakin? Juu, itsensä hyväksymistä. Mitä se "hyväksyminen" sit on? Onko se "juu, juu" -sanomista itselle? Voisihan sen noinkin sanoa.>Se, että miehet hullaantuvat minuun, ei todellakaan ole kiva asia. Kuten kerroin, miehet osoittavat vain olevansa "tuuliviirejä", vailla juuria. Juureton mies = kuollut mies eikä kuollut mies kiinnosta minua. >Kyllä tähän ikään ylpeys on karissut. Tiedätkö miksi? Siksi, koska olen viettänyt suurimman osan elämästäni sinkkuna, ilman seurustelukumppania, omasta tahdostani. Usko tai älä! Joskus on käynyt mielessäni perheenkin perustaminen, mutten ole siihen "virkaan" sopiva. >Ai mikä olisi diagnoosini sinusta? Hmm.. miksi pyydät diagnoosia, en ole lääkäri. Kysymyksesi aiheutti mieleeni mielikuvan pikkuisesta koirasta, joka istuu ja pyytää makupalaa, kieli ulkona lerpattaen. Ja kuten tiedämme, vai tiedämmekö, että koirahan on ihmisen uskollisin ystävä; ei hauku, tervehtii aina iloisesti ja viipyy vierellä, kun sairastaa jne. Sellainen kai sinäkin olet luonteeltasi: uskollinen, tervehdit iloisesti ja viivyt vierellä, kun joku sairastaa .. eikä muistele menneitä loukkauksia
- Pähkinän särkijä
Vänkis kirjoitti:
>>Kokemukseni uskovaisista on hyvin negatiivinen, koska he eivät elä sanojaan tosiksi, vaan repivät ihmisiä rikki sisäisesti sanoillaan ja kylmyydellään. He kuvittelevat jumalansa, mutteivat tunne HÄNTÄ AIKUISTEN OIKEESTI. >Olen oppinut tietämään, että ihmisessä (kaikissa) on sama sisältö: tarpeet, hörhöilyt jne. mutta... oletko miettinyt, mikä tekee sinusta sinut? Kun riisutaan sinusta tuo ihmispaketti pois tarpeineen, himoineen jne.? Tajuatko mikä sinusta tulee, kun kuori (ammatti, koulutus, siviilisääty, kansalaisuus, uskonto/uskonnottomuus) ja sisältö (tarpeet, ajatukset, tunteet, soturimielesi jne.) riisutaan pois?>Onko henkisesti sairaita olemassakaan? Ehkä joku vaan ei sovikaan tämän yhteiskunnan rakentamaan muottiin ja leimataan henkisesti sairaaksi. Yhteiskunta ja ihmiset tykkäävät siitä, kun on muotissa olevia klooneja, vaikka SE OIKEA JUMALA on tarkoittanut meidät omiksi kuvikseen, ei klooneiksi.>Itsensä rakastaminen on sitä, että... on sinut itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä ja tekemiinsä valintoihin. Muut sanokoot mitä sanovat. Vai onko itsensä rakastaminen muutakin? Juu, itsensä hyväksymistä. Mitä se "hyväksyminen" sit on? Onko se "juu, juu" -sanomista itselle? Voisihan sen noinkin sanoa.>Se, että miehet hullaantuvat minuun, ei todellakaan ole kiva asia. Kuten kerroin, miehet osoittavat vain olevansa "tuuliviirejä", vailla juuria. Juureton mies = kuollut mies eikä kuollut mies kiinnosta minua. >Kyllä tähän ikään ylpeys on karissut. Tiedätkö miksi? Siksi, koska olen viettänyt suurimman osan elämästäni sinkkuna, ilman seurustelukumppania, omasta tahdostani. Usko tai älä! Joskus on käynyt mielessäni perheenkin perustaminen, mutten ole siihen "virkaan" sopiva. >Ai mikä olisi diagnoosini sinusta? Hmm.. miksi pyydät diagnoosia, en ole lääkäri. Kysymyksesi aiheutti mieleeni mielikuvan pikkuisesta koirasta, joka istuu ja pyytää makupalaa, kieli ulkona lerpattaen. Ja kuten tiedämme, vai tiedämmekö, että koirahan on ihmisen uskollisin ystävä; ei hauku, tervehtii aina iloisesti ja viipyy vierellä, kun sairastaa jne. Sellainen kai sinäkin olet luonteeltasi: uskollinen, tervehdit iloisesti ja viivyt vierellä, kun joku sairastaa .. eikä muistele menneitä loukkauksia
Kun mainitsit menneet elämät ja niiden tuomat haasteet ja uudelleenopettelut tässä elämässä, niin... kävin läpi melko monta mennyttä elämääni n.10 vuotta sitten, ennen "uskoon tulo skeidaa". Kutsun niitä enää vertauskuvallisiksi symboleiksi. Ne ovat kuvallista ilmaisua sen hetkisen elämän ymmärtämiseksi. Esim. tapasin miehen päivällä ja illalla "muistin" hänet kreiviksi, jonka kanssa olin naimisissa. Tämä "mennyt elämä" oli vain symboliikkaa ja antoi ymmärrystä siihen miksi rakastuin mieheen "ensi silmäyksellä." Noo... niitä menneitä elämiä on ko. miehen kanssa useampiakin: mm. sotilaana. No... nyt ymmärrän enemmän.
Hmm.. ihminen, joka tietää olevansa kaunis ja älykäs, kompastuu, sillä hän ei muista millainen todellisuudessa on. Nöyryys jää jonnekin jalkoihin. Mutta kyllä elämä opettaa ko. ihmistäkin.
Ei minulle tule perhettä, se tilaisuus meni ohi viime syksynä. Ajoitus oli mitä oli ja mies järkeili itsensä ulos suhteestamme ja minä vaan rakastan häntä... On siinä jollekin miehelle tekemistä, jos aikoo rakkauteni pyyhkäistä pois.. Sydämeni kuuluu tuolle syksyllä tapaamalleni miehelle. Anteeksi, jos loukkaan. Soturi ja leijona, pehmoleijona, oli tuo syksyinenkin mieheni. ;) Hups.. ;)
Mutta, jotten loukkaisi tämän enempää, en kirjoita enää hänestä.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, ettet ole naisen mielestä "kiinnostava"? - vänkis
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Kun mainitsit menneet elämät ja niiden tuomat haasteet ja uudelleenopettelut tässä elämässä, niin... kävin läpi melko monta mennyttä elämääni n.10 vuotta sitten, ennen "uskoon tulo skeidaa". Kutsun niitä enää vertauskuvallisiksi symboleiksi. Ne ovat kuvallista ilmaisua sen hetkisen elämän ymmärtämiseksi. Esim. tapasin miehen päivällä ja illalla "muistin" hänet kreiviksi, jonka kanssa olin naimisissa. Tämä "mennyt elämä" oli vain symboliikkaa ja antoi ymmärrystä siihen miksi rakastuin mieheen "ensi silmäyksellä." Noo... niitä menneitä elämiä on ko. miehen kanssa useampiakin: mm. sotilaana. No... nyt ymmärrän enemmän.
Hmm.. ihminen, joka tietää olevansa kaunis ja älykäs, kompastuu, sillä hän ei muista millainen todellisuudessa on. Nöyryys jää jonnekin jalkoihin. Mutta kyllä elämä opettaa ko. ihmistäkin.
Ei minulle tule perhettä, se tilaisuus meni ohi viime syksynä. Ajoitus oli mitä oli ja mies järkeili itsensä ulos suhteestamme ja minä vaan rakastan häntä... On siinä jollekin miehelle tekemistä, jos aikoo rakkauteni pyyhkäistä pois.. Sydämeni kuuluu tuolle syksyllä tapaamalleni miehelle. Anteeksi, jos loukkaan. Soturi ja leijona, pehmoleijona, oli tuo syksyinenkin mieheni. ;) Hups.. ;)
Mutta, jotten loukkaisi tämän enempää, en kirjoita enää hänestä.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, ettet ole naisen mielestä "kiinnostava"?No enhän mäkään muista edellisiä elämiäni enkä tiijä haluanko edes tietää? Ei kiinnostas saada tietää jostain natsismista tai muusta vastaavasta. Sen verran on tässä elämässä tullut turpiin, että jokin synkkä juttu siellä menneisyydessä kummittelee.
Onhan kaikkea kummaa ja hassua vihjettä sieltä kyllä tullut. Olen puhunut kielillä ja tehnyt aika outoja juttuja, mutta emmä niistä sen kummemmin perusta.
Isoisäni kertoi aikoinaan kuinka hän oli kokeillut joskus kavereidensa kanssa spiritismiä. Olivat menneet kysymään kuolinpäivänsä ja joku niistä kavereista oli jopa kuollut ilmoitettuna päivänä. Isoisäni ei kuollut, mutta oli ollut kuulemma aika paskat housussa sinä päivänä. Se oli aika iso äijä, joka ei mitään oikein pelännyt. Oli siinä äijässä herkkäkin puolensa. Maalas tauluja, hoiti kasveja ja leipo esim. syntymäpäiväkakut. Kalasti ja oli metsästänytkin nuorempana. No, viina se veti ja korjas autoja. Mutta siinä oli kyllä herkkyys ja miehinen voima harmoniassa. Sellanen sen miehen pitääkin olla!
Ja mä olen vähän samanlainen. Naiset muuten vähän pelkää mua. Voi olla, että siksi ne ei pidä mua kiinnostavana. Mutta vähän musta tuntuu, että jotain kehitystäkin on tässä ajan mittaan tapahtunut. Kyllä mullekin nykyään joskus jopa vähän tuolla hymyillään...
Sä tuolle jossain olet sanonut, että jälleensyntymiseen uskominen on vain vastuun siirtämistä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Mä taas uskon, että mun on tässä elämässäni mentävä koko skeida läpi koska en halua siirtää sitä enää seuraavaan elämääni. Siksi mä taistelen kyllä tässä elämässäni loppuun saakka. Ja oikeastaan mä olen vaan ylpeä itsestäni, että toimin niin. Musta se on ylevin juttu muka vaan olla ja voi. No, muut saa olla eri mieltä. Kyllä nekin saa jonkin tällasen vastaavan elämän joskus vielä kohdallensa ja sitten katotaan kuka on kuka! ;)
>>Hmm.. ihminen, joka tietää olevansa kaunis ja älykäs, kompastuu, sillä hän ei muista millainen todellisuudessa on. Nöyryys jää jonnekin jalkoihin. Mutta kyllä elämä opettaa ko. ihmistäkin. >Ei minulle tule perhettä, se tilaisuus meni ohi viime syksynä. Ajoitus oli mitä oli ja mies järkeili itsensä ulos suhteestamme ja minä vaan rakastan häntä... On siinä jollekin miehelle tekemistä, jos aikoo rakkauteni pyyhkäistä pois.. Sydämeni kuuluu tuolle syksyllä tapaamalleni miehelle. Anteeksi, jos loukkaan. Soturi ja leijona, pehmoleijona, oli tuo syksyinenkin mieheni. ;) Hups.. ;) >Mutta, jotten loukkaisi tämän enempää, en kirjoita enää hänestä. >Mikä saa sinut kuvittelemaan, ettet ole naisen mielestä "kiinnostava"? - Pähkinän särkijä
vänkis kirjoitti:
No enhän mäkään muista edellisiä elämiäni enkä tiijä haluanko edes tietää? Ei kiinnostas saada tietää jostain natsismista tai muusta vastaavasta. Sen verran on tässä elämässä tullut turpiin, että jokin synkkä juttu siellä menneisyydessä kummittelee.
Onhan kaikkea kummaa ja hassua vihjettä sieltä kyllä tullut. Olen puhunut kielillä ja tehnyt aika outoja juttuja, mutta emmä niistä sen kummemmin perusta.
Isoisäni kertoi aikoinaan kuinka hän oli kokeillut joskus kavereidensa kanssa spiritismiä. Olivat menneet kysymään kuolinpäivänsä ja joku niistä kavereista oli jopa kuollut ilmoitettuna päivänä. Isoisäni ei kuollut, mutta oli ollut kuulemma aika paskat housussa sinä päivänä. Se oli aika iso äijä, joka ei mitään oikein pelännyt. Oli siinä äijässä herkkäkin puolensa. Maalas tauluja, hoiti kasveja ja leipo esim. syntymäpäiväkakut. Kalasti ja oli metsästänytkin nuorempana. No, viina se veti ja korjas autoja. Mutta siinä oli kyllä herkkyys ja miehinen voima harmoniassa. Sellanen sen miehen pitääkin olla!
Ja mä olen vähän samanlainen. Naiset muuten vähän pelkää mua. Voi olla, että siksi ne ei pidä mua kiinnostavana. Mutta vähän musta tuntuu, että jotain kehitystäkin on tässä ajan mittaan tapahtunut. Kyllä mullekin nykyään joskus jopa vähän tuolla hymyillään...
Sä tuolle jossain olet sanonut, että jälleensyntymiseen uskominen on vain vastuun siirtämistä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Mä taas uskon, että mun on tässä elämässäni mentävä koko skeida läpi koska en halua siirtää sitä enää seuraavaan elämääni. Siksi mä taistelen kyllä tässä elämässäni loppuun saakka. Ja oikeastaan mä olen vaan ylpeä itsestäni, että toimin niin. Musta se on ylevin juttu muka vaan olla ja voi. No, muut saa olla eri mieltä. Kyllä nekin saa jonkin tällasen vastaavan elämän joskus vielä kohdallensa ja sitten katotaan kuka on kuka! ;)
>>Hmm.. ihminen, joka tietää olevansa kaunis ja älykäs, kompastuu, sillä hän ei muista millainen todellisuudessa on. Nöyryys jää jonnekin jalkoihin. Mutta kyllä elämä opettaa ko. ihmistäkin. >Ei minulle tule perhettä, se tilaisuus meni ohi viime syksynä. Ajoitus oli mitä oli ja mies järkeili itsensä ulos suhteestamme ja minä vaan rakastan häntä... On siinä jollekin miehelle tekemistä, jos aikoo rakkauteni pyyhkäistä pois.. Sydämeni kuuluu tuolle syksyllä tapaamalleni miehelle. Anteeksi, jos loukkaan. Soturi ja leijona, pehmoleijona, oli tuo syksyinenkin mieheni. ;) Hups.. ;) >Mutta, jotten loukkaisi tämän enempää, en kirjoita enää hänestä. >Mikä saa sinut kuvittelemaan, ettet ole naisen mielestä "kiinnostava"?Vai taivaita etsit.. Tulipa mieleeni vitsi: taivas voi muuttua helvetiksi "oluttuopissa on reikä, mutta naisessa ei". :D
Ymmärsin tuolloin vuosia sitten nuo "jälleensyntymisjutut" siten, että kaikki ne piirteet, joita tuli tutkittaviksi, tuli "menneinä eläminä" ja symbolieläminä eli pahuus oli Hitlerin adjutanttina oleminen tai roomalaisena sotilaana, kun ristiinnaulitsimme Jeesuksen jne. Universaalinen rakkaus ilmeni äiti Marian rakkautena ja äitinä olemisena yleensäkin "useissa elämissä". Nuo "menneet elämät" olivat vain symbolisia, eivät todellisia. En tiedä ymmärrätkö, mutta eipähän sillä ole niin väliksikään, vaikket ymmärtäisikään.
"Menneet elämät"-terapian avulla käydään läpi tämän elämän kaikki piirteet ja muodot. Niiden tarkoituksena on ymmärtää omaa itseä ja ihmisyyttä. Niiden avulla voi tajuta, että ihminen on erittäin monimutkaisen yksinkertainen. Ja kaikissa samat asiat, mutta "eri paketissa". Usko huviksesi, niin kohta kerrot muskettisotureista tai painikisoista.. ;D Ja mitä ne kertovat ihmisen luonteesta? "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta" -mentaliteetti on kai pohjimmiltaan meissä kaikissa. Se vaan ilmenee eri tavoin: joku ei jättäisi sotilaskaveriaan rintamalla, toinen ei jättäisi lemmikkikissaansa minnekään, vaan ottaisi sen mukaansa. Ja mitä painikisat sitten tarkoittaisivat? Meissä kaikissa on kilpailuviettiä ja voimien mittelöimisen halua. Vai kiellätkö?
Kun uhoat tuota "katsotaan kuka on kuka", niin totean vaan, että jotain on vielä vähän kesken sinulla... ;) Ei tässä elämässä mitään "loppumatsia" otella! Tämä elämä on ainutlaatuinen ja ainoa lajissaan, ilman menneitä elämiä. Johan tulis hulluksi, jos raahaisi kaikkia mukanaan. Kyllä sinunkin jo kannattaisi jättää ne mukamas menneet elämäsi jo pois sieltä selkärepustasi. Elämäsi olisi huomattavasti helpompaa!
Mistä tiedät, etten ole jo elänyt "Siperiassa"? Oletat, etten ole, mutta... äitini kuolema marraskuussa jäädytti kaiken ja elämä näytti oikean naamansa. Joten se siitä "Siperiasta".. ja rakkaus mieheen on jäänyt.. ei se mihinkään katoa ja miksi pitäisikään kadota? Sillä se, mikä on täydellistä, ei katoa. Jos mies ei halua olla osa elämääni, niin se on hänen häpeänsä. Ei minua haittaa, vaikkei meistä paria tulekaan. Elän elämäni ja hän omansa. Saan rakastaa häntä elämäni loppuun saakka.
Ei kukaan sinun järkeäsi voi viedä! Sinähän ihan hassu olet. Järkihän sulla on päässäsi nytkin, ei sitä kukaan minnekään ottanut. Hö! Sinä vaan kohtasit kriisin eli tilanteen, jossa aiemmat selviytymiskeinot eivät enää toimineet ja oli vaan annettava ajan tuoda uuden selviytymiskeinon. Kuten tiedät, ihminen on oppivainen, joskus hitaastikin, mutta varmasti...
Jos ajattelet olevasi "noubodina", niin silloin olet sitä. Jos sanot olevasi rakastettava ja hyvä tuollaisena, omana itsenäsi, niin silloin olet sitä. Ja eihän se sinun vikasi ole, jos ympärilläsi on kummallisia ihmisiä? :D Nuo sanat sanoi eräs ystäväni, kun olin masentunut vuonna miekka ja kirves.
Jaahas.. taidankin tässä lähteä soittelemaan säkkipilliä. ;D SE vasta olisikin jotain, kun osaisinkin soittaa moista vekotinta.. suutani kyllä soittelen, mutten lähde enää soitellen sotahan.
Ja eikun ... menoxi... - vänkis
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Vai taivaita etsit.. Tulipa mieleeni vitsi: taivas voi muuttua helvetiksi "oluttuopissa on reikä, mutta naisessa ei". :D
Ymmärsin tuolloin vuosia sitten nuo "jälleensyntymisjutut" siten, että kaikki ne piirteet, joita tuli tutkittaviksi, tuli "menneinä eläminä" ja symbolieläminä eli pahuus oli Hitlerin adjutanttina oleminen tai roomalaisena sotilaana, kun ristiinnaulitsimme Jeesuksen jne. Universaalinen rakkaus ilmeni äiti Marian rakkautena ja äitinä olemisena yleensäkin "useissa elämissä". Nuo "menneet elämät" olivat vain symbolisia, eivät todellisia. En tiedä ymmärrätkö, mutta eipähän sillä ole niin väliksikään, vaikket ymmärtäisikään.
"Menneet elämät"-terapian avulla käydään läpi tämän elämän kaikki piirteet ja muodot. Niiden tarkoituksena on ymmärtää omaa itseä ja ihmisyyttä. Niiden avulla voi tajuta, että ihminen on erittäin monimutkaisen yksinkertainen. Ja kaikissa samat asiat, mutta "eri paketissa". Usko huviksesi, niin kohta kerrot muskettisotureista tai painikisoista.. ;D Ja mitä ne kertovat ihmisen luonteesta? "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta" -mentaliteetti on kai pohjimmiltaan meissä kaikissa. Se vaan ilmenee eri tavoin: joku ei jättäisi sotilaskaveriaan rintamalla, toinen ei jättäisi lemmikkikissaansa minnekään, vaan ottaisi sen mukaansa. Ja mitä painikisat sitten tarkoittaisivat? Meissä kaikissa on kilpailuviettiä ja voimien mittelöimisen halua. Vai kiellätkö?
Kun uhoat tuota "katsotaan kuka on kuka", niin totean vaan, että jotain on vielä vähän kesken sinulla... ;) Ei tässä elämässä mitään "loppumatsia" otella! Tämä elämä on ainutlaatuinen ja ainoa lajissaan, ilman menneitä elämiä. Johan tulis hulluksi, jos raahaisi kaikkia mukanaan. Kyllä sinunkin jo kannattaisi jättää ne mukamas menneet elämäsi jo pois sieltä selkärepustasi. Elämäsi olisi huomattavasti helpompaa!
Mistä tiedät, etten ole jo elänyt "Siperiassa"? Oletat, etten ole, mutta... äitini kuolema marraskuussa jäädytti kaiken ja elämä näytti oikean naamansa. Joten se siitä "Siperiasta".. ja rakkaus mieheen on jäänyt.. ei se mihinkään katoa ja miksi pitäisikään kadota? Sillä se, mikä on täydellistä, ei katoa. Jos mies ei halua olla osa elämääni, niin se on hänen häpeänsä. Ei minua haittaa, vaikkei meistä paria tulekaan. Elän elämäni ja hän omansa. Saan rakastaa häntä elämäni loppuun saakka.
Ei kukaan sinun järkeäsi voi viedä! Sinähän ihan hassu olet. Järkihän sulla on päässäsi nytkin, ei sitä kukaan minnekään ottanut. Hö! Sinä vaan kohtasit kriisin eli tilanteen, jossa aiemmat selviytymiskeinot eivät enää toimineet ja oli vaan annettava ajan tuoda uuden selviytymiskeinon. Kuten tiedät, ihminen on oppivainen, joskus hitaastikin, mutta varmasti...
Jos ajattelet olevasi "noubodina", niin silloin olet sitä. Jos sanot olevasi rakastettava ja hyvä tuollaisena, omana itsenäsi, niin silloin olet sitä. Ja eihän se sinun vikasi ole, jos ympärilläsi on kummallisia ihmisiä? :D Nuo sanat sanoi eräs ystäväni, kun olin masentunut vuonna miekka ja kirves.
Jaahas.. taidankin tässä lähteä soittelemaan säkkipilliä. ;D SE vasta olisikin jotain, kun osaisinkin soittaa moista vekotinta.. suutani kyllä soittelen, mutten lähde enää soitellen sotahan.
Ja eikun ... menoxi...Olen tässä koneella nyt vähän enemmän tänä iltana joten menee melkeen tsättäilyksi! ;)
Taivaita en taida oikein etsiä. Jotain sellaista missä olis vähän molempia ehkä vähän enemmän kuitenkin sitä taivasta. Tällä asenteella ja luonteella en taitas kauaa taivaassa ees viihtyä. Jotain äksöniä pitää kuitenkin aina hiukan olla!
>>Ymmärsin tuolloin vuosia sitten nuo "jälleensyntymisjutut" siten, että kaikki ne piirteet, joita tuli tutkittaviksi, tuli "menneinä eläminä" ja symbolieläminä eli pahuus oli Hitlerin adjutanttina oleminen tai roomalaisena sotilaana, kun ristiinnaulitsimme Jeesuksen jne. Universaalinen rakkaus ilmeni äiti Marian rakkautena ja äitinä olemisena yleensäkin "useissa elämissä". Nuo "menneet elämät" olivat vain symbolisia, eivät todellisia. En tiedä ymmärrätkö, mutta eipähän sillä ole niin väliksikään, vaikket ymmärtäisikään.>"Menneet elämät"-terapian avulla käydään läpi tämän elämän kaikki piirteet ja muodot. Niiden tarkoituksena on ymmärtää omaa itseä ja ihmisyyttä. Niiden avulla voi tajuta, että ihminen on erittäin monimutkaisen yksinkertainen. Ja kaikissa samat asiat, mutta "eri paketissa". Usko huviksesi, niin kohta kerrot muskettisotureista tai painikisoista.. ;D Ja mitä ne kertovat ihmisen luonteesta? "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta" -mentaliteetti on kai pohjimmiltaan meissä kaikissa. Se vaan ilmenee eri tavoin: joku ei jättäisi sotilaskaveriaan rintamalla, toinen ei jättäisi lemmikkikissaansa minnekään, vaan ottaisi sen mukaansa. Ja mitä painikisat sitten tarkoittaisivat? Meissä kaikissa on kilpailuviettiä ja voimien mittelöimisen halua. Vai kiellätkö? >Kun uhoat tuota "katsotaan kuka on kuka", niin totean vaan, että jotain on vielä vähän kesken sinulla... ;) Ei tässä elämässä mitään "loppumatsia" otella! Tämä elämä on ainutlaatuinen ja ainoa lajissaan, ilman menneitä elämiä. Johan tulis hulluksi, jos raahaisi kaikkia mukanaan. Kyllä sinunkin jo kannattaisi jättää ne mukamas menneet elämäsi jo pois sieltä selkärepustasi. Elämäsi olisi huomattavasti helpompaa!>Mistä tiedät, etten ole jo elänyt "Siperiassa"? Oletat, etten ole, mutta... äitini kuolema marraskuussa jäädytti kaiken ja elämä näytti oikean naamansa. Joten se siitä "Siperiasta".. ja rakkaus mieheen on jäänyt.. ei se mihinkään katoa ja miksi pitäisikään kadota? Sillä se, mikä on täydellistä, ei katoa. Jos mies ei halua olla osa elämääni, niin se on hänen häpeänsä. Ei minua haittaa, vaikkei meistä paria tulekaan. Elän elämäni ja hän omansa. Saan rakastaa häntä elämäni loppuun saakka. >Ei kukaan sinun järkeäsi voi viedä! Sinähän ihan hassu olet. Järkihän sulla on päässäsi nytkin, ei sitä kukaan minnekään ottanut. Hö! Sinä vaan kohtasit kriisin eli tilanteen, jossa aiemmat selviytymiskeinot eivät enää toimineet ja oli vaan annettava ajan tuoda uuden selviytymiskeinon. Kuten tiedät, ihminen on oppivainen, joskus hitaastikin, mutta varmasti... >Jos ajattelet olevasi "noubodina", niin silloin olet sitä. Jos sanot olevasi rakastettava ja hyvä tuollaisena, omana itsenäsi, niin silloin olet sitä. Ja eihän se sinun vikasi ole, jos ympärilläsi on kummallisia ihmisiä? :D Nuo sanat sanoi eräs ystäväni, kun olin masentunut vuonna miekka ja kirves. >Jaahas.. taidankin tässä lähteä soittelemaan säkkipilliä. ;D SE vasta olisikin jotain, kun osaisinkin soittaa moista vekotinta.. suutani kyllä soittelen, mutten lähde enää soitellen sotahan. - Pähkinän särkijä
vänkis kirjoitti:
Olen tässä koneella nyt vähän enemmän tänä iltana joten menee melkeen tsättäilyksi! ;)
Taivaita en taida oikein etsiä. Jotain sellaista missä olis vähän molempia ehkä vähän enemmän kuitenkin sitä taivasta. Tällä asenteella ja luonteella en taitas kauaa taivaassa ees viihtyä. Jotain äksöniä pitää kuitenkin aina hiukan olla!
>>Ymmärsin tuolloin vuosia sitten nuo "jälleensyntymisjutut" siten, että kaikki ne piirteet, joita tuli tutkittaviksi, tuli "menneinä eläminä" ja symbolieläminä eli pahuus oli Hitlerin adjutanttina oleminen tai roomalaisena sotilaana, kun ristiinnaulitsimme Jeesuksen jne. Universaalinen rakkaus ilmeni äiti Marian rakkautena ja äitinä olemisena yleensäkin "useissa elämissä". Nuo "menneet elämät" olivat vain symbolisia, eivät todellisia. En tiedä ymmärrätkö, mutta eipähän sillä ole niin väliksikään, vaikket ymmärtäisikään.>"Menneet elämät"-terapian avulla käydään läpi tämän elämän kaikki piirteet ja muodot. Niiden tarkoituksena on ymmärtää omaa itseä ja ihmisyyttä. Niiden avulla voi tajuta, että ihminen on erittäin monimutkaisen yksinkertainen. Ja kaikissa samat asiat, mutta "eri paketissa". Usko huviksesi, niin kohta kerrot muskettisotureista tai painikisoista.. ;D Ja mitä ne kertovat ihmisen luonteesta? "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta" -mentaliteetti on kai pohjimmiltaan meissä kaikissa. Se vaan ilmenee eri tavoin: joku ei jättäisi sotilaskaveriaan rintamalla, toinen ei jättäisi lemmikkikissaansa minnekään, vaan ottaisi sen mukaansa. Ja mitä painikisat sitten tarkoittaisivat? Meissä kaikissa on kilpailuviettiä ja voimien mittelöimisen halua. Vai kiellätkö? >Kun uhoat tuota "katsotaan kuka on kuka", niin totean vaan, että jotain on vielä vähän kesken sinulla... ;) Ei tässä elämässä mitään "loppumatsia" otella! Tämä elämä on ainutlaatuinen ja ainoa lajissaan, ilman menneitä elämiä. Johan tulis hulluksi, jos raahaisi kaikkia mukanaan. Kyllä sinunkin jo kannattaisi jättää ne mukamas menneet elämäsi jo pois sieltä selkärepustasi. Elämäsi olisi huomattavasti helpompaa!>Mistä tiedät, etten ole jo elänyt "Siperiassa"? Oletat, etten ole, mutta... äitini kuolema marraskuussa jäädytti kaiken ja elämä näytti oikean naamansa. Joten se siitä "Siperiasta".. ja rakkaus mieheen on jäänyt.. ei se mihinkään katoa ja miksi pitäisikään kadota? Sillä se, mikä on täydellistä, ei katoa. Jos mies ei halua olla osa elämääni, niin se on hänen häpeänsä. Ei minua haittaa, vaikkei meistä paria tulekaan. Elän elämäni ja hän omansa. Saan rakastaa häntä elämäni loppuun saakka. >Ei kukaan sinun järkeäsi voi viedä! Sinähän ihan hassu olet. Järkihän sulla on päässäsi nytkin, ei sitä kukaan minnekään ottanut. Hö! Sinä vaan kohtasit kriisin eli tilanteen, jossa aiemmat selviytymiskeinot eivät enää toimineet ja oli vaan annettava ajan tuoda uuden selviytymiskeinon. Kuten tiedät, ihminen on oppivainen, joskus hitaastikin, mutta varmasti... >Jos ajattelet olevasi "noubodina", niin silloin olet sitä. Jos sanot olevasi rakastettava ja hyvä tuollaisena, omana itsenäsi, niin silloin olet sitä. Ja eihän se sinun vikasi ole, jos ympärilläsi on kummallisia ihmisiä? :D Nuo sanat sanoi eräs ystäväni, kun olin masentunut vuonna miekka ja kirves. >Jaahas.. taidankin tässä lähteä soittelemaan säkkipilliä. ;D SE vasta olisikin jotain, kun osaisinkin soittaa moista vekotinta.. suutani kyllä soittelen, mutten lähde enää soitellen sotahan.Enpä ollut kuullutkaan tuota biisiä ennen.
Sinä olet näköjään jäänyt kiinni tuohon soturiajatukseesi. Mitäpä, jos päästäisit siitä irti? Olisi sinullakin siten helpompaa! Ja muillakin...
"Monilla on vaikeampaa. Jotain on siis tehty jossain vaiheessa oikeinkin. Kaikki me ollaan kuitenkin samalla viivalla. Vaikka olis kuinka kakkiainen niin ei ole yhtään sen "syntisempi" kuin kukaan muukaan. Jälleensyntymiseen uskovalla ei ole tässä mitään ongelmaa. Niillä jotka uskoo vaan yhteen elämään sitäkin enemmän."
Miksi vertaat itseäsi toisiin? Etkö kelpaa itsellesi sellaisena kuin olet? Jotkut ongelmasi johtuvat siitä, että vertaat itseäsi toisiin. Mikset uskalla olla oma itsesi ja luovuttaa noita harhakäsityksiäsi pois. Luuletko sinä, että menetät osan itsstäsi, kun luovutat pois turhiksi käyneitä ajatusjumiutumia (=järjenpäätelmiä). Niin... pelkohan se taitaakin olla syynä siihen mikset uskalla luovuttaa noita rakkaita pinttymiä. (huokaisee..)
Täytyy sanoa, että "keskustelu" kanssasi oli tänne saakka antoisaa, mutta nyt ... ei enää.
Toivottelen jatkoja... - Vänkis
vänkis kirjoitti:
Olen tässä koneella nyt vähän enemmän tänä iltana joten menee melkeen tsättäilyksi! ;)
Taivaita en taida oikein etsiä. Jotain sellaista missä olis vähän molempia ehkä vähän enemmän kuitenkin sitä taivasta. Tällä asenteella ja luonteella en taitas kauaa taivaassa ees viihtyä. Jotain äksöniä pitää kuitenkin aina hiukan olla!
>>Ymmärsin tuolloin vuosia sitten nuo "jälleensyntymisjutut" siten, että kaikki ne piirteet, joita tuli tutkittaviksi, tuli "menneinä eläminä" ja symbolieläminä eli pahuus oli Hitlerin adjutanttina oleminen tai roomalaisena sotilaana, kun ristiinnaulitsimme Jeesuksen jne. Universaalinen rakkaus ilmeni äiti Marian rakkautena ja äitinä olemisena yleensäkin "useissa elämissä". Nuo "menneet elämät" olivat vain symbolisia, eivät todellisia. En tiedä ymmärrätkö, mutta eipähän sillä ole niin väliksikään, vaikket ymmärtäisikään.>"Menneet elämät"-terapian avulla käydään läpi tämän elämän kaikki piirteet ja muodot. Niiden tarkoituksena on ymmärtää omaa itseä ja ihmisyyttä. Niiden avulla voi tajuta, että ihminen on erittäin monimutkaisen yksinkertainen. Ja kaikissa samat asiat, mutta "eri paketissa". Usko huviksesi, niin kohta kerrot muskettisotureista tai painikisoista.. ;D Ja mitä ne kertovat ihmisen luonteesta? "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta" -mentaliteetti on kai pohjimmiltaan meissä kaikissa. Se vaan ilmenee eri tavoin: joku ei jättäisi sotilaskaveriaan rintamalla, toinen ei jättäisi lemmikkikissaansa minnekään, vaan ottaisi sen mukaansa. Ja mitä painikisat sitten tarkoittaisivat? Meissä kaikissa on kilpailuviettiä ja voimien mittelöimisen halua. Vai kiellätkö? >Kun uhoat tuota "katsotaan kuka on kuka", niin totean vaan, että jotain on vielä vähän kesken sinulla... ;) Ei tässä elämässä mitään "loppumatsia" otella! Tämä elämä on ainutlaatuinen ja ainoa lajissaan, ilman menneitä elämiä. Johan tulis hulluksi, jos raahaisi kaikkia mukanaan. Kyllä sinunkin jo kannattaisi jättää ne mukamas menneet elämäsi jo pois sieltä selkärepustasi. Elämäsi olisi huomattavasti helpompaa!>Mistä tiedät, etten ole jo elänyt "Siperiassa"? Oletat, etten ole, mutta... äitini kuolema marraskuussa jäädytti kaiken ja elämä näytti oikean naamansa. Joten se siitä "Siperiasta".. ja rakkaus mieheen on jäänyt.. ei se mihinkään katoa ja miksi pitäisikään kadota? Sillä se, mikä on täydellistä, ei katoa. Jos mies ei halua olla osa elämääni, niin se on hänen häpeänsä. Ei minua haittaa, vaikkei meistä paria tulekaan. Elän elämäni ja hän omansa. Saan rakastaa häntä elämäni loppuun saakka. >Ei kukaan sinun järkeäsi voi viedä! Sinähän ihan hassu olet. Järkihän sulla on päässäsi nytkin, ei sitä kukaan minnekään ottanut. Hö! Sinä vaan kohtasit kriisin eli tilanteen, jossa aiemmat selviytymiskeinot eivät enää toimineet ja oli vaan annettava ajan tuoda uuden selviytymiskeinon. Kuten tiedät, ihminen on oppivainen, joskus hitaastikin, mutta varmasti... >Jos ajattelet olevasi "noubodina", niin silloin olet sitä. Jos sanot olevasi rakastettava ja hyvä tuollaisena, omana itsenäsi, niin silloin olet sitä. Ja eihän se sinun vikasi ole, jos ympärilläsi on kummallisia ihmisiä? :D Nuo sanat sanoi eräs ystäväni, kun olin masentunut vuonna miekka ja kirves. >Jaahas.. taidankin tässä lähteä soittelemaan säkkipilliä. ;D SE vasta olisikin jotain, kun osaisinkin soittaa moista vekotinta.. suutani kyllä soittelen, mutten lähde enää soitellen sotahan.Joo, pakkomielteistähän pitäs päästä eroon ja mä vähän innostun aina välillä täällä netissä.
>>Miksi vertaat itseäsi toisiin? Etkö kelpaa itsellesi sellaisena kuin olet? Jotkut ongelmasi johtuvat siitä, että vertaat itseäsi toisiin. Mikset uskalla olla oma itsesi ja luovuttaa noita harhakäsityksiäsi pois. Luuletko sinä, että menetät osan itsstäsi, kun luovutat pois turhiksi käyneitä ajatusjumiutumia (=järjenpäätelmiä). Niin... pelkohan se taitaakin olla syynä siihen mikset uskalla luovuttaa noita rakkaita pinttymiä. (huokaisee..)>Täytyy sanoa, että "keskustelu" kanssasi oli tänne saakka antoisaa, mutta nyt ... ei enää.
Toivottelen jatkoja... - Pähkinän särkijä
vänkis kirjoitti:
Olen tässä koneella nyt vähän enemmän tänä iltana joten menee melkeen tsättäilyksi! ;)
Taivaita en taida oikein etsiä. Jotain sellaista missä olis vähän molempia ehkä vähän enemmän kuitenkin sitä taivasta. Tällä asenteella ja luonteella en taitas kauaa taivaassa ees viihtyä. Jotain äksöniä pitää kuitenkin aina hiukan olla!
>>Ymmärsin tuolloin vuosia sitten nuo "jälleensyntymisjutut" siten, että kaikki ne piirteet, joita tuli tutkittaviksi, tuli "menneinä eläminä" ja symbolieläminä eli pahuus oli Hitlerin adjutanttina oleminen tai roomalaisena sotilaana, kun ristiinnaulitsimme Jeesuksen jne. Universaalinen rakkaus ilmeni äiti Marian rakkautena ja äitinä olemisena yleensäkin "useissa elämissä". Nuo "menneet elämät" olivat vain symbolisia, eivät todellisia. En tiedä ymmärrätkö, mutta eipähän sillä ole niin väliksikään, vaikket ymmärtäisikään.>"Menneet elämät"-terapian avulla käydään läpi tämän elämän kaikki piirteet ja muodot. Niiden tarkoituksena on ymmärtää omaa itseä ja ihmisyyttä. Niiden avulla voi tajuta, että ihminen on erittäin monimutkaisen yksinkertainen. Ja kaikissa samat asiat, mutta "eri paketissa". Usko huviksesi, niin kohta kerrot muskettisotureista tai painikisoista.. ;D Ja mitä ne kertovat ihmisen luonteesta? "Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta" -mentaliteetti on kai pohjimmiltaan meissä kaikissa. Se vaan ilmenee eri tavoin: joku ei jättäisi sotilaskaveriaan rintamalla, toinen ei jättäisi lemmikkikissaansa minnekään, vaan ottaisi sen mukaansa. Ja mitä painikisat sitten tarkoittaisivat? Meissä kaikissa on kilpailuviettiä ja voimien mittelöimisen halua. Vai kiellätkö? >Kun uhoat tuota "katsotaan kuka on kuka", niin totean vaan, että jotain on vielä vähän kesken sinulla... ;) Ei tässä elämässä mitään "loppumatsia" otella! Tämä elämä on ainutlaatuinen ja ainoa lajissaan, ilman menneitä elämiä. Johan tulis hulluksi, jos raahaisi kaikkia mukanaan. Kyllä sinunkin jo kannattaisi jättää ne mukamas menneet elämäsi jo pois sieltä selkärepustasi. Elämäsi olisi huomattavasti helpompaa!>Mistä tiedät, etten ole jo elänyt "Siperiassa"? Oletat, etten ole, mutta... äitini kuolema marraskuussa jäädytti kaiken ja elämä näytti oikean naamansa. Joten se siitä "Siperiasta".. ja rakkaus mieheen on jäänyt.. ei se mihinkään katoa ja miksi pitäisikään kadota? Sillä se, mikä on täydellistä, ei katoa. Jos mies ei halua olla osa elämääni, niin se on hänen häpeänsä. Ei minua haittaa, vaikkei meistä paria tulekaan. Elän elämäni ja hän omansa. Saan rakastaa häntä elämäni loppuun saakka. >Ei kukaan sinun järkeäsi voi viedä! Sinähän ihan hassu olet. Järkihän sulla on päässäsi nytkin, ei sitä kukaan minnekään ottanut. Hö! Sinä vaan kohtasit kriisin eli tilanteen, jossa aiemmat selviytymiskeinot eivät enää toimineet ja oli vaan annettava ajan tuoda uuden selviytymiskeinon. Kuten tiedät, ihminen on oppivainen, joskus hitaastikin, mutta varmasti... >Jos ajattelet olevasi "noubodina", niin silloin olet sitä. Jos sanot olevasi rakastettava ja hyvä tuollaisena, omana itsenäsi, niin silloin olet sitä. Ja eihän se sinun vikasi ole, jos ympärilläsi on kummallisia ihmisiä? :D Nuo sanat sanoi eräs ystäväni, kun olin masentunut vuonna miekka ja kirves. >Jaahas.. taidankin tässä lähteä soittelemaan säkkipilliä. ;D SE vasta olisikin jotain, kun osaisinkin soittaa moista vekotinta.. suutani kyllä soittelen, mutten lähde enää soitellen sotahan.En usko edelleenkään jälleensyntymään, joten emme tapaa muutoin kuin täällä foorumissa, jos tapaamme enää ollenkaan.
- eetteri*
mutta minulle ei,
sillä uskon kuolemanjälkeiseen elämään.
Joka yö käyn tuonpuoleisessa unissani,
joskus muistan hyvinkin eloisia reissuja tuoksuja myöten.
Ajatuksillamme ja teoillamme luomme tuonpuoleiset olosuhteemme.
Minun käsitys että minkäänlaista jumalaa tai suurta bossia siellä ei ole kuin ei myöskään jeesusta. Sensijaan eräänlaisia neuvostoja koostuen vanhoista ja kokeneista sieluista.
Noh kenties uskovaisilla siellä on jonkinlainen jumalakin..- Pähkinän särkijä
Unet ovat unia, eivätkä mitään muuta. Kuten ehkä tiedät, unet koostuvat arkielämän tapahtumista, toiveista, peloista jne. Tätähän selittää psykologia, josta voit asiaa tarkistaa, ettei mene käsitteet sekaisin.
Niin... unetkin ovat pakenemispaikkoja. Ja sinullahan nuo vaikuttavat olevan oikein värikkäitä pakenemispaikkoja. Onko arkesi niin harmaata tai kenties pelottavaa, että pitää uniin paeta sitä?
Kuten itsekin käytät sanoja "ajatuksillamme ja teoillamme luomme tuonpuoleiset", osuit naulan kantaan, ehkä tietämättäsi.
Mietipä millaisia ajatuksia ihmisellä on, kun hän luo "tuonpuoleisen"? Ajatus on yksinkertaisen simppeli: pakopaikka. Luodaan ajatuksissa paikka, jonne voi paeta vastuutaan tämän elämän velvoitteista.
Ja milloin ihminen lakkaa pakenemasta? Sitten, kun ei jaksa enää juosta karkuun vastuutaan ja tosielämän realiteetteja.
Elämä ottaa pakenijan kiinni, ennemmin tai myöhemmin. Paeta voi kirjoihin, seksiin, pelaamiseen, syömiseen, uskoon tai uskontoryhmään jne. jne. Ihminen on kekseliäs silloin, kun on paettava omaa vastuutaan. - eeteri*
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Unet ovat unia, eivätkä mitään muuta. Kuten ehkä tiedät, unet koostuvat arkielämän tapahtumista, toiveista, peloista jne. Tätähän selittää psykologia, josta voit asiaa tarkistaa, ettei mene käsitteet sekaisin.
Niin... unetkin ovat pakenemispaikkoja. Ja sinullahan nuo vaikuttavat olevan oikein värikkäitä pakenemispaikkoja. Onko arkesi niin harmaata tai kenties pelottavaa, että pitää uniin paeta sitä?
Kuten itsekin käytät sanoja "ajatuksillamme ja teoillamme luomme tuonpuoleiset", osuit naulan kantaan, ehkä tietämättäsi.
Mietipä millaisia ajatuksia ihmisellä on, kun hän luo "tuonpuoleisen"? Ajatus on yksinkertaisen simppeli: pakopaikka. Luodaan ajatuksissa paikka, jonne voi paeta vastuutaan tämän elämän velvoitteista.
Ja milloin ihminen lakkaa pakenemasta? Sitten, kun ei jaksa enää juosta karkuun vastuutaan ja tosielämän realiteetteja.
Elämä ottaa pakenijan kiinni, ennemmin tai myöhemmin. Paeta voi kirjoihin, seksiin, pelaamiseen, syömiseen, uskoon tai uskontoryhmään jne. jne. Ihminen on kekseliäs silloin, kun on paettava omaa vastuutaan.tuonela on lepopaikka, siellä voidaan myös opiskella. Siellä myös valmistaudutaan seuraavaan elämään.
- Pähkinän särkijä
eeteri* kirjoitti:
tuonela on lepopaikka, siellä voidaan myös opiskella. Siellä myös valmistaudutaan seuraavaan elämään.
Uskomuksesi ei ole tietoa. Uskomus on mielen sepitelmä, jonka olet rakentanut ymmärtääksesi kaoottista ajatusmaailmaasi. Eli uskomuksesi on itsepetosta.
Ei ihminen eikä hänen mielensä mene tuonelaan. Mieli sammuu, kun ihminen kuolee. Ei ole mitään paikkaa, ei tuonelaa eikä "tuonpuoleista". Ei ole ollut eikä tule koskaan olemaankaan!!
Sinä haluat uskoa seuraavaan elämään. Olet siis valinnut, ettet ryhdy kantamaan omaa vastuutasi TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, joka sinulla on NYT elettävänäsi.
Kun ryhdyt kantamaan vastuusi NYT, TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ, niin vapaudut kaikenlaisista harhoista ja itsepetoksestasikin.
Kun ajattelet harhaisesti "minulla on seuraava elämä", niin välttelet vastuusi kantamista tässä ainokaisessa elämässäsi. Ei sinulla eikä kenelläkään toisella ihmisellä ole muuta elämää kuin tämä elämä, jota me nyt elämme. - eetteri*
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Uskomuksesi ei ole tietoa. Uskomus on mielen sepitelmä, jonka olet rakentanut ymmärtääksesi kaoottista ajatusmaailmaasi. Eli uskomuksesi on itsepetosta.
Ei ihminen eikä hänen mielensä mene tuonelaan. Mieli sammuu, kun ihminen kuolee. Ei ole mitään paikkaa, ei tuonelaa eikä "tuonpuoleista". Ei ole ollut eikä tule koskaan olemaankaan!!
Sinä haluat uskoa seuraavaan elämään. Olet siis valinnut, ettet ryhdy kantamaan omaa vastuutasi TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, joka sinulla on NYT elettävänäsi.
Kun ryhdyt kantamaan vastuusi NYT, TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ, niin vapaudut kaikenlaisista harhoista ja itsepetoksestasikin.
Kun ajattelet harhaisesti "minulla on seuraava elämä", niin välttelet vastuusi kantamista tässä ainokaisessa elämässäsi. Ei sinulla eikä kenelläkään toisella ihmisellä ole muuta elämää kuin tämä elämä, jota me nyt elämme.kohta kuusikymmentä vuotta kantanut vastuutani, rakentanut kaksi taloa, saattanut alulle kolme poikaa jotka pärjäävät hyvin elämåssä.
Ikäni olen työtä tehnyt, enkä koskaan ollut yhteiskunnan elätettävänä, rakastan luontoa ja kauneutta
älä sinä tule minulle sanomaan miten eletään! - Pähkinän särkijä
eetteri* kirjoitti:
kohta kuusikymmentä vuotta kantanut vastuutani, rakentanut kaksi taloa, saattanut alulle kolme poikaa jotka pärjäävät hyvin elämåssä.
Ikäni olen työtä tehnyt, enkä koskaan ollut yhteiskunnan elätettävänä, rakastan luontoa ja kauneutta
älä sinä tule minulle sanomaan miten eletään!Vastuuni lähimmäisiini nähden on se, että kerron totuuden sellaisena kuin sen ymmärrän. Koska olen selvinnyt itsepetoksesta ja näen, että lähimmäiseni elää itsepetoksessaan, niin kyllähän minun on kerrottava, jotta hänkin vapautuu itsepetoksestaan.
Luuletko sinä, että elämä on tuota mitä sinä kirjoitit: rakentaa 2 taloa ja laittaa lapsia maailmaan. Se on sinun valitsemasi itsepetoksen muoto, sekin, valitettavasti.
Ehkä kuvittelet, että olet ihmisenä oikein hyvä, kun olet rakentanut ja kasvattanut lapsia, mutta... totuushan on se, että olet hyvä ilman niitäkin.
Tuo totuus on yleensä todella vaikea sulattaa. Herää nimittäin kysymys, että miten niin, eikö pidä tehdä jotain ollakseen hyvä. Minä vastaan, että ei.
Sinun tekemisillä ei ole mitään tekemistä hyvyytesi tai rakkaudellisuutesi kanssa, sillä olet hyvä ja rakastettava ilman rakennusprojekteja ja lapsiakin.
Et usko tätä, ethän? Niin arvelinkin. Kaikki elävät samassa harhassa: pitää kasvattaa lapsia, rakentaa taloja tms. "ollakseen hyvä ja rakastettava", mutta...
.. totuushan on se, ettei olemiseen tarvita tekemisten osoituksia, riittää, että on olemassa. - eetteri*
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Vastuuni lähimmäisiini nähden on se, että kerron totuuden sellaisena kuin sen ymmärrän. Koska olen selvinnyt itsepetoksesta ja näen, että lähimmäiseni elää itsepetoksessaan, niin kyllähän minun on kerrottava, jotta hänkin vapautuu itsepetoksestaan.
Luuletko sinä, että elämä on tuota mitä sinä kirjoitit: rakentaa 2 taloa ja laittaa lapsia maailmaan. Se on sinun valitsemasi itsepetoksen muoto, sekin, valitettavasti.
Ehkä kuvittelet, että olet ihmisenä oikein hyvä, kun olet rakentanut ja kasvattanut lapsia, mutta... totuushan on se, että olet hyvä ilman niitäkin.
Tuo totuus on yleensä todella vaikea sulattaa. Herää nimittäin kysymys, että miten niin, eikö pidä tehdä jotain ollakseen hyvä. Minä vastaan, että ei.
Sinun tekemisillä ei ole mitään tekemistä hyvyytesi tai rakkaudellisuutesi kanssa, sillä olet hyvä ja rakastettava ilman rakennusprojekteja ja lapsiakin.
Et usko tätä, ethän? Niin arvelinkin. Kaikki elävät samassa harhassa: pitää kasvattaa lapsia, rakentaa taloja tms. "ollakseen hyvä ja rakastettava", mutta...
.. totuushan on se, ettei olemiseen tarvita tekemisten osoituksia, riittää, että on olemassa.ja tuntuu että itsepetosta löytyy kaikkialla.
Ei se riitä että olemme olemassa, meidän täytyy myös toimia.
Olisit sinäkin tehnyt lapsia ja pari taloa niin tiedät mitä on muu kuin itsepetos. - Pähkinän särkijä
eetteri* kirjoitti:
ja tuntuu että itsepetosta löytyy kaikkialla.
Ei se riitä että olemme olemassa, meidän täytyy myös toimia.
Olisit sinäkin tehnyt lapsia ja pari taloa niin tiedät mitä on muu kuin itsepetos.Kerrot itse oman mittarisi: talot ja lapset. Minä kerron oman mittarini: oleminen. Kumpi on vahvempi? Oleminen, sillä kaikki muu voidaan ottaa pois. Minkä varassa elät sen jälkeen? Minkä varassa ovat itsetuntosi, elämäsi motivaatio? Annapa, kun vastaan: itsekehujesi varassa. Ja ne taas haisee hirveän pahalle, kuten ehkä tiedät; oma kehu haisee.
Olet rakentanut ja saanut/tehnyt lapsia pönkittääksesi egoasi, et minkään muun vuoksi. Oliko mukava kertoa kavereille:"Rakensinpa tuossa toisen talon, omin käsin" tai "poika syntyi, kolmas.." Eikö vaan oma kehu haissut?? Ja sitäkö sinä pidät "hyvän elämän mittarina"?
Minusta sinä olet peruskuva itsepetoksessa elävästä suomalaisesta miehestä. Jos sinulta kaikki otettaisiin pois kuukauden sisällä, niin romahtaisit. Arvaatkohan sinä mistä minä tämän tiedän? Siitä, että moni suomalainen mies on vetänyt itsensä hirteen pelkästään siitä syystä, että vaimo kävi kerran vieraissa. Mies oli rakentanut talon, saanut lapset ja "antoi kaikkensa"... ja veti hirteen pelkästään siitä syystä, että rakensi kaiken väärien asioiden varaan.
Ei pidä rakentaa mitään väärien asioiden varaan, sillä niiden romahtaessa menee itsetuntokin.. muun lisäksi.
Joten älä sinä opeta minua elämään tätä elämää. Meistä kahdesta sinä olet rakentanut elämäsi väärien asioiden varaan ja luulet olevasi oikeassa. Mutta.. kuten äsken kerroin, kun ne kaikki otetaan sinulta pois... niin ei sinulla ole mitään, minkä vuoksi pullistella. Pienet ovat puheet ja olemattomat ovat lihakset ;D
Revi siitä! - pois..
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Kerrot itse oman mittarisi: talot ja lapset. Minä kerron oman mittarini: oleminen. Kumpi on vahvempi? Oleminen, sillä kaikki muu voidaan ottaa pois. Minkä varassa elät sen jälkeen? Minkä varassa ovat itsetuntosi, elämäsi motivaatio? Annapa, kun vastaan: itsekehujesi varassa. Ja ne taas haisee hirveän pahalle, kuten ehkä tiedät; oma kehu haisee.
Olet rakentanut ja saanut/tehnyt lapsia pönkittääksesi egoasi, et minkään muun vuoksi. Oliko mukava kertoa kavereille:"Rakensinpa tuossa toisen talon, omin käsin" tai "poika syntyi, kolmas.." Eikö vaan oma kehu haissut?? Ja sitäkö sinä pidät "hyvän elämän mittarina"?
Minusta sinä olet peruskuva itsepetoksessa elävästä suomalaisesta miehestä. Jos sinulta kaikki otettaisiin pois kuukauden sisällä, niin romahtaisit. Arvaatkohan sinä mistä minä tämän tiedän? Siitä, että moni suomalainen mies on vetänyt itsensä hirteen pelkästään siitä syystä, että vaimo kävi kerran vieraissa. Mies oli rakentanut talon, saanut lapset ja "antoi kaikkensa"... ja veti hirteen pelkästään siitä syystä, että rakensi kaiken väärien asioiden varaan.
Ei pidä rakentaa mitään väärien asioiden varaan, sillä niiden romahtaessa menee itsetuntokin.. muun lisäksi.
Joten älä sinä opeta minua elämään tätä elämää. Meistä kahdesta sinä olet rakentanut elämäsi väärien asioiden varaan ja luulet olevasi oikeassa. Mutta.. kuten äsken kerroin, kun ne kaikki otetaan sinulta pois... niin ei sinulla ole mitään, minkä vuoksi pullistella. Pienet ovat puheet ja olemattomat ovat lihakset ;D
Revi siitä!palstalta, räyhänhenki!
- eetteri*
pois.. kirjoitti:
palstalta, räyhänhenki!
mutta varovasti, hän on pois tolaltaan.
- Pähkinän särkijä
pois.. kirjoitti:
palstalta, räyhänhenki!
Rikonko pientä kuplaasi? ;)
Kuten tiedät: Suomen laissa sanotaan, että meillä jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä.
Ja sitähän minä täällä teen, kuten sinäkin näyt tekevän, joten ...
annatko tilaa itsellesi ja minulle? Vai väännetäänkö kättä? - Pähkinän särkijä
eetteri* kirjoitti:
mutta varovasti, hän on pois tolaltaan.
Jos viitsit "vanhemmuuttasi" käydä lukemassa muitakin tekstejä, toisten kirjoittamia, niin huomaat, että siellä on kahelimpia aiheita ja lauseita kuin minulla on. Minun tekstini on sentään laimeaa, mutta pureutuu ytimeen ja siitähän sinä et näytä tykkäävän, vai kuinka?
Mitä sanot tästä: Suomen lain mukaan kaikilla on oikeus ilmaista mielipiteensä! Ja nyt sinä olet ajamassa minua täältä pois. Miksi? Siksikö, että kirjoitan aiheesta, joka satuttaa? Miksi se satuttaa? Siksikö, että se on ehkä totta sinunkin kohdallasi? Se, että sinäkin kenties elät itsepetoksessa.. Se on sinun asiasi, keskustelu lähti käyntiin siitä, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. On kannettava vastuunsa, koska meillä ei ole toista mahdollisuutta, ei ole seuraavaa elämää tms.
Sinä sanot vastuusi kantamiseksi talojen rakentamista ja lasten kasvattamista. Minä sanon, että sekin on itsepetoksen yksi muodoista. Ja sinä suutut siitä, miksi?
- zigi
Not täytyypä nyt korjata ainakin yhden uskovan kohdalta asia johon niputit minutkin.
- Minä olen kohdannut omia sisäisiä tuskiani ja huutanut niitä ulos: vaikka olen uskovainen (Jumalalle kiitos, että olen).
- Minä olen paennut alkoholiinkin sisäisiä tuskiani, vaikka olen uskovainen.
- Minä olen itkenyt, parkunut, huutanut, säälinyt itseäni, mennyt läpi tuskan, kulkenut eteenpäin eheydessä...
Siis vaikka olen uskovainen.
Katsos kun mekin ollaan ihan ihmisiä me uskovat, kaikki erilaisia, ja ainakin minä ihmettelen sitä suurta armoa joka on osakseni tullut Jeesuksessa.
Ainakaan minä en halua helvettiin, eli ikuiseen eroon siitä Jumalasta joka minua rakastaa.
Rakastaa niin paljon että pelasti minut helvetistä niin täällä ajassa kun kerran iankaikkisuuden kynnyksen yli mentyäni.
KUn tämän tiedän niin aina on edessä parempaa.- Pähkinän särkijä
Entä milloin alat elämään "tätä elämää"? Sitten, kun....? Hmm... jää tämä elämä elämättä, jos odottelet "sitä tuonpuoleista hyvää".. Onhan sinulla, lapsikulta, tämäkin elämä elettävänäsi...
Minä osaan olla kiitollinen tästä päivästä, tästä hetkestä, eikä siihen "Jumalaa" tarvita. Tämä hetki ja tämä elämä on se, jota elän. Tuonpuoleisesta ei ole kukaan kertonut mitään muuta kuin satuja ja tarinoita, fiktiivisiä kertomuksia paikasta, jota ei ole olemassakaan.
Kun jään odottelemaan pääsyä "sinne parempaan", niin ajattelinkohan jättää tämän elämän elämättä?? En varmasti!
Taivas ja helvetti ovat ihmisen ajatuksissa olevia järjen päätelmiä, jotka totuus romuttaa alta aikayksikön.
Ja sinäkö haluat uskoa olemattomia? Minä en!! - Tuom.
että sinäkin yrität puolustaa näitä ikuisia arvoja. Kysyisin myös sinulta, miten koet uskovienn yhteyden? Oletko jotenkin oman seurakuntasi sidonnaisuudessa. Vai onko sinunkin reseptisi tuo "upotuskasteelaisuus"!? Jeesukseen uskova ja eksytyksiä havainnut "suo siellä, vetelä täällä"-tyyliin.
- ei yksinkertaisesti
tiedä tuosta asiasta mitään varmaa, moni uskoo ja moni ei usko että fyysisen kuoleman jälkeen olisi mitään. ketjun aloittaja ei ole sen kummempi.
- sama vielä
minä en pysty olemaan uskomatta etteikö olisi mitään omien kokemusteni takia. ja juu, olen normaali urheileva ja työssäkäyvä henkilö.
-
"elää itsepetoksessa. Itsepetoksessa elävä ihminen ei kanna vastuutaan itsestään, ajatuksistaan, tunteistaan..."
-
Kerrot itsestäsi: Näet vain pimeyttä, vaikka todellisus on valoa ja rakkautta. Universumia hallitsee absoluuttinen rakkaus.
Älä usko Jumalaan, sillä jokainen mielikuva Jumalasta on fantasia. Usko rakkauteen, niin näet Jumalan.
Ihmisen elämä jatku kuoleman jälkeen, synnymme uudelleen. Älä usko minua, vaan hanki kokemus asiasta. Mene meedion luokse, niin kohtaat kuolleet omaisesi, jotka ilahtuvat kontaktista. Sen jälken kirjoita tänne.- Pähkinän särkijä
Vai meedion tykönä pitäisi käydä. Ja miksiköhän?? Meediotkin ovat itsepetoksessa eläviä, toisten itsepetoksessa elävien rahan kerääjiä..
Siinä sitä on soppaa kerrakseen, kun ihminen, joka elää itsepetoksessa, omine ajatuskyhäelmineen, mene itsepetoksessa elävän meedion luo.
:D :D
Sainpa makeat naurut ehdotuksestasi!!
Etkö tiennyt, että meediot huijaavat ihmisiä ja itseään? Ja vielä julkisesti, kun ilmoittavat tekevänsä sitä työkseen. :D Anna mun kaikki kestää. Ammattihuijari menee ammattihuijarin luo ja kuka huijaa ketä??
Onneksi itsepetoksesta voi päästä irti ja suosittelen sitä sinullekin!!! Ryhdyhän sinäkin kantamaan vastuuta sekä itsestäsi että toisista, äläkä tyrkytä tuollaista soopaa elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. En usko siihen, sillä se on vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta koko asia.
Kun kuolema tulee, niin se korjaa pois. Kaikki hankkeet raukeavat ja projektit päättyvät. Niitä ei jatketa enää missään muodossa. Kroppa heitetään monttuun ja that´s it!!
Kuolleet omaiseni ovat jo madon ruokaa. Ei heitä voi jututtaa enää. Juttelin heille heidän eläessään. Se oli virkistävää, jutella elävien kanssa.
Miksi juttelisin kuolleille? Ei ole mitään syytä!! Sitä paitsi: sellainen ihminen, joka väittää voivansa jutella kuolleen kanssa, on mieleltään sairas. Mutta onneksi tuosta sairaudesta voi parantua! - Erjuth--
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Vai meedion tykönä pitäisi käydä. Ja miksiköhän?? Meediotkin ovat itsepetoksessa eläviä, toisten itsepetoksessa elävien rahan kerääjiä..
Siinä sitä on soppaa kerrakseen, kun ihminen, joka elää itsepetoksessa, omine ajatuskyhäelmineen, mene itsepetoksessa elävän meedion luo.
:D :D
Sainpa makeat naurut ehdotuksestasi!!
Etkö tiennyt, että meediot huijaavat ihmisiä ja itseään? Ja vielä julkisesti, kun ilmoittavat tekevänsä sitä työkseen. :D Anna mun kaikki kestää. Ammattihuijari menee ammattihuijarin luo ja kuka huijaa ketä??
Onneksi itsepetoksesta voi päästä irti ja suosittelen sitä sinullekin!!! Ryhdyhän sinäkin kantamaan vastuuta sekä itsestäsi että toisista, äläkä tyrkytä tuollaista soopaa elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. En usko siihen, sillä se on vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta koko asia.
Kun kuolema tulee, niin se korjaa pois. Kaikki hankkeet raukeavat ja projektit päättyvät. Niitä ei jatketa enää missään muodossa. Kroppa heitetään monttuun ja that´s it!!
Kuolleet omaiseni ovat jo madon ruokaa. Ei heitä voi jututtaa enää. Juttelin heille heidän eläessään. Se oli virkistävää, jutella elävien kanssa.
Miksi juttelisin kuolleille? Ei ole mitään syytä!! Sitä paitsi: sellainen ihminen, joka väittää voivansa jutella kuolleen kanssa, on mieleltään sairas. Mutta onneksi tuosta sairaudesta voi parantua!Minusta tuntuu, että tunnen sinut. *Iso halaus* Koeta jaksaa.
- Pähkinän särkijä
Erjuth-- kirjoitti:
Minusta tuntuu, että tunnen sinut. *Iso halaus* Koeta jaksaa.
.. niinpä tunnetkin. *ottaa halauksen vastaan ja antaa samanlaisen takaisin*
Kovaa on tämä "elämä", jos tätä enää elämäksikään voi sanoa :( Kaikki romahti, kun äitini kuoli... Suomut lähtivät silmiltä oikein rytinällä. Huh! Huomasin itsepetoksen.. Jaix!
Mut mitäpä sulle kuuluu? - minulla:
Pähkinän särkijä kirjoitti:
.. niinpä tunnetkin. *ottaa halauksen vastaan ja antaa samanlaisen takaisin*
Kovaa on tämä "elämä", jos tätä enää elämäksikään voi sanoa :( Kaikki romahti, kun äitini kuoli... Suomut lähtivät silmiltä oikein rytinällä. Huh! Huomasin itsepetoksen.. Jaix!
Mut mitäpä sulle kuuluu?Minulta kuoli äiti kun olin lapsi. Se vaikutti aikuistuttuani sen, että ajattelin ettei voi olla mitään hyvää Jumalaa, joka ottaa pois äidin sitä tarvitsevilta.
No ei sillä omalla päätöksellä ettei Jumalaa ole, ollut mitään virkaa siinä tilanteessa kun Jumala alkoi vetää minua puoleensa. Kiinnostuinkin uskonasioista ja astuin uskon sisäpuolelle monien konkreettisten hengellisten kokemusten saattelemana, mm. enkelivierailun. - Pähkinän särkijä
minulla: kirjoitti:
Minulta kuoli äiti kun olin lapsi. Se vaikutti aikuistuttuani sen, että ajattelin ettei voi olla mitään hyvää Jumalaa, joka ottaa pois äidin sitä tarvitsevilta.
No ei sillä omalla päätöksellä ettei Jumalaa ole, ollut mitään virkaa siinä tilanteessa kun Jumala alkoi vetää minua puoleensa. Kiinnostuinkin uskonasioista ja astuin uskon sisäpuolelle monien konkreettisten hengellisten kokemusten saattelemana, mm. enkelivierailun.Hmm... vai enkelivierailu. Olen lukenut näistä kohtaamisista. Ja totean vain sen, että ihminen saa sitä, mitä hän tilaa. Asia on niin simppeli ja yksinkertainen!
Jos oikein paneutuisin "hengellisiin asioihin", niin johan kohta näkisin "Jeesuksenkin". Hmm... mutta enpä viitsi enää huijata itseäni.
Kun löysin oman itsepetokseni ja tajusin, että halusin vain "Jumalan rakastavan minua", mutten saanut mitään muuta kuin vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään, niin ajattelin, että johan on "Isä". Pahempi kuin maallinen isäni!
En enää elä itsepetoksessa, enkä ryve itsesäälissä, kun raamattua lukiessani tajusin "oman viheliäisyyteni" ja joka johti masennukseen yms. Vai sellaista se "Jumala" tahtoikin: painoi jo rikkirevityn pienen ihmisen vieläkin rikkonaisemmaksi, eikä toivoa näy missään. Repi kaiken hajalle ja jätti yksin. Sellaista "Jumala" teki ja tekee... mustasukkaisuudessaan.
Hänhän kehottaa antamaan unelmansa, itsensä, omaisuutensa jne. ja mikään ei riitä!! Pohjaton pyytäjä tuo "Jumala", jonka olen nimennyt saatanaksi. Vei kaiken! Myös luottamukseni elämään ja positiivisen ajattelutapani.
Ennen 30 ikävuottani olin positiivinen ja iloinen ihminen, siitä oli palautetta ystäviltä, luokkakavereilta ja tutuilta. Mutta "uskoon tulon jälkeen", aloin muuttumaan synkäksi ja surulliseksi. Sitä jatkui tänne saakka, mutta eipä jatku enää.
Havaitsin, että "Jumala" onkin saatana, joka vie kaiken. "Jumala" onkin se lampaan vaatteeseen pukeutunut susi, joka repii ja raastaa.
"Jumalassa" ei ole mitään hyvää, vaikka raamattu niin kirjoittaa. Olen saanut kokea "Jumalan hyvyyttä": työpaikan menettämiset, masennus, yksinäisyys, jne. jne.
Mitään hyvää ei tuo "Jumalaksi" kutsuttu "olento" ole elämässäni tehnyt, eikä teekkään, sillä ei sitä olemassakaan!!
Onneksi havahduin itsepetoksestani ja tajusin, ettei "Jumala" rakasta, vaan on mustasukkaisin kaikista; vie omaisuudet, taidot, tiedot, kaverit, unelmat, päämäärät... :(
Sinä saat tietenkin uskoa "Jumalaan", jos niin valitset, mutta älä sitten jonain päivänä itke, kun huomaat, että se olikin petosta, itsepetosta.
Ei muuta kuin valoisampaa tätä päivää, sillä kevättä kohti mennään! - näkevä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Vai meedion tykönä pitäisi käydä. Ja miksiköhän?? Meediotkin ovat itsepetoksessa eläviä, toisten itsepetoksessa elävien rahan kerääjiä..
Siinä sitä on soppaa kerrakseen, kun ihminen, joka elää itsepetoksessa, omine ajatuskyhäelmineen, mene itsepetoksessa elävän meedion luo.
:D :D
Sainpa makeat naurut ehdotuksestasi!!
Etkö tiennyt, että meediot huijaavat ihmisiä ja itseään? Ja vielä julkisesti, kun ilmoittavat tekevänsä sitä työkseen. :D Anna mun kaikki kestää. Ammattihuijari menee ammattihuijarin luo ja kuka huijaa ketä??
Onneksi itsepetoksesta voi päästä irti ja suosittelen sitä sinullekin!!! Ryhdyhän sinäkin kantamaan vastuuta sekä itsestäsi että toisista, äläkä tyrkytä tuollaista soopaa elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. En usko siihen, sillä se on vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta koko asia.
Kun kuolema tulee, niin se korjaa pois. Kaikki hankkeet raukeavat ja projektit päättyvät. Niitä ei jatketa enää missään muodossa. Kroppa heitetään monttuun ja that´s it!!
Kuolleet omaiseni ovat jo madon ruokaa. Ei heitä voi jututtaa enää. Juttelin heille heidän eläessään. Se oli virkistävää, jutella elävien kanssa.
Miksi juttelisin kuolleille? Ei ole mitään syytä!! Sitä paitsi: sellainen ihminen, joka väittää voivansa jutella kuolleen kanssa, on mieleltään sairas. Mutta onneksi tuosta sairaudesta voi parantua!Ei pidä, vaan jos haluat tietoa todellisuudesta, sitä saat vain kokemuksesta. Sinua voi huijata vain sinä itse!
- näkevä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Hmm... vai enkelivierailu. Olen lukenut näistä kohtaamisista. Ja totean vain sen, että ihminen saa sitä, mitä hän tilaa. Asia on niin simppeli ja yksinkertainen!
Jos oikein paneutuisin "hengellisiin asioihin", niin johan kohta näkisin "Jeesuksenkin". Hmm... mutta enpä viitsi enää huijata itseäni.
Kun löysin oman itsepetokseni ja tajusin, että halusin vain "Jumalan rakastavan minua", mutten saanut mitään muuta kuin vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään, niin ajattelin, että johan on "Isä". Pahempi kuin maallinen isäni!
En enää elä itsepetoksessa, enkä ryve itsesäälissä, kun raamattua lukiessani tajusin "oman viheliäisyyteni" ja joka johti masennukseen yms. Vai sellaista se "Jumala" tahtoikin: painoi jo rikkirevityn pienen ihmisen vieläkin rikkonaisemmaksi, eikä toivoa näy missään. Repi kaiken hajalle ja jätti yksin. Sellaista "Jumala" teki ja tekee... mustasukkaisuudessaan.
Hänhän kehottaa antamaan unelmansa, itsensä, omaisuutensa jne. ja mikään ei riitä!! Pohjaton pyytäjä tuo "Jumala", jonka olen nimennyt saatanaksi. Vei kaiken! Myös luottamukseni elämään ja positiivisen ajattelutapani.
Ennen 30 ikävuottani olin positiivinen ja iloinen ihminen, siitä oli palautetta ystäviltä, luokkakavereilta ja tutuilta. Mutta "uskoon tulon jälkeen", aloin muuttumaan synkäksi ja surulliseksi. Sitä jatkui tänne saakka, mutta eipä jatku enää.
Havaitsin, että "Jumala" onkin saatana, joka vie kaiken. "Jumala" onkin se lampaan vaatteeseen pukeutunut susi, joka repii ja raastaa.
"Jumalassa" ei ole mitään hyvää, vaikka raamattu niin kirjoittaa. Olen saanut kokea "Jumalan hyvyyttä": työpaikan menettämiset, masennus, yksinäisyys, jne. jne.
Mitään hyvää ei tuo "Jumalaksi" kutsuttu "olento" ole elämässäni tehnyt, eikä teekkään, sillä ei sitä olemassakaan!!
Onneksi havahduin itsepetoksestani ja tajusin, ettei "Jumala" rakasta, vaan on mustasukkaisin kaikista; vie omaisuudet, taidot, tiedot, kaverit, unelmat, päämäärät... :(
Sinä saat tietenkin uskoa "Jumalaan", jos niin valitset, mutta älä sitten jonain päivänä itke, kun huomaat, että se olikin petosta, itsepetosta.
Ei muuta kuin valoisampaa tätä päivää, sillä kevättä kohti mennään!Saatana on ihmisen luomus ja vaikuttaa ihmisessä, kun ihminen luopu hyvästä, rakkaudesta. Laitat ihmisten virheet Jumalan syyksi. Uskonnot ovat teorioita ja vallanpitäjien sanelua.
Kristinuskosta poistettin jälleensyntyminen v. 553 Rooman keisarin painostuksesta, esim. vallankäytöstä. - Pähkinän särkijä
näkevä kirjoitti:
Ei pidä, vaan jos haluat tietoa todellisuudesta, sitä saat vain kokemuksesta. Sinua voi huijata vain sinä itse!
Yksinkö minä elän täällä maailmassa? Kuin autiona saarena ilman kosketusta toisiin ihmisiin, niinkö? Kuvitteletko sinä, että olen yksin täällä ja huijaan itse itseäni? Hmm... ajattelehan: kaikki suomalaiset oppivat lukemaan ennemmin tai myöhemmin ja lukevat kirjoja, joita toiset ihmiset kirjoittavat, esim. raamattu. Kun ihmiset lukevat toisten kirjoituksia, he ymmärtävät siitä jotain tai ovat ymmärtävinään. Ja kirjoittaja on vaikuttanut kirjoituksellaan lukijaan. Lukijaa voidaan pettää valheilla, mennen tullen. Lukija on tuolloin kirjoittajan tekstille altis. Kun aikanaan lukija ymmärtää, että on tullut petetyksi, hän lakkaa lukemasta ko. kirjaa, jonka on kirjoittanut pettäjä.
Ymmärrätkö? Kun luin raamattua, tajusin jossain vaiheessa, että minua petetään ja reilusti. En halunnut enää elää petoksessa. Lopetin kirjan lukemisen ja elämäni on parempaa nyt.
Eli en ollut yksin tässä maailmassa.. Jos eläisin yksin tässä maailmassa, en olisi koskaan saanut raamattua käsiini, eikä minua olisi petetty millään tavalla.
Ihmiset, jotka elävät itsepetoksessa siirtävät tietonsa toisille, esim. kirjojen välityksellä. Kuten minulle kävi. Lopetin itsepetoksessa elämisen.
Valitettavasti vaikutin joihinkin ihmisiin silloin, kun elin itsepetoksessa. Siirsin omaa virheellistä tietoani toisille, mitä kadun. Nyt, kun en elä enää itsepetoksessa, pyrin kertomaan oman tarinani puhtaana, ilman petosta tai petosyritystä.
Et ehkä ymmärrä tätä nyt, mutta joskus saatat ymmärtää. Mutta sen tiedän, että ellen olisi milloinkaan saanut raamattua käsiini enkä jutellut "uskovaisten" kanssa, olisin välttynyt itsepetokseen vaipumiselta. Nyt se on kuitenkin ohi ja olen siitä iloinen.
Emme elä yksin tässä maailmassa. Minunkin tekstini saattaa vaikuttaa johonkin toiseen ja ... voin vain toivoa, että hänkin pääsee itsepetoksestaan irti.
Valitettavasti olin sinisilmäinen ja annoin pettäjän pettää itseäni, liian kauan. - Pähkinän särkijä
näkevä kirjoitti:
Saatana on ihmisen luomus ja vaikuttaa ihmisessä, kun ihminen luopu hyvästä, rakkaudesta. Laitat ihmisten virheet Jumalan syyksi. Uskonnot ovat teorioita ja vallanpitäjien sanelua.
Kristinuskosta poistettin jälleensyntyminen v. 553 Rooman keisarin painostuksesta, esim. vallankäytöstä.Minä en viitsi enää tapella sinun enkä toistenkaan kanssa "ota selvää asioista" -jutuilla! Luuletko sinä, etten ottanut selvää? Lukemisen seurauksena menin syvemmälle petokseen. Luuletko sinä, etten lukenut ja lukenut, kun etsin vastauksia?? Lukemisen aikana elämä valui ohitseni... elämättömänä, kun "odotin jotain parempaa jumalan suunnitelman mukaista".
Kaikki kirjat ja tekstit ovat petokseen perustuvia. Valtaapitävät sanelivat mitä kirjoitetaan ja mitä jätetään pois. Ja pois jäi puhdas totuus.
Sinäkin reppana menet siihen samaan lankaan, mihin on mennyt moni ennen minua, minä menin lankaan ja moni minun jälkeenikin näkyy menevän. :(
Surullista, että annat huijata itseäsi kuvittelemalla, että joku batu vuonna miekka ja kirves mukamas "tiesi" jotain tai oli tietävinään.
Annatko sinä jonkun muinaisen batun kirjoittamien tekstien viedä oman ajattelusi? Käytä nyt hyvä ihminen aivojasi, sitä varten ne ovat siellä pääkoppasi sisällä.
Sanot, että saatana on ihmisen luomus ja minä sanon: NIIN ON JUMALAKIN, ihmisen luoma otus, joka on vain sanahelinää.
Se "Jumala", josta kijoitetaan niin paljon, että oksettaa, on vain höpön höpöä. Ja "uskovaiset" allekirjoittavat omalla toiminnallaan, että näin on, sillä he eivät todellakaan saa mitään rakkaudellista aikaiseksi. He kyllä kuvittelevat saavansa jotain aikaan, mutta todellisuudessa he kaikki elävät itsepetoksessa...
Mutta summa summarum ettei aihe karkaa liikaa "uskovien" ruotimiseen, niin sanonpahan sen, että kuolemassa kaikki päättyy, kaikki projektit loppuvat, kaikki nollataan. Ei siinä auta "Jumala" eikä toiset ihmiset.
Milloin sinä alat elämisen? "Taivaassako"? Minä ajattelin elään NYT.
Uskokoon ken tahtoo, että on "taivas kuoleman jälkeen". Höpön höpön! - minulla:
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Hmm... vai enkelivierailu. Olen lukenut näistä kohtaamisista. Ja totean vain sen, että ihminen saa sitä, mitä hän tilaa. Asia on niin simppeli ja yksinkertainen!
Jos oikein paneutuisin "hengellisiin asioihin", niin johan kohta näkisin "Jeesuksenkin". Hmm... mutta enpä viitsi enää huijata itseäni.
Kun löysin oman itsepetokseni ja tajusin, että halusin vain "Jumalan rakastavan minua", mutten saanut mitään muuta kuin vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään, niin ajattelin, että johan on "Isä". Pahempi kuin maallinen isäni!
En enää elä itsepetoksessa, enkä ryve itsesäälissä, kun raamattua lukiessani tajusin "oman viheliäisyyteni" ja joka johti masennukseen yms. Vai sellaista se "Jumala" tahtoikin: painoi jo rikkirevityn pienen ihmisen vieläkin rikkonaisemmaksi, eikä toivoa näy missään. Repi kaiken hajalle ja jätti yksin. Sellaista "Jumala" teki ja tekee... mustasukkaisuudessaan.
Hänhän kehottaa antamaan unelmansa, itsensä, omaisuutensa jne. ja mikään ei riitä!! Pohjaton pyytäjä tuo "Jumala", jonka olen nimennyt saatanaksi. Vei kaiken! Myös luottamukseni elämään ja positiivisen ajattelutapani.
Ennen 30 ikävuottani olin positiivinen ja iloinen ihminen, siitä oli palautetta ystäviltä, luokkakavereilta ja tutuilta. Mutta "uskoon tulon jälkeen", aloin muuttumaan synkäksi ja surulliseksi. Sitä jatkui tänne saakka, mutta eipä jatku enää.
Havaitsin, että "Jumala" onkin saatana, joka vie kaiken. "Jumala" onkin se lampaan vaatteeseen pukeutunut susi, joka repii ja raastaa.
"Jumalassa" ei ole mitään hyvää, vaikka raamattu niin kirjoittaa. Olen saanut kokea "Jumalan hyvyyttä": työpaikan menettämiset, masennus, yksinäisyys, jne. jne.
Mitään hyvää ei tuo "Jumalaksi" kutsuttu "olento" ole elämässäni tehnyt, eikä teekkään, sillä ei sitä olemassakaan!!
Onneksi havahduin itsepetoksestani ja tajusin, ettei "Jumala" rakasta, vaan on mustasukkaisin kaikista; vie omaisuudet, taidot, tiedot, kaverit, unelmat, päämäärät... :(
Sinä saat tietenkin uskoa "Jumalaan", jos niin valitset, mutta älä sitten jonain päivänä itke, kun huomaat, että se olikin petosta, itsepetosta.
Ei muuta kuin valoisampaa tätä päivää, sillä kevättä kohti mennään!voi tuoda vaikka sitten vain vastoinkäymisiä! Monille käy niin, et sinä ole mikään poikkeus. Itse olen käynyt rankimman tien, mutta en kärsimyksistäni kuitenkaan ole katkeroitunut, vaikka olenkin Jumalalle kiukutellut.
Raamatun lukemisesta seurannut oman viheliäisyytesi tajuaminenhan oli mitä suurinta armoa. Ei suinkaan ollut tarkoitus että jäät siihen tilaan vaan siinä tilanteessa juuri armon kokeminen olisi ollut mahdollista. Sinähän olit onnekas, ei kaikki sitä koe. Jättikö Jumala sinut yksin vai oliko niin että sinä lähdit pois kun et tuntenut saavasi vastauksia?
Kärsimykset eivät ole sattumaa vaan niillä on aina jokin suurempi suunnitelma. Menetyksesi ovat koulutusta tulevaan tehtävääsi eivätkä ne ole lopullisia vaan Jumala antaa moninkertaisesti takaisin ellet sinä käännä selkääsi Jumalalle lopullisesti.
"Rikas nuorukainen ei menettänyt mahdollisuutta päästä ikuiseen elämään siksi, että hän ei pystynyt luopumaan omaisuudestaan, vaan siksi, että hän lähti pois Jeesuksen luota. Hän olisi voinut polvistua Jeesuksen jalkojen juureen, tunnustaa, ettei pysty vapautumaan epäjumalastaan, ja pyytää, että Jeesus auttaisi ja armahtaisi häntä."
http://www.jkantola.net/2008/10/07/jeesus-vaatii-ja-antaa-kaiken/ Pähkinän särkijä kirjoitti:
.. niinpä tunnetkin. *ottaa halauksen vastaan ja antaa samanlaisen takaisin*
Kovaa on tämä "elämä", jos tätä enää elämäksikään voi sanoa :( Kaikki romahti, kun äitini kuoli... Suomut lähtivät silmiltä oikein rytinällä. Huh! Huomasin itsepetoksen.. Jaix!
Mut mitäpä sulle kuuluu?Minulle ei kuulu kovin hyvää. Usein on itsemurhan ajatus mielessäni, koska mielestäni elämässä ei ole mitään järkeä. Vaivalloisesti laahustan päivästä toiseen toivoen, että saan jonkin merkityksen tälle elämälle.
Äitisi kuolemako se noin vie kaiken uskon pois? Älä menetä toivoasi! Kärsin itse samanlaisista ongelmista, tosin olen paljon nuorempi.- Pähkinän särkijä
minulla: kirjoitti:
voi tuoda vaikka sitten vain vastoinkäymisiä! Monille käy niin, et sinä ole mikään poikkeus. Itse olen käynyt rankimman tien, mutta en kärsimyksistäni kuitenkaan ole katkeroitunut, vaikka olenkin Jumalalle kiukutellut.
Raamatun lukemisesta seurannut oman viheliäisyytesi tajuaminenhan oli mitä suurinta armoa. Ei suinkaan ollut tarkoitus että jäät siihen tilaan vaan siinä tilanteessa juuri armon kokeminen olisi ollut mahdollista. Sinähän olit onnekas, ei kaikki sitä koe. Jättikö Jumala sinut yksin vai oliko niin että sinä lähdit pois kun et tuntenut saavasi vastauksia?
Kärsimykset eivät ole sattumaa vaan niillä on aina jokin suurempi suunnitelma. Menetyksesi ovat koulutusta tulevaan tehtävääsi eivätkä ne ole lopullisia vaan Jumala antaa moninkertaisesti takaisin ellet sinä käännä selkääsi Jumalalle lopullisesti.
"Rikas nuorukainen ei menettänyt mahdollisuutta päästä ikuiseen elämään siksi, että hän ei pystynyt luopumaan omaisuudestaan, vaan siksi, että hän lähti pois Jeesuksen luota. Hän olisi voinut polvistua Jeesuksen jalkojen juureen, tunnustaa, ettei pysty vapautumaan epäjumalastaan, ja pyytää, että Jeesus auttaisi ja armahtaisi häntä."
http://www.jkantola.net/2008/10/07/jeesus-vaatii-ja-antaa-kaiken/Tuota lausettasi "Menetyksesi ovat koulutusta tulevaan tehtävääsi eivätkä ne ole lopullisia vaan Jumala antaa moninkertaisesti takaisin" olen kuullut ihan oksetukseen asti. Kukaan "uskova" ei oikeasti tiedä mitään!! He vaan hokevat tuota, koska eivät osaa sanoa mitään oikeasti lohduttavaa.
Joten lakkaa höpöttämästä: ei minulla ole mitään "tulevaa tehtävää".
Tuolla lauseellasi vain teet pahaa, kuten moni muu ennen sinua. Johdat harhaan sanomalla, että on parempi tulevaisuus. Käytät ikäänkuin sanaa "huomenna".
Kerropa minulle missä kohtaa kalenterissa on semmoinen päivä kuin "huomenna"??!! Kuten hyvin tiedät, ei sellaista päivää olekaan. Tuo tulevan tehtävän odottaminen on pahemmanlaista harhauttamista ja tyhjänodotteluun käskemistä. Tekisitkö sinä parhaimmalle kaverillesi sen, että kehottaisit häntä odottamaan ties kuinka kauan turhaan?? Kehottaisitko?? Totuuden nimessä, kehottaisitko odottamaan?
Otetaan esim. nainen (30 v) unelmoi perheestä ja sinä sanoisit nuo sanat "odota, että Herra puhuu".. kuluu aikaa.. 10 vuotta ja nainen on sit 40 v. Eikä perheestä ole vieläkään tietoakaan, kun nainen on odottanut "Herran puhuvan".
Siinä sinulle konkreettinen malliesimerkki siitä, että sinun eikä kenenkään toisenkaan "uskovan" pidä kehottaa odottamaan, sillä se sinun jumalasi on mykkä jumala eikä se puhu.
Mitäpä sanot tähän: nainen antoi omaisuutensa pois, asuu nyt talossa, joka ei ole hänen omansa, vaan työnantajan. Naisella ei ole mitään omaisuutta, ei mitään mikä viittaa "maalliseen omaisuuteen". Ja sinä kehtaat ottaa tuon raamatun kohdan esille!!
Että osaat olla todella paskamainen, mutta sellaisiahan te "uskovaiset" olettekin.
Arvaan, että sinulla itselläsi on maallista omaisuutta, rahaakin jne. Myy omaisuutesi, niin sitten ME VOIMME jatkaa keskustelua, ei yhtään aiemmin.
Sinä et tiedä OIKEASTA armosta paskaakaan, vaan latelet sanoja, jotka ovat ihan tuulesta temmattuja. Ethän sinä tiedä minusta mitään muuta kuin sen, minkä tänne olen kirjoittanut!! Miten helvetissä sinä tiedät MINUUN KOHDISTUNEESTA ARMOSTA MITÄÄN??? Et tiedäkään, mutta latelet paskaa sen minkä ennätät.
Mitäpä, jos lopettaisit tuollaisten paskapuheidesi kirjoittamisen NYT? - minulla:
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Tuota lausettasi "Menetyksesi ovat koulutusta tulevaan tehtävääsi eivätkä ne ole lopullisia vaan Jumala antaa moninkertaisesti takaisin" olen kuullut ihan oksetukseen asti. Kukaan "uskova" ei oikeasti tiedä mitään!! He vaan hokevat tuota, koska eivät osaa sanoa mitään oikeasti lohduttavaa.
Joten lakkaa höpöttämästä: ei minulla ole mitään "tulevaa tehtävää".
Tuolla lauseellasi vain teet pahaa, kuten moni muu ennen sinua. Johdat harhaan sanomalla, että on parempi tulevaisuus. Käytät ikäänkuin sanaa "huomenna".
Kerropa minulle missä kohtaa kalenterissa on semmoinen päivä kuin "huomenna"??!! Kuten hyvin tiedät, ei sellaista päivää olekaan. Tuo tulevan tehtävän odottaminen on pahemmanlaista harhauttamista ja tyhjänodotteluun käskemistä. Tekisitkö sinä parhaimmalle kaverillesi sen, että kehottaisit häntä odottamaan ties kuinka kauan turhaan?? Kehottaisitko?? Totuuden nimessä, kehottaisitko odottamaan?
Otetaan esim. nainen (30 v) unelmoi perheestä ja sinä sanoisit nuo sanat "odota, että Herra puhuu".. kuluu aikaa.. 10 vuotta ja nainen on sit 40 v. Eikä perheestä ole vieläkään tietoakaan, kun nainen on odottanut "Herran puhuvan".
Siinä sinulle konkreettinen malliesimerkki siitä, että sinun eikä kenenkään toisenkaan "uskovan" pidä kehottaa odottamaan, sillä se sinun jumalasi on mykkä jumala eikä se puhu.
Mitäpä sanot tähän: nainen antoi omaisuutensa pois, asuu nyt talossa, joka ei ole hänen omansa, vaan työnantajan. Naisella ei ole mitään omaisuutta, ei mitään mikä viittaa "maalliseen omaisuuteen". Ja sinä kehtaat ottaa tuon raamatun kohdan esille!!
Että osaat olla todella paskamainen, mutta sellaisiahan te "uskovaiset" olettekin.
Arvaan, että sinulla itselläsi on maallista omaisuutta, rahaakin jne. Myy omaisuutesi, niin sitten ME VOIMME jatkaa keskustelua, ei yhtään aiemmin.
Sinä et tiedä OIKEASTA armosta paskaakaan, vaan latelet sanoja, jotka ovat ihan tuulesta temmattuja. Ethän sinä tiedä minusta mitään muuta kuin sen, minkä tänne olen kirjoittanut!! Miten helvetissä sinä tiedät MINUUN KOHDISTUNEESTA ARMOSTA MITÄÄN??? Et tiedäkään, mutta latelet paskaa sen minkä ennätät.
Mitäpä, jos lopettaisit tuollaisten paskapuheidesi kirjoittamisen NYT?vaikka turhaahan tämä näyttää olevan. Kovasti olet ainakin katkeroitunut elämässäsi. Sekin on oma valintasi, sinä olet valinnut katkeruuden, itse valitsin toisin.
Itse olen menettänyt myös asioita, mutta en ala itkemään niistä netissä. Jos olet vasta kymmenen vuotta odottanut, vähänpä olet odottanut. Joillakin odotus kestää useita kymmeniä vuosia.
Jumalalla on KAIKILLE tehtävä, älä vikuroi vastaan.
Ja Raamatussa on lupaus siitä että Jumala antaa jo tässä ajassa moninkertaisesti sen, mistä olemme joutuneet luopumaan, joten en sitä ole omasta päästäni keksinyt. Tiedän että kärsimyksessä voi jopa Jumalan lupaukset tuntua rienaukselta, kun oma kärsimys on kokoaikaista eikä missään näytä helpotusta.
Arvauksesi meni metsään.
Armo kuuluu JOKAISELLE. Mikä sinä luulet olevasi kun sen ulkopuolelle itsesi heivaat! - Pähkinän särkijä
Erjuth kirjoitti:
Minulle ei kuulu kovin hyvää. Usein on itsemurhan ajatus mielessäni, koska mielestäni elämässä ei ole mitään järkeä. Vaivalloisesti laahustan päivästä toiseen toivoen, että saan jonkin merkityksen tälle elämälle.
Äitisi kuolemako se noin vie kaiken uskon pois? Älä menetä toivoasi! Kärsin itse samanlaisista ongelmista, tosin olen paljon nuorempi.Ei tunnu helppoa olevan sinullakaan, mutta kyllä me tästä yhdessä selvitään.
Minun kriisitapahtumien ketju alkoi viime kesänä:
1.äitini sairastui kesällä ja kuoli marraskuussa,
2.rakkaani sai aivotärähdyksen ja sain pelkokohtauksen että hän kuolee (isäni kuoli v.1988 kallonmurtumaan),
3. minuun kohdistui "isku", jossa olin menettää henkeni,
4, rakkaani lähti luotani pois ja pelkään hänen kuolevan ja
5. sukulaisen mies tappoi itsensä.
Onhan tässä jo kerrakseen kestettävää. Uskoni Jumalaan menetin, sillä se Jumala, josta mulle on kerrottu 6 vuoden ajan, on pelkkää valhetta ja petosta. "Uskovaiset" eivät itsekään tiedä mistä/kenestä puhuvat, minulla sen sijaan alkaa olla melko selkeä kuva tästä "tyrannista" tai oikeamminkin ihmisten sepittämästä valhekuvasta. Elin itsepetoksessa, mut en elä enää. *Helpotuksen huokaus*
Viktor Frankl, logoterapian keksijä ja mies, joka selvisi keskitysleiriltä, havaitsi, että ihminen, jonka elämässä ei ole tarkoitusta kuolee nopeammin kuin ihminen, jolla on elämässä jokin tarkoitus.
Anteeksi, että kirjoitan näin raa´asti, mutta itselläni katosi viimeinenkin elämänhalu, kun unelma perheestä hajosi siihen, kun rakkaani halusi katkaista suhteemme järkisyihin vedoten. Ja minä vaan rakastan häntä... vaikkei perhettä enää tulekaan, ei voikaan tulla, koska olen niin "vanha".. :( No, minkäs teen, oma moka! Jotain "fiksua" tässä kai pitäisi kehitellä, jotta pysyisi elämänsyrjässä jotenkin kiinni.
Köyhienkään auttaminen ei enää motivoi, sillä "uskovaisten" mielestä Jumala hoitaa köyhiä ja niinhän se kai onkin, sillä ammennettu vesi ei kaivossa pysy. Köyhän on löydettävä itse itsestään syy auttaa itse itseään. Kuten minulla ja sinulla on tämä homma edessä..
Otettava sitä vastuuta, vaikka pelottaakin niin perkeleesti. (Anteeksi, että kiroilen) Enkä edes tiedä mitä se minun tilanteessani tarkoittaa :( Olen koulutukseni käynyt, työni tehnyt, unelmani romahtaneet, toivo ja usko menneet... mitä on jäljellä? Ei mitään! Ja tyhjästä pitäisi nyhjäistä :´( Rankkaa! Ja sitten, kun vihdoin löydän syyn (itsepetokseni) miksi kaikki meni päin mäntyjä ja että vihdoin tajusin ryhtyä kantamaan vastuuta, niin täällä minut lytätään 100-0! Luulisi, että edes joku olisi iloinen, kun totuus löytyi: on kannettava vastuunsa eikä kierrettävä sitä.
Noo.. jokainen taaplaa tyylillään. Kirjoittele sähköpostiini, jos haluat: [email protected] - Pähkinän särkijä
minulla: kirjoitti:
vaikka turhaahan tämä näyttää olevan. Kovasti olet ainakin katkeroitunut elämässäsi. Sekin on oma valintasi, sinä olet valinnut katkeruuden, itse valitsin toisin.
Itse olen menettänyt myös asioita, mutta en ala itkemään niistä netissä. Jos olet vasta kymmenen vuotta odottanut, vähänpä olet odottanut. Joillakin odotus kestää useita kymmeniä vuosia.
Jumalalla on KAIKILLE tehtävä, älä vikuroi vastaan.
Ja Raamatussa on lupaus siitä että Jumala antaa jo tässä ajassa moninkertaisesti sen, mistä olemme joutuneet luopumaan, joten en sitä ole omasta päästäni keksinyt. Tiedän että kärsimyksessä voi jopa Jumalan lupaukset tuntua rienaukselta, kun oma kärsimys on kokoaikaista eikä missään näytä helpotusta.
Arvauksesi meni metsään.
Armo kuuluu JOKAISELLE. Mikä sinä luulet olevasi kun sen ulkopuolelle itsesi heivaat!Nyt pitäisi avata sinun pääkallosi ja antaa sinne valoa, jotta näkisit siellä pimeydessäsi. Voi voi ja lämmin leipä, kun niin vähän tajuat elämästä, mutta omapahan on ymmärryksesi. Pyydä sitä siltä "Jumalaltasi" lisää!!
Katkera tai en, se ei ole sinun määriteltävissä, koska sinuakin ylempi on olemassa. ;)
Minähän kirjoitin jo useastikin, että "Jumalaa" ei ole olemassakaan. Milloin sinä USKOT SEN? Milloin sinä otat pääsi pensaasta pois ja paranet luuloistasi?
Sinä saatkin uskoa tuohon satuun: "tässä ajassa moninkertaisesti sen, mistä olemme joutuneet luopumaan". Olen elämäni n. puolessa välissä.. enkä mitään ole saanut. Minulta on otettu pois se vähäinenkin!
Sinähän näytät osaavan vittuilun jalon taidon, kun puhut ihan päättömiä!! Vai saan minä moninkertaisesti sen, mistä olen joutunut luopumaan... Kuka uskoo tuollaista satua?? En ainakaan minä, enää!! Aikani uskoin, mutta en enää. Onneksi havahduin itsepetoksestani.
Olen kyllä saanut kriisejä. Niistä olen luopunut ja saanut tuplana takaisin. Kun olen luopunut tuplasta kriisistä, saan neljä takaisin.. Jatkanko vielä eteenpäin?? Osaathan sinäkin laskea!!
Sellainen se "Jumala" on.... ottaa tuhkatkin pesästä, joten en suosittelen sen leiriin menemistä.
Ja mitä mieltä sinä oletkaan väitteestäni, että kuoleman jälkeen ei ole mitään?? Pyydän: älä vaan siteeraa raamattua, tuota saatanan kirjaa. Käytä vaihteeksi omia aivojasi ja kerro jotain tuoretta näkymää aivoituksistasi. Mutta eihän sinulla ole mitään tuoretta, vaan sinähän toistat yli 2000 vuotta vanhoja kirjoituksia, vaikka tuoreempiakin kirjoja olisi siteerattavaksi.
Köyhää on ihmisen elämä, kun yhtä vanhaa kirjaa pitää siteerata. Tiesitkö muuten, että raamattu koostuu filosofisista teksteistä, jotka kehittyivät aikojen saatossa? Aikojen saatossa esim. sana saatana keksittiin, jotta tekstikokonaisuudet olisivat opettavaisempia ja pelottavampia? Ja siitähän tunnetusti kirkon miehet pitivät... Pähkinän särkijä kirjoitti:
Yksinkö minä elän täällä maailmassa? Kuin autiona saarena ilman kosketusta toisiin ihmisiin, niinkö? Kuvitteletko sinä, että olen yksin täällä ja huijaan itse itseäni? Hmm... ajattelehan: kaikki suomalaiset oppivat lukemaan ennemmin tai myöhemmin ja lukevat kirjoja, joita toiset ihmiset kirjoittavat, esim. raamattu. Kun ihmiset lukevat toisten kirjoituksia, he ymmärtävät siitä jotain tai ovat ymmärtävinään. Ja kirjoittaja on vaikuttanut kirjoituksellaan lukijaan. Lukijaa voidaan pettää valheilla, mennen tullen. Lukija on tuolloin kirjoittajan tekstille altis. Kun aikanaan lukija ymmärtää, että on tullut petetyksi, hän lakkaa lukemasta ko. kirjaa, jonka on kirjoittanut pettäjä.
Ymmärrätkö? Kun luin raamattua, tajusin jossain vaiheessa, että minua petetään ja reilusti. En halunnut enää elää petoksessa. Lopetin kirjan lukemisen ja elämäni on parempaa nyt.
Eli en ollut yksin tässä maailmassa.. Jos eläisin yksin tässä maailmassa, en olisi koskaan saanut raamattua käsiini, eikä minua olisi petetty millään tavalla.
Ihmiset, jotka elävät itsepetoksessa siirtävät tietonsa toisille, esim. kirjojen välityksellä. Kuten minulle kävi. Lopetin itsepetoksessa elämisen.
Valitettavasti vaikutin joihinkin ihmisiin silloin, kun elin itsepetoksessa. Siirsin omaa virheellistä tietoani toisille, mitä kadun. Nyt, kun en elä enää itsepetoksessa, pyrin kertomaan oman tarinani puhtaana, ilman petosta tai petosyritystä.
Et ehkä ymmärrä tätä nyt, mutta joskus saatat ymmärtää. Mutta sen tiedän, että ellen olisi milloinkaan saanut raamattua käsiini enkä jutellut "uskovaisten" kanssa, olisin välttynyt itsepetokseen vaipumiselta. Nyt se on kuitenkin ohi ja olen siitä iloinen.
Emme elä yksin tässä maailmassa. Minunkin tekstini saattaa vaikuttaa johonkin toiseen ja ... voin vain toivoa, että hänkin pääsee itsepetoksestaan irti.
Valitettavasti olin sinisilmäinen ja annoin pettäjän pettää itseäni, liian kauan.-
"Ymmärrätkö? Kun luin raamattua, tajusin jossain vaiheessa, että minua petetään ja reilusti. En halunnut enää elää petoksessa. Lopetin kirjan lukemisen ja elämäni on parempaa nyt."
Raamatu on paljolti vallanpitäjien sanalemaa. Siinä on myös kaikki ihmisen virheet esm. viha, kateus, vallanhalu teomania jne. Esim. ei Jumala ole käskenyt Abrahamia surmaamaan poikaansa ja siten perunut sitä. Teko on rakkauden vastainen. Asioita kannattaa katsoa rakkauden valossa, koska se on Jumalan olemus.
Tarkoitan sitä, että olet vastuussa itsellesi, koska meile on annettu vapaa tahto, mikä on etuoikeus.
Sinulla on vaarana, että jatkat yhä itsepetostasi.
Jos kiellät Jumalan, kiellät rakkauden.- näkevä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Minä en viitsi enää tapella sinun enkä toistenkaan kanssa "ota selvää asioista" -jutuilla! Luuletko sinä, etten ottanut selvää? Lukemisen seurauksena menin syvemmälle petokseen. Luuletko sinä, etten lukenut ja lukenut, kun etsin vastauksia?? Lukemisen aikana elämä valui ohitseni... elämättömänä, kun "odotin jotain parempaa jumalan suunnitelman mukaista".
Kaikki kirjat ja tekstit ovat petokseen perustuvia. Valtaapitävät sanelivat mitä kirjoitetaan ja mitä jätetään pois. Ja pois jäi puhdas totuus.
Sinäkin reppana menet siihen samaan lankaan, mihin on mennyt moni ennen minua, minä menin lankaan ja moni minun jälkeenikin näkyy menevän. :(
Surullista, että annat huijata itseäsi kuvittelemalla, että joku batu vuonna miekka ja kirves mukamas "tiesi" jotain tai oli tietävinään.
Annatko sinä jonkun muinaisen batun kirjoittamien tekstien viedä oman ajattelusi? Käytä nyt hyvä ihminen aivojasi, sitä varten ne ovat siellä pääkoppasi sisällä.
Sanot, että saatana on ihmisen luomus ja minä sanon: NIIN ON JUMALAKIN, ihmisen luoma otus, joka on vain sanahelinää.
Se "Jumala", josta kijoitetaan niin paljon, että oksettaa, on vain höpön höpöä. Ja "uskovaiset" allekirjoittavat omalla toiminnallaan, että näin on, sillä he eivät todellakaan saa mitään rakkaudellista aikaiseksi. He kyllä kuvittelevat saavansa jotain aikaan, mutta todellisuudessa he kaikki elävät itsepetoksessa...
Mutta summa summarum ettei aihe karkaa liikaa "uskovien" ruotimiseen, niin sanonpahan sen, että kuolemassa kaikki päättyy, kaikki projektit loppuvat, kaikki nollataan. Ei siinä auta "Jumala" eikä toiset ihmiset.
Milloin sinä alat elämisen? "Taivaassako"? Minä ajattelin elään NYT.
Uskokoon ken tahtoo, että on "taivas kuoleman jälkeen". Höpön höpön!" Lukemisen seurauksena menin syvemmälle petokseen. Luuletko sinä, etten lukenut"
Kyllä uskon. Et pääse ikinä selville todellisuudesta lukemisella. Se avautuu kokemuksen kautta. Jos uskallat katsoa todellisuutta kuoleman jälkeen, niin mene meedion luokse. Pelko estää ihmistä katsomasta todellisuutta. Oletko kastsonut TV:sta suomalaista ohjelmaa asiasta, jossa esintyi Marja Pennanen, Suomen kuuluisin meedio. Rohkeutta! - Pähkinän särkijä
Lette kirjoitti:
-
"Ymmärrätkö? Kun luin raamattua, tajusin jossain vaiheessa, että minua petetään ja reilusti. En halunnut enää elää petoksessa. Lopetin kirjan lukemisen ja elämäni on parempaa nyt."
Raamatu on paljolti vallanpitäjien sanalemaa. Siinä on myös kaikki ihmisen virheet esm. viha, kateus, vallanhalu teomania jne. Esim. ei Jumala ole käskenyt Abrahamia surmaamaan poikaansa ja siten perunut sitä. Teko on rakkauden vastainen. Asioita kannattaa katsoa rakkauden valossa, koska se on Jumalan olemus.
Tarkoitan sitä, että olet vastuussa itsellesi, koska meile on annettu vapaa tahto, mikä on etuoikeus.
Sinulla on vaarana, että jatkat yhä itsepetostasi.
Jos kiellät Jumalan, kiellät rakkauden.Uskomuksesi on toisten manipuloima eli kun sanot, että "Jos kiellät Jumalan, kiellät rakkauden" on joku joskus kertonut asian sinulle tai olet lukenut sen jostain. Itse et ole tuota lausetta päätellyt, vaan se on syötetty sulle.
Minäpä en enää syö toisten antamia sanoja ihan tuosta vaan, sillä en halua tulla petetyksi.
Tuo lause, jonka sanoit, on hokema. Samoin kuin lause "hauki on kala".
Milloin ryhdyt ajattelemaan itsenäisesti, ilman toisten syöttämiä sanoja? Luultavasti et vielä aikoihin, sillä et huomaa olevasi itsepetoksessa.
Kun sinä heräät ja huomaat, että hokemasi on ihan höpönhöpöä, järkytyt, kuten minullekin kävi. Järkytys johtuu siitä, ettei huomannut niin selvää totuutta.
Voithan sinä yrittää selittää mitä tarkoitat lauseellasi "Jos kiellät Jumalan, kiellät rakkauden"... Veikkaan, ettet tuo mitään uutta, mitä en jo tiedä. Olen keskustellut ja lukenut uskon asioista liian paljon.
Sinulla ei ole ensinnäkään mitään oikeata tietoa rakkaudesta. Puhut vaan sanoja, joita olet opetellut ulkoa. Jos sinulla olisi oikeata tietoa, et käyttäisi sanastoa, jota muut käyttävät.
"Uskovaiset" opettelevat lauseita ulkoa. Heillä ei ole omakohtaista kokemusta asioista, eikä tietoakaan oikeista asioista. He vain luulevat tietävänsä... Luulo ei ole milloinkaan tietoa!
Kun totuus tulee päin näköä, romahtavat kaikki raamatun lauseet ja päätelmät tai tulkinnat niistä. Totuutta on aluksi vaikeaa pukea sanoiksi, mutta se hahmottuu pikkuhiljaa. Samoin lienee termin rakkaus kanssa: sitä eivät osaa edes viisaimmatkaan määritellä, niin miten joku suppeakatseinen "uskovainen" sen osaisi määritellä.
Elämässä on tärkeämpääkin tekemistä kuin tapella "Jumalasta", "rakkaudesta" tms. sillä ne ovat kuin aaveita: kaikki puhuvat niistä, mutta kukaan ei ole nähnyt niitä. - Pähkinän särkijä
näkevä kirjoitti:
" Lukemisen seurauksena menin syvemmälle petokseen. Luuletko sinä, etten lukenut"
Kyllä uskon. Et pääse ikinä selville todellisuudesta lukemisella. Se avautuu kokemuksen kautta. Jos uskallat katsoa todellisuutta kuoleman jälkeen, niin mene meedion luokse. Pelko estää ihmistä katsomasta todellisuutta. Oletko kastsonut TV:sta suomalaista ohjelmaa asiasta, jossa esintyi Marja Pennanen, Suomen kuuluisin meedio. Rohkeutta!Vai on sinun ohjeesi mennä meedion luo. No, minäpä en ota sinun neuvostasi onkeeni. Tiedätkö miksi? Koska kaikki meediot elävät itsepetoksessa. He eivät tiedä totuutta sen enempää kuin kukaan muukaan. He vain rahastavat toisilta itsepetoksessa eläviä. Kuka pettää ja ketä? Meedio vai asiakas?
Minun ratkaisuni ei todellakaan ole meediolla käynti, vaan asiat tulevat "julki", kun on niiden aika tulla julki. Eli silloin, kun olen siihen valmis.
Sinä väität, ettei todellisuus avaudu lukemalla, niin minäpä väitän, että todellisuus avautuu yleensä kriisin shokkivaiheessa. Silloin silmät avautuvat...
Sinä et edes tunne minua ja väität, että pelkäisin mennä meedion luo. Kerronpa sinulle jotain: kävin n. 10 vuotta sitten meediolla ja eräs oli hyvä ystäväni. Revi siitä! Keskustelut meedion kanssa olivat tuolloin tavallisia keskusteluja eri aiheista, mutta kuolleitten kanssa ei puhuttu. Joten se siitä!
Uteliaisuuttani tuolloin kävin ja nyt, kun muistelen aikaa, niin olinpa naiivi ja hölmö. Ei meedio sen enenpää tiedä kuin kukaan muukaan "tavis". Hän on ihan tavallinen kansalainen siinä missä sinä tai minä.
Tiedoksesi: en mädätä aivojani katsomalla TV:tä. Elän telkkaritonta elämää, mikä on erittäin vapauttavaa. Suosittelen sinullekin, sillä sinun hauras mielesi on TV:stä tulevan paskaohjelman armoilla. Et osaa suodattaa TV:stä tulevaa ohjelmistoa kriittisesti, vaan nielet kaiken mitä sieltä tulee. SE on surullista, sillä aivoillesi olisi paljon enemmän käyttöä kuin olla markkinavoimien pelinappulana. Pähkinän särkijä kirjoitti:
Ei tunnu helppoa olevan sinullakaan, mutta kyllä me tästä yhdessä selvitään.
Minun kriisitapahtumien ketju alkoi viime kesänä:
1.äitini sairastui kesällä ja kuoli marraskuussa,
2.rakkaani sai aivotärähdyksen ja sain pelkokohtauksen että hän kuolee (isäni kuoli v.1988 kallonmurtumaan),
3. minuun kohdistui "isku", jossa olin menettää henkeni,
4, rakkaani lähti luotani pois ja pelkään hänen kuolevan ja
5. sukulaisen mies tappoi itsensä.
Onhan tässä jo kerrakseen kestettävää. Uskoni Jumalaan menetin, sillä se Jumala, josta mulle on kerrottu 6 vuoden ajan, on pelkkää valhetta ja petosta. "Uskovaiset" eivät itsekään tiedä mistä/kenestä puhuvat, minulla sen sijaan alkaa olla melko selkeä kuva tästä "tyrannista" tai oikeamminkin ihmisten sepittämästä valhekuvasta. Elin itsepetoksessa, mut en elä enää. *Helpotuksen huokaus*
Viktor Frankl, logoterapian keksijä ja mies, joka selvisi keskitysleiriltä, havaitsi, että ihminen, jonka elämässä ei ole tarkoitusta kuolee nopeammin kuin ihminen, jolla on elämässä jokin tarkoitus.
Anteeksi, että kirjoitan näin raa´asti, mutta itselläni katosi viimeinenkin elämänhalu, kun unelma perheestä hajosi siihen, kun rakkaani halusi katkaista suhteemme järkisyihin vedoten. Ja minä vaan rakastan häntä... vaikkei perhettä enää tulekaan, ei voikaan tulla, koska olen niin "vanha".. :( No, minkäs teen, oma moka! Jotain "fiksua" tässä kai pitäisi kehitellä, jotta pysyisi elämänsyrjässä jotenkin kiinni.
Köyhienkään auttaminen ei enää motivoi, sillä "uskovaisten" mielestä Jumala hoitaa köyhiä ja niinhän se kai onkin, sillä ammennettu vesi ei kaivossa pysy. Köyhän on löydettävä itse itsestään syy auttaa itse itseään. Kuten minulla ja sinulla on tämä homma edessä..
Otettava sitä vastuuta, vaikka pelottaakin niin perkeleesti. (Anteeksi, että kiroilen) Enkä edes tiedä mitä se minun tilanteessani tarkoittaa :( Olen koulutukseni käynyt, työni tehnyt, unelmani romahtaneet, toivo ja usko menneet... mitä on jäljellä? Ei mitään! Ja tyhjästä pitäisi nyhjäistä :´( Rankkaa! Ja sitten, kun vihdoin löydän syyn (itsepetokseni) miksi kaikki meni päin mäntyjä ja että vihdoin tajusin ryhtyä kantamaan vastuuta, niin täällä minut lytätään 100-0! Luulisi, että edes joku olisi iloinen, kun totuus löytyi: on kannettava vastuunsa eikä kierrettävä sitä.
Noo.. jokainen taaplaa tyylillään. Kirjoittele sähköpostiini, jos haluat: [email protected]"Miss' oot? En täällä paljoa elänyt,
jo kylmää henkii iltani. Itse käyn
kuin varjo hiljaa: lauluton jo
on sydän värjyvä, unta nukkuu."
- Hölderlin
Olen kuin preta, nälkäinen henki, joka on sidottu olemassaolon tuskaan syvemmin kuin ihminen. Jokainen hetkeni kysyy olemassaolon mielekkyyttä. Miksi minä olen täällä? Miksi en voisi olla muualla? Mikä estää minua tekemästä itsemurhaa ja pääsemästä pois? Viekö itsemurha ihmisen vain syvemmälle olemassaolon tuskaan, joka ei koskaan pääty? Paljon meiltä vaaditaan, paljon meiltä pyydetään - mitä me voimme antaa, joilta on toivo mennyt?
Rakkaus voi olla pelkkä harhakuva. Jos sitä on tavoiteltava, voi käyttää huumeita. Voi syöksyä lähimmän ihmisen syliin ekstaasia nauttineena samanlaisessa hurmoksessa kuin Jumalasta päihtynyt mystikko. Totta vieköön, mikä on todellista ja mikä estää meitä tarttumasta unohduksen piippuun? Mikä estää meitä ottamasta savut, jotka saavat elimistömme unohtamaan olemassaolon tuskan, kuten Noodles tekee elokuvan Once upon a time in America lopussa. Tuleeko meidänkin kasvoillemme minuuteiksi, kenties tunneiksi, enigmaattinen hymy, minkä vaikuttaja on niin suloinen, että siihen täytyy palata yhä uudestaan? Oopiumi! Vie meidät uneen ja syleile meitä mitään vastineeksi vaatimatta! Täytä meidät hyvällä ololla ja poista tuska hetkeksi. Ja kun elimistömme puhdistuu sinun myrkyllisen ihanasta voimastasi, palaamme siihen uudestaan, kunnes sinä olet vallannut meidät kokonaan, niin että kuolemme raihnaisina mutta tyytyväisinä, ehkä mistään mitään tietämättä!
http://www.youtube.com/watch?v=snr8fLYWAwQ- Pähkinän särkijä
Erjuth kirjoitti:
"Miss' oot? En täällä paljoa elänyt,
jo kylmää henkii iltani. Itse käyn
kuin varjo hiljaa: lauluton jo
on sydän värjyvä, unta nukkuu."
- Hölderlin
Olen kuin preta, nälkäinen henki, joka on sidottu olemassaolon tuskaan syvemmin kuin ihminen. Jokainen hetkeni kysyy olemassaolon mielekkyyttä. Miksi minä olen täällä? Miksi en voisi olla muualla? Mikä estää minua tekemästä itsemurhaa ja pääsemästä pois? Viekö itsemurha ihmisen vain syvemmälle olemassaolon tuskaan, joka ei koskaan pääty? Paljon meiltä vaaditaan, paljon meiltä pyydetään - mitä me voimme antaa, joilta on toivo mennyt?
Rakkaus voi olla pelkkä harhakuva. Jos sitä on tavoiteltava, voi käyttää huumeita. Voi syöksyä lähimmän ihmisen syliin ekstaasia nauttineena samanlaisessa hurmoksessa kuin Jumalasta päihtynyt mystikko. Totta vieköön, mikä on todellista ja mikä estää meitä tarttumasta unohduksen piippuun? Mikä estää meitä ottamasta savut, jotka saavat elimistömme unohtamaan olemassaolon tuskan, kuten Noodles tekee elokuvan Once upon a time in America lopussa. Tuleeko meidänkin kasvoillemme minuuteiksi, kenties tunneiksi, enigmaattinen hymy, minkä vaikuttaja on niin suloinen, että siihen täytyy palata yhä uudestaan? Oopiumi! Vie meidät uneen ja syleile meitä mitään vastineeksi vaatimatta! Täytä meidät hyvällä ololla ja poista tuska hetkeksi. Ja kun elimistömme puhdistuu sinun myrkyllisen ihanasta voimastasi, palaamme siihen uudestaan, kunnes sinä olet vallannut meidät kokonaan, niin että kuolemme raihnaisina mutta tyytyväisinä, ehkä mistään mitään tietämättä!
http://www.youtube.com/watch?v=snr8fLYWAwQRakkautta ei voi tavoittaa alkoholin, huumeiden, pelaamisen, seksin eikä muunkaan riippuvuuden kautta. Nuo ovat vain pakenemistapoja, eivät kohtaamistapoja. Elämä on kohdattava sellaisenaan.
Mitä enemmän rimpuilet vastaan, sitä enemmän sattuu. Holding-terapiassa lasta pidetään sylissä niin kauan kuin lapsi rimpuilee. Aikuinen ei päästä otteestaan, edes silloinkaan, kun lapsi jo tempoilee viimeisiä tempoilujaan. Aikuinen on se, joka pitää sylissä, kaikesta huolimatta. Pähkinän särkijä kirjoitti:
Rakkautta ei voi tavoittaa alkoholin, huumeiden, pelaamisen, seksin eikä muunkaan riippuvuuden kautta. Nuo ovat vain pakenemistapoja, eivät kohtaamistapoja. Elämä on kohdattava sellaisenaan.
Mitä enemmän rimpuilet vastaan, sitä enemmän sattuu. Holding-terapiassa lasta pidetään sylissä niin kauan kuin lapsi rimpuilee. Aikuinen ei päästä otteestaan, edes silloinkaan, kun lapsi jo tempoilee viimeisiä tempoilujaan. Aikuinen on se, joka pitää sylissä, kaikesta huolimatta.Väliaikaisesti voi kyllä. Kaikkihan täällä on joka tapauksessa väliaikaista. Olen samaa mieltä siitä, että se on pakoa, mutta voiko ihmistä syyttää, jos hän tällaisessa maailmassa tuhoaa itsensä alkoholilla tai huumeilla? Tämä on karu maailma, ja lohtua ei ole kaikille tarjolla.
Psykedeelit ovat kyllä sellaisia aineita, joita voisi harkita käyttääkin: DMT, Ayahuasca, meskaliini jne. Nämä yhdisteet ja aineet ovat joillekin ihmisille pyhiä! Mutta länsimaissa niiden käyttäjää pidetään huumausainerikollisena. Mitä vääryyttä!
Tekstini osoitti minusta yhden puolen, joka kaipaa jo kipeästi pois, keinolla millä hyvänsä. Olen onneksi alkanut meditoida (2,5 vuotta sitten), mikä on tuonut elämääni ainakin välillä tasapainoisuutta. Kova arkipäivä takana ja sitten iltameditaatio, ja kyllä on monesti mieli rauhallinen sen jälkeen. Mieli on todellakin villihevonen, joka on saatava kuriin.- näkevä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Vai on sinun ohjeesi mennä meedion luo. No, minäpä en ota sinun neuvostasi onkeeni. Tiedätkö miksi? Koska kaikki meediot elävät itsepetoksessa. He eivät tiedä totuutta sen enempää kuin kukaan muukaan. He vain rahastavat toisilta itsepetoksessa eläviä. Kuka pettää ja ketä? Meedio vai asiakas?
Minun ratkaisuni ei todellakaan ole meediolla käynti, vaan asiat tulevat "julki", kun on niiden aika tulla julki. Eli silloin, kun olen siihen valmis.
Sinä väität, ettei todellisuus avaudu lukemalla, niin minäpä väitän, että todellisuus avautuu yleensä kriisin shokkivaiheessa. Silloin silmät avautuvat...
Sinä et edes tunne minua ja väität, että pelkäisin mennä meedion luo. Kerronpa sinulle jotain: kävin n. 10 vuotta sitten meediolla ja eräs oli hyvä ystäväni. Revi siitä! Keskustelut meedion kanssa olivat tuolloin tavallisia keskusteluja eri aiheista, mutta kuolleitten kanssa ei puhuttu. Joten se siitä!
Uteliaisuuttani tuolloin kävin ja nyt, kun muistelen aikaa, niin olinpa naiivi ja hölmö. Ei meedio sen enenpää tiedä kuin kukaan muukaan "tavis". Hän on ihan tavallinen kansalainen siinä missä sinä tai minä.
Tiedoksesi: en mädätä aivojani katsomalla TV:tä. Elän telkkaritonta elämää, mikä on erittäin vapauttavaa. Suosittelen sinullekin, sillä sinun hauras mielesi on TV:stä tulevan paskaohjelman armoilla. Et osaa suodattaa TV:stä tulevaa ohjelmistoa kriittisesti, vaan nielet kaiken mitä sieltä tulee. SE on surullista, sillä aivoillesi olisi paljon enemmän käyttöä kuin olla markkinavoimien pelinappulana.-
"Keskustelut meedion kanssa olivat tuolloin tavallisia keskusteluja eri aiheista, mutta kuolleitten kanssa ei puhuttu. Joten se siitä! "
Et ole ollut meedion luona. Minä olen ollut kahden eri meedion joten minulla on tietoa, josta puhun.
Ensimmäinen meedio oli ammatiltaan muotokuvamaalari. Ennen istuntoa hänelle tuli muotokuva henkilösta, joka saapui henkimaailmasta.
Ennen kuin menin istuntoon hänelle oli tullut piirustuksena isäni muotokuva juuri sen näköisenä kuin hänet muistan. Olin seitsemenvuotias kun näin isäni viimeksi, hän kuoli hukkumalla uintimatkalla. Isäni tuli pyytämään anteeksi tekojaan : hän ryyppäsi perheen talon ja tavarat. Keskustelin meedion välityksellä isäni kanssa.
Toisen kerran olin Marja Pennasen luona (ottaa. vastaan Lahdessa). Tällöin tuli esim setäni, jonka äänen kuulin. Meedio kuvasi henkilöitä sen verran, että olin varma heistä. He puhuivat minulle. Jotkut ihmiset näkevät "kuolleet" ilman meediotakin, olemme erilaisila henkisillä kyvyillä varustettuja. Luulen, että herkkyyteni on lisääntynyt, koska kuulin selvästi setäni äänen. Sain myös arvokasta tietoa itsestäni ja tulevaisuudestani.
Hyvä ja paha ovat ihmisessä ja maailmassa sekaisin myös televisiossa. Ei kannata tuomita kaikkea sen takia, että näkee epäkohtia. Vaikutat katkeroitunelta ihmiseltä, rakkaudellisuus on vahvuutta, vaikka joskus näyttää päinvastaiselta. - Pähkinän särkijä
näkevä kirjoitti:
-
"Keskustelut meedion kanssa olivat tuolloin tavallisia keskusteluja eri aiheista, mutta kuolleitten kanssa ei puhuttu. Joten se siitä! "
Et ole ollut meedion luona. Minä olen ollut kahden eri meedion joten minulla on tietoa, josta puhun.
Ensimmäinen meedio oli ammatiltaan muotokuvamaalari. Ennen istuntoa hänelle tuli muotokuva henkilösta, joka saapui henkimaailmasta.
Ennen kuin menin istuntoon hänelle oli tullut piirustuksena isäni muotokuva juuri sen näköisenä kuin hänet muistan. Olin seitsemenvuotias kun näin isäni viimeksi, hän kuoli hukkumalla uintimatkalla. Isäni tuli pyytämään anteeksi tekojaan : hän ryyppäsi perheen talon ja tavarat. Keskustelin meedion välityksellä isäni kanssa.
Toisen kerran olin Marja Pennasen luona (ottaa. vastaan Lahdessa). Tällöin tuli esim setäni, jonka äänen kuulin. Meedio kuvasi henkilöitä sen verran, että olin varma heistä. He puhuivat minulle. Jotkut ihmiset näkevät "kuolleet" ilman meediotakin, olemme erilaisila henkisillä kyvyillä varustettuja. Luulen, että herkkyyteni on lisääntynyt, koska kuulin selvästi setäni äänen. Sain myös arvokasta tietoa itsestäni ja tulevaisuudestani.
Hyvä ja paha ovat ihmisessä ja maailmassa sekaisin myös televisiossa. Ei kannata tuomita kaikkea sen takia, että näkee epäkohtia. Vaikutat katkeroitunelta ihmiseltä, rakkaudellisuus on vahvuutta, vaikka joskus näyttää päinvastaiselta.Sinä saat uskoa vaikka vihreisiin pieniin miehiin, mutta elät silloin itsepetoksessa, koska niitä ei todellisuudessa ole.
Se, että väität "puhuneesi" kuolleiden kanssa, on sinulle varmasti totisinta totta ja elät elämäsi tuon ymmärryksen varassa. Sanonpahan sinulle, että sinua on huijattu pahemman kerran!! Jos haluat elää itsepetoksessa, niin huomaat jonain päivänä sen itsekin ja häpeät tekojasi.
Sinä et vieläkään ymmärrä näitä "meedio"-juttuja, joten kerronpa mistä on kyse. Herkkä ihminen (sinun kutsumasi meedio) poimii sinusta itsestäsi kuvat ja äänet, koska kannat niitä mukanasi. Et vaan tiedosta sitä. Se, että olet kuvien, äänien yms. kantokori, ei ole herkälle ihmiselle vaikeaa poimia sinusta jotain keskusteluun. Sinä olet taas herkkäuskoinen ja luulet meedion puhuvan kuolleille, mutta hänhän ei tee sitä todellisuudessa, vaan hän "lukee sinua itseäsi". Hmm.. et ehkä ymmärrä tästä mitään, mutta ei sillä ole väliäkään.
Tajuat nämä myöhemmin.
Kutsumasi meedion luona käyminen ei todellakaan ole rakkaudellista, ei itseäsi eikä muitakaan läheisiä kohtaan. Toimit itsekkäistä motiiveistasi käsin ja haluat vain pönkittää egoasi. Ego on taas se osa sinua, joka haluaa tuoda julki kaiken, sillä se elää tuollaisista "kohuasioista". Kun ego ei saa polttopuuta valheista, se alistuu ja asettuu sille kuuluvalle paikalle.
Mitä se hyödytti käydä "meediolla" = huijarilla? Tiesit itsekin, että isäsi oli kuollut ja kuopattu. Mitä iloa siitä sinulle tai läheisillesi oli, että "sait tietoa itsestäsi" toisarvoisesta lähteestä? Saat tietoa itsestäsi, kun vaan ryhdyt kuuntelemaan itseäsi. Et sinä siihen toisia ihmisiä (meedioita) tarvitse!! Aina, kun toinen ihminen kertoo mukamas tietoa sinusta, se "tieto" on harvoin oikeaa. Jokainen tiedonmurunen on vääristynyt. Sinä vaan haluat kuulla ne oikeina ja nielet kaiken, mitä sinulle kerrotaan.
Sinä voit, jos haluat, oppia kuuntelemaan itseäsi. Siihen sinua kannustan! En siihen, että juokset tuhlaamassa rahojasi huijareihin. - Pähkinän särkijä
Erjuth kirjoitti:
Väliaikaisesti voi kyllä. Kaikkihan täällä on joka tapauksessa väliaikaista. Olen samaa mieltä siitä, että se on pakoa, mutta voiko ihmistä syyttää, jos hän tällaisessa maailmassa tuhoaa itsensä alkoholilla tai huumeilla? Tämä on karu maailma, ja lohtua ei ole kaikille tarjolla.
Psykedeelit ovat kyllä sellaisia aineita, joita voisi harkita käyttääkin: DMT, Ayahuasca, meskaliini jne. Nämä yhdisteet ja aineet ovat joillekin ihmisille pyhiä! Mutta länsimaissa niiden käyttäjää pidetään huumausainerikollisena. Mitä vääryyttä!
Tekstini osoitti minusta yhden puolen, joka kaipaa jo kipeästi pois, keinolla millä hyvänsä. Olen onneksi alkanut meditoida (2,5 vuotta sitten), mikä on tuonut elämääni ainakin välillä tasapainoisuutta. Kova arkipäivä takana ja sitten iltameditaatio, ja kyllä on monesti mieli rauhallinen sen jälkeen. Mieli on todellakin villihevonen, joka on saatava kuriin.Ajatukset ovat todella nopeita. Niitä ei saa kiinni. Joskus on vain hyvä antaa ajatusten tulla ja mennä, takertumatta niihin. Paha olosi johtuu ehkä siitä, että takerrut ajatukseen:"Voin pahoin. En pääse tästä pois." tms.
Kun takerrut ajatukseesi, se tekee pesän pääsi päälle. Älä anna sen tehdä pesää! Sinä olet ohjaksissa, eivät ajatuksesi.
Villihevosen kannattaa antaa tulla ja mennä. Se on silloin onnellisimmillaan. Jos yrität taltuttaa sitä, se voi vain pahoin, sillä se on luotu vapauteen, ei vankeuteen. - näkevä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Sinä saat uskoa vaikka vihreisiin pieniin miehiin, mutta elät silloin itsepetoksessa, koska niitä ei todellisuudessa ole.
Se, että väität "puhuneesi" kuolleiden kanssa, on sinulle varmasti totisinta totta ja elät elämäsi tuon ymmärryksen varassa. Sanonpahan sinulle, että sinua on huijattu pahemman kerran!! Jos haluat elää itsepetoksessa, niin huomaat jonain päivänä sen itsekin ja häpeät tekojasi.
Sinä et vieläkään ymmärrä näitä "meedio"-juttuja, joten kerronpa mistä on kyse. Herkkä ihminen (sinun kutsumasi meedio) poimii sinusta itsestäsi kuvat ja äänet, koska kannat niitä mukanasi. Et vaan tiedosta sitä. Se, että olet kuvien, äänien yms. kantokori, ei ole herkälle ihmiselle vaikeaa poimia sinusta jotain keskusteluun. Sinä olet taas herkkäuskoinen ja luulet meedion puhuvan kuolleille, mutta hänhän ei tee sitä todellisuudessa, vaan hän "lukee sinua itseäsi". Hmm.. et ehkä ymmärrä tästä mitään, mutta ei sillä ole väliäkään.
Tajuat nämä myöhemmin.
Kutsumasi meedion luona käyminen ei todellakaan ole rakkaudellista, ei itseäsi eikä muitakaan läheisiä kohtaan. Toimit itsekkäistä motiiveistasi käsin ja haluat vain pönkittää egoasi. Ego on taas se osa sinua, joka haluaa tuoda julki kaiken, sillä se elää tuollaisista "kohuasioista". Kun ego ei saa polttopuuta valheista, se alistuu ja asettuu sille kuuluvalle paikalle.
Mitä se hyödytti käydä "meediolla" = huijarilla? Tiesit itsekin, että isäsi oli kuollut ja kuopattu. Mitä iloa siitä sinulle tai läheisillesi oli, että "sait tietoa itsestäsi" toisarvoisesta lähteestä? Saat tietoa itsestäsi, kun vaan ryhdyt kuuntelemaan itseäsi. Et sinä siihen toisia ihmisiä (meedioita) tarvitse!! Aina, kun toinen ihminen kertoo mukamas tietoa sinusta, se "tieto" on harvoin oikeaa. Jokainen tiedonmurunen on vääristynyt. Sinä vaan haluat kuulla ne oikeina ja nielet kaiken, mitä sinulle kerrotaan.
Sinä voit, jos haluat, oppia kuuntelemaan itseäsi. Siihen sinua kannustan! En siihen, että juokset tuhlaamassa rahojasi huijareihin.Rahasta puheen ollen, muotokuvamaalari ei ottanut maksua ollenkaan, toinen kyllä otti, koska kaikkien täytyy elää rahan kautta tässä materislistisessa maailmassaa. Kun "haukut " muita, kerrot totuuden itsestäsi.
Sinulle tule oleman iloinen yllätys kuolemasi jälkeen, riippumatta sitä mitä uskot. - Pähkinän särkijä
näkevä kirjoitti:
Rahasta puheen ollen, muotokuvamaalari ei ottanut maksua ollenkaan, toinen kyllä otti, koska kaikkien täytyy elää rahan kautta tässä materislistisessa maailmassaa. Kun "haukut " muita, kerrot totuuden itsestäsi.
Sinulle tule oleman iloinen yllätys kuolemasi jälkeen, riippumatta sitä mitä uskot.Sen tiedän, kun aikanaan kuolen, ei minusta tule kukaan tekemään ensimmäistäkään muotokuvaa, koska ei ole mitään aihetta. Enkä tule kummittelemaan sinullekaan, sillä mikään osa minusta ei tule jatkamaan "elämäänsä" kuolemani jälkeen. Kuten olen kirjoittanut muillekin, kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Voit tietenkin elää valheessa ja rakentaa valherakennelmia niin paljon kuin haluat, mutta tulet pettymään, ennemmin tai myöhemmin, kun huomaat, että olen oikeassa.
Annas kun arvaan: kun "juttelit meedion" kanssa, hän esitti epämääräisiä kysymyksiä mieshenkilöstä ja sinä rakensit mielessäsi kuvaa isästäsi. Hän ei oikeastaan "tiennyt" mitään mistään, vaan johdattelevilla kysymyksillä johdatti sinut rakentamaan tarinaa.. ja lopulta kerroit jollekin ystävällesi, että "se meedio tiesi isästäni sitä ja tätä tuota", kun todellisuudessa henkilö vain esitti johdattelevia kysymyksiä ja sinä rakentelit koko tarinan ihan itse. Valitan, mutta sinua on huijattu. Pähkinän särkijä kirjoitti:
Ajatukset ovat todella nopeita. Niitä ei saa kiinni. Joskus on vain hyvä antaa ajatusten tulla ja mennä, takertumatta niihin. Paha olosi johtuu ehkä siitä, että takerrut ajatukseen:"Voin pahoin. En pääse tästä pois." tms.
Kun takerrut ajatukseesi, se tekee pesän pääsi päälle. Älä anna sen tehdä pesää! Sinä olet ohjaksissa, eivät ajatuksesi.
Villihevosen kannattaa antaa tulla ja mennä. Se on silloin onnellisimmillaan. Jos yrität taltuttaa sitä, se voi vain pahoin, sillä se on luotu vapauteen, ei vankeuteen."Paha olosi johtuu ehkä siitä, että takerrut ajatukseen:"Voin pahoin. En pääse tästä pois." tms."
Tämä voi olla totta. Minä todellakin kierrätän tuollaisia asioita - tai minä kierrättää.
"Villihevosen kannattaa antaa tulla ja mennä. Se on silloin onnellisimmillaan. Jos yrität taltuttaa sitä, se voi vain pahoin, sillä se on luotu vapauteen, ei vankeuteen."
Ikävää vain, että ihminen on vaunujen ajaja. Ala meditoida, niin ymmärrät mistä kirjoitan. Ajatukset vievät ihmisen minne milloinkin. Se häiritsee keskittymistä. Ajatuksien tulee todellakin antaa mennä, eli niihin ei saa takertua, olet oikeassa. Aina kun huomaa, että ajattelee jotain asiaa, palaa keskittymiseensä, olkoon se mantra tai hengityksen seuraaminen. Päämääränä on päästä ajatusten tuolle puolen. Ajatukset täytyy myös saada hallittua siinä määrin, että ne voi halutessaan kääntää mihin kohteeseen tahansa. Se ei ole mitenkään helppo tehtävä.- Vänkis
Erjuth kirjoitti:
"Paha olosi johtuu ehkä siitä, että takerrut ajatukseen:"Voin pahoin. En pääse tästä pois." tms."
Tämä voi olla totta. Minä todellakin kierrätän tuollaisia asioita - tai minä kierrättää.
"Villihevosen kannattaa antaa tulla ja mennä. Se on silloin onnellisimmillaan. Jos yrität taltuttaa sitä, se voi vain pahoin, sillä se on luotu vapauteen, ei vankeuteen."
Ikävää vain, että ihminen on vaunujen ajaja. Ala meditoida, niin ymmärrät mistä kirjoitan. Ajatukset vievät ihmisen minne milloinkin. Se häiritsee keskittymistä. Ajatuksien tulee todellakin antaa mennä, eli niihin ei saa takertua, olet oikeassa. Aina kun huomaa, että ajattelee jotain asiaa, palaa keskittymiseensä, olkoon se mantra tai hengityksen seuraaminen. Päämääränä on päästä ajatusten tuolle puolen. Ajatukset täytyy myös saada hallittua siinä määrin, että ne voi halutessaan kääntää mihin kohteeseen tahansa. Se ei ole mitenkään helppo tehtävä.olla vähän se ongelma, että se on liiankin vapaa eikä oikein osaa keskittyä mihinkään.
Joku vaan jossain kirjoitti, että joku munkki, joka oli ollut vuosikausia vankilassa kiinassa, oli sanonut, että siellä oli paljon helpompaa meditoida kuin vapaudessa.
;) - kertonut
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Sen tiedän, kun aikanaan kuolen, ei minusta tule kukaan tekemään ensimmäistäkään muotokuvaa, koska ei ole mitään aihetta. Enkä tule kummittelemaan sinullekaan, sillä mikään osa minusta ei tule jatkamaan "elämäänsä" kuolemani jälkeen. Kuten olen kirjoittanut muillekin, kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Voit tietenkin elää valheessa ja rakentaa valherakennelmia niin paljon kuin haluat, mutta tulet pettymään, ennemmin tai myöhemmin, kun huomaat, että olen oikeassa.
Annas kun arvaan: kun "juttelit meedion" kanssa, hän esitti epämääräisiä kysymyksiä mieshenkilöstä ja sinä rakensit mielessäsi kuvaa isästäsi. Hän ei oikeastaan "tiennyt" mitään mistään, vaan johdattelevilla kysymyksillä johdatti sinut rakentamaan tarinaa.. ja lopulta kerroit jollekin ystävällesi, että "se meedio tiesi isästäni sitä ja tätä tuota", kun todellisuudessa henkilö vain esitti johdattelevia kysymyksiä ja sinä rakentelit koko tarinan ihan itse. Valitan, mutta sinua on huijattu.mistä tiedät ettei kuoleman jälkeen ole mitään.
MITEN olemattomuudesta voi saada tietoa? - Pähkinän särkijä
kertonut kirjoitti:
mistä tiedät ettei kuoleman jälkeen ole mitään.
MITEN olemattomuudesta voi saada tietoa?Kokemalla tietenkin... Oletko milloinkaan kokenut mieltä järkyttävää shokkia? Jos olet, niin silloin saatat tietää mistä puhun. NYT puhun kokemukseni tuomasta tiedosta.
- Pähkinän särkijä
Erjuth kirjoitti:
"Paha olosi johtuu ehkä siitä, että takerrut ajatukseen:"Voin pahoin. En pääse tästä pois." tms."
Tämä voi olla totta. Minä todellakin kierrätän tuollaisia asioita - tai minä kierrättää.
"Villihevosen kannattaa antaa tulla ja mennä. Se on silloin onnellisimmillaan. Jos yrität taltuttaa sitä, se voi vain pahoin, sillä se on luotu vapauteen, ei vankeuteen."
Ikävää vain, että ihminen on vaunujen ajaja. Ala meditoida, niin ymmärrät mistä kirjoitan. Ajatukset vievät ihmisen minne milloinkin. Se häiritsee keskittymistä. Ajatuksien tulee todellakin antaa mennä, eli niihin ei saa takertua, olet oikeassa. Aina kun huomaa, että ajattelee jotain asiaa, palaa keskittymiseensä, olkoon se mantra tai hengityksen seuraaminen. Päämääränä on päästä ajatusten tuolle puolen. Ajatukset täytyy myös saada hallittua siinä määrin, että ne voi halutessaan kääntää mihin kohteeseen tahansa. Se ei ole mitenkään helppo tehtävä.Kokeilin joskus meditoimistakin vuonna 1998 tai jotain. Ja arvaatko mitä sain? Hyvän päänsäryn. Kaikkein paras tapani oli "päästä ajatusten tuolle puolen" (kuten sinä käytät termiä): kävelin 10-15 km:ä 2-3 kertaa viikossa. Siinä oli "meditaatiota" ihan riittävästi. Ja totesin, että ei ajatusten tuolla puolen ole mitään. Siellä on vain tyhjyys. Ja sinnekö sinä niin halajat päästä? Ollos hyvä vaan ja herra on hyvä ja yrittää... Minulle "ajatusten tuolle puolen pääsy" ei tuota kovin paljon "vaivaa", sillä kun sinne tietää tien, niin sinne on helppo mennä. Mistä arvelet minun suoltavan tätä tekstiä? ;) Siinä sinulle arvoitus...
- Kuvallinen
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Kokeilin joskus meditoimistakin vuonna 1998 tai jotain. Ja arvaatko mitä sain? Hyvän päänsäryn. Kaikkein paras tapani oli "päästä ajatusten tuolle puolen" (kuten sinä käytät termiä): kävelin 10-15 km:ä 2-3 kertaa viikossa. Siinä oli "meditaatiota" ihan riittävästi. Ja totesin, että ei ajatusten tuolla puolen ole mitään. Siellä on vain tyhjyys. Ja sinnekö sinä niin halajat päästä? Ollos hyvä vaan ja herra on hyvä ja yrittää... Minulle "ajatusten tuolle puolen pääsy" ei tuota kovin paljon "vaivaa", sillä kun sinne tietää tien, niin sinne on helppo mennä. Mistä arvelet minun suoltavan tätä tekstiä? ;) Siinä sinulle arvoitus...
Ajattelu.
- sanoilla
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Kokemalla tietenkin... Oletko milloinkaan kokenut mieltä järkyttävää shokkia? Jos olet, niin silloin saatat tietää mistä puhun. NYT puhun kokemukseni tuomasta tiedosta.
kikkailu. Miten olemattomuudesta VOI saada kokemuksen?
Lakkaa jo pettämästä itseäsi. Shokit eivät voi kertoa olemattomuudesta! ;) - Pähkinän särkijä
sanoilla kirjoitti:
kikkailu. Miten olemattomuudesta VOI saada kokemuksen?
Lakkaa jo pettämästä itseäsi. Shokit eivät voi kertoa olemattomuudesta! ;)Sinä näköjään haastat jo riitaa kanssani, koska et kykene ymmärtämään kokemuksiani. No, se ei minua haittaa, vaikket ymmärräkään, sillä kokemukseni ovat koettuja ja sillä sipuli. Niitä ei poispyyhityksi saa, vaikka kuinka väittelet.
Kun sinä olet sitten siinä mieltäsi järkyttävässä kriisissä, jossa "aikakin pysähtyy", niin silloin tiedät mistä puhun.
Tämän enempää en voi antaa "vihjeitä", sillä asia, jota et ole kokenut ei kokemukseksi sinulle tule. - taas...
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Kokemalla tietenkin... Oletko milloinkaan kokenut mieltä järkyttävää shokkia? Jos olet, niin silloin saatat tietää mistä puhun. NYT puhun kokemukseni tuomasta tiedosta.
Tulkintasi toisista ovat perin köykäisiä. Jos sanot ettei kuoleman jälkeen ole mitään, se on selvää suomea, jonka ymmärtämisessä ei ole mitään vaikeuksia.
Riidanhaastamisväitteesi kertoo kyllä sinusta enemmän kuin tulkintasi minusta. Oma aggressiivisväritteinen henkilöön menevä ja suorasukainen tulkintasi vähäisillä tiedoillasi muista näillä palstoilla kertoo kyvyttömyydestäsi nähdä omaa riidanhaastamishalukkuuttasi.
Uhh...
Shokki ei kerro muuta kuin sen että todellisuus on käynyt ylivoimaiseksi kestää joko fyysisesti tai psyykkisesti eikä varsinkaan ole validi todiste totuudesta, koska shokki on elimistön/psyyken häiriötila ja on suojareaktio todellisuudelle. Totuus on todellinen ja sijaitsee ihmisen ulkopuolella.
Kokemuksesta minäkin puhun. Sinä vaan asetut omine kokemuksinesi muiden yläpuolelle ja lyttäät muiden kokemukset maan rakoon. Sehän kertoo ettei sisäinen tilasi ole tasapainossa.
Ja tasapainoa et saa vuodattamalla sisälle kertynyttä katkeruuttasi palstoille. - näkevä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Sen tiedän, kun aikanaan kuolen, ei minusta tule kukaan tekemään ensimmäistäkään muotokuvaa, koska ei ole mitään aihetta. Enkä tule kummittelemaan sinullekaan, sillä mikään osa minusta ei tule jatkamaan "elämäänsä" kuolemani jälkeen. Kuten olen kirjoittanut muillekin, kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Voit tietenkin elää valheessa ja rakentaa valherakennelmia niin paljon kuin haluat, mutta tulet pettymään, ennemmin tai myöhemmin, kun huomaat, että olen oikeassa.
Annas kun arvaan: kun "juttelit meedion" kanssa, hän esitti epämääräisiä kysymyksiä mieshenkilöstä ja sinä rakensit mielessäsi kuvaa isästäsi. Hän ei oikeastaan "tiennyt" mitään mistään, vaan johdattelevilla kysymyksillä johdatti sinut rakentamaan tarinaa.. ja lopulta kerroit jollekin ystävällesi, että "se meedio tiesi isästäni sitä ja tätä tuota", kun todellisuudessa henkilö vain esitti johdattelevia kysymyksiä ja sinä rakentelit koko tarinan ihan itse. Valitan, mutta sinua on huijattu.-
Annas kun arvaan: kun "juttelit meedion" kanssa,
"hän esitti epämääräisiä kysymyksiä mieshenkilöstä ja sinä rakensit mielessäsi kuvaa isästäsi. Hän ei oikeastaan "tiennyt" mitään mistään, vaan johdattelevilla kysymyksillä johdatti sinut rakentamaan tarinaa.. ja lopulta kerroit jollekin ystävällesi, että"
Meedion kanssa ei saa jutella, hän itse sanoi tämän minulle, emme jutelleet. Hän oli vähän ennen istuntoani saanut kuvan isästäni. Kun hän näytti kuvan, minä sanoin sen olevan isäni. Sen jälkeen keskustelimme meedion välityksellä.
Olen kertomnut asiasta esim eräälle opiskelutoverilleni. Hän sanoi, ettei halua kuunella ja viittasi kristinuskoon, joka on poistanut jälleensyntymisen opistaan, vaikka se alunperin kuului siihen. Jeesushan oli juutalainen ja se kuuluu vieläkin juutalaisuuten.
Ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on, vaan haluaa asettua sen yläpuolelle eli sanella itse sen. Tämä on sitä ihmisen teomaniaa. - päästäsi
näkevä kirjoitti:
-
Annas kun arvaan: kun "juttelit meedion" kanssa,
"hän esitti epämääräisiä kysymyksiä mieshenkilöstä ja sinä rakensit mielessäsi kuvaa isästäsi. Hän ei oikeastaan "tiennyt" mitään mistään, vaan johdattelevilla kysymyksillä johdatti sinut rakentamaan tarinaa.. ja lopulta kerroit jollekin ystävällesi, että"
Meedion kanssa ei saa jutella, hän itse sanoi tämän minulle, emme jutelleet. Hän oli vähän ennen istuntoani saanut kuvan isästäni. Kun hän näytti kuvan, minä sanoin sen olevan isäni. Sen jälkeen keskustelimme meedion välityksellä.
Olen kertomnut asiasta esim eräälle opiskelutoverilleni. Hän sanoi, ettei halua kuunella ja viittasi kristinuskoon, joka on poistanut jälleensyntymisen opistaan, vaikka se alunperin kuului siihen. Jeesushan oli juutalainen ja se kuuluu vieläkin juutalaisuuten.
Ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on, vaan haluaa asettua sen yläpuolelle eli sanella itse sen. Tämä on sitä ihmisen teomaniaa."kristinuskoon, joka on poistanut jälleensyntymisen opistaan, vaikka se alunperin kuului siihen. Jeesushan oli juutalainen ja se kuuluu vieläkin juutalaisuuteen."
Ei ole poistanut! Usko jo! Ei ole poistanut!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000041652063
"Ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on, vaan haluaa asettua sen yläpuolelle eli sanella itse sen. Tämä on sitä ihmisen teomaniaa."
No justiinsa juu. Itsellesi tuntuu olevan todella vaikeaa hyväksyä historiallisia tosiasioita ja mieluummin uskot omia uskomuksia tukevia pseudotieteellisiä uskomuksia. Tämä on uskonnollista harhaa. - Aritta
näkevä kirjoitti:
-
Annas kun arvaan: kun "juttelit meedion" kanssa,
"hän esitti epämääräisiä kysymyksiä mieshenkilöstä ja sinä rakensit mielessäsi kuvaa isästäsi. Hän ei oikeastaan "tiennyt" mitään mistään, vaan johdattelevilla kysymyksillä johdatti sinut rakentamaan tarinaa.. ja lopulta kerroit jollekin ystävällesi, että"
Meedion kanssa ei saa jutella, hän itse sanoi tämän minulle, emme jutelleet. Hän oli vähän ennen istuntoani saanut kuvan isästäni. Kun hän näytti kuvan, minä sanoin sen olevan isäni. Sen jälkeen keskustelimme meedion välityksellä.
Olen kertomnut asiasta esim eräälle opiskelutoverilleni. Hän sanoi, ettei halua kuunella ja viittasi kristinuskoon, joka on poistanut jälleensyntymisen opistaan, vaikka se alunperin kuului siihen. Jeesushan oli juutalainen ja se kuuluu vieläkin juutalaisuuten.
Ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on, vaan haluaa asettua sen yläpuolelle eli sanella itse sen. Tämä on sitä ihmisen teomaniaa.Vaikka uskovaiset sanoisivat mitä. He eivät tiedä, he vain uskovat. Toistaiseksi.
- näkevä
päästäsi kirjoitti:
"kristinuskoon, joka on poistanut jälleensyntymisen opistaan, vaikka se alunperin kuului siihen. Jeesushan oli juutalainen ja se kuuluu vieläkin juutalaisuuteen."
Ei ole poistanut! Usko jo! Ei ole poistanut!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000057&posting=22000000041652063
"Ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on, vaan haluaa asettua sen yläpuolelle eli sanella itse sen. Tämä on sitä ihmisen teomaniaa."
No justiinsa juu. Itsellesi tuntuu olevan todella vaikeaa hyväksyä historiallisia tosiasioita ja mieluummin uskot omia uskomuksia tukevia pseudotieteellisiä uskomuksia. Tämä on uskonnollista harhaa.Jälleensyntyminen poistettiin Konstantinopolin
kirkolliskokouksesa Rooman keisarin painostuksesta v. 553. Asia on hyvin häpeällinen ja kipeä kirkolle, siksi siitä ei puhuta.
En usko vaan tiedän! - Naisella on SIELU
näkevä kirjoitti:
Jälleensyntyminen poistettiin Konstantinopolin
kirkolliskokouksesa Rooman keisarin painostuksesta v. 553. Asia on hyvin häpeällinen ja kipeä kirkolle, siksi siitä ei puhuta.
En usko vaan tiedän!Konstantinopolissa valettiin muottiin usko yhteen Jumalaan ja pyhään kolminaisuuteen. Siellä kehitettiin kuvainrikkojien harhaoppi ja kuvien tuomitseminen. Siellä palasi valtaan ortodoksia l. oikeaoppisuus. Idän ja lännen kirkot toisistaan erottanut oppiriita syntyi myös täällä. Papisto halusi pitää yksinoikeutenaan raamatun tulkinnat, kuoleman jälkeiset elämät, sielun vaellukset ja yhteydet tuonpuoleiseen. Konstantinopolin synodissa päätettiin mm. vuonna 553 jKr. poistaa raamatusta kaikki jälleensyntymiseen viittaava teksti. Sama kokous päätti vuotta aikaisemmin yhden äänen enemmistöllä, että //naisella on sielu//. Pappien paheellisuudesta saarnasi kirkkoisä Johannes Khyrostomos 400-luvun alussa ja sai moisesta karkotuksen. Tästä kristikansa riemastui ja poltti Konstantinopolin loistoa kirkkaimmillaan edustavan pyhätön, Konstantinuksen kirkon. Kirkko oli omistettu taivaalliselle viisaudelle, kreikaksi Hagia Sofia.
- Pähkinän särkijä
taas... kirjoitti:
Tulkintasi toisista ovat perin köykäisiä. Jos sanot ettei kuoleman jälkeen ole mitään, se on selvää suomea, jonka ymmärtämisessä ei ole mitään vaikeuksia.
Riidanhaastamisväitteesi kertoo kyllä sinusta enemmän kuin tulkintasi minusta. Oma aggressiivisväritteinen henkilöön menevä ja suorasukainen tulkintasi vähäisillä tiedoillasi muista näillä palstoilla kertoo kyvyttömyydestäsi nähdä omaa riidanhaastamishalukkuuttasi.
Uhh...
Shokki ei kerro muuta kuin sen että todellisuus on käynyt ylivoimaiseksi kestää joko fyysisesti tai psyykkisesti eikä varsinkaan ole validi todiste totuudesta, koska shokki on elimistön/psyyken häiriötila ja on suojareaktio todellisuudelle. Totuus on todellinen ja sijaitsee ihmisen ulkopuolella.
Kokemuksesta minäkin puhun. Sinä vaan asetut omine kokemuksinesi muiden yläpuolelle ja lyttäät muiden kokemukset maan rakoon. Sehän kertoo ettei sisäinen tilasi ole tasapainossa.
Ja tasapainoa et saa vuodattamalla sisälle kertynyttä katkeruuttasi palstoille.Ja sinä sitten teet minusta kaiken syntipukin, koska et pysty itse kantamaan vastuutasi omista hajatelmistasi. No.. tyylinsä kullakin: kun ei enää väittelyssä pärjää, niin sitten aletaan menemään henkilökohtaisuuksiin. Tänne saakka päästiin, että asiat väittelivät keskenään. Nyt sinä otit puheeksi henk.koht. asioista. Johan alas vajosit!!
Sinä saatkin tulkita ja väittää minusta ihan mitä haluat. Väitteesi ja tulkintasi ovat kuitenkin päin mäntyjä, joten se ei minua hetkauta puoleen eikä toiseen, sillä tiedän kuka olen ja miten olen tällaiseksi tullut. Se käsitys on taas erilainen kuin sinulla, luonnollisestikin.
Johan sinunkin pitäisi ymmärtää, että olemme toisiimme verrattuna erilaisia. Eikä meidän ajatuksiamme saa samaan muottiin millään. Sitähän sinä olet yrittänyt tehdä: survoa minun ajatuksiani samaan muottiin omiesi kanssa.
Tiedoksesi: en halua enää "palata taaksepäin". Kasva jo sinäkin!!
Shokin määritelmäsi oli omasi vai mitä? Minun shokin määritelmäni oli kriisityöntekijältä lainattu, sillä hän sanoi sen lyhyenä ja ytimekkäästi. Jos ei kriisityöntekijä tiedä kriiseistä, niin kuka tietäisi? Kerropa sinä nyt, kun olet niin viisas!!
Kerropa minulle ovatko tektini OIKEASTI JA TODELLA olleet sellaisia, että nostan itseni toisten yläpuolelle. Eivät ne ole olleet sellaisia, vaan ne ovat olleet omakohtaisten kokemusten kerrontaa.
Sinä itse teet tulkinnan lukiessasi: ylimielinen, nostaa itsensä toisten yläpuolelle.. yms. Tulkinta on sinun omasi, ei minun!!
Edelleenkin kerron omista ajatuksistani, kokemuksistani ja havainnoistani. Jos sinä koet ne loukkaavina tms. niin mietipä miksi?? Vain sinä tiedät syyn miksi tekstini loukkaavat sinua. Sattuiko totuus tulemaan kohti? Jos kävi niin, silloinhan sinun kannattaa pohtia muitakin asioita uudelleen.
Jos joku täällä toisi jotain uutta ja minua ravistelevaa esille ja tunnistaisin sen, tutkisin asiaa aivan varmasti. Mutta sitä ei ole vielä tapahtunut. Ja tiedätkö miksi? Siksi, koska tässä foorumissa näyttää olevan eri oppien "orjia" eikä vapaita.
Jos sinä olisit vapaa, kertoisit rohkeasti omista ajatuksistasi ja kokemuksistasi loukkaantumatta. Mutta äsken kirjoitit loukkaantuneesi. Hmm.. no, loukkaannu sitten!! Omapahan on loukkaantumisesi, kyllä sinä siitä pääset yli ja olet jo päässytkin yli.
Sinä et todellakaan tiedä miten tasapaino tulee, sillä sinulla ei sitä vielä ole. Siksi loukkaannut. Et toimi ytimestäsi käsin, vaan olet melko huteralla pohjalla, vielä. Mutta tuleehan se sinullekin vielä aika, jolloin olet omilla jaloillasi, etkä tarvitse oppeja tueksesi. - Pähkinän särkijä
näkevä kirjoitti:
Jälleensyntyminen poistettiin Konstantinopolin
kirkolliskokouksesa Rooman keisarin painostuksesta v. 553. Asia on hyvin häpeällinen ja kipeä kirkolle, siksi siitä ei puhuta.
En usko vaan tiedän!Historian kirjoihin merkittyä.. hmm.. luet siis historiaa. Hyvä sinällään, muttei kannata uskoa kaikkea, mitä historian kirjoihin kirjoitetaan. Käytäpä kritiikkiä: ketkä kirjoittavat historian merkintöjä muistiin? Ketkä jäävät "näkymättömiksi"?
Luuletko sinä, että historia on puhdasta historiaa? Luotettavaa? Minä en usko historian kirjoituksiin, sillä ne ovat sellaisten muistiinmerkitsemiä, jotka ovat "voittajien" puolella eli tyrannit, jotka väkivaltaisesti ovat "vääntäneet" asiat mieleisikseen. Totuus on pyyhitty pois historian lehdiltä jo aikoja sitten. Totuutta ei lueta kirjoista. Historian kirjoittavat he, jotka haluavat tiettyjen asioiden tulevan julki. Ja lukija valitsee itse mitkä kirjat lukee ja "ottaa omikseen", kuten sinä.
Sinä luet historiaa omiin tarkoitusperiisi. Luet asioita, joita haluat löytää. Et suostu lukemaan vastakkaisia tekstejä, sillä se romuttaisi sinun harhakäsityksesi. Johan tämä on nähty meidän kirjoittelumme aikana!! Et ole suostunut lukemaan tekstejä, jotka avaisivat silmäsi, sillä totuuden näkeminen tekee kipeää.
Mistäkö tämän tiedän? Kokemuksesta! Aluksi luin sellaisia tekstejä, joita sinäkin olet lukenut. Totta kai ne olivat hyviä lukea, koska ne pönkittivät ajatuksiani. Lukemani oli "takuuvarmaa tietoa", kunnes kyseenalaistin kaiken. Löysin erilaisia tekstejä ja tajusin eläneeni itsepetoksessa ja harhoissa.
Sinäkin tulet huomaamaan jonain päivänä, että olet lukenut tekstejä vain omaan korvasyyhyysi, et totuuden etsimisen vuoksi.
Totuus on tarua ihmeellisempää!! Jos löydät yhdenkin ihmisen, joka osaisi kertoa totuuden puhtaana, niin osoita hänet minulle, niin käyn juttelemassa hänen kanssaan.
Oma taipaleeni, tuskainen taipaleeni, on ollut järkytyksiä täynnä, sillä kaikki perustuivat itsepetoksiin ja harhoihin. Nyt ei sitä enää ole, sillä kaikki petokset ovat tulleet julki. Mikään väärä ei kestä. Vain aito kestää!
Vertauskuvallisesti: rakensin taloa, joka sortui vähän väliä. Rakensin talon uudelleen ja sekin sortui. Olen rakentanut taloja useitakin (vertauskuvallisia) ja jokainen on särkynyt. Viimeisin taloni, jossa oli unelmani perheestä, sortui viime syksynä lokakuussa, kun mies järkeili itsensä ulos suhteesta. Se olikin vain harhaa, sekin suhde. Väärällä pohjalla, suomeksi sanottuna, oma kyhäelmä. Sen jälkeen en ole haaveillut perheestä, sillä tiedän, ettei se kestä. Nyt ei ole minkäänlaista taloa rakenteilla... Eli en rakentele omassa mielessäni enää harhoja. Mistäkö tämän tiedän? Kokemuksesta. - Pähkinän särkijä
näkevä kirjoitti:
-
Annas kun arvaan: kun "juttelit meedion" kanssa,
"hän esitti epämääräisiä kysymyksiä mieshenkilöstä ja sinä rakensit mielessäsi kuvaa isästäsi. Hän ei oikeastaan "tiennyt" mitään mistään, vaan johdattelevilla kysymyksillä johdatti sinut rakentamaan tarinaa.. ja lopulta kerroit jollekin ystävällesi, että"
Meedion kanssa ei saa jutella, hän itse sanoi tämän minulle, emme jutelleet. Hän oli vähän ennen istuntoani saanut kuvan isästäni. Kun hän näytti kuvan, minä sanoin sen olevan isäni. Sen jälkeen keskustelimme meedion välityksellä.
Olen kertomnut asiasta esim eräälle opiskelutoverilleni. Hän sanoi, ettei halua kuunella ja viittasi kristinuskoon, joka on poistanut jälleensyntymisen opistaan, vaikka se alunperin kuului siihen. Jeesushan oli juutalainen ja se kuuluu vieläkin juutalaisuuten.
Ihmisen on hyvin vaikea hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on, vaan haluaa asettua sen yläpuolelle eli sanella itse sen. Tämä on sitä ihmisen teomaniaa.En ole uskovainen, enkä kristitty, sillä pesin käteni niistä huuhaa-jutuista. En kannata myöskään jälleensyntymisoppia. En yleensäkään mitään oppia, enää. Kaikki opit ovat ihmisten kyhäelmiä.
Sinäkin olet uskovainen: uskot jälleensyntymisoppiin. Olet ismin orja, mikä on surullista. Milloin lakkaat olemasta orja?
Jälleensyntymisoppi on samalla tavalla ihmisen järjen kyhäelmä ja motiivina on halu asettua todellisuuden yläpuolelle eli se on sitä ihmisen teomaniaa... sekin kuten kristinusko tai mikä muu tahansa oppi.
Kaikki opit ovat halua asettua todellisuuden yläpuolelle. Mistäkö tämän tiedän? Siitä, ettei tästä maailmasta löydy yhtäkään ihmistä, joka tietäisi millainen todellisuus oikeasti on. En minäkään. Minä vaan olen kertonut omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia tämänhetkisestä tilanteestani. Samalla ovat paljastuneet toistenkin harhat ja petokset, mistä ei ole tykätty.
Tiedän vain sen, minkä tiedän. Eikä se ole paljoa. Sinäkään et ole tykännyt teksteistäni, koska luulet, että olen tullut ottamaan sinulta pois jotain. Haluat elää harhassa, joten elä pois vaan. Tulet huomaamaan jonain päivänä sen, että kaikki olikin harhaa ja petosta, ne opit.. jälleensyntymisoppikin. - poistoväitteitä
näkevä kirjoitti:
Jälleensyntyminen poistettiin Konstantinopolin
kirkolliskokouksesa Rooman keisarin painostuksesta v. 553. Asia on hyvin häpeällinen ja kipeä kirkolle, siksi siitä ei puhuta.
En usko vaan tiedän!Joh.3:5 "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Tämä on Jeesuksen sana ja monien todeksi kokema parintuhannen vuoden aikana. Tämä uudestisyntyminen on osa kristinuskon perimmäisiä totuuksia.
Raamatun Iso Tietosanakirja:
"Termi uudestisyntyminen, kreik. 'palingenesia', kun se jaetaan kahteen osaan, niin 'palin' = takaisin, jälleen, uudestaan ja 'genesia' =alkuperä, synty, syntyminen, ja tämä sana esiintyy UT:ssa kaksi kertaa;Matt. 19:28:ssa ja Tiit. 3:5:ssä. Tämän kreikk. sanan perusmerkitys on palaamista alkuperäänsä, uudestisyntymistä. Uudestisyntyminen on samaa kun kuolemasta elämään palaamista, uudistuminen alkuperäiseen, korkeampaan elämänmuotoon."
Jeesuksen ristinkuolema on vahva todiste jälleensyntymistä vastaan ja siksi näilläkin palstoilla Jeesuksen sovituskuolemaa vähätellään, koska vähättelijöillä ei ole mitään sellaista perustetta, jolla se voitaisiin tyhjäksi tehdä.
Jälleensyntyminen levisi Intiasta Kiinaan ja Eurooppaan mm. Kreikkaan, jossa se esiintyi Platonilla sekä eri filosofisissa suuntauksissa kuten stoalaisilla, uusplatonisteilla, gnostikoilla, manikealaisilla. Kristinuskoon se ei kuulunut.
Varhaiskristityt torjuivat jälleensyntymisen jo senkin vuoksi, koska kristitylle aika ei ole syklinen ikuinen kierto vaan maailmalla on alkunsa ja loppunsa. Ruumiin ylösnousemiseen uskovat alkukristityt pitivät mahdottomana useita ruumiistuksia tai sielun siirtymistä eläimiin tai kasveihin. Jälleensyntyminen on täysin vastoin kristinuskon opetuksia. VT:ssa sanottiin:
"Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen." Dan.12:2
Jeesus sanoo (Joh.5:28-29): "Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen."
Iankaikkinen kauhistus ja tuomion ylösnousemus eivät anna mahdollisuutta moniin paranteleviin elämiin.
Kirkkojen polttamiset ei ole mikään todiste jälleensyntymisestä.
_ _ _
"Sitkeässä elää perätön juoru siitä, että tässä kokouksessa (Konstantinopoli) kristillinen kirkko olisi torjunut varhaiskristillisyyteen kuuluneen jälleensyntymisuskon. Jälleensyntymisuskoa ei suinkaan torjuttu, siitä yksinkertaisesta syystä, että sen torjuminen ei ollut lainkaan esityslistalla. Sen sijaan Origeneelta peräisin olevat sielun ennaltaolemusoppi (sielun pre-eksistenssi) ja ennalleenpalauttamis (apokatastasis) -oppi tulivat torjutuiksi."
Suomen ev.lut. kirkon tutkimuksia: P. Hiltunen ja L. Raitis - näkevä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
En ole uskovainen, enkä kristitty, sillä pesin käteni niistä huuhaa-jutuista. En kannata myöskään jälleensyntymisoppia. En yleensäkään mitään oppia, enää. Kaikki opit ovat ihmisten kyhäelmiä.
Sinäkin olet uskovainen: uskot jälleensyntymisoppiin. Olet ismin orja, mikä on surullista. Milloin lakkaat olemasta orja?
Jälleensyntymisoppi on samalla tavalla ihmisen järjen kyhäelmä ja motiivina on halu asettua todellisuuden yläpuolelle eli se on sitä ihmisen teomaniaa... sekin kuten kristinusko tai mikä muu tahansa oppi.
Kaikki opit ovat halua asettua todellisuuden yläpuolelle. Mistäkö tämän tiedän? Siitä, ettei tästä maailmasta löydy yhtäkään ihmistä, joka tietäisi millainen todellisuus oikeasti on. En minäkään. Minä vaan olen kertonut omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia tämänhetkisestä tilanteestani. Samalla ovat paljastuneet toistenkin harhat ja petokset, mistä ei ole tykätty.
Tiedän vain sen, minkä tiedän. Eikä se ole paljoa. Sinäkään et ole tykännyt teksteistäni, koska luulet, että olen tullut ottamaan sinulta pois jotain. Haluat elää harhassa, joten elä pois vaan. Tulet huomaamaan jonain päivänä sen, että kaikki olikin harhaa ja petosta, ne opit.. jälleensyntymisoppikin.Sinä nimenomaan kerrot olevasi todelisuuden yläpuolella, koska kumoat kaiken mitä ihmiset sanovat, et kunnioita ihmisiä etkä elämää. Ilmeisesti sinulla on rankkoja kokemuksia takanasi, koska olet katkeroitunut. Ihminen joka ei näe elämässä totuutta, kauneutta, hyvyyttä on umpikujassa ja luulee muideen olevan harhassa.
Olet kuitenkin suostunut keskustelemaan luulen, että alat kehittyä. Ei ihmistä voi muuttaa, vain ihminen itse voi muuttaa itseänsä. - näkevä
näkevä kirjoitti:
Jälleensyntyminen poistettiin Konstantinopolin
kirkolliskokouksesa Rooman keisarin painostuksesta v. 553. Asia on hyvin häpeällinen ja kipeä kirkolle, siksi siitä ei puhuta.
En usko vaan tiedän!V.553 julistettiin kirkonkiroukseen, kirkkoisä Origenes ja Filosofit Platon ja Pythagoras, joita Origenes oli suosinut. Origenes oli ollut aikaisemmin lähes pyhimys ja opettanut jälleensyntymistä. Lisäksi määrättiin ankaria rangaistuksia niille, jotka tavatiiin harrastamasta jälleensyntymisoppia.
Keisari oli luvannut kirkolle etuja, jos kirkko luopuisi jälleensyntymisopista, mutta keisari petti lupauksensa. Siksi asia on kirkolle hyvin vaikea. - Pähkinän särkijä
näkevä kirjoitti:
Sinä nimenomaan kerrot olevasi todelisuuden yläpuolella, koska kumoat kaiken mitä ihmiset sanovat, et kunnioita ihmisiä etkä elämää. Ilmeisesti sinulla on rankkoja kokemuksia takanasi, koska olet katkeroitunut. Ihminen joka ei näe elämässä totuutta, kauneutta, hyvyyttä on umpikujassa ja luulee muideen olevan harhassa.
Olet kuitenkin suostunut keskustelemaan luulen, että alat kehittyä. Ei ihmistä voi muuttaa, vain ihminen itse voi muuttaa itseänsä.Puhu sinä vaan itsestäsi sanamuodossa "minä olen....", "minun mielestäni...". Älä sorru enää syytämään paskaasi niskaani!! Johan olen sinulle usein sanonut, että sinun uskomuksesi eivät ole minun.
Hitto soikoon sinun kanssasi!! Miten saan sinut tajuamaan, että kerroin OMISTA KOKEMUKSISTANI JA TÄMÄN HETKEN TILANTEESTANI. Sinä tulkitset ne omien kokemustesi läpi ja väität minun olevan kaikkea sellaista mitä en ole.
Milloin opit?? Milloit tajuat, että jälleensyntymisoppi on ihan perseestä ja kaikki sen kannattajat ovat itsekin ihan perseestä.
Sinun mielestäsi kumoan toisten sanomisia. Oletko pohtinut mistä se johtuu?? Miten olen tullut tähän tulokseen, jossa NYT olen?
Et varmaan hetkeäkään ajatellut, että olen jo kasvanut sinun ja muiden uskomuksista yli. Yritä nyt jo ymmärtää tämä.
En halua enää noihin lapsen kenkiin, joissa sinä tai joku muu täällä on. Olen kasvanut niistä kengistä ulos. Käytän tarkoituksellisesti vertauskuvia, monenlaisia, jotta asiani tulisi kirkkaammaksi.
Sinun todellisuutesi on harhaa!! Minun todellisuuteni OLI joskus tuota, mitä sinä nyt kannatat. Tulet kasvamaan siitä ulos jonain päivänä. Onneksi!
Puhu sinä vaan omasta kehittymisestäsi tämän "keskustelun" aikana. Alat pikkuhiljaa ymmärtämään mitä kerron ja miksi kerron.
Niin ja jokohan sinä osaisit pukea kirjoitukseksi: miksi kerroin päässeeni itsepetoksestani ja kaikista uskomuksista? Mikähän tämän kaiken pointti on? (Jos olet ollut tarkka lukija, niin osaat kertoa sen lyhyestikin... jos haluat). - näkevä
näkevä kirjoitti:
Jälleensyntyminen poistettiin Konstantinopolin
kirkolliskokouksesa Rooman keisarin painostuksesta v. 553. Asia on hyvin häpeällinen ja kipeä kirkolle, siksi siitä ei puhuta.
En usko vaan tiedän!Jälleensyntymiseen uskominen oli Jeesuksen aikana luonollista, olihan Jeesus juutalainen. Jeesus ei tullut kumoaman mitään, vaan tuoman tietoisuutta rakkaudesta, joka kivettyneessä juutalaisuudessa jäi syrjään. Jeesus ei poistanutjällerensyntymistä, vaan kirkko.
- kuolema?
Mielenkiintoinen aloitus täytyy todeta. Elämä ja kuolemahan ovat aina kiehtoneet ja antaneet aihetta spekulatiivisiin keskusteluihin.
Teidän mielestänne kuolema on ihmisen itsensä ja hänen tietoisuutensa sammuminen, eikö? Voiko tämä "kuolemaksi" kutsuttu prosessi todella olla näin yksinkertainen? No, ehkäpä se on tai ehkä ei, mutta mistä sen voisi tietää? Kenties teillä todella on syvällisempää tietoa asiasta, mutta haluaisin toki mielelläni tietää lisää (kokemuksia kenties?)...
Jos siis oletamme että ihminen koostuu atomeista, jotka koostuvat protoneista, neutroneista sekä myös ydintä kiertävistä elektroneista. Ydin taas koostuu vielä pienemmistä osista, kvarkeista, jotka voidaan jakaa ylös- ja alas-kvarkkeihin. Tämä kaikkihan on lopulta energiaa ja silloinhan olisi mielenkiintoista selvittää mitä energialle tapahtuu kuolemassa. Energianhan ei sinänsä pitäisi kadota, vaan ainoastaan muuttaa olomuotoaan. Tietenkin nämäkin asiat perustuvat tieteeseen ja filosofikin sanoisi: "Tämäkin on harhaa".
Pointtini: Puhumme kuolemasta ikään kuin se olisi asia josta meillä olisi erittäin paljonkin tietoa, mutta tiedämmekö loppujen lopuksi edes mitä kuolema on ja että onko se "kaiken loppu"?
Arvostan toki sitä että arvon herra/rouva "Pähkinän särkijä" välittää tietonsa niin suorasanaisesti, mutta en jaa kaikessa hänen, omasta mielestäni hieman jyrkkiä mielipiteitään.
Totuus on (vain omasta mielestäni) se ettei ole mitään "koko totuutta", on vain enemmän tai vähemmän suodatettua informaatiota. Internetti ei ehkä sen takia ole ihan parhaimmasta päästä jos etsii suodatettua tietoa, mutta kirjallisuus on sitä ehkä enemmän. Kuolemasta kuitenkin löytyy paljon materiaalia, mutta "oikeata" tietoa vähän.
PS. Miksi unessa oleva ihminen olisi vähemmän kiinni todellisuudessa kuin hereillä oleva ihminen? Ehkä asia onkin toisinpäin...- Pähkinän särkijä
Mitä kauempana ihminen on totuudesta, sen älyttömämpää tekstiä tulee. Eli tekstiä, jota ei ole itse miettinyt eikä pohtinut, vaan toistaa toisten ajattelijoiden ajatuksia, kuten sinä..
Mitäpä, jos itse alkaisit ajattelemaan, etkä toistelisi toisten ajatuksia? Kirjoittamasi oli hyvin tuttua, toisten apinointia.
Olisiko sinulla jotain uutta sanottavaa? Omaa kenties? Vai etkö uskalla sanoa, mitä itse ajattelet? - uudelleen
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Mitä kauempana ihminen on totuudesta, sen älyttömämpää tekstiä tulee. Eli tekstiä, jota ei ole itse miettinyt eikä pohtinut, vaan toistaa toisten ajattelijoiden ajatuksia, kuten sinä..
Mitäpä, jos itse alkaisit ajattelemaan, etkä toistelisi toisten ajatuksia? Kirjoittamasi oli hyvin tuttua, toisten apinointia.
Olisiko sinulla jotain uutta sanottavaa? Omaa kenties? Vai etkö uskalla sanoa, mitä itse ajattelet?En oikein viitsisi ryhtyä keskustelemaan henkilön kanssa, joka yrittää olla jotain mitä hän ei oikeasti ole (valitan). Teeskentelijät eivät minun kunnioitustani tai arvostustani saa.
Olette arvon "Pähkinän särkijä" aivan samanlainen typerys, kuten kaikki muutkin jotka tulevat tänne itseään, tunteitaan ja katkeruuksiaan purkamaan. Toki keskivertoa fiksumpi, mutta muuten samanlainen.
Minä olin typerys kuin edes tulin tänne, koska täällä ei ole älykyyttä viisaudesta puhumattakaan. Täältä löytyy lähinnä tietoa, joka on oikeasti intellektuellia roskaa. Tämä on mielipiteeni teidän kirjoituksistanne, arvon "Pähkinän särkijä."
Jos oikeasti olette fiksu, älkää edes vastatko tähän provokatiivisen viestiin. Se todistaisi vain kuinka lapsellinen sekä kuinka typerä ihminen te oikeasti luonteeltanne olette.
Jos ihminen on niin katkeroitunut elämästään että pitää tänne tulla kirjoittamaan roskaa, niin voihan hän aina käydä siellä meedion, psykologin tai muun "itsepetosta harrastavan ihmisen" luona ja vaikka siellä löytää hieman "valaistusta".
"Pähkinän särkijä" on vain oman kulttinsa harrastaja, joka pääsee siten moralisoimaan asioilla, joilla ei oikeasti ole hölkäsen pöläystä merkitystä suuntaan tai toiseen. Varmastikin tämä on mukava harrastus, mutta myös äärimmäisen lapsellinen sellainen. Kukin siis tyylillään... - Pähkinän särkijä
uudelleen kirjoitti:
En oikein viitsisi ryhtyä keskustelemaan henkilön kanssa, joka yrittää olla jotain mitä hän ei oikeasti ole (valitan). Teeskentelijät eivät minun kunnioitustani tai arvostustani saa.
Olette arvon "Pähkinän särkijä" aivan samanlainen typerys, kuten kaikki muutkin jotka tulevat tänne itseään, tunteitaan ja katkeruuksiaan purkamaan. Toki keskivertoa fiksumpi, mutta muuten samanlainen.
Minä olin typerys kuin edes tulin tänne, koska täällä ei ole älykyyttä viisaudesta puhumattakaan. Täältä löytyy lähinnä tietoa, joka on oikeasti intellektuellia roskaa. Tämä on mielipiteeni teidän kirjoituksistanne, arvon "Pähkinän särkijä."
Jos oikeasti olette fiksu, älkää edes vastatko tähän provokatiivisen viestiin. Se todistaisi vain kuinka lapsellinen sekä kuinka typerä ihminen te oikeasti luonteeltanne olette.
Jos ihminen on niin katkeroitunut elämästään että pitää tänne tulla kirjoittamaan roskaa, niin voihan hän aina käydä siellä meedion, psykologin tai muun "itsepetosta harrastavan ihmisen" luona ja vaikka siellä löytää hieman "valaistusta".
"Pähkinän särkijä" on vain oman kulttinsa harrastaja, joka pääsee siten moralisoimaan asioilla, joilla ei oikeasti ole hölkäsen pöläystä merkitystä suuntaan tai toiseen. Varmastikin tämä on mukava harrastus, mutta myös äärimmäisen lapsellinen sellainen. Kukin siis tyylillään...Minäpä nyt en sinun arvostustasi enkä kunnioitustasi ole täältä tullut etsimäänkään, sillä hän, joka ihmisten kunnioituksilla elää, elää valheessa. Ihmisten varaan ei kannata elämäänsä rakentaa, sillä se pettää.
Ihmisissä, kaikissa, on samanlaiset piirteet. Niin sinussakin: itsesi purkamisen tarve, tunteidesi purkamisen tarve, katkeruuksiesi purkamisen tarve, ymmärretyksi tulemisen tarve, yhteenliittymisen tarve, toisten haukkumisen tarve... jne. jne. Luetteloinko vielä lisää? Luuletko sinä, ettei sinulla ole tuollaisia tarpeita? Luuletko olevasi niistä puhdas? Minäpä vastaan: et ole puhdas, joten pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Olenko minä väittänyt, että olen universumin paras ja erehtymättömin?? Tietääkseni en ole, vaan olen nk. luuseri tai köyhä, monellakin tapaa. Löysin itsestäni itsepetoksen ja vapauduin sen kautta monista muista "kahleista". Sen jälkeen huomasin, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään. Kaikki hankkeet päättyvät eli kaikki nollataan kuolemassa.
Ja tuosta sinä suivaannut, kun kerron omista löydöksistäni ja utelen toisilta milloin he lopettavat itsepetoksessaan elämisen. Hmm.... no, loukkauskivensä jokaisella.
Tiedoksesi kirjoitan, etten käy enkä aiokaan käydä meedion luona, sillä hän elää itsepetoksessa, minä en enää. Havahduin ja löysin uuden identiteetin.
Hän, joka valitsee provoisuksi tulemisen, provosoituu ja loukkaantuukin, jos ei tiedä kuka todellisuudessa on. Moni hairahtuu luulemaan itseään erilaisten opinsuuntausten mukaisiksi "opetuslapsiksi". Se on sinällään kyllä totta, että hän, joka sanoo palvovansa saatanaa, onkin uskomuksiinsa niin tarrautunut, että onkin saatananpalvoja, siis omasta harhautuneesta mielestään, todellisuudessahan hän on paljon muuta, mutta hän ei sitä tajua.
Tajuatkohan sinäkään tätä, mitä kirjoitan? Luultavasti et, sillä sinäkin olet omien opinkappaleidesi "orja" ja ilmaiset itseäsi niiden mukaan. Milloin sinusta tulisi se oma persoonasi, jollaiseksi sinut oli luotukin? Suosittelen, ettet olisi enää orja, vaan vapaa. - heitän
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Minäpä nyt en sinun arvostustasi enkä kunnioitustasi ole täältä tullut etsimäänkään, sillä hän, joka ihmisten kunnioituksilla elää, elää valheessa. Ihmisten varaan ei kannata elämäänsä rakentaa, sillä se pettää.
Ihmisissä, kaikissa, on samanlaiset piirteet. Niin sinussakin: itsesi purkamisen tarve, tunteidesi purkamisen tarve, katkeruuksiesi purkamisen tarve, ymmärretyksi tulemisen tarve, yhteenliittymisen tarve, toisten haukkumisen tarve... jne. jne. Luetteloinko vielä lisää? Luuletko sinä, ettei sinulla ole tuollaisia tarpeita? Luuletko olevasi niistä puhdas? Minäpä vastaan: et ole puhdas, joten pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Olenko minä väittänyt, että olen universumin paras ja erehtymättömin?? Tietääkseni en ole, vaan olen nk. luuseri tai köyhä, monellakin tapaa. Löysin itsestäni itsepetoksen ja vapauduin sen kautta monista muista "kahleista". Sen jälkeen huomasin, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään. Kaikki hankkeet päättyvät eli kaikki nollataan kuolemassa.
Ja tuosta sinä suivaannut, kun kerron omista löydöksistäni ja utelen toisilta milloin he lopettavat itsepetoksessaan elämisen. Hmm.... no, loukkauskivensä jokaisella.
Tiedoksesi kirjoitan, etten käy enkä aiokaan käydä meedion luona, sillä hän elää itsepetoksessa, minä en enää. Havahduin ja löysin uuden identiteetin.
Hän, joka valitsee provoisuksi tulemisen, provosoituu ja loukkaantuukin, jos ei tiedä kuka todellisuudessa on. Moni hairahtuu luulemaan itseään erilaisten opinsuuntausten mukaisiksi "opetuslapsiksi". Se on sinällään kyllä totta, että hän, joka sanoo palvovansa saatanaa, onkin uskomuksiinsa niin tarrautunut, että onkin saatananpalvoja, siis omasta harhautuneesta mielestään, todellisuudessahan hän on paljon muuta, mutta hän ei sitä tajua.
Tajuatkohan sinäkään tätä, mitä kirjoitan? Luultavasti et, sillä sinäkin olet omien opinkappaleidesi "orja" ja ilmaiset itseäsi niiden mukaan. Milloin sinusta tulisi se oma persoonasi, jollaiseksi sinut oli luotukin? Suosittelen, ettet olisi enää orja, vaan vapaa.Miten voi saada selville että kuoleman jälkeen ei ole mitään? Melkoisen absurdia väitteesi. Taisit vain löytää toisenlaisen itsepetoksen...
"Milloin sinusta tulisi se oma persoonasi, jollaiseksi sinut oli luotukin? Suosittelen, ettet olisi enää orja, vaan vapaa."
Kuka loi? Ei kai voi olla luojaakaan jos kuolemassa on kaiken loppu. Miksi pitäisi olla vapaa kun kaikki kerran päätyy kuolemaan? Ja mitä se penäämäsi vapaus on? Siis sinun käsityksesi vapaudesta, soveltuuko se muille? Enimmillään 80 - 90 vuotta täällä. Mitä väliä vaikka sen ajan seilaisi mieli vaikka minkälaisella mykkyrällä, kun sen jälkeen ei ole mitään. Ja varsinkaan mitä se sinulle kuuluu miten kukin itseään pettää? Sinäkin petät omilla uskomuksillasi itseäsi. Miksi sinä olet huolissasi muiden uskomuksistasi ja itsepetoksista, kuolemassahan kaikki lakkaa.
Jos sinä avioliittopettymyksistä ja läheisen kuoleman takia julistat ettei ole Jumalaa, niin perin heiveröiset ovat "totuutesi". - täällä?
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Minäpä nyt en sinun arvostustasi enkä kunnioitustasi ole täältä tullut etsimäänkään, sillä hän, joka ihmisten kunnioituksilla elää, elää valheessa. Ihmisten varaan ei kannata elämäänsä rakentaa, sillä se pettää.
Ihmisissä, kaikissa, on samanlaiset piirteet. Niin sinussakin: itsesi purkamisen tarve, tunteidesi purkamisen tarve, katkeruuksiesi purkamisen tarve, ymmärretyksi tulemisen tarve, yhteenliittymisen tarve, toisten haukkumisen tarve... jne. jne. Luetteloinko vielä lisää? Luuletko sinä, ettei sinulla ole tuollaisia tarpeita? Luuletko olevasi niistä puhdas? Minäpä vastaan: et ole puhdas, joten pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Olenko minä väittänyt, että olen universumin paras ja erehtymättömin?? Tietääkseni en ole, vaan olen nk. luuseri tai köyhä, monellakin tapaa. Löysin itsestäni itsepetoksen ja vapauduin sen kautta monista muista "kahleista". Sen jälkeen huomasin, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään. Kaikki hankkeet päättyvät eli kaikki nollataan kuolemassa.
Ja tuosta sinä suivaannut, kun kerron omista löydöksistäni ja utelen toisilta milloin he lopettavat itsepetoksessaan elämisen. Hmm.... no, loukkauskivensä jokaisella.
Tiedoksesi kirjoitan, etten käy enkä aiokaan käydä meedion luona, sillä hän elää itsepetoksessa, minä en enää. Havahduin ja löysin uuden identiteetin.
Hän, joka valitsee provoisuksi tulemisen, provosoituu ja loukkaantuukin, jos ei tiedä kuka todellisuudessa on. Moni hairahtuu luulemaan itseään erilaisten opinsuuntausten mukaisiksi "opetuslapsiksi". Se on sinällään kyllä totta, että hän, joka sanoo palvovansa saatanaa, onkin uskomuksiinsa niin tarrautunut, että onkin saatananpalvoja, siis omasta harhautuneesta mielestään, todellisuudessahan hän on paljon muuta, mutta hän ei sitä tajua.
Tajuatkohan sinäkään tätä, mitä kirjoitan? Luultavasti et, sillä sinäkin olet omien opinkappaleidesi "orja" ja ilmaiset itseäsi niiden mukaan. Milloin sinusta tulisi se oma persoonasi, jollaiseksi sinut oli luotukin? Suosittelen, ettet olisi enää orja, vaan vapaa.Arvon "Pähkinän särkijä"
Uskokaa siis mihin uskotte, aivan samantekevää. Mihin te uskotte, siihen minä en valitettavasti usko.
Jos ihminen seuraa omia uskomuksiaan niin se on hyvä ja minusta erittäin tärkeätä, mutta ihmisen ei pidä seurata muiden uskomuksia ellei hän itse usko niiden sisältöön. Jos ihminen näin tekee niin hän mielestäni pettää itseään. Onko tämä sitten itsepetosta? Who knows, mutta hyvin voisi kyseenalaistaa tämän ihmisen rehellisyyttä itseään kohtaan.
Teidän mielestänne "kaikki hankkeet päättyvät eli kaikki nollataan kuolemassa". MINUN mielestäni näin ei ole pakko olla. Jos ihminen kenties on luonut jotakin, johon on synnytetty jatkuvuutta, niin nuoremmat sukupolvet voivat mahdollisesti jatkaa siitä mihin asia aikanaan jäi tai jopa viemään asian uudelle tasolle. Pitkäjänteisen jatkuvuuden luominen eli sellaisen asian luominen, joka ei heti katkeaa yhteen elämään on mielestäni arvokas asia. Toki moni olisi ehkä eri mieltä asiasta (tekö?) ja "minä, minä, minä"-ajattelu on usein liiankin hallitsevaa, jotta hyvä, konstruktiivinen keskustelu saataisiin aikaiseksi.
Sanoitte: "Milloin sinusta tulisi se oma persoonasi, jollaiseksi sinut oli luotukin?". Kai ihmisen täytyy itse tietää kuka tai mitä hän on. Ei sitä muilta pidä kysellä, koska silloin "mielestäni" ihminen ei oikeasti tiedä kuka hän on. Jos ihminen rupeaa kyseenalaistamaan itseään, niin se myös vaikuttaa hänen itseluottamukseensa ja hänen uskoonsa omaan itseensä.
Kerroitte: "Suosittelen, ettet olisi enää orja, vaan vapaa". Voi kiitos, mutta en taida vielä liittyä uskonlahkoosi, mutta erittäin houkuttelevaa se silti on. Olen silti aivan varma että näillä sivuilla löytyy monia sopivia ehdokkaita, jotka varmastikin jakaisivat teidän perspektiiviänne elämästä.
Ei minulla ole mitään viisautta, tunnustan sen. Minua kuitenkin ihmetyttää miksi joillakin ihmisillä on niin kova tarve tulla näille sivuille "avautumaan" asioistaan, mielipiteistään ja arvoistaan. Niin miksi? Onko se todella tarpeen? En tosiaankaan ole paras ihminen asiasta puhumaan, mutta ymmärtänette siitä huolimatta pointtini.
Lopuksi haluaisin vielä lähettää lämpimät kiitokseni teille mukavan, kerrassaan ihastuttavan addiktion luomisesta.
Yours truly,
Kyseenalaistaja - Pähkinän särkijä
heitän kirjoitti:
Miten voi saada selville että kuoleman jälkeen ei ole mitään? Melkoisen absurdia väitteesi. Taisit vain löytää toisenlaisen itsepetoksen...
"Milloin sinusta tulisi se oma persoonasi, jollaiseksi sinut oli luotukin? Suosittelen, ettet olisi enää orja, vaan vapaa."
Kuka loi? Ei kai voi olla luojaakaan jos kuolemassa on kaiken loppu. Miksi pitäisi olla vapaa kun kaikki kerran päätyy kuolemaan? Ja mitä se penäämäsi vapaus on? Siis sinun käsityksesi vapaudesta, soveltuuko se muille? Enimmillään 80 - 90 vuotta täällä. Mitä väliä vaikka sen ajan seilaisi mieli vaikka minkälaisella mykkyrällä, kun sen jälkeen ei ole mitään. Ja varsinkaan mitä se sinulle kuuluu miten kukin itseään pettää? Sinäkin petät omilla uskomuksillasi itseäsi. Miksi sinä olet huolissasi muiden uskomuksistasi ja itsepetoksista, kuolemassahan kaikki lakkaa.
Jos sinä avioliittopettymyksistä ja läheisen kuoleman takia julistat ettei ole Jumalaa, niin perin heiveröiset ovat "totuutesi".Osaathan sinä lukea, vai mitä? Juurihan minä kerroin: kun ihminen kuolee, niin kaikki nollataan eli projektit loppuu, tehtävät päättyvät, ei tehdä enää käsitöitä, ei tavata ystäviä, ei leivota, ei syödä eikä nukuta. Siis kuolema nollaa kaiken eli päättää kaiken. Mikä kohta tässä on vaikeinta ymmärtää? Et sinä enää kuolleena syö, juo, tapaa kavereita, tee käsitöitö etkä muutakaan työtä. Ymmärrätkö?
Kun ihminen syntyy, niin... hänestä tulee persoona. Siis pitäisi tulla, mutta se persoona hautautuu kaikenlaisten oppien alle. Jokainen meistä on omanlaisensa, siis voisi sanoa, että omasta muotista.
Erilaiset opit yrittävät muokata ihmisistä samaan muottiin.
Kristinuskon voisi ajatella olevan neliö-muotti. Ihmisiä on kuitenkin pyöreitä, soikeita, tähti -muottisia. Joko tämä rautalankaväännös on riittävän hyvä?
Vapaus tarkoittaa sitä, että saa ja voi ja uskaltaa olla oma itsensä ilman "oppeja" (tukipylväinä). Eli ihminen, joka on "löytänyt itsensä", on löytänyt identiteettinsä, persoonansa. Ja jokaisellahan se on erilainen, ei ole kahta samanlaista. Vai onko sinun mielestäsi?
Huolenani on se, että liian moni ihminen elää persoonatonta elämää ja luulee, että se on hänen ominta itseään. Surullista! Mistäkö tämän tiedän? Siitä, että elin persoonatonta, "ismi"-elämää. Ja hukkaan heitettyä aikaahan se mielestäni oli.
Se puu-ukko jumala, josta "uskovaiset" kertovat, on todellakin sokea, kuuro ja osaamaton, mutta SE JUMALA, jonka olen oppinut tuntemaan, onkin "toista maata"..
Ottakaa selvää SIITÄ OIKEASTA JUMALASTA, älkääkä jääkö tulee makaamaan. Se on teidän omaksi parhaaksenne! - Pähkinän särkijä
täällä? kirjoitti:
Arvon "Pähkinän särkijä"
Uskokaa siis mihin uskotte, aivan samantekevää. Mihin te uskotte, siihen minä en valitettavasti usko.
Jos ihminen seuraa omia uskomuksiaan niin se on hyvä ja minusta erittäin tärkeätä, mutta ihmisen ei pidä seurata muiden uskomuksia ellei hän itse usko niiden sisältöön. Jos ihminen näin tekee niin hän mielestäni pettää itseään. Onko tämä sitten itsepetosta? Who knows, mutta hyvin voisi kyseenalaistaa tämän ihmisen rehellisyyttä itseään kohtaan.
Teidän mielestänne "kaikki hankkeet päättyvät eli kaikki nollataan kuolemassa". MINUN mielestäni näin ei ole pakko olla. Jos ihminen kenties on luonut jotakin, johon on synnytetty jatkuvuutta, niin nuoremmat sukupolvet voivat mahdollisesti jatkaa siitä mihin asia aikanaan jäi tai jopa viemään asian uudelle tasolle. Pitkäjänteisen jatkuvuuden luominen eli sellaisen asian luominen, joka ei heti katkeaa yhteen elämään on mielestäni arvokas asia. Toki moni olisi ehkä eri mieltä asiasta (tekö?) ja "minä, minä, minä"-ajattelu on usein liiankin hallitsevaa, jotta hyvä, konstruktiivinen keskustelu saataisiin aikaiseksi.
Sanoitte: "Milloin sinusta tulisi se oma persoonasi, jollaiseksi sinut oli luotukin?". Kai ihmisen täytyy itse tietää kuka tai mitä hän on. Ei sitä muilta pidä kysellä, koska silloin "mielestäni" ihminen ei oikeasti tiedä kuka hän on. Jos ihminen rupeaa kyseenalaistamaan itseään, niin se myös vaikuttaa hänen itseluottamukseensa ja hänen uskoonsa omaan itseensä.
Kerroitte: "Suosittelen, ettet olisi enää orja, vaan vapaa". Voi kiitos, mutta en taida vielä liittyä uskonlahkoosi, mutta erittäin houkuttelevaa se silti on. Olen silti aivan varma että näillä sivuilla löytyy monia sopivia ehdokkaita, jotka varmastikin jakaisivat teidän perspektiiviänne elämästä.
Ei minulla ole mitään viisautta, tunnustan sen. Minua kuitenkin ihmetyttää miksi joillakin ihmisillä on niin kova tarve tulla näille sivuille "avautumaan" asioistaan, mielipiteistään ja arvoistaan. Niin miksi? Onko se todella tarpeen? En tosiaankaan ole paras ihminen asiasta puhumaan, mutta ymmärtänette siitä huolimatta pointtini.
Lopuksi haluaisin vielä lähettää lämpimät kiitokseni teille mukavan, kerrassaan ihastuttavan addiktion luomisesta.
Yours truly,
KyseenalaistajaOletetaan hetken aikaa, että olisin luomassa tämän elämäni aikana jotain erittäin tärkeää, jota koulutan tulevalle sukupolvelle jo nyt. Miten tuon asian perehdyttäminen sujuisi? Itse opettamalla, eikö? Joka päivä, eikö? Kuka oppisi uuden asian siten kuin sen itse ymmärrän? EI KUKAAN! Koska jokainen ihminen on erilainen, ei kukaan voi ymmärtää asiaa samoin kuin minä, joten se ei voi jatkua tulevina sukupolvina, joten..
Jos ihminen kenties on luonut jotakin, johon on synnytetty jatkuvuutta, niin nuoremmat sukupolvet eivät voi jatkaa siitä mihin asia aikanaan jäi.
Asia ei yksinkertaisesti voi jatkua samanlaisena! Joko ymmärrät? Kun kuolema korjaa minut tai sinut, niin KAIKKI hankkeet raukeaa. Tästä faktasta et voi tapella! Yrittää voit.
Ihminen on kuin aasi, jolla on laput silmillä: hän ei tiedä luonnostaan kuka tai mikä on, vaan se on hänen itsensä "löydettävä". Joku sanoo, että on mentävä kauas, nähdäkseen lähelle. Kuinka monta ulkomaan matkaa teet ja "löydätkin itsesi". Hmm... mietipä! - kyllä
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Oletetaan hetken aikaa, että olisin luomassa tämän elämäni aikana jotain erittäin tärkeää, jota koulutan tulevalle sukupolvelle jo nyt. Miten tuon asian perehdyttäminen sujuisi? Itse opettamalla, eikö? Joka päivä, eikö? Kuka oppisi uuden asian siten kuin sen itse ymmärrän? EI KUKAAN! Koska jokainen ihminen on erilainen, ei kukaan voi ymmärtää asiaa samoin kuin minä, joten se ei voi jatkua tulevina sukupolvina, joten..
Jos ihminen kenties on luonut jotakin, johon on synnytetty jatkuvuutta, niin nuoremmat sukupolvet eivät voi jatkaa siitä mihin asia aikanaan jäi.
Asia ei yksinkertaisesti voi jatkua samanlaisena! Joko ymmärrät? Kun kuolema korjaa minut tai sinut, niin KAIKKI hankkeet raukeaa. Tästä faktasta et voi tapella! Yrittää voit.
Ihminen on kuin aasi, jolla on laput silmillä: hän ei tiedä luonnostaan kuka tai mikä on, vaan se on hänen itsensä "löydettävä". Joku sanoo, että on mentävä kauas, nähdäkseen lähelle. Kuinka monta ulkomaan matkaa teet ja "löydätkin itsesi". Hmm... mietipä!Kiitos!
Haluan esittää kiitoksen teille, arvon "Pähkinän särkijä" erittäin kiintoisista (kenties jopa räikeän valaisevista) keskustelusta. Teitte kantanne hyvin selväksi viestissänne. En halua enkä aio enää "tapella" asiasta.
Vastasitte hyvin nopeasti. Mieleen tule eräs tuttavani, joka on veitsenterävä älyltään ja joka osaa kirjoittaa pitkiäkin viestejä minuutissa tai kahdessa. Minä en tähän pystyisi...Uskon siis että olemme eri sarjasta tässä mielessä.
Lausahdus teiltä: "Ihminen on kuin aasi, jolla on laput silmillä". Mielenkiintoinen metafoori, joka on sanoisinko kuvaava. Ulkonäön suhteen voisin hyvinkin käydä plastiikkakirurgilla, jotta sekin olisi metafoorin kaltainen ;).
Jatkuvuus on kuten sanoitte myös muutosta sukupolvien välillä. Kehity ja muutu, sanoi evoluutio. Toki joskus ja varsinkin pitkällä aikavälillä tietyn asteinen muuttumattomuuskin voi olla hyvä asia (säilymisen kannalta).
Toivottavasti ette suivaantuneet jos menetin malttini yhdessä aikaisemmassa vaiheessa, koska joskushan tunteet voivat sumentaa järjen (varsinkin jos järki on järkkyvää laatua).
Ystävällisin terveisin,
Mr. "Insane" Kyseenalaistaja - Pähkinän särkijä
kyllä kirjoitti:
Kiitos!
Haluan esittää kiitoksen teille, arvon "Pähkinän särkijä" erittäin kiintoisista (kenties jopa räikeän valaisevista) keskustelusta. Teitte kantanne hyvin selväksi viestissänne. En halua enkä aio enää "tapella" asiasta.
Vastasitte hyvin nopeasti. Mieleen tule eräs tuttavani, joka on veitsenterävä älyltään ja joka osaa kirjoittaa pitkiäkin viestejä minuutissa tai kahdessa. Minä en tähän pystyisi...Uskon siis että olemme eri sarjasta tässä mielessä.
Lausahdus teiltä: "Ihminen on kuin aasi, jolla on laput silmillä". Mielenkiintoinen metafoori, joka on sanoisinko kuvaava. Ulkonäön suhteen voisin hyvinkin käydä plastiikkakirurgilla, jotta sekin olisi metafoorin kaltainen ;).
Jatkuvuus on kuten sanoitte myös muutosta sukupolvien välillä. Kehity ja muutu, sanoi evoluutio. Toki joskus ja varsinkin pitkällä aikavälillä tietyn asteinen muuttumattomuuskin voi olla hyvä asia (säilymisen kannalta).
Toivottavasti ette suivaantuneet jos menetin malttini yhdessä aikaisemmassa vaiheessa, koska joskushan tunteet voivat sumentaa järjen (varsinkin jos järki on järkkyvää laatua).
Ystävällisin terveisin,
Mr. "Insane" KyseenalaistajaMuuttuuko ihmiset oikeasti? Eivät varmaankaan, vaan näkevät itsensä vain uudessa, totuuden valossa, erilaisina. He ovat olleet aina samanlaisia, koska ydin on aina sama ja muuttumaton.
Kun ajatellaan kaikkia ihmisiä, kaikkina aikoina, jokainen on oman itsensä "vanki", aina. Jos evoluutio kehottaa kehittymään ja muuttumaan, niin ... tapahtuuko sitä oikeasti? Tuskin. Ihminen on sama eilen, nyt ja huomenna. Mihin se muuttuu? Ei mihinkään! ;) - Vänkis
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Muuttuuko ihmiset oikeasti? Eivät varmaankaan, vaan näkevät itsensä vain uudessa, totuuden valossa, erilaisina. He ovat olleet aina samanlaisia, koska ydin on aina sama ja muuttumaton.
Kun ajatellaan kaikkia ihmisiä, kaikkina aikoina, jokainen on oman itsensä "vanki", aina. Jos evoluutio kehottaa kehittymään ja muuttumaan, niin ... tapahtuuko sitä oikeasti? Tuskin. Ihminen on sama eilen, nyt ja huomenna. Mihin se muuttuu? Ei mihinkään! ;)kun jotkut buddhalaiset sanovat, että kaikki ovat valaistuneita. He vain eivät tiedä sitä vielä.
- Pähkinän särkijä
Vänkis kirjoitti:
kun jotkut buddhalaiset sanovat, että kaikki ovat valaistuneita. He vain eivät tiedä sitä vielä.
Hih.. vai buddhalaiset.. no kerronpa oman kokemukseni tuosta sanasta "valaistunut": halusin tietää mitä sana valaistunut tarkoittaa ja sain aikanaan vastaukseksi taskulamppu auringon rinnalla. Eli valaistunut ihminen on kuin taskulamppu ja ihminen, joka ON "ytimestään käsin toimiva", on auringon valo. Hmm.. kumpikohan niistä onkaan kestävämpi ja voimakkaampi?? Minä en halua olla valaistunut, sillä sen voima hiipuu.
- AVKT
Kuolla ensin, Miksi ensin, koska kaikkien meidän pitää kuolla.
- Pähkinän särkijä
Tämä elämä menee kuolemaa odotellessa, niinkö?
- noinkin sanoa.
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Tämä elämä menee kuolemaa odotellessa, niinkö?
Itse elän silti täysillä. En ryvetä itseäni kuitenkaan, sillä seuraan Jeesusta.
Hänen kanssaan on rento ja hyvä olla. Kuuntelen radio Deistä arkisin klo 21 Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen ohjelmaa. Se on tosi hyvää opetusta. Ravitsen henkeäni myös käymällä kirkossa aika säännöllisesti ja tapaan uskovia viikottain. Tänäänkin illalla jälleen. Tutkimme Sanaa ja rukoilemme omaisten, lähialueiden, seurakuntien työntekijöiden, kuntamme ja maamme asioden puolesta, muistamme lapsia ja avioliittojen kestämistä jne.
Joskus muistamme enemmän, joskus vähemmän. Kaikkihan on Jumalan tiedossa. Ponnistelut siltäkin osin on turhia. Lepo Herrassa on meidän väkevyytemme! Kiitämme terveydestä, vaikkakin sairauksiakin on, kiitämme kodista,puolisosta jne.
Kaikkihan on lahjaa Jumalalta.
Tässä turvassa elän. Elän rauhassa ja kiitollisena jokaisena päivänä. Huolimatta olosuhteista. Kuolema tulee, kun sen aika on. Lopullisesti en kuole, sillä elän sen jälkeenkin toisessa olotilassa. Herran omilla on taivaspaikka odottamassa. Siellä on tilaa sinullekin, kun lähdet Jeesuksen seuraan.
- vänkis
Kun tunnut uskovan Jumalaan niin miten se sopii siihen, että kuoleman jälkeen ei ole mitään?
- Erjuth --
Hän on saddukeus!
- Ovat tutkineet
Ne joille on annettu siihen mahdollisuus, ja
myöskin sairaala lääkärien kokemuksia tutkien.
Tri. Maurige Rawlings on tehnyt aiheesta monia kirjojakin Rajan taakse ja takaisin on niistä yksi.- Eivät epäile
Mutta se on factaa vain heille.
- Pähkinän särkijä
Jos joku pystyy kumoamaan tämän Raamatun tekstin, niin hyvä on.
Luominen
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Tämä teksti paljastaa, että maa on autio ja tyhjä, on pimeys. Tämä oli alussa; tyhjyys ja pimeys. Myös kuoleman jälkeen on pimeys eli ei ole mitään, on tyhjyys. Tämä teksti paljasti minulle, että kuoleman jälkeen ei ole mitään.
Jos joku nyt yrittää vängätä, että tämähän oli luomisen alussa. Ja minä kysyn: ai oliko? Mietipä!! Mitä tulee elämän jälkeen, kun kuolema korjaa?? Tyhjyys ja pimeys. Ei ole mitään ylösnousemusta, sillä papit lisäsivät tekstin, jotta ihmiset jäisivät kirkon helmaan. Pappien valta-asioiden vuoksi pientä, tietämätöntä ihmistä kyykytettiin ja hänelle valehdeltiin. Valitan, mutta tämä on totuus! Muuksi se ei muutu.- Aritta
Mutta oli Jumalan Henki jota me olemme. Kaikki muu on illuusiota.
- Pähkinän särkijä
Aritta kirjoitti:
Mutta oli Jumalan Henki jota me olemme. Kaikki muu on illuusiota.
Tässä kohtaa pitäisi sit uskovien tulla "puolustamaan Sanaa", sillä sinähän herjaat... itse JUMALAA. Ja sitä ei rankaisematta pääse karkuun.
Uskovien mielestä Raamattu on Jumalan Sanaa, siis totisinta totta. Miksei se sulle ole totta? Sehän on KIRJOITETTU. Kuten maininta tuosta Jumalan Henki asiastakin... Jos sinä karsit omaan korvasyyhyysi vain "olemme Jumalan Henkeä" -osan, niin ... mikä sinä oletkaan? HÄNEN pilkkaajansa, sillä sinä otat osan omaan käyttöösi (sen osan, jonka sinä koet itsellesi tärkeimmäksi). Milloin sinä lakkaat elämästä itsepetoksessa? Olisiko NYT sinunkin aika katsoa totuutta silmiin??
Kehotan sinua, kaikkien vuoksi, lakkaa valehtelemasta itsellesi ja väittämästä, että "olemme Jumalan Henkeä", kun me emme sitä ole.
Jos sinä haluat uskoa tuohon hölynpölyyn, niin usko pois vaan. Nytpähän tiedän missä leirissä olet ja tiedän, ettet ole samassa leirissä kuin minä. Hyvä niin, sillä tähän leiriin ei sovikaan kaikki, sillä heidän "ymmärryksensä on niin pieni".
Sinä valikoit, aivan kuten kuka muukin harhassa elävä, omaan korvasyyhyysi ne asiat, jotka koet hyviksi. Mutta kerronpahan suoraan, että kannattaisi nyt jo vihdoin ja viimein valita se oikea asia eikä soutaa ja huopata... "Ei ole mitään ylösnousemusta, sillä papit.."
Olet oikeasa ylösnousemusta ei ole, koska kuolemaa ei ole. Siirrymme henkimaailmaan.- Aritta
Pähkinän särkijä kirjoitti:
Tässä kohtaa pitäisi sit uskovien tulla "puolustamaan Sanaa", sillä sinähän herjaat... itse JUMALAA. Ja sitä ei rankaisematta pääse karkuun.
Uskovien mielestä Raamattu on Jumalan Sanaa, siis totisinta totta. Miksei se sulle ole totta? Sehän on KIRJOITETTU. Kuten maininta tuosta Jumalan Henki asiastakin... Jos sinä karsit omaan korvasyyhyysi vain "olemme Jumalan Henkeä" -osan, niin ... mikä sinä oletkaan? HÄNEN pilkkaajansa, sillä sinä otat osan omaan käyttöösi (sen osan, jonka sinä koet itsellesi tärkeimmäksi). Milloin sinä lakkaat elämästä itsepetoksessa? Olisiko NYT sinunkin aika katsoa totuutta silmiin??
Kehotan sinua, kaikkien vuoksi, lakkaa valehtelemasta itsellesi ja väittämästä, että "olemme Jumalan Henkeä", kun me emme sitä ole.
Jos sinä haluat uskoa tuohon hölynpölyyn, niin usko pois vaan. Nytpähän tiedän missä leirissä olet ja tiedän, ettet ole samassa leirissä kuin minä. Hyvä niin, sillä tähän leiriin ei sovikaan kaikki, sillä heidän "ymmärryksensä on niin pieni".
Sinä valikoit, aivan kuten kuka muukin harhassa elävä, omaan korvasyyhyysi ne asiat, jotka koet hyviksi. Mutta kerronpahan suoraan, että kannattaisi nyt jo vihdoin ja viimein valita se oikea asia eikä soutaa ja huopata...Onhan niitä leirejä.
Se mitä minä kirjoitan on minun totuuteni. Jos se ei sovi sinulle niin ei sitten. Sinulla on eri totuus vaan et ole vielä kertonut mikä se on.
- tiedostava
"Kuoleman jälkeen ei ole mitään. On vain mustaa, pimeää, "ei mitään"."
Musta ja pimeä on jotakin jota sinä aistit, siis et voi sanoa, ettei ole mitään. Olet itse itsepetoksessa jopa hyvin kongreettisella tavalla.
Joku on sanonut: Ihminen projisoi hyvyytensä Jumalaan, pahuutensa paholaiseen ja vastuunsa Messiaseen.
Tämä on psykologista totuutta, mutta se se vahvistaa ihmisen tietoisuuduuden Jumalasta.- Pähkinän särkijä
Ja mitähän mieltä sinä itse olet asiasta? Olet samanlainen kuin kuka tahansa: siteeraat kirjoituksia, koska et ole itse pohtinut asiaa tai saanut omakohtaista kokemusta asiaan.
Siispä kysynkin ilman kirjoituksia siteeraten, mitä on vai onko jotain kuoleman jälkeen? Ilman kirjoituksiin vetoamista...
Minun mielestäni ei ole mitään, sillä fysiikka kuolee ja kaikki sen mukana. Ei ole enää ajatuksiakaan, eikä tunteita. Siis kaikki pysähtyy, nollaantuu.
Itsepetoksestahan juuri selvisinkin. Siis siitä, että uskoin kristinuskon hömppään aikansa, mutta en enää. Tuolloin uskoin, koska halusin uskoa parempaan ja elämä jäikin elämättä ja vastuut kantamatta. Nyt en elä enää itsepetoksessa, elän tätä ainokaista elämääni, joka minulla on ja kannan vastuuni asioista, jotka on minulle annettu. Enää en luistele vastuustani, kuten "uskovaisena" ollessa. Opin toisilta uskovaisilta ankaraa arvostelua, parempana olemista, moittimista, vastuuttomuutta, rikkirepimistä jne. eli mielestäni en mitään hyvää, vaikka sanotaan, että uskovaiset ovat "Jeesuksen käsinä ja silminä" eli PR-ihmisiä. No, sanonpahan vaan, etten halua olla enää tuollaiseen PR-kansaan kuuluva, sillä kyllähän se enemmän saatanan PR:ä on.
Opin koko ajan lisää kuinka kantaa vastuuta, mutta uskovaisethan eivät sitä opeta, sillä he "pääsevät taivaaseen", vaikka tietävät yhtä hyvin kuin minä, että se on vain huijausta. He vaan eivät halua herätä unestaan, koska se on niin "kaunis" (heidän mielestään).
Sinä väität, että "aistin pimeyttä" ja minä sanon, että se ei ole aistein aistittavissa, vaan tajunta sammuu ja kaikki sen mukana. No, mitä se sammuminen on? No, pimeyttä, vaikkakaan ei aistein aistittavissa. Melkein sama kuin nukkuminen: silmät kiinni, lumps ja ... tässä kuolema eroaa unesta: kuolemasta ei herätä, mutta unesta kyllä herätään.
Uskovaisethan ja kristinusko opettaa tuota heräämistä viimeisenä päivänä, kun Jeesus noutaa omansa. No, jokainen hokee "uskon Jeesukseen" ja avot, ajattelee, että "pääsen taivaaseen", mutta...
... uskovaiset eivät ota huomioon sitä, että se onkin huijausta. He vain sumuttavat itseään!! Elävät itsepetoksessa! Heräisivät jo.
Itse asiassa tuo heräämisjuttu tarkoittaa sitä, että vääränlainen ajatustapa kuolee ja muuntuu, kun totuus tulee esiin. Siis samanlaisesta muuntumisesta oli kyse, kun heräsin unestani ja itsepetoksestani. Nyt tiedän totuuden, että kuolemaan päättyy meidän elämämme, eikä mitään taivasta ole.
Loppuelämäni pituutta en tiedä, mutta kannan vastuuni niiltä osin, kun sitä minulle annetaan kannettavaksi ja kannan sen iloisena ja tietäen, että voin sen tehdä enkä vierittää sitä tuonnemmaksi.
Tuo esille ottamasi lause saattaa olla sinulle psykologista totuutta, mutta minä luen sen vasta ensimmäistä kertaa. Se ei todellakaan ole minulle totuutta, vaan yksi tapa yrittää ymmärtää suurta totuutta, jota ei voi sovittaa uskontojen eikä tieteiden muottiin. Uskonnot ja tieteet vain yrittävät ymmärtää suurta totuutta, jota ei yksikään pysty tuomaan esille kiteytettynä. Oikeastaan pitää lakata yrittämästä, niin ymmärtää. Kuten jossain mainitsinkin: Matrix-leffassa poika sanoi "Lusikkaa ei ole olemassakaan" ja hän taivutti lusikan..
Kun ihmiset yrittävät rajata totuuden pieneen muottiin (uskontoon tai tieteisiin), he "raiskaavat" totuutta, sillä totuus on paljon enemmän. Ihmisen mieli on sellainen, että se yrittää laittaa kaiken liian pieneen laatikkoon, ja mieli sairastuu... Masennus yms. Totuus ei ole laitettavissa laatikkoon, ei ainakaan ihmismielen tekemään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod224504- 203635
Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita
Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy4052397- 272101
- 341994
Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost2391959- 351784
- 151668
En ole koskaan kokenut
Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka191487- 121351