Rakkaus loppuu,kun kilot tulevat

Pidätkö itsestäsi lihavana, vai miksi jatkat herkkujen syömistä ja olisit kirjoituksesi perusteella valmis jopa valitsemaan herkut parisuhteen sijasta?

Minun tarinani: kun tapasin mieheni, olin normaalipainoinen, mutta rakastin herkkuja ja pian
aloinkin lihoa. Jotenkin heittäydyin laiskaksi kunnon ylläpitämisen suhteen ja lihoin 30kg neljän vuoden sisällä. Joka päivä inhosin läskejäni, mutten pystynyt lopettamaan herkkujen syöntiä. Tuolloin mieheni silloin tällöin kommentoi kärkkäästi syömisiäni, yritti kannustaa laihduttamaan, kielsi kaupassa ostamasta suklaata jne. mutten kokenut sitä negatiivisena, koska itse olin samaa mieltä, koin sen vaan niin raskaaksi aloittaa. Tunsin lopulta oloni niin huonoksi että luovuin herkuista vuodeksi ja tein asenteen sekä elämäntapamuutoksen. Laihduin 13kk:n sisällä yli 30kg. Nyt olen ollut painoindeksissä 21 jo 6 vuoden ajan enkä todellakaan aio lihoa uudestaan. Herkkuja syön edelleen, mutta vain viikonloppuisin, sekä liikun paljon.

Onko tässä sinun tapauksessasi kyse nyt pelkästään valtataistelusta että haluat tehdä päinvastoin kuin miehesi toivoo vai haluatko oikeasti muuttaa elämäntapojasi? Vaikea uskoa että joku haluaisi olla ylipainoinen silläkin uhalla että terveys menee parisuhteen lisäksi...

Kirjoitin tuohon toiseen ketjuusi ja kerroi eläväni herkkusuumiehen kanssa, joka tekisi joskus mieli kuristaa siihen sohvalle keksipaketin ääreen.
Koska olen samassa tilanteessa kuin miehesi, niin ajattelin kirjoittaa sinulle vielä.
Mielestäni teidän pitäisi nyt puhua ihan reilusti tuosta asiasta, meillä ainakin se paransi hetkellisesti tilannetta. Kysyisit mieheltäsi, että entäs jos ottaisitte yhdessä jonkun ruokavalion noudatettavaksi. Meillä VHH oli hyvä, sillä mieheni pääsi tukevan ruuan avulla eroon makeanhimosta ja välipalastelusta. Jos VHH ei miellytä, niin sitten joku muu, mutta siis sellainen, että se on molemmista kivaa. Yrittäkää mahdollisimman paljon kokata yhdessä ja valmistakaa kauniita lautasannoksia. Pöytään kynttilät ja kauniit servetit ja tehdää arkiruokahetkestä juhlaa.

Alkakaa harrastaa yhdessä. Sulla taitaa kotona olla melkoinen motivaattori, käytä sitä hyväksi. Suomessa on paljon naisia, joiden miehet eivät välitä pätkääkään siitä, miltä vaimo näyttää. Käykää kävelylenkeillä, uimassa ja vaikka kuntosalilla. Ja kylpylässä, elokuvissa ja shoppailemassa.

Sitten pari huomiota; syöt siis enemmän kuin miehesi, mutta jalkasi kramppaavat parin tunnin lenkillä!? Oletko ajatellut näitä asioita syvemmin?

Eikö mielestäsi miehesi saa puuttua siihen, että saatat itsesi tuolla syömisellä ennen aikaisesti hautaan?

Ylipaino tappaa.

Puolisoni on nähnyt minut niin ali- normaali- kuin ylipainoisenakin. Hän ei ole sanonut ulkonäöstäni ikinä pahaa sanaa, ja osaa aina nähdä minussa hyviä puolia. Nyt kun laihdutan ensimmäistä kertaa elämässäni, mies tukee minua eikä esim. osta enää karkkia kotiin, ettei tulisi turhia houkutuksia. Tavoitteeni on tulevaisuudessa päästä normaalipainoiseksi, eli n.12 kg vielä pois.

Kirjoituksestasi tulee esiin joitakin ongelmia: olet tunnesyöjä, miksi? Mitä "herkut" sinulle tarkoittavat, voiko niitä korvata jollakin muulla? Kyttääkö mies sinua oikeasti, vai kuvitteletko vain?

Olet tainnut saada näissä vastineissa jo aikalailla kylmää vetta niskaan. Eli itsetutkiskelua suositellaan harjoittamaan.

Oletko miettinyt asiaa siltä kannalta, mikä avioliiton solmimisessa sai painosi nousemaan? Olitko hääkuvassasi luonnollisissa silloisissa mitoissasi, vai oliko häämuotosi työn ja tuskan tulosta?

Avio-onni ei ole mitään pysyvää, sen eteen on tehtävä työtä. Kumpikin puolisoista muuttuu ajan kanssa, sekä ruumiillisesti että henkisesti. Elämäntilanteet vaihtelevat myös, ja puolisoiden reagointi niihin. Olisi oikein hyvä, jos parisuhteessa pystyisi puhumaan ajatuksistaan ja tunteistaan, ettei tarvitsisi vain arvailla, missä suhteessa mennään. Jos et tiedä mitä kumppanisi ajattelee, ei suhteenne kaadu ylipainoon, vaan puhumattomuuteen.

Kun rakastutaan, kuvitellaan, että ollaan jotenkin samanlaisia, yhteenkuuluvia. Toiselle saatetaan kuitenkin antaa piirteitä, joita hänellä ei oikeasti ole. Toinen osapuoli on saattanut harhauttaa toista myös tarkoituksella salaamalla asioita, joiden olisi pelännyt vähentävän viehätysvoimaansa.

Saattaa käydä niin, että alkuhuuman jälkeen tosiasiat realisoituvat, josta seuraa sokki. Unelmat ja todellisuus eivät vastaakaan toisiaan. Se ei ole maailmanloppu: kriisien kautta suhteen voi kehittää entistä vahvemmaksi. Nykyään valitaan vain helpommin ero ja uusi huuma - ja taas ero arkirealiteettien kolahtaessa kohdalle.

Onko suhteessanne tai elämäntilanteessanne muuta, joka vaikuttaa syömiseesi? Tuskin lihomisessa on kyseessä pelkkä rakkaus ruokaan, vaan sen takana piilee muita asioita. Keskittymällä ruokaan ja lihomiseen kätket samalla myös muita asioita. Suosittelisin puhumaan asioista miehesi kanssa, vaikka se kiperää olisikin. Yhteinen tulevaisuus on uhattuna, jos ette tiedä, mitä ajattelette.

Olet ollut hoikempi, joten voit olla sitä myös uudelleen. Ei paino ole mikään pysyvä ja korjaantumaton asia. Mieti, mitä teit ja miten söit hoikempana. Voisitko palata jossain mielessä taaksepäin?

Itse olen kasvissyöjä. En mikään laiha, mutta yleisesti pienikokoinen. Suosittelen mielelläni kaikille päivän aloitusta isolla puuroannoksella. Aamupuuro lisukkeineen täyttää mahaa ja sillä jaksaa pitkälle, eikä ole napostelun tarvetta. Samoin suosittelen normaalia kotiruokaa. Itse tehtynä sitä voi muokata kevyempään suuntaan. Kasvikset ovat hyviä, eivätkä sisällä runsaasti energiaa. Kasvispainotteisella ruualla saa vatsan täyteen ja jaksaa, eikä napostelun tarvetta ole. Herkkupalan voi nauttia pienenä jälkiruokana ruuan jälkeen. Pahinta laihdutusta on mielestäni paaston ja ahmimisen vaihtelu, eli en suosittele nälkäkuureja.

Suosittelen sinua lukemaan kirjan Rhonda Byrne: Secret - Salaisuus (Wsoy 2008). On suomenkielinen ja helppolukuinen. Voit lukea kirjaesittelyjä netistä. Tiivistetysti voisin sanoa, että kirjan oppien mukaan laihdut ajattelemalla itsesi ihannemittoihisi, mikä saa sinut toimimaan siten, että saavutat ihannemittasi. Ajattelemalla ylipainoa vedät puoleesi lisää ylipainoa, koska ajattelet ylipainoisesti. Saattaa kuulostaa hölynpölyltä, mutta suosittelen kokeilemaan. Miksi pitäisi tehdä asiat vaikealla tavalla, jos samaan voi päästä myös helpolla keinolla?

Olen tässä lueskellut viestejäsi, siis myös aiempia ja nyt tämän viimeisimmän.

Kommentoit tuolla ensimmäisten viestien joukossa, että "en edes ole kovin lihava 160/78". Huh huh! Kehotan menemään peilin eteen ja katsomaan. Tai ota itsestäsi kokokuva. Sinä olet reilusti ylipainoinen.

Itse olen 170 cm ja painoa on tällä hetkellä liikaa eli painan 75kg. Painoindeksini huitelee yli 26. Joulu ja edeltävä pikkujoulukausi iskivät aika pahasti. Tai minähän ne kaikki herkut suuhuni mätöin. Tavoitteena ei ole iso lasku, yritän saada painon tasautumaan tuohon 70 tienoille. Ideaalinen paino olisi n. 65-66, mutta noissa mitoissa olen viimeksi ollut v. 2000. Hitaasti hyvää tulee.

Sinä syöt, sanot olevasi herkkusuu. Niin olen minäkin. Huolehdin kuitenkin painostani, pidän vaikka yhden herkkupäivän parissa viikossa. Aina ei tarvitse olla herkkuja kaapissa.

Miksi sinä olet lihonut? Miksi miehesi haukkuu sinua päin naamaa? Tulee mieleen, että te molemmat välttelette jotain suurempaa. Jospa ette olekaan ideaaleja toisillenne?

Ainakin muutama näihin sinun ketjuihisi on todennut, että jos suhde on vakaalla pohjalla, se ei kiloja katso. Uskon, että näin on. Minun mieheni (aina normaalipainoinen, urheileva mies) on mennyt naimisiin aikoinaan isomman minän kanssa kuin nyt, nähnyt normaalipainoisen naisen ja nyt näkee näiden välimuodon. Aina olen mieheltäni tukea saanut.

Sillä, että mies sinua haukkuu, hän ei sinua laihtumaan saa. Sinä et ole vielä valmis laihduttamaan, koska tunnut ajattelevan, että se pitää tehdä miehen vuoksi. Ja toinen syy ei-onnistuvaan laihdutukseesi on se, että et tunne itseäsi lihavaksi, joten sinun ei tarvitse siis laihduttaa.

Jos jossain välissä haluaisit itseesi panostaa - ja se kannattaa - joku kommentoi, että sinulla on voimavara kotona, tsemppari ja ostoksilla kävijä. Miten ihanaa olisi, jos mies kävisi kaupassa ja kävelisi kuolaamatta karkkihyllyjen ohi jne. Mutta toisaalta, mieleen tulee helposti, että hyväksyykö se mies sinua sittenkään, jos olet laiha?

Eikö sinulla ole jo vaivoja painostasi johtuen? Selkä? Polvet? Jossain puhuttiin kramppaamisesta? Eikö jo tämän pitäisi herättää?

Joskus täytyy valitettavasti olla raaka läheisiään kohtaan, jotta he heräävät Ruususen unestaan. Muistan, kun olin lihavimmillani (lähes 90kg) ja märisin miehelle, että kato, kuinka isot mun pohkeet on, ja mies totesi, että niin ovat. Sitten märisin vielä enemmän ja seuraavana päivänä sitten menin painonvartijoihin. (Tämä oli supistettu tarina, kuinka lopulta vuoden miettimisen jälkeen sain lähdettyä painonvartijoihin, mutta se miehen ihan kiltisti sanoma joo oli varmaan se viimeinen tippa). Tällä tiellä ollaan edelleenkin. Välillä paino nousee (kesät ja muutkin lomat ovat ilkeitä), sitten sitä taas on skarppina vähän aikaa.

Tärkeintä on, että teen kaiken ITSENI vuoksi, en kenenkään muun. Jos sinä haluat olla herkkusuu, etkä kärsi kilojesi tai "muotojesi" (kuten sanot) vuoksi, niin ok. Sinä kelpaat ihan sellaisenaan. Vaatteita tosin saattaa olla yhä hankalampi ja hankalampi löytää. Lapsenteko ei onnistukaan ehkä yhtä helposti. Hengästyttää koko ajan. Et jaksa edes kolmanteen kerrokseen hengästymättä kiivetä. jne. jne. jne.

Painoindeksisi kertoo sinun olevan jo vaarallisilla vesillä. Ainakin vähän kannattaisi ihan pelkästään terveyden vuoksi pudottaa - viis siitä miehestä, niitä löytyy sellaisiakin, jotka pitävät pyöreistä.

Tulipa nyt harvinaisen sekava kirjoitelma, mutta herätit niin paljon ajatuksia, että oli pakko kirjata yksi sieltä, toinen täältä. Ja sait minut taas vakuutteneeksi omasta projektistani - vielä on kesän alkuun 5 kiloa!

puhut tuosta asiasta miehesi kanssa? Kun voi olla myös että kuvittelet. Jos haluat laihtua normaalipainoiseksi laihdut tahdonvoimalla ja kulutat enemmän kuin syöt.

Vaan siksi, että sun teksissä oli AINAKIN kolme yhdyssanavirhettä muut virheet. En mäkään tollasen läskin kanssa jaksais päiviäni kuluttaa, kun ei vielä omaa äidinkieltään osaa kirjoittaa!