Haluaisin vinkkejä teiltä, jotka olette aa:n avulla raitistuneet. Olen itse henkisesti aivan loppu, enkä tiedä mitä teen.
Kävin melkein kolme vuotta sitten ensi kerran aa:ssa, ja sen jälkeen olen retkahtanut sieltä juomaan varmaankin 20 kertaa. Olen kyllä oppinut ymmärtämään itseäni paremmin aa:n kautta, mutta homma ei ole lähtenyt alkua pidemmälle. Jossain vaiheessa olin puolikin vuotta pois ryhmistä.
Tällä hetkellä armoton krapula, ja töissä olen, en paennut vastuutani jäämällä kotiin makaamaan.
Juominen on aiheuttanut minulle ajokortin menetyksiä, pitkähköjä putkia, parisuhteiden/ystävyyssuhteiden menetyksiä, työpaikkojen menetyksiä, ym.
En ilmeisesti kykene olemaan rehellinen itselleni, avautumaan edes aa:ssa.
Kärsin myös aika voimakkaasta masennuksesta, tulee kausia, jolloin en meinaa kyetä yhtään mihinkään. Kannattaisiko ottaa yhteyttä lääkäriin, jos yrittäisi saada myös terapian tueksi, aa:n lisäksi?
Hävettää menna taas takaisin ryhmään, vaikka kaipaankin sinne...viimeksi retkahdin kolme viikkoa sitten, ja menin takaisin aa:han, yhteen palaveriin. Ja sitten jäin taas pois: seuraus, järjetön parin päivän juominen.
Kävin melkein kolme vuotta sitten ensi kerran aa:ssa, ja sen jälkeen olen retkahtanut sieltä juomaan varmaankin 20 kertaa. Olen kyllä oppinut ymmärtämään itseäni paremmin aa:n kautta, mutta homma ei ole lähtenyt alkua pidemmälle. Jossain vaiheessa olin puolikin vuotta pois ryhmistä.
Tällä hetkellä armoton krapula, ja töissä olen, en paennut vastuutani jäämällä kotiin makaamaan.
Juominen on aiheuttanut minulle ajokortin menetyksiä, pitkähköjä putkia, parisuhteiden/ystävyyssuhteiden menetyksiä, työpaikkojen menetyksiä, ym.
En ilmeisesti kykene olemaan rehellinen itselleni, avautumaan edes aa:ssa.
Kärsin myös aika voimakkaasta masennuksesta, tulee kausia, jolloin en meinaa kyetä yhtään mihinkään. Kannattaisiko ottaa yhteyttä lääkäriin, jos yrittäisi saada myös terapian tueksi, aa:n lisäksi?
Hävettää menna taas takaisin ryhmään, vaikka kaipaankin sinne...viimeksi retkahdin kolme viikkoa sitten, ja menin takaisin aa:han, yhteen palaveriin. Ja sitten jäin taas pois: seuraus, järjetön parin päivän juominen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mene vaan takaisin ja yritä tällä kertaa käydä säännöllisesti. Älä jätä vaan yhteen käyntikertaan.
Ajattelin itsekkin niin, että vaikka minulle naurettaisiin, haukuttaisiin tai mitä tahansa, niin en välitä siitä. Haluan päästä takaisin. Olen lopullisessa umpikujassa. En voi elää viinan kanssa, sitä myrkkyä en halua enää koskaan juoda.
Moi!
Et varmasti ole ainoa aa-sta juomaan retkahtanut, eikä mun kokemusteni mukaan ryhmissä _koskaan_ naureta taikka pilkata ketään. Vaikka kuin häntä koipien välissä palaa. Jos ryhmä tuntuu jotenkin sulle epähyvältä, kokeile jotain toista ryhmää. Niitä riittää ja jokainen on yksilöitä täynnä.
Haluaisin sulle toivottaa voimia ja muistuttaa, että askel kerrallaan tehdään ne pitkätkin matkat. Vaikka välillä mentäis takaperin ja ympyrääkin. Voimia ja elämäniloa sulle (ja joo, se terapia ei ois yhtään huono ajatus :-)
sinä siellä AA:ssa ramppaat. Olet jo käynyt. Panet vain korkin kiinni pysyvästi. Siinä se.
Minä kävin kerran AA:ssa 1979 ja panin korkin kiinni. 24 vuotta on menny ilman viinaa.
Hyvin menee. 4:s muija menossa ja työkyvyttömyyseläke.
1. Askel
Myönsimme olevamme voimattomia alkoholin suhteen-niin että olimme menettäneet elämämme hallinnan.
Tätä askelta kuvataan sivuilla 24 - 30 (Lääkärin mielipide) ja sivuilla 31 - 43 (Ensimmäinen luku, Billin tarina). [Ohjeet kuinka 1. Askel otetaan ovat sivulla 54 ("seitsemäs" taskupainos), toinen kappale, rivit 1-3.]joka kuuluu... Olemme oppineet, että miedän on myönnettävä itsellemme olevamme alholisteja. Tämä on ensimmäinen askel kohti toipumista. Se harhakäsitys, että olemme niin kuin muut, jos ei tänään niin huomenna, on murskattava
2 askel
Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.
Tätä askelta kuvataan sivuilla 65 – 80 (Neljäs luku, Me epäilijät ja viiden luvun alku). [Ohjeet kuinka 2. Askel otetaan ovat sivulla 67, neljäs kappale, rivit 1-3.]
joka kuuluu...Ei tarvitse kysyä itseltään kuin yksi lyhyt kysymys: Uskonko tai olenko halukas uskomaan, että on olemassa minua suurempi voima? Niin pian kuin ihminen pystyy sanomaan, että hän uskoo tai on halukas uskomaan, me vakuutamme hänelle, että hän on päässyt alkuun. Me olemme saaneet kerran toisensa jälkeen nähdä, kuinka tällaisen vaatimattoman kulmakiven varaan voidaan rakentaa toimiva hengellinen elämä.
3. Askel
Päätimme kääntää tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan – sellaisena kuin Hänet käsitimme.
Tätä askelta kuvataan sivuilla 78 - 81. [Ohjeet kuinka 3. Askel otetaan ovat sivulla 80, kolmas kappale, rivit 1-8.]
joka kuuluu...Jumala, minä annan itseni sinulle, jotta tekisit minulla ja minulle niin kuin tahdot. Päästä minut itseni kahleista, että voin toteuttaa sinun tahtoasi paremmin. Ota pois minun vaikeuteni, että niiden voittaminen todistaisi niille, joita tahdon auttaa, sinun voimastasi, sinun rakkaudestasi ja sinun viitoittamastasi elämäntiestä. Anna minun aina tehdä tahtosi mukaan.
4 askel
Teimme perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun.
Tätä askelta kuvataan sivuilla 81 - 87. [Ohjeet kuinka 4. Askel otetaan ovat sivulla 81, kolmas kappale rivit 1-6.]
joka kuuluu...Me teimme aivan samoin omassa elämässämme. Kävimme rehellisesti varaston läpi. Ensin etsimme ne luonteemme heikkoudet, jotka olivat aiheuttaneet epäonnistumisemme. Vakuuttuneina siitä, että "minä" sen eri muodoissa oli tappiomme aiheuttaja, tutkimme sen tavallisia ilmenemismuotoja.
5 askel
Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.
Tätä askelta kuvataan sivuilla 88 - 91. [Ohjeet kuinka 5. Askel otetaan ovat sivulla 90, toinen kappale, rivit 1-4 ja kolmas kappale, rivit 1-3.]
joka kuuluu...Kun olemme päättäneet kenelle kerromme kertomuksemme, emme enää hukkaa aikaa. Olemme kirjanneet paperille inventaarimme ja olemme valmistautuneet pitkään keskusteluun. Kerromme toiselle osapuolelle mitä aiomme tehdä ja miksi meidän tulee näin tehdä. Hänen tulisi käsittää, että kysymys on elämästä ja kuolemasta kohdallamme. Useimmat ihmiset auttavat mielellään, kun heitä lähestytään näissä merkeissä. He pitävät tätä luottamusta kunnia-asiana.
Tässä viisi ensimmäistä askelta kohti toipumista, eikä mitään selityksiä, teet näin niin pysyt raittiina päivän kerrallaan
tässä lisä tietoa www.aa-varsinais-suomi.com
sulla ei tada olla.Itse kävin melkein 20 vuotta ennenkuin raittius lähti vetään ja sitä on kestänyt jo toistakymmentä vuotta. Olen tänä aikana kerinnyt moneen kertaan miettiin miksi se ei onnistunut aikaisemmin ja olen tullut siihen tulokseen, että tein siitä liian monimutkaisen.Unohdin kaikkein tärkeimmän eli säännöllisen käynnin, aina kun sain asiani kuntoon niin aloin jäämään pois ryhmästä. Muutenkin vaivasin päätäni ohjelmalla liikaa.Olen tehnyt siitä erittäin yksinkertaisen se ilmeisesti sopii mun monimutkaiselle ajatusmaailmalleni parhaiten.Alkoholismi on sairaus, ryhmässä käynti on hoito. Nykyään käyn kerran pari viikossa, tarvetta ei olisi ehkä enään ollenkaan, mutta käyn sen takia ettei tarvetta tuliskaan koska silloin voi kaikki olla myöhäistä!
Tsau!Luin viestisi ja omat kokemukseni ovat samankaltaiset alussa.Join pitkään,kunnes tuli seinä vastaan.Epäonnistunut itsemurhayritys vei sairaalahoitoon ja sitä kautta takaisin aa-ryhmään.Neljä vuotta ilman ryhmää vei elämäni pois tolaltaan.Nyt olen saanut vuosia raittiutta ja vointi ei ole koskaan ollut parempi.Jos homma takkua,olisiko vielä jotain jäänyt purkamatta?Tarkoitan,että oletko ollut kaikissa asioissa rehellinen?Ne jo melkein unohdetut jutut voivat vaikuttaa juomahimoosi,vaikka et tietoisesti niitä ajattele.Nämä on vain vinkiksi.Saisiko joku uusi harrastus sinut voimaan paremmin?Onko kaveripiirisi vielä sama kuin juovana aikana?Mahdollisia syitä voi olla muitakin,nämä vain tuli päällimmäisinä mieleen.Väkisin ei raittius pidä,ellei ole autiolla saarella.Hyvää jatkoa sinulle,toivon parempaa jatkossa.Arvosta itseäsi!