Onko ketään ollu samassa tilanteessa, että tyttöystävällä on bulimia, niin miten sitä vois tukea kaikkein parhaiten paranemisessa.
Hän haluaa parantua ja käy lääkärissä viikottain, mutta silti sattuu romahduksia ja se tuntuu ikävältä.
Hän haluaa parantua ja käy lääkärissä viikottain, mutta silti sattuu romahduksia ja se tuntuu ikävältä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On hyvä, että jaksat olla tyttöystäväsi tukena!
Itselläni bulimia jylläsi monta vuotta, mutta nyt on mennyt puolisen vuotta erittäin hyvin.
Romahduksia sattuu silloin tällöin varsinkin aluksi...
mutta elämää on jatkettava taas siitä eteenpäin.
Bulimia on sairaus, josta ihminen ei välttämättä pääse eroon koskaan. Saattaa mennä vuosia ilman oireita ja sitten yhtäkkiä jokin laukaisee oireet.
Parasta mitä voit tehdä on olla juuri tukena ja jutella asiasta. Ruokapoliisiksi ei kannata alkaa, koska silloin yleensä alkaa piilotella totuutta...
käy www.syomishairiokeskus.fi, sieltä löydät myös omaisten tukisivut, takuulla oikeaa tietoa ja tukea tulee
Mulla sama ongelma. En seurustele, mutta olen täysin rakastunut kyseiseen naiseen, ja hän kai minuun. Hän kertoi mulle ongelmastaan. Hän on ollut terapiassa, mutta se loppui kuulemma jostain syystä. Haluaisin auttaa häntä, mutta kun en tiedä miten.
Olen hakenu netistä tietoa sairaudesta että ymmärtäisin paremmin häntä. Yritän olla aina kun mahdollista tukena hänelle ja kuunnella. Vaikeaa, mutta kyllä mä jaksan...
Olis tosiaan kiva kuulla millaista tukea syömishäiriöinen ihminen kaipaa...
Tsemppiä sulle joop!!!
Mulla on ollu bulimia jo useita vuosia,mut nyt oon oikeesti päättäny parantua! Melkein kuukauden oon ollu oksentamatta!! :) Mul on ihana poikaystävä joka on mun tukena koko ajan :) En tiedä,mikä olis parasta mahdollista apua syömishäiriöiselle,mut itseäni on auttanut se kun oon saanu puhua poikaystävälle ja se kuuntelee,eikä heti tuomitse.Se ei kuitenkaan pidä muo potilaana tai yritä olla joku terapeutti,jos ymmärrät mitä tarkotan.Mun ongelma ei siis ole ainoa asia,mistä puhutaan ku ollaan kaksin.Pystyn puhuun mitä vaan ja se auttaa,ku ei tarvii pitää vaikeita asioita sisällään.Ollaan puhuttu yhes miten pystyisin estään sen oksentelun,vaikka sellanen ahmimiskohtaus sattuiskin tulemaan.Toisaalta itse haluan parantua tästä kovasti ja se helpottaa tätä paranemista.Mutta voi olla vähä vaikee auttaa jos ei halua apua/parantua :( Tosi hienoa mielestäni kuitenkin,et oot hakenu tietoo tosta ja oikeesti haluut auttaa :) Neuvoisin kuuntelemaan jos syömishäiriöinen haluu puhua ja sit olemaan kannustava ja uskoon siihen paranemiseen,vaikka tulis kuinka takapakkia,koska silloin sitä tukee eniten tarvitsee! Poikaystävä sai mut hakeen apua vähän aikaa sitten,vaikka se oli mulle vaikea asia mennä puhuun tuntemattomalle mun ongelmista,mutta uskon,että siitä on apua paranemisessa,eikä tää ongelma pääse ryöstäytyyn käsistä,jos sellanen huono vaihe taas tulee :( Kamalan sekavaa tekstiä kun täällä kiireessä kirjotan,mutta toivottavasti tästä oli jollekkin jotain hyötyy ;)