Sairastuin paniikkihäiriöön yllättäen n. 2 vuotta sitten. Heräsin kovaan tykyttelyyn ja luulin, että kyseessä olisi sydänkohtaus, joten hälytimme ambulanssin. (Olen nyt siis 20 vuotias...) Nopeasti sain käyttöön temestan, joka vaihdettiin diapamiin ja nykyään käytössä opamox 30mg x 3 per pvä... Silti, oireita tulee enkä osaa erottaa että johtuuko sydämestä vai siitä paniikista... Rintakipua, hengenahdistusta yms, ja alkaa ahdistaa vielä enemmän, kun ajattelen, että sydämessä voisi olla jotain vikaa, ja iskenyt tajuton kuolemanpelko. Olen viimeisilläni raskaana, ja psyk. polilla kerran kk aika, mutta lääkäri ei oikein tunnu ymmärtävän, ja tuntuu, ettei tilanteesta ole ulospääsyä mitenkään... Edellinen suhde yms meni pilalle osaltaan varmaan myös tämän takia... Päivystyksessä olen ravannu aivan tarpeeksi, ja välillä kun ihan sydänoireita (pistely, rytmihäiriöt, hyperventilaatiota ei enää tule, puutumista, varsinkin vasemmassa kädessä tulee ) tulee, niin tuntuu että ne päivystyksessä jo nauraa eikä edes jaksa katsoa sitä sydänfilmiä... :( Tiedän olevani jonkun verran luulotaqutinen, mutta moni meidän suvussa on menehtynyt sydänsairauteen yms... Lähinnä sitä, että miten saada taas se elämänilo ja varmuus omasta terv. jaksamisesta ja siitä että kaikki olisi hyvin, takaisin? Asiaa pahentaa nyt myös se, että raskaus ollut todella vaikea, ja nyt todettiin raskausmyrkytys, mitä pitää seurata... Psykologi/lääkäri ei muuta tee kuin nyökkäilee ja voivottelee... Mistä apua? Kuitenkin 2 vuotta bämä oireet ollu, haluaisin taas nauttia kaikesta/saada elämäni takaisin...
Vakava paniikkihäiriö vai sydänoireet?!
maisuli
62457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ps, mulle on todellakin näiden oireiden vuoksi iskenyt tajuton kuolemanpelko, en saa asiaa päästäni, vaan ajattelen joka päivä useita kertoja... :( ja kaiken pitäisi olla hyvin, ihana mies, koti, ja vauva tulossa... Mutta tajuton sairauden/kuolemanpelko pilaa monet hyvät hetket. Olen ihan poikki...
Tiedän tunteesi. Itse olen kärsinyt koko elämäni (43v)kuolemanpelosta ja muista oireista. Vaihdoin lääkäriä ja pääsin terapiaan ja tässä pikkuhiljaa alkaa aukeemaan asioita. Tää on pitkä prosessi ja toipumista ei voi millään nopeuttaa. Voimia ja koita nauttia tulevasta vauvasta :)
Lueppa tältä samalta palstalta, hieman alempana oleva: Tunteet ja sydänoireet - Samoja ollut! Olen kuullut, että kaikilla on se Jumalan mentävä aukko, mitä ei täytä mikään muu tässä maailmassa.Elämän tarkoitus pitää tietää, se antaa rauhan ja poistaa kuolemanpelon.
Itse tulin uskoon viime kesällä, että on ollut vielä semmoista ns. "kasvamista", ja opettelua, asioihin alkanut suhtautua eri tavalla yms... Toivoan todella, että tämä vielä tästä, kun olen kuitenkin niin paljon kaikkea hyvää elämääni saanut :)
Just noin. Hyvällä ja oikealla tiellä olet. Muistan sinua rukouksissa.
Oletko käynyt Pirkko Jalovaaran tilaisuuksissa ? Voisit saada avun ja vastauksia.
Kaikki menee vielä hyvin, saat nähdä ja kokea.
Itselläkin oli monenlaista pelkoa ja sairautta mihin ei lääketieteestä löytynyt apua. Sitten vain heittäydyin uskon varaan, Isän syliin.
koita nyt jo rauhoittua.Jos on aijemmin filmit jne.tutkittu ,niin vika on silloin korvienvälissä.Älä kokoajan tutkiskele itseäsi.Ihminen eläääääää.Siis on kipuioleva ,tuntevainen jne.KOSKA ELÄÄÄÄ!!!!KUinka muuten syöt ko lääkkeitä vaikka olet raskaana?Nauti kuule vaan ja keskity vauvaasi.Johan hänkin panikoi vatsassa kun olet noin hysteerinen.Oikeeasti RAUHOITU,hengitä syvään ja syvään ja rauhoitu!!Ja jos oletetaan vakavuutta,niin tossa ajassa olisit jo kuollut.Jos siis 2v on tota ollut.ULkoile paljon ja katsele ympärillesi...siellä on lintuja,aurinko,ja vaikka mitä .Kaikkea muuta kun sun tykytykset.Oletko mennyt tajuttomaksi?onko käynnistetty sydän?Jos ei..niin hierota ittes ja rauhoitu!!!vauvaakin on ajateltava...mitää olla terve äiti,että jaksaa viatonta nyyttiä hoitaa.Lääkäreillä on kovin kyyninen tapa .Työ kuva on sellainen ,että eivät voi tuntea empatiaa.Niilläkun on tälläsiäkin tapauksia pitkin päivää.Mutta nyt alat rauhoittua ja ajatukset vauvaan ja muuhun tulevaisuuteen ..valoa on ja uskon vahvasti ,ettet kuole vielä ...mummona vasta.