Ei muuta vaihtoehtoa

Kun sinä synnyit, olit täydellinen, kaunis ihminen. On väärin, että muut ovat kohdelleet sua huonosti ja ettet siksi ole voinut ja uskaltanut olla se kuka oikeesti olet. Mutta sä olet vieläkin, se kaunis lapsi, joka olit kauan sitten. Vaikka muut ovat nujertaneet sinut ja vaikka nyt susta tuntuu, että olet hirviö. Se ei ole sun vikasi, sä olet vain etsinyt rakkautta ja muiden hyväksyntää. Saat kyllä virheesi anteeksi. Ja se kauneus on sussa vielä, sen hirviökuoren alla. Pidä siitä kiinni, älä tee enää itsellesi pahaa. Oot tehnyt ihan tarpeeksi vääryyttä itsellesi, nyt on oikeus ja kohtuus että alat taas rakastaa. Sitä kaunista tyttölasta joka kerran olit.

Tun vaa enemmän surulliseks ku luen että joku mun ikänen tyttö suunnittelee itsemurhaa.
Itse en voi sanoa tähän mitään sillä mulla on samanlaisia tuntmuksii ku sulla..
Itsemurha on joillekkin ratkaisu, mutta toisille taas ei.Mulle se ainakin on ratkaisu :/

Näin minäkin ajattelin monia vuosia sitten ja 18 vuotiaana yritinkin tätä kauheaa tekoa. Kiitos Jumalalle että olen vielä tässä ja uskon että puolestani rukoiltiin jne.

Nyt ne uskovat tulee tänne lällättämään ei ne tiedä elämästä mitään, ehkä näin ajattelet niinkuin itsekkin ajattelin niinä hetkinä kun en enään nähnyt mitään valoa elossani.

Aikaa on tästä jo 40 vuotta ja sen takia kirjoittelen täällä koska tiedän ja kokenut olen paljon samaa kuin te tänä päivänä. Senkin olen kokenut että elämällä on annettavaa niitä hyviäkin päiviä. Olen saanut kokea paljon hyvää, menin naimisiin sain kaksi lasta ja nyt vielä kokea iloa pienestä lapsenlapsesta. Suruakin on plajon kuten elämään kuuluu.

Missä vietät ikuisuuden? Tämä on tärkein ajatus mihin pyydän sinun pysähtyvän ennenkuin teet mitään pahaa itsellesi. Ikuisuus on pitkä aika eikö vaan. Ajatteleppas onko mailma syntynyt itsestään, jospa sittenkin Jumala ja Jeesus on totta?

Sain tulla uskoon 30 vuotiaana ja voin sanoa Jeesus on totta!

Sinunkin elämälläsi on tarkoitus !

Mä oon kokenut monesti just noin. Olen kokenut olevani turha, surkea, en osaa mitään, mun elämällä ei ole tarkoitusta, mä pilaan kaiken... Mä koen niin toisinaan vieläkin, mutta en enää yhtä usein kuin aiemmin.

Tiedätkö mitä... susta tuntuu sen takia, että sä olet pilannut muitten elämän, koska ne muut on pilanneet sun elämän. Syyllisyys syntyy useimmiten just siitä, että ne ihmiset, jotka on sun elämässä tärkeitä, ei ole osoittaneet sulle miten arvokas sä olet. Ja se on väärin! Sulla on oikeus kuulla, että sä olet arvokas!

Mä tunnistan tuon ajatuksen, että sä haluat miellyttää kaikkia. Niin mäkin olen useimmiten halunnut. Oikeastaan siinä miellyttämisessä ei ole mitään rajaa... se ei riitä koskaan sulle itsellesi. Ja se on hirvittävän raskasta. Sulla on oikeus sanoa läheisillesi, että sua ei saa enää kohdella huonosti. Sulla on oikeus saada hyväksyntää ja arvostusta osaksesi. Mua sattuu kun mä ajattelen, ettei sulle ole tätä ehkä koskaan kerrottu...

Ethän ystävä kallis juokse junan alle, ethän tee sitä? Sun elämä on arvokas, sulla voi olla odotettavissa vaikka mitä hienoa vielä tulevaisuudessa, sitä ei kannata jättää kokematta.


Kerro, oletko sä vielä olemassa, luetko sä vielä näitä viestejä?

Mä olen yrittänyt itsaria ja nyt olen todella onnellinen siitä ettei se onnistunut. Meni monta vuotta sen yrityksen jälkeen, ennen kuin opin näkemään elämäni arvokkaana, enkä vieläkään osaa nähdä sitä aina arvokkaana... mutta mä haluan vain sanoa sulle, että sun on mahdollista löytää valoa elämääsi. Se on oikeasti mahdollista!

Moi mä oon ollu iha samas tilantees mä oon yrittäny itsemurhaa tosissaa jo monta kertaa mut en koskaa onnistu, mulla on kyllä ystäviä mut mun bestikselläkin on nykyäää jo uusii kamuja ei me paljon nähä tiän hyvin milt sust tuntuu.. must tuntuu varmaa aika lailla samalt.. ;)