Onko tästä tehty mitään tutkimuksia? Olen ollut melkeinpä koko raskauden ajan (nyt 14.viikko) tosi surullinen, itkenyt paljon ja tapeltuakin on tullut. Meillä on avokkini kanssa sellainen tilanne, että tappelemme aika usein ja itken herkästi. Nytkin olen iktenyt eilen päivällä kolme kertaa ja aamulla oikein kunnolla, niin että en välillä meinannut saada henkeä.
Tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle, ja pelkään se vaikuttavan jotenkin sikiöön haitallisesti. Uskon että kaikki muuttuu paremmaksi, mutta pelkään että sillä välillä aiheutan sikiölle jotain vahinkoa. Mietinkin tässä että pitäisikö ihan oikeaati vain lähteä ja olla omillaan... jos vaikka tuo ukkokin tajuaisi mikä on tärkeintä.
Tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle, ja pelkään se vaikuttavan jotenkin sikiöön haitallisesti. Uskon että kaikki muuttuu paremmaksi, mutta pelkään että sillä välillä aiheutan sikiölle jotain vahinkoa. Mietinkin tässä että pitäisikö ihan oikeaati vain lähteä ja olla omillaan... jos vaikka tuo ukkokin tajuaisi mikä on tärkeintä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän sillä varmasti joitain vaikutuksia on... Me sovimme 8 vuoden yhdessäolon jälkeen että nyt saa vauva tulla ja olin aivan innoissani kun pitkän vauvakuumeilun jälkeen tulinkin heti raskaaksi kun jätin pillerit pois. Olin viikolla 12 kun avomieheni muutti pois yhteisestä asunnostamme ja olin tietenkin aivan rikki :( Olin vauvasta ihan hirveän onnellinen koko raskausajan mutta silti itkin paljon ja olin hirveän allapäin kun ikävä oli kova ja oli surullista odottaa pientä yksin. Oli hirveän suuri onni ja lohtu että olin raskaana. Raskaus sujui oireitta ja normaalisti viikolle 29 asti jolloin jouduin sairaalaan ja olinkin siellä melkein 6 viikkoa kun poika olisi jo halunnut maailmaan äitiä lohduttamaan
mulla kans että itken jatkuvasti.Vaikka ei ole edes syytä itkeä (ylireagoin ihan hulluna). aloin nyt sitten käyttämään omega3 kapseleita, ne kun pitäs auttaa mielialaan.
ne on ne hormoonit jotka laittaa naisen pään sekaisin. rauhoitu.
Kyllä ne hormonitkin heittelee tunteita, mutta nyt on kyllä ihan oikeasti muutenkin vaikeata. Se, että hormonit heittelevät ei johdu kovinkaan paljon siitä mitä äiti tuntee vaan ne vaan tulee. Kun on oikeasti murheita ja surua niin asia on vähän vaikeampi ja plekään todella että vahingoitan sikiötä jotenkin.