Äitini nosti hirveen haloon, että sinäkään et ole ikinä laittanut rahaa kolehtiin, missä sun oikea sydämen usko?. Eihän äiti edes tiedä, olenko laittanut vai en, tuo oli äidin olettamus (laitan rahaa useinkin kolehtiin).
Äiti kuitenkin teki kolehdin keruusta liian tärkeän, uskon edellytyksen. Hän sanoi, että seuroissa on paljon sellaista väärähenkisyyttä, kun monet ihmiset ovat niin ahneita eikä laita rahaa kolehtiin. Kunniansa sai kuulla niin isäni, kaikki veljeni, kuin rikkaat yrittäjätkin.
Pitääkö äiti muka oikeesti kirjaa, kuka laittaa rahaa ja kuka ei?
Eihän kolehdin keruun pidä olla uskon edellytys, vaan vapaaehtoinen auttamisen muoto.
Äitini rupesi syyttelemään minua myös siitä, etten laita rahaa SRK:n kirjallisuuteen. Löytyyhän minulta lukuisia SRK:n levyjä ja muutama SRK:n vuosikirja. Tästä huolimatta en ole äidin mukaan ostanut tarpeeksi SRK:n tuotteita, joten minua pitäisi pitää publikaanina. Miten suhtautua tällaiseen äitiin? Eikä pelkästään äiti saarnannut minulle kolehdin tärkeydestä, sain tässä tänään vielä soiton eräältä, joka saarnasi, kuinka tärkeää kolehtiin antaminen on. Huhhuh. Onko se tosiaan menossa siihen, että usko on vain ostettavissa. Ilman rahaa et voi päästä taivaaseen. Ja että kolehtiin laittamasta rahamäärästä pitää tehdä jonkinlaista tiliä muille uskovaisille?
Äiti kuitenkin teki kolehdin keruusta liian tärkeän, uskon edellytyksen. Hän sanoi, että seuroissa on paljon sellaista väärähenkisyyttä, kun monet ihmiset ovat niin ahneita eikä laita rahaa kolehtiin. Kunniansa sai kuulla niin isäni, kaikki veljeni, kuin rikkaat yrittäjätkin.
Pitääkö äiti muka oikeesti kirjaa, kuka laittaa rahaa ja kuka ei?
Eihän kolehdin keruun pidä olla uskon edellytys, vaan vapaaehtoinen auttamisen muoto.
Äitini rupesi syyttelemään minua myös siitä, etten laita rahaa SRK:n kirjallisuuteen. Löytyyhän minulta lukuisia SRK:n levyjä ja muutama SRK:n vuosikirja. Tästä huolimatta en ole äidin mukaan ostanut tarpeeksi SRK:n tuotteita, joten minua pitäisi pitää publikaanina. Miten suhtautua tällaiseen äitiin? Eikä pelkästään äiti saarnannut minulle kolehdin tärkeydestä, sain tässä tänään vielä soiton eräältä, joka saarnasi, kuinka tärkeää kolehtiin antaminen on. Huhhuh. Onko se tosiaan menossa siihen, että usko on vain ostettavissa. Ilman rahaa et voi päästä taivaaseen. Ja että kolehtiin laittamasta rahamäärästä pitää tehdä jonkinlaista tiliä muille uskovaisille?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uteliaisuuttani kyselen. 50 centtiä, euron, kaksi, viisi, kymmenen vai kaksikymmentä vaiko taskun pohjalta mustan napin?
pienin kulloinenkin seteliraha, siis 5 euroa.
Riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon kolikoita sattuu olemaan taskun pohjalla. Näin korttirahaan siirtyessäni näitä kolikoita ei kerry entiseen tapaan taskuun, joten laitan harvemmin kolehtiin. Tällöin laitankin oikein ison summan. Eli marssin pankkimaatille, nostan 20 euroa ja laitan tämän kokonaisuudessaan kolehtiin. Kukaan ei voi mussuttaa, etteikö siinä olisi tarpeeksi.
että mitään yleispätevää ohjetta kolehdin antamiseen ei ole. Toiset antavat liiastaan, toiset vähästään, kuten köyhä leskiäiti muinoin. Tärkeintä antamisessa on se, että antaa ilolla; iloista antajaa Jumala rakastaa. Jos pitää antaa pakolla tai "hampaat irvessä" niin antaminen menettää merkityksensä; on silloin parempi olla antamatta ja yrittää säilyttää tässäkin tilanteessa mielenmalttinsa. Jos kolehdin kokee pakoksi, niin se todennäköisesti vain etäännyttää Jumalasta ja tällöin ainoa voittaja tässä ihmisen sielusta käytävässä kamppailussa on saatana. Kolehdin antaminen on jokaisen henkilökohtainen asia, emmekä ole siitä tilivelvollisia kenellekään toiselle ihmiselle. Monissa uskonnollisissa piireissä on hyve olla kerskaamatta sillä, onko antanut kolehtiin ja jos on antanut, niin minkä verran. Älä anna äitisi mollata itseäsi tällaisilla asioilla vaan yritä elää omaa elämääsi. Muista aina, että kenellekään muulle et elämästäsi ole tilivelvollinen kuin Jumalalle Poikansa Jeesuksen kautta.
sano äitilles, että itse et laita kolehtiin tarpeeksi rahaa.
Lähipiirissäsi taitaa olla useampiakin häiriintyneitä ihmisiä. Tai sitten olet keksinyt koko jutun :-)
>Eikä pelkästään äiti saarnannut minulle kolehdin
>tärkeydestä, sain tässä tänään vielä soiton
>eräältä, joka saarnasi, kuinka tärkeää kolehtiin
>antaminen on.
Kehoittaisin päästämään tuollaiset saarnat toisesta korvasta ulos.
>Onko se tosiaan menossa siihen, että usko on vain
>ostettavissa.
Tiedät itsekin vastauksen tähän. Ehkä äitilläsi ja tuntemattomaksi jääneellä soittajalla on väärä käsitys uskomisesta.
Itse/perheeni laitetaan kolehtiin kerrallaan ehkä max. 5 euroa. Joskus ei laiteta ollenkaan. Lapsille annan 5 tai kymmenen senttiä kouraan, että saavat sen ilon siitä kolehtiinlaitosta. Itse laitan euron pari. Jos on rahatilanne tiukka itsellä, niin sitten ei laiteta ollenkaan.
Toiset antaa, toiset ei. Kun nuorempana kävin seuroissa äiti antoi yleensä mukaan muutaman pikkukolikon kolehtiin laitettavaksi. Monet laittavat kolehdin vain eteenpäin eivätkä laita sinne mitään, toiset laittavat enemmänkin.
Siihen ei ole mitään sääntöä. En ainakaan ole kuullut sellaisesta.
sopiva?