On olemassa skenaarioita, eli mahdollisia tulevia tapahtumia ja toisaalta on olemassa jo sattuneita tapahtumia, eli faktoja. Hyvin yksinkertaista - faktoja ja skenaarioita. Nyt haluan teidän heti painavan mieleenne tämän: on hyviä ja huonoja skenaarioita, mutta vain neutraaleja faktoja. Kuulostaako lupaavalta?
Oletan, että teille on tullut vastaan yksi, jos toinenkin huono skenaario. Hyvä, minullekin on sattunut valtaisa määrä huonoja skenaarioita. Ehkä teillä on elämä suorastaan mennyt päin persettä jo tovin aikaa. Samoin.
No okei, hyvä, meillä on siis tilanne:
Fakta 1: Mount Everest on noin 8 850 metriä korkea.
Fakta 2: Tarja Halonen on Suomen presidentti.
Fakta 3: Valonnopeus tyhjiössä on 299 792 458 metriä sekunnissa.
Fakta 4: Teille on tullut vastaan tukku kehnoja sattumia.
Mikä noista faktoista teitä kismittää eniten?
Hyvin usein käy näin: On olemassa jokin tietty fakta ja henkilö tuumii: "Tämä on ihan kauhea tämä fakta, suorastaan sietämätön. Ei tämä fakta voi olla totta, voiko? Minä kieltäydyn hyväksymästä tätä faktaa, koska se on hirmuinen ja kauhea."
Älkääpä estelkökään faktoja, vaan tehkääpäs näin: "No okei, nyt kävi näin ja näin. Tämä ja tämä juttu ei mennyt putkeen. Mut hei, eikös tämä ole nyt fakta siinä missä muutkin? Maa kiertää Aurinkoa, taivas on sininen, limpsa hapanta ja hunaja makeaa. Jos en murehdi näitä faktoja, niin miksi murehtisin muitakaan faktoja? Tämähän on ihan suorastaan pöhköä."
Ei ole olemassa hyviä tai huonoja faktoja, vain faktoja. Huonovointisuus johtuu etupäässä faktojen estelystä.
Unhodetaanpa faktat hetkeksi ja katsotaankin nyt, mitä skenaarioita meillä on tarjolla:
Skenaario 1: Minua kismittää jokin fakta vielä jatkossakin, enkä pääse siitä yli.
Skenaario 2: En hyväksy olemassa olevia faktoja ja kiusaan itseäni murehtimalla niitä.
Skenaario 3: Yliannostelen lääkkeitä, ryyppään ja paskannan housuihini.
Skenaario 4: Hosun ja hätiköin, enkä järkevästi ota huomioon hienoja skenaarioita, vaan keskityn vaan näihin huonoihin.
Kuulostivatko tutulta? Entäs nämä:
Skenaario 1: Ryyppäämpä tässä ensalkuun kupposen kahvetta ja mietiskelen mitä hienoa ja rakentavaa voisin puuhastella.
Skenaario 2: Väännän ison leveän hymyn perseeseen tuumien: "Hei, tää kaverihan puhuu asiaa."
Skenaario 3: Käynpäs tuossa jossain välissä heittämässä kunnon hikilenkit, siivoilen vähän kämppää ja lukaisen vaikka kirjaa.
Skenaario 4: Hyväksyn sen faktan, että tällä hetkellä en jaksais millään panostaa mihinkään ja kun aloitan tekemisen meiningin, niin minua alkaa heti kismittää. Toisaalta, hyväksyn myös sen faktan, että minulle tulee hieno fiilis, kun saan asioita tehdyksi, vaikka alussa vähän kismittääkin.
Mitäpäs tähän tuumaatte?
Oletan, että teille on tullut vastaan yksi, jos toinenkin huono skenaario. Hyvä, minullekin on sattunut valtaisa määrä huonoja skenaarioita. Ehkä teillä on elämä suorastaan mennyt päin persettä jo tovin aikaa. Samoin.
No okei, hyvä, meillä on siis tilanne:
Fakta 1: Mount Everest on noin 8 850 metriä korkea.
Fakta 2: Tarja Halonen on Suomen presidentti.
Fakta 3: Valonnopeus tyhjiössä on 299 792 458 metriä sekunnissa.
Fakta 4: Teille on tullut vastaan tukku kehnoja sattumia.
Mikä noista faktoista teitä kismittää eniten?
Hyvin usein käy näin: On olemassa jokin tietty fakta ja henkilö tuumii: "Tämä on ihan kauhea tämä fakta, suorastaan sietämätön. Ei tämä fakta voi olla totta, voiko? Minä kieltäydyn hyväksymästä tätä faktaa, koska se on hirmuinen ja kauhea."
Älkääpä estelkökään faktoja, vaan tehkääpäs näin: "No okei, nyt kävi näin ja näin. Tämä ja tämä juttu ei mennyt putkeen. Mut hei, eikös tämä ole nyt fakta siinä missä muutkin? Maa kiertää Aurinkoa, taivas on sininen, limpsa hapanta ja hunaja makeaa. Jos en murehdi näitä faktoja, niin miksi murehtisin muitakaan faktoja? Tämähän on ihan suorastaan pöhköä."
Ei ole olemassa hyviä tai huonoja faktoja, vain faktoja. Huonovointisuus johtuu etupäässä faktojen estelystä.
Unhodetaanpa faktat hetkeksi ja katsotaankin nyt, mitä skenaarioita meillä on tarjolla:
Skenaario 1: Minua kismittää jokin fakta vielä jatkossakin, enkä pääse siitä yli.
Skenaario 2: En hyväksy olemassa olevia faktoja ja kiusaan itseäni murehtimalla niitä.
Skenaario 3: Yliannostelen lääkkeitä, ryyppään ja paskannan housuihini.
Skenaario 4: Hosun ja hätiköin, enkä järkevästi ota huomioon hienoja skenaarioita, vaan keskityn vaan näihin huonoihin.
Kuulostivatko tutulta? Entäs nämä:
Skenaario 1: Ryyppäämpä tässä ensalkuun kupposen kahvetta ja mietiskelen mitä hienoa ja rakentavaa voisin puuhastella.
Skenaario 2: Väännän ison leveän hymyn perseeseen tuumien: "Hei, tää kaverihan puhuu asiaa."
Skenaario 3: Käynpäs tuossa jossain välissä heittämässä kunnon hikilenkit, siivoilen vähän kämppää ja lukaisen vaikka kirjaa.
Skenaario 4: Hyväksyn sen faktan, että tällä hetkellä en jaksais millään panostaa mihinkään ja kun aloitan tekemisen meiningin, niin minua alkaa heti kismittää. Toisaalta, hyväksyn myös sen faktan, että minulle tulee hieno fiilis, kun saan asioita tehdyksi, vaikka alussa vähän kismittääkin.
Mitäpäs tähän tuumaatte?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Skenaario 1: Minua kismittää jokin fakta vielä jatkossakin, enkä pääse siitä yli.
Skenaario 2: En hyväksy olemassa olevia faktoja ja kiusaan itseäni murehtimalla niitä."
Nämä ne ovat totuus. Jokapäiväistä elämää.
"Skenaario 1: Ryyppäämpä tässä ensalkuun kupposen kahvetta ja mietiskelen mitä hienoa ja rakentavaa voisin puuhastella.
Skenaario 2: Väännän ison leveän hymyn perseeseen tuumien: "Hei, tää kaverihan puhuu asiaa."
Skenaario 3: Käynpäs tuossa jossain välissä heittämässä kunnon hikilenkit, siivoilen vähän kämppää ja lukaisen vaikka kirjaa.
Skenaario 4: Hyväksyn sen faktan, että tällä hetkellä en jaksais millään panostaa mihinkään ja kun aloitan tekemisen meiningin, niin minua alkaa heti kismittää. Toisaalta, hyväksyn myös sen faktan, että minulle tulee hieno fiilis, kun saan asioita tehdyksi, vaikka alussa vähän kismittääkin."
Nämä taas tuntuvat todella vierailta. Paitsi skenaarion 4 ensimmäinen lause.
Mitä sinä oikein ratkaisit?
"Skenaario 1: Minua kismittää jokin fakta vielä jatkossakin, enkä pääse siitä yli.
Skenaario 2: En hyväksy olemassa olevia faktoja ja kiusaan itseäni murehtimalla niitä."
Nämä ne ovat totuus. Jokapäiväistä elämää."
Nimenomaan. Olet masentunut, koska toistat jatkuvasti em. skenaarioita. Miksi ajat näitä skenaarioita? Eikö kannattaisi harkita toisenlaisia skenaarioita?
Hitto, jos ihminen on masentunut, hän ei jaksa alkaa pohtimaan enää uusia skenaarioita. Entisissäkin on tarpeeksi tekemistä.
Täyttä paskaa ja Tarja Halonen edelleen Suomen presidentti
tuotahan voisi sanoa positiiviseksi ajatteluksi! Ei semmoinen masentuneella kuitenkaan synny itsestään kun ei kaikki osaa kääntää asioita mielessään itselleen positiiviseksi/neutraaliksi kokemukseksi
Tässä on asiallista tekstiä ja myönnän, että on tullut murehdittua liikaa ja turhasta, MUTTA en yksinkertaisesti pysty/kykene lakata murehtimasta. Se on ikäänkuin autopilotti päässäni, joka ohjaa minua. Olen yrittänyt sietää ja sivuuttaa, mutta jos teen näin, kaikki tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä ja tuntuu siltä kuin jokin tärkeä puuttuisi.
Eräs toinen mielenterveydellinen sairaus on minut masennukseen ajanut, erittäin tuskallinen sellainen. Luulin ensin olevani vain masentunut, mutta tein pientä itsetutkiskelua ja huomasin, että eihän tämä pääpiirteisesti olekaan pelkkää masennusta.
Voin tosin nykyään huomattavasti paremmin ja olen oppinut nauttimaan arkielämän asioista. Masennus tahtoo olla sellainen sairaus, että kaikki sumenee ja ei enää osaa arvostaa pieniä asioita. Ehkä hiukan itsekästäkin.