Ratkaisin masennuksen!

Palsta takkuaa, toivottavasti ei rysähdä sama posti kahteen kertaan. Asiaan:

On olemassa skenaarioita, eli mahdollisia tulevia tapahtumia ja toisaalta on olemassa jo sattuneita tapahtumia, eli faktoja. Hyvin yksinkertaista - faktoja ja skenaarioita. Nyt haluan teidän heti painavan mieleenne tämän: on hyviä ja huonoja skenaarioita, mutta vain neutraaleja faktoja. Kuulostaako lupaavalta?

Oletan, että teille on tullut vastaan yksi, jos toinenkin huono skenaario. Hyvä, minullekin on sattunut valtaisa määrä huonoja skenaarioita. Ehkä teillä on elämä suorastaan mennyt päin persettä jo tovin aikaa. Samoin.

No okei, hyvä, meillä on siis tilanne:
Fakta 1: Mount Everest on noin 8 850 metriä korkea.
Fakta 2: Tarja Halonen on Suomen presidentti.
Fakta 3: Valonnopeus tyhjiössä on 299 792 458 metriä sekunnissa.
Fakta 4: Teille on tullut vastaan tukku kehnoja sattumia.

Mikä noista faktoista teitä kismittää eniten?

Hyvin usein käy näin: On olemassa jokin tietty fakta ja henkilö tuumii: "Tämä on ihan kauhea tämä fakta, suorastaan sietämätön. Ei tämä fakta voi olla totta, voiko? Minä kieltäydyn hyväksymästä tätä faktaa, koska se on hirmuinen ja kauhea."

Älkääpä estelkökään faktoja, vaan tehkääpäs näin: "No okei, nyt kävi näin ja näin. Tämä ja tämä juttu ei mennyt putkeen. Mut hei, eikös tämä ole nyt fakta siinä missä muutkin? Maa kiertää Aurinkoa, taivas on sininen, limpsa hapanta ja hunaja makeaa. Jos en murehdi näitä faktoja, niin miksi murehtisin muitakaan faktoja? Tämähän on ihan suorastaan pöhköä."

Ei ole olemassa hyviä tai huonoja faktoja, vain faktoja. Huonovointisuus johtuu etupäässä faktojen estelystä.

Unhodetaanpa faktat hetkeksi ja katsotaankin nyt, mitä skenaarioita meillä on tarjolla:
Skenaario 1: Minua kismittää jokin fakta vielä jatkossakin, enkä pääse siitä yli.
Skenaario 2: En hyväksy olemassa olevia faktoja ja kiusaan itseäni murehtimalla niitä.
Skenaario 3: Yliannostelen lääkkeitä, ryyppään ja paskannan housuihini.
Skenaario 4: Hosun ja hätiköin, enkä järkevästi ota huomioon hienoja skenaarioita, vaan keskityn vaan näihin huonoihin.

Kuulostivatko tutulta? Entäs nämä:
Skenaario 1: Ryyppäämpä tässä ensalkuun kupposen kahvetta ja mietiskelen mitä hienoa ja rakentavaa voisin puuhastella.
Skenaario 2: Väännän ison leveän hymyn perseeseen tuumien: "Hei, tää kaverihan puhuu asiaa."
Skenaario 3: Käynpäs tuossa jossain välissä heittämässä kunnon hikilenkit, siivoilen vähän kämppää ja lukaisen vaikka kirjaa.
Skenaario 4: Hyväksyn sen faktan, että tällä hetkellä en jaksais millään panostaa mihinkään ja kun aloitan tekemisen meiningin, niin minua alkaa heti kismittää. Toisaalta, hyväksyn myös sen faktan, että minulle tulee hieno fiilis, kun saan asioita tehdyksi, vaikka alussa vähän kismittääkin.

Mitäpäs tähän tuumaatte?