Masuni on viime viikkoina kasvanut jo näkyviin mittoihin ja sen myötä vatsan tuijottelijat, kommentoijat ja taputtelijat ovat lisääntyneet roimasti. Kaiken maailman neuvoja ja varoituksia satelee joka suunnasta, tutuilta ja puolitutuilta, miehiltä ja naisilta. Tiedän ihmisten tarkoittavan hyvää ja osoittavan ns. positiivista kiinnostusta, mutta jokin siinä ärsyttää niin kovasti... Ihan kuin masuni olisi jotain yleistä omaisuutta, jota saa pällistellä, kommentoida ja jokaiselle puolitutulle kyselijälle pitäisi tehdä selonteko mites kaikki on nyt sujunut ja miten olen voinut. Lähipiiri on tietty erikseen, heidän kanssaan keskustelen raskaudestani enemmän kuin mielelläni.
Olen normaalisti hyvinkin sosiaalinen ihminen ja juttelen mielelläni tuntemattomillekin ihmisille, joten tämä ärsyynnys on täysin uutta minulle. Olen selvinnyt tilanteista tähän asti jättämällä useimmat kommentit omaan arvoonsa ja mutisten jotain ympäripyöreää, mutta pelkään että jokin kerta tiuskaisen jotain ikävää jos ärsyynnyn tarpeeksi. En haluaisi kuitenkaan loukata ketään.
Onko muilla ollut tämänkaltaista ärsyynnystä ja miten ihmeessä siitä pääsee yli? Ärsyttää itseänikin kun suhtaudun huomioon niin negatiivisesti... Muuten raskausaika on sujunut suht tasaisesti, olen valtaosin hyvällä tuulella enkä ole kärsinyt mistään suurista mielialan heittelyistä eli tämä on ainoa asia, joka saa verenpaineeni hiukankaan nousemaan.
Olen normaalisti hyvinkin sosiaalinen ihminen ja juttelen mielelläni tuntemattomillekin ihmisille, joten tämä ärsyynnys on täysin uutta minulle. Olen selvinnyt tilanteista tähän asti jättämällä useimmat kommentit omaan arvoonsa ja mutisten jotain ympäripyöreää, mutta pelkään että jokin kerta tiuskaisen jotain ikävää jos ärsyynnyn tarpeeksi. En haluaisi kuitenkaan loukata ketään.
Onko muilla ollut tämänkaltaista ärsyynnystä ja miten ihmeessä siitä pääsee yli? Ärsyttää itseänikin kun suhtaudun huomioon niin negatiivisesti... Muuten raskausaika on sujunut suht tasaisesti, olen valtaosin hyvällä tuulella enkä ole kärsinyt mistään suurista mielialan heittelyistä eli tämä on ainoa asia, joka saa verenpaineeni hiukankaan nousemaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
itse olen aina ollut tosi ylpee mahastani, nyt kolmas raskaus ja rv 16 (maha näkyy jo hyvin). minulla ollut tosi iso maha kun olen raskaana. jo rv 25 kysytään et pamahtaako lähipäivinä :). mutta en ole tykännyt et ulkopuoliset koskevat mahaani jos ei kysy lupaa. kun itse nään jonkun raskaana olevat naisen ja khun hänen mahaa niin kysyn jos saa koskea. jos joku on tullut kaupassa koskemaan mahaani niin olen heti sanonut etten tykkää että mahaani kosketaan.
maha on minun ja minä päätän kuka sitä koskee.
mahassa on meidän vauva, nainen on siunatussa tilassa kun on raskaana ja siihen mahaan ei saa kaikkien edes antaa koskea, niin se vaan on.
neuvolassa on eri asia, kun neuvolan täti tulee ja koskettaa mahaa heti kun sinne menee.
sinunkin pitää vaan sanoa ihmisille kuka koskee jos et sitä halua. ja normaali vieras ihminen ei koske jos ei kysy lupaa. sama ku ei sitä kosketa
kenenkään vauvaan jos ei kysytä lupaa.
nuo neuvot sun muut kyselyt? Oletko koskaan kokenut niitä tungetteleviksi?
Olen toki ylpeä kasvavasta masustani, mutta en kaipaa erityisesti huomiota puolitutuilta saati sitten tuntemattomilta. En ole muutenkaan koskaan nauttinut huomiosta ja minun on ollut vaikea suhtautua esim miesten antamaan huomioon. Ehkä tässä on kyse hiukan samasta asiasta ja nyt raskaana ollessa suurentelen asiaa hiukan...
Minuakin ärsyttää jos joku puolituttu tulee koskettamaan mahaa. En oo vielä alkanut räyhätä kellekään, mut varsinkin työpaikan pikkujouluissa jouduin muutaman kerran sanomaan, ettei sitä mahaa tartteis kaikkien lääppiä... Silloin oli menossa rv30 ja maha jo selkeesti näkyvissä. Tutut on tietty asia erikseen.
Ja voi sitä puolituttujen neuvojen jakelemisen määrää: "kannattaa nukkua varastoon", "sitten siellä sairaalassa kannattaa...." jne. argh! Perheen ja kavereiden kanssa juttelen mielelläni raskaudesta, mutta ei nyt ihan kauheesti kiinnosta jakaa jotain raskaudenaikainenhiivatulehdus-tarinoita (kärjistetysti) ihan kaikkien kesken :D
Jos lääppijällä on pienet ympyrät? Itselläni on juuri noin ja kevyesti taputin erästä meillä vieraillutta masua/äitiä. Siinä on myös ilo syntyvästä lapsesta, vaikka se ei oma olekaan.
Nuo harmitukset saivat kyllä ajattelemaan, etten enää mene koskemaan... Neuvoja en kyllä ole antanut, onneksi! Jokaisellahan on oma juttunsa hoitaa asiat.
puolitutuilta koenkin kaikista tungettelevimmiksi. On eri asia, jos keskustelun lomassa tulee jotain ns. hyviä vinkkejä, mutta varsinaiset neuvot puolitutuilta, kuten edellinen totesi, ovat ärsyttäviä. Tai muunlaiset kommentoinnit kuten "miten sulla on jo nyt noin iso maha?" ei oikein tunnu kivoilta...
Kaikki äidit ei missään nimessä koe taputtelua mitenkään ikävänä, monet pitävät huomiosta ja kokevat sen vain positiivisena, että ihmiset osoittavat ilonsa syntyvän lapsen puolesta. En itsekään ärsyynny jos taputtelija on läheinen tai esim kysytään ensin että saako kokeilla. Tämä ärsytysreaktio on yllättänyt itsenikin, kun tiedän ettei ihmiset todellakaan tarkoita mitään pahaa. Tulee oikein paha mieli kun ajattelen, että loukkaisin jotakuta "kieltämällä" vatsan taputtelun kun toinen haluaisi vain paijata vauvaa... Joten älä nyt pelkästään tämän aloituksen takia jätä masuja silittelemättä jos vain vastassa on sellainen äiti, joka siitä pitää :)
Ehkä ihmiset voisivat vain hiukan kuulostella äidin reaktiota tarkemmin eikä olla niin kärkkäästi jakelemassa neuvoja ja kommentteja varsinkin jos kyseessä on tosiaan puolituttu. Auttaahan varmaan suuri osa haluaa, mutta siltikin joku saattaa kokea neuvot yms tungetteleviksi.
Jotkut ihmiset kokevat raskauden, syntymän ja pienet lapset niin "väkevästi" omien kokemusten perusteella, että haluavat tulla toivottamaan sinut osalliseksi siihen samaan "kerhoon".
Ensimmäistä lastaan odottavat eivät oikeasti voi kun kuvitella pienen siivun siitä kaikesta ilosta ja riemusta, mutta myös huolesta, joita lapsi tuo tullessaan.
Monet ihmiset, myös minä, olen vilpittömästi onnellinen, että muutkin pääsevät osalliseksi samasta rallista lasten kanssa.
Koita kestää, olet muutaman vuoden päästä vanhempi, kokeneempi ja viisaampi. Lattea klisee, mutta silti totta!
Ensimmäinen lapsi on tulossa ja odotan vanhemmuutta innolla, joskin mukaan mahtuu uuden elämäntilanteen aiheuttamaa hämmennystäkin :)
Ja kuten sanoit, niin monet ovat varmasti onnellisia puolestani peilaten omiin kokemuksiinsa, että pääsen kohta kokemaan vanhemmuuden ilot. Olen aina ollut luonteeltani hyvin itsenäinen, lapsena olin huono ottamaan neuvoja vastaan, halusin tehdä kaiken aina itse ja vaikka aikuisena sitä onkin oppinut arvostamaan viisaampien ja vanhempien neuvoja ihan eri tavalla, nyt tuo luonteenpiirre on ehkä nostanut päätänsä mikä tuntuu yllättävältä...
No ei se auta kuin kestää ja yrittää ajatella, että hyvää ihmiset vain tarkoittavat :)
On TOSI ärsyttävää, kun puolitutut (siis esmes sellaiset työkaverit, joiden kanssa ei niin hirveästi ole tekemisissä, mutta jonkin verran kuitenkin -sekin kutienkin vain työn puolesta) kirjaimellisesti taputtelevat mahalle (normaalitilanteessa tuskin taputtaisivat edes olalle).
Ja entäs sitten nää tutut (joille soisi ehkä max sen masulle TAPUTTELUN, niin julkisella paikalla (anoppini teki näin kahvipöydässä kun kaatelin vieraille kahvia) alkavat nostella paidanhelmaa nähdäkseen kasvavan masun! >: /
Siinä sitten nielee kiukun sanojaan, että "anoppi ei varmaan haluaisi, että minä alan nostella hänen paidanhelmojaan nähdäkseen hänen mahansa..."