Sattuipa se,
Kirjoittanut: Auts! 9.2.2009 klo 15.57
"Kun on 24 vuotta painanut hommia ja ei enää jaksa henkisesti, onkin luuseri. Juuri tuollaisten mielipiteiden vuoksi monen hakeutuminen avun piiriin on korkean kynnyksen takana. Niin oli itsellänikin, kunnes tuli totaalisesti seinä eteen eikä muiden mielipiteet voineet vähempää kiinnostaa enää, niinkuin ei koko elämäkään."
Moi, kirjoitit näin tuolle yhdelle idiootille vastaukseksi. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Olisin kysynyt sinulta, että voisitko kertoa kuinka ratkaisit tuon tilanteesi tai kuinka se ratkesi, tai missä tilanteessa olet nyt. Minun oma tilanteeni kuullostaa hyvin samalta, työssä olen sinnitellyt 2 vuotta ( siis töissä jo pitkään, mutta viim 2 vuotta ihan hajalla ) ja nyt todella tulee seinä vastaan ja tuntuu että kaikki kaatuu. Olisin kiitollinen vastauksestasi.
Voimia
Kirjoittanut: Auts! 9.2.2009 klo 15.57
"Kun on 24 vuotta painanut hommia ja ei enää jaksa henkisesti, onkin luuseri. Juuri tuollaisten mielipiteiden vuoksi monen hakeutuminen avun piiriin on korkean kynnyksen takana. Niin oli itsellänikin, kunnes tuli totaalisesti seinä eteen eikä muiden mielipiteet voineet vähempää kiinnostaa enää, niinkuin ei koko elämäkään."
Moi, kirjoitit näin tuolle yhdelle idiootille vastaukseksi. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Olisin kysynyt sinulta, että voisitko kertoa kuinka ratkaisit tuon tilanteesi tai kuinka se ratkesi, tai missä tilanteessa olet nyt. Minun oma tilanteeni kuullostaa hyvin samalta, työssä olen sinnitellyt 2 vuotta ( siis töissä jo pitkään, mutta viim 2 vuotta ihan hajalla ) ja nyt todella tulee seinä vastaan ja tuntuu että kaikki kaatuu. Olisin kiitollinen vastauksestasi.
Voimia
Vastaukset 2
Vanhimmat
koko vyyhti lähti purkautumaan, kun oli monta viikkoa rytmihäiriöitä ja epämääräinen väsymys päällä. Näiden vaivojen kanssa menin työterveyteen. Mitään elimellistä ei löytynyt, mutta oli niin fiksu lääkäri, että alkoi kyselemällä selvittää elämäntilannetta ja työoloja. Diagnoosiksi sain masennuksen ja olen nyt sairauslomalla. En olisi enää kauan jaksanut töissä, välillä tuli kova halu juosta ulos ja huutaa, oli niin paha olo. Rohkeutta sinulle, hae apua ajoissa, töissä oman terveytensä uhalla sinnittelemisessä ei ole mitään kunniakasta. Minä menetin sen vuoksi ystäväni ja harrastukseni, kun en enää jaksanut kuin käydä töissä ja kotona nukkumassa. Nyt sairauslomalla on sitten aika lailla tyhjän päällä ja yksinäinen.
Kiitos sinulle vastauksesta. Se todellakin auttaa minua tilanteessani ja arvostan paljon että vastasit.
Tänään minulla on psykiatrin tapaaminen ja hyvin todennäköisesti lähden siitä, että jään sairaslomalle. Kun ei jaksa niin ei jaksa, tai kai sitä jaksais siihen asti että kaatuisi suorilta jaloilta tai elämän sisältö katoaisi aivan kokonaan - ne rippeetkin. Pelottaa vaan varsinkin taloudellinen tulevaisuus, kun on perhettäkin. Mutta järjetönhän se on että oman terveytensä ja elämänsä kustnnuksella sinnitellee kokoajan, ehkä koko elämän ja sitten elämän ehtoo puolella toteaa että paska reissu, mutta tulihan tehtyä.
Arvostan korkealle sinun rohkeaa tekoasi, olet tehnyt sen oikean askeleen , jota ítse en ole vielä uskaltanut tehdä. Toivon sinulle hyvin paljon voimia, lämpöä ja onnellisuutta elämääsi.
Olen varma, että kun eheydet saat uusia hyviä ystäviä. Ja kyllähän sitä voisi ehkä sitten kun jaksaa tai tuntuu siltä niin aloitella uutta harrastusta tai palailla siihen vanhaan. Anna nyt aikaa itsellesi ja koita olla ottamatta mitään ns velvollisuuksia itsellesi; haistele ja maistele elämää ympärilläsi hiljakseen.
Ja kyllähän täällä palstalla voidaan vaihtaa kuulumisia :) Voi hývin