Unohtumaton katsekontakti

tommosta sattu justmelkein neljä viikkoa sit :'D... kolme viikkoa olin ihan taivaassa tyypin kanssa ja nyt oon valitettavasti alkanu epäileen koko hommaa.. ei halutais kyllä sanoa mutta taisin vain ihastua :(.. tästä ei tuu helppoa.

En ymmärrä mitä tuo edellinen vastaajasi tarkoitti kirjoituksellaan, mutta mulle kävi n. 20 vuotta sitten sellainen juttu, että töistä tullessani menin baariin tapaamaan kavereitani, jotka kaikki istuivat pyöreässä pöydässä.

Pöydässä oli henkilö jota kättelin ja kun katsoin häntä silmiin, niin koin hirvittävän "heikon olon", minua jotenkin pyörrytti ja menin heti wc:hen. Olin kauhuissani, tunsin tuon ihmisen jostakin hyvin pahasta asiasta (mielleyhtymä kuten keskitysleiri; hän kiduttaja ja minä kidutettu). Kesti pitkään ennenkuin uskalsin mennä takaisin pöytään ja kun menin ja katsoin häntä, niin koin uudestaan saman tunteen. Lähdin heti kotiin ja olin koko illan tavallaan hyvin järkyttynyt.

Olen koko ikäni "kokenut" (siis jo ennen tuota tapaamista), että olen ollut keskitysleirillä joskus. Kuulostaa huuhaalta mutta näin vain on. En ole kuitenkaan kokenut mitään vastaavaa muulloin. Enkä ole hullu - ainakaan vielä:)

Vähän samantapainen juttu tapahtunut mullekin.
Tästä jo muutama vuosi aikaa,kun ilmottauduin eräälle kurssille.Siinä sitten tietoja annoin itsestäni ja en edes huomannut yhtä opettajista,mikä seisoskeli siellä takana.Sitten yhtäkkiä vaan nostin katseen ja tämä opettaja teki samoin.Samalla hetkellä kun katsottiin toisiamme silmiin tuli ihan omituinen ja hämmentävä tunne.Jotain hirveän tuttua siinä ihmisessä oli,muutakin kun kasvot.Se tunne oli uskomattoman voimakas ja jotenkin mystinen.Ihan kun olisin joskus nähnyt kyseisen henkilön unessani tai jotain,en tiedä.Tuota tunnetta on vaikea kuvailla,mutta vahva se oli ja olin aistivinani myös tämän kyseisen henkilön hämmennyksen.Ja kyseistä henkilöä en muista ainakaan koskaan missään nähneeni,siis elävässä elämässä.
En siis todellakaan tiedä mitä tapahtui ja miksi tuo katse on jostain syystä jääny mieleen moneksi vuodeksi,vai oliko kaikki omaa mielikuvitusta.Olen kyllä kyseenalaistanut moneenkin kertaan oman mielenterveyden,koska vastaavia tapauksia on sattunut pari kertaa tuon jälkeenkin ja kun kyseessä ollut ennestään täysin tuntemattomat henkilöt.Eikä mitään lääkityksiä ole eikä ollut.
Liekö sitten perinnöllisiä nämä "häiriöt" kun äitini ja mummoni kertoneet vähän samanlaisia tapauksia.

Tiedän omasta kokemuksesta kuinka vahva tuo tunne voi olla.
Nuorena tyttönä olin ravintolassa. Ohitseni käveli nuori mies ja syystä jota en tiedä katsoin hänen jälkeensä...hän kääntyi ja katsoi minua suoraan silmiin. Aika pysähtyi ja tuntui kuin koko maailma olisi ympäriltä kadonnut. Näin hänen kävelynsä ikäänkuin hidastettuna.
Myöhemmin hän tuli juttelemaan ja siitä alkoi ystävyytemme jota voisin kuvailla sielunkumppanuudeksi. Nyt myöhemmällä iällä tapasimme uudelleen ja nyt olemme myös aviopari. Hyvin onnellinen sellainen! Ja tätä onnea on vaikea selittää mutta tuntuu kuin olisin löytänyt rinnalleni sen ainoan joka on minulle tarkoitettu.

Minulle on käynyt samalla tavalla. Kohtasin mieheni opiskeluaikoina, katseet kohtasivat. En pystynyt unohtamaan häntä ja ilmeisesti hänkään ei minua. Tapasimme muutaman päivän kuluttua paikallisessa ravintolassa ja siitä alkaen olemme olleet yhdessä.

täytyy välillä olla,tuli mieleen tossa yks toinen juttu,joka naurattaa vieläkin sitä miettiessäni,yleensä olen hyvin varautunut ja en flirttaile ihmisten kanssa,mutta kerran kaupan ovella näin niin hyvän näkösen miehen että leuka loksahti auki ja vaan möllötin monttu auki siinä jonkun aikaa..jälkeen päin hävetti ja nauratti yhtä aikaa..joskus voi käydä niinkin..:):)

sinun omaa mielikuvitustasi. Jo mennessäsi luennolle olit tunnelatautunut,joka sitten luennon edetessä vain vahvistui. Ihan samanlaisesta latautumisesta on kyse jossain konsertissa. Teineiltä lirahtaa housuihin,jos bändinjäsen sattuu vaikka vahingossa katsomaan ja herkimmät pyörtyvät hurmiosta.Esim.tulevana kesänä kun on Madonnan konsertti,vastaavanlaisia hönttejä löytyy tuhansia yleisön joukosta.Eikä niitä entisiä elämiä ole kuin satukirjoissa,joten unohda ne.

jokunen vuosi sitten hauska tapaus, olen naishenkilö, joudun työni vuoksi asioimaan pääasiassa miesten kanssa, olin erään asiakkaan (vanha tuttu) kanssa sovitussa tapaamisessa, odotimme kolmatta henkilöa paikalle, juteltiin niitä näitä, huomasin miehen katseen seuraavan minun suutani, ja aivan yllättäin tämä mieshenkilö kaappasi minut syleilyyn ja suuteli minua.
Häkellyin todella, aivan vaistomaisesti vastasin suudelmaan,siitä suudelmasta on riittänyt hauskaa, hän vain totesi, että on jo aiemmin ajatellut tehdä saman tempun.
Juttu jäi siihen yhteen suudelmaan, siitä jäi hauska muisto...

Tavattiin jossain ravintolassa ku n kävelin vessoilta poispäin ja hän oli menossa vessaan. Unohtamaton ensikatsekontakti. En ajatellut asiaa sen kummemmin mutta katse jäi vaivaamaan myöhemmin, olin selvinpäin (kuskina kaverilleni). muutaman päivän kuluttua tapasin samaisen miehen erään toisen naisen esittelemänä poikakaverikseen ja unodin hänet kokonaan. Vuosien päästä aloimme seurustelemaan ja olemme keskustelleet ensimmäisestä katsekontaktista aivan kuin slama olisi lyönyt aivojen läpi , hän kertoi samaa. nyt olemme olleet naimisissa 04 asti, seurustelemaan aloimme 02.

Kyllä olen kokenut jutun, joka sai aikaan melkoisen tunneryöpyn, katsoin ihmistä muutaman ssekunnin silmiin, en saanutkaan silmiä mielestäni.
Tulivat eteeni missä milloin, vaikka ihmistä ei ollut mailla halmeilla. Kesti monta vuotta asia elämässäni, se oli kokemus,jota en aikaisemmin ollut kokenut. Mitä se oli???

Mulle kävi niin että uudenvuoden aattona muutama vuosi sitten seisoin laittamassa kaverini hiuksia. Ilta oli aluillaan ja olimme jo bilepaikassa, jonne en tosin odottanut muita kuin vanhoja tuttuja. Yhtäkkiä tunsi katseen itsessäni ja nostin katseeni suoraan ovella seisovaan nuoreen mieheen. Katsoin häntä ihan hypnoottisesti ja hän minua, ja tuli sellainen olo että okei, tämä se on. En nähnyt enkä kuullut mitään mitä ympärillä tapahtui. Myöhemmin jätin miehen väärinkäsityksen takia, ja jossakin vaiheessa tajusin olleeni täysin väärässä ja todellakin kaduttaa. Näen hänet edelleen silloin tällöin, ja sama tapahtuu joka kerta. Hän vetää mua puoleensa jotenkin ihan uskomattoman voimakkaasti, kumma juttu..

Monet ihmiset läpi elämänsä näyttelevät jotain muuta kuin todella olevat.Hetkellinen "herpaantuminen"voi aiheuttaa että joku näkee sinut todella sellaisena kuin olet.Ihminen on todella kaunis omana itsenään.Oliko riittävän hullu kommenntti.

Minulle on jäänyt mieleen monta vuotta sitten tapahtunut kohtaaminen ruuhkaisessa tavaratalossa.
Ihmismassassa ohitseni käveli pitkä mies. Kaikki tapahtui sekunnissa. Katsoin taakseni hänen peräänsä ja hän katsoi samaan aikaan takkseen minua.
Aloimme nauramaan ja jatkoimme matkaamme kumpikin eri suuntiin. Se piristi koko päiväni ja jostakin syystä jäi mieleeni.

Toinen tapaus sattui ystävälleni joka matkusti Intiaan. Siellä hän sitten käveli miljoonien ihmisten joukossa miettien että miksi hän sinne oikein matkusti. Vastaan käveli vanha mies ja heidän katseensa kohtasivat. Onnellisuus ja rauha täyttivät ystäväni sillä hetkellä ja hän on sanonut että tuon kohtaamisen takia hänen ilmeiesti piti matkustaa intiaan saakka. Ystäväni on mies.

Koin samankaltaisen hetken vuosia sitten, ensimmäisellä meskaliinitripilläni. Katsoin samassa tilassa olevaa, minulle ennestään tuntematonta henkilöä silmiin, hän kohdisti katseensa minuun, puhui minulle taivaallisen pehmeällä äänellä latinaksi, häkellyin ymmärtäessäni tätä kaunista kieltä jota en tiennyt hallitsevani, hän sanoi: "Onks sitä juttuu vielä?" ...samassa vartaloni alkoi nykimään, vääntelehtimään, tanssimaan itsekseen kuin epilepsiakohtauksen kaltaisessa transsissa, huusin suoraa huutoa "KYLLÄÄÄ!" ja sain elämäni voimakkaimman orgasmin, kuin akkukaapelit olisivat kytkettyinä alapäähäni, pyhimpäni kihelmöi kuin tuhannet kihomadot olisivat tanssineet sambaa rakkauden triangelissani...

http://www.youtube.com/watch?v=rqR6XzP1dzY


Siin on sulle asiasta kertova biisi:)

Ei tarvitse olla edes katsekontaktia. Jos olette lapsuuden tuttuja?

Mitä sitten?Elämä jatkuu,emmekä luultavasti koskaan saa tietää miksi mitäkin tapahtuu...Liian suurta painoa ei niille ainakaan pidä laittaa.

Olenkin mietiskellyt, että sattuukohan muillekin sellaista... Itselleni on käynyt niin neljän eri ihmisen kanssa. Vähän kuin tuossa kuvailit: muuten ei kiinnitä pakosta huomiota koko ihmiseen, on vain sukeltava katse. Molemmille se sattuu aivan yhtä aikaa, eikö olekin ihmeellistä?
Mietin itsekin aiemmin, johtuuko se jostain "tarkoitettu toisilleen"-kemiasta... Mutta kun sellaista alkoi tapahtua useammin niin tulin kuitenkin tulokseen, että se on sellainen universaali inhimillisyyden osoitus. Omalla tavallaan, sielunkumppanuuttahan on sekin.
On sitä toki mukava muistella vielä vuosia jälkeenpäin... Mutta omalle kullalle en kerro ;)

Todennäköisesti kyseessä oli kompleksi jonka nimeä en muista. Kyseessä saattoi olla henkimaailmojenne kohtaaminen jossakin tulevassa tai menneessä aikamaailmassa. Jos kuitenkin tunsit olosi erityisen virtaviivaiseksi, kyseessä on saattanut olla voimakas kohtaamine, ehkä jopa jokin merkittävä tapahtuma unimaailmoissanne. suosittelen ottamaan yhteyttä lähimpään shamaaniin..

"Devils eyes" Asia tapahtui 45 vuotta sitten, näin saman ihmisen uudestaan, ja muistin kauhuntunteen. Vieläkään en pysty selittämään.

mullekin kävi noin..jotakuinkin. Olin erään huoltiksen kaupan kassalla,keräsin syliini ostoksia, jostain syystä nostin katseeni...katsoin suoraan mihen silmiin, en nähnyt mitään muuta, en kuullut mitään ja kerkesin aatella, jumalauta,tuijotan tuon miehen silmiin...ja sit en tiiä kumpi väisti ensin, mies maksoi kahvinsa kassalle ja keräsin ostokseni ja lähdin autolle...katsoin mennessäni miehen perään ja huomasin todella totisen ilmeen ja luulen että hänkin muistaa aina tuon tuijotuksemme...sen jälkeen en häntä ole tavannut..olisin kyllä halunnut ja tunnen hänet jos näen...mitä lie tarkoittanut se hetki!!!

Kuulostaa hyvin tutulta...koin itse saman tapaisen tilanteen,yksi ensimmäinen katse ja ihan kuin olisimme tunteneet toisemme jo vuosien takaa.Uskomaton sielujen sympatia ja elämisen halu.Lopputulos on se että tässä ja nyt kohtaamme hetken,tilanteemme ovat sellaiset ettemme voi tässä elämässä elää yhdessä.Mutta kuinka ollakaan olemme olleet joskus edellisessä elämässämme toisistamme ihanasti nsuttinut pari...

Minä koin oman 'unohtumattoman katsekontaktini' 20 vuotta sitten. Olin koulussa ja kuulin jotakin mekkalaa läheltäni. Käännyin katsomaan ja siellä jotkut nuoret, joita en tuntenut, riehuivat. Yksi heistä sattui katsomaan suuntaani juuri silloin ja tuolloin aika vain pysähtyi.

Asian ymmärtävät kaikki, jotka ovat sen kokeneet: aikaa ikäänkuin venytettiin, se hidastui ja kaikki ympäriltä hiljeni. Siitäkin huolimatta, että todellisuudessa aikaa kului tuskin edes 2 sekuntia. Ja tunne siitä, että me tunnemme toisemme oli käsittämättömän syvä; katsoessani sen lyhyen ikuisuuden ajan tuon vieraan silmiin, minusta tuntui ikäänkuin olisin tuntenut hänet aina ja vain odottanut jälleennäkemistämme.

En tiedä tunsiko katseeni kohde samoin, emme ole koskaan olleet millään tavalla tekemisissä toistemme kanssa, edes jutelleet. Mutta minä ajattelen häntä edelleen päivittäin, ja jostakin syystä minusta edelleen tuntuu siltä, kuin me jollakin tavalla kuuluisimme yhteen. Ja olen myös surullinen asiasta, koska ikävöin ihmistä, jota en edes tunne.

Entisistä elämistäpä hyvinkin. Monikossa. Olen pitkässä suhteessa, joka alkoi myös noin, rakkaus ensisilmäyksellä oli molemminpuolista ja muistamme aina sen hetken kun katsoimme ensimmäisenä iltana toisiamme silmiin ja muu maailma ympärilllä menetti merkityksensä. Halusimme vain tutustua toisiimme palavasti . Rakastuimme äärimmäisen syvästi.. Suutelimme yhtenä yönä 12 tuntia putkeen..Romantiikkaa ja herkkää keskustelua ei puuttunut. Vuosisadan rakkaustarina kaiken muun valmiin elämän keskelle. Sanonpa että kuin suoraan elokuvasta muutenkin koko juttu.. rankka ja mutkikas tarina, mutta reilut toistakymmentä vuotta sitä on jatkunut. Uhrauksia rakkauden eteen on tehty, olen tehnyt. Sielun veljen kanssa, jossa molempien vapaus on ollut yksi osa suhdetta, kuin kesyttömien eläinten kanssa, toisilleen silti jollain tavalla lojaaleina..jatkuu kaikessa vihassa ja rakkaudessa. Mutta tunnemme silti toisemme, kukaan muu ei tunne meitä yhtä hyvin, kuin me.

Tota kutsutaan henkilö kemiaksi

Sairaimillaan se vie...Puheeseen ilman sanoja...Keskusteluun katseiden kanssa. puhumiseen.. Täydellisen seksiin ja yli päätään ...En osaa vieläkään selitää
kuinka paljon enemmän se on kuin ...
Ihan vaan väkisin johonkin tutustuminen ja ..suhteen perustaminen.

Mun yksi tärkeä ystävyyssuhde alkoi jo opiskeluaikoina illanistujaisssa. Tai oliko se vain joku kahvituokio. Olin kuokkakaverin luona toisessa soluasunnossa kylässä. Siellä näin yhden luokkakaverin kaverin joka miespuolinen. Eipä olisi tullut mieleenkään että olisin kovin hurmaava silloin. Ihan normi vaatteet päällä. No sitten kuljimme porukoissa juhlimassa ja aikaa myöten tutstuin lisää tähän tuttavuuteen. Kunnes eräs vappu muutti kaiken. Olin aika tuiterissa ja enkä edes muista kaikkea mutta olin kai ehdottanut jotain parinvaihtoa..mukana kun oli eräs toinenkin mies. Sitten vaan jotain tapahtui ja kemiat kohtasivat tämän kanssa jonka eka kerran näin kahvipöydässä.
Meillä oli suhde mutta olemme edelleen ystäviä ja kenties sielunkumppaneita aina. Ja ikuisesti kai vetovoima on sisäinen sekä telepatia.

Minulle sattui unohtumaton katsekontakti vasta yli 40-vuotiaana naisena. Olen avioliitossa yli 20-vuotta, mutta tällaisesta rakkaudesta tai tunteista ei tarvitse puhua, enemmänkin ajautumisesta. En tiennyt, että näin voi tuntea. Olin jo menettänyt elämän merkityksen kokemisen enkä odottanut tulevaisuudelta enää mitään, sillä lapsenikin on jo aikuinen.

Tämän jalat alta vieneen miehen tapasin odottamatta tänä keväänä. Ennen tapaamista päähäni tuli jostakin ajatus, että tulen näkemään tässä paikassa johon menen ”xxxx:n” silmät ja ne tulevat vaikuttamaan minuun suuresti. Ja niinhän siinä kävi, tuntui kuin sininen salama olisi lyönyt lävitse. Kuin joku olisi katsonut minun sieluun ja minä olisin katsonut hänen sieluunsa. Tuli ihan kumma olo, ihan kuin olisi skannannut sopivuutta ja saanut tulokseksi 100%. Minä olen yrittänyt kieltää tunnetta itseltäni 4 kuukauden ajan, sillä minä olen naimisissa ja niin hänkin on. Sitä en ihan varmaksi tiedä oliko tunne molemminpuolinen vai herättikö tuijotukseni myöhemmin uteliaisuutta. Olen melko varma siitä, että tunne on molemmilla samanlainen. Siinä vaiheessa olin vielä melko järjissäni, kun oli se ajankohta kun "toistemme näkeminen" päättyy ja vastustin tunnetta ja sen osoittamista. Sen verran hassua tässä on, että tapaus sattui kaukana asuinseudustani ja silti minä tiedän, kuka tuo henkilö on, missä hän asuu, tiedän hänen vaimonsa, poikansa jne. Minulla on hyvin vahva tunne hänen arvoistaan ja harrastuksistaan ja nekin liittyvät vahvasti omaan taustaani ja elämäni arvoihin. Nämä asiat ovat jo varmistuneet. Järki on mennyt ja sydän on se joka päivä päivältä ottaa valtaa. Kaikki tapahtumat ja asiat menevät yli käsityskyvyn. En oikein tiedä mitä tekisin.

Minulla myös (olen naisihminen) oli vastaavanlainen kokemus, ja kauan olin todella ihmeissäni sen tiimoilta. En kuitenkaan tehnyt mitään, ja hyvä niin koska se olisi kuitenkin repinyt rikki paljon hyvää.

En ehkä sanoisi että hän ja minä olisimme mitenkään 100% sopivatkaan toisillemme, uskoisin kokemuksessa olleen enemmän kyse salaman lailla iskeneestä ihastuksesta. Puoliso sen sijaan loppupeleissä on se, joka oikeasti on läsnä ja johon voi luottaa.

Tätä 'virtaa' ei varmaan tapahdu koskaan läskien, rumien, lyhyiden ja haisevien ihmisten kanssa ?.

Joten se siitä teidän "yliluonnolisten" kohtaamistenne kanssa. Se on ihan muuta.

vai iin

kyllä sellainen virta on olemassa, en tiedä mitä se on. en tiedä, onko se yliluonnollista vai ei.

Sitä kutsutaan kohtaamiseksi.
Tuo ihminen kuuluu entisiin elämiin.

Hei!

Mullakin on aivan vastaavia kokemuksia kuin teillä.

Eräs mieshenkilö (koulussa) sai minut valtaansa täysin. Aivan ensinäkemästä näin hänessä jotain, mikä veti puoleensa. Myöhemmin katseemme kohtasivat aina, ja jokaisella kerralla tunsin sen valtavan energian joka katseidemme välillä oli! Usein kävi myös näin: katseemme lukkiintuivat paikalleen, ikään kuin aika olisi pysähtynyt muutamaksi sekunniksi! Järjetön ja pelottava tunne! ON USKOMATONTA, MITEN TUNSIN HÄNEN KATSEENSA JO KAUKAA JA KUN KATSOIN, HÄN TUIJOTTI MINUA. TUNSIN SEN ENERGIAN VOIMAN. Anteeksi, sekoan... ja kerran hän tuli takaani, aivan tietämättäni ja kuin joku OLISI SILLÄ HETKELLÄ LÄHETTÄNYT VIESTIN AIVOILLENI "hän on takana" .. ja niin, katsoin taakseni ja hän jatkoi matkaansa (eikä siis nähnyt minun enää katsovan häneen) Kaikki nämä monet kokemukset ovat mielessäni hyvin tarkasti edelleen. Ihastuin tähän ihmiseen erittäin syvästi, mutten tiedä tunsiko hän samoin. (ehkäpä?) En edes oppinut kunnolla tuntemaan häntä, mutta jokin vain sai päähäni sellaisia ajatuksia kuin että "tunnen tuon ihmisen jotenkin" "hän näkee katseellaan minun sieluni" yms. EN NÄE ENÄÄ HÄNTÄ KOSKAAN JA KAIPAAN HÄNTÄ SILTI AIVAN JÄRJETTÖMÄSTI. TULEN HULLUKSI! Haluan nähdä uudestaan ne upeat, tuijottavat silmät, joissa oli tunnetta. Rakastan niitä edelleen ja tulen etsimään vastaavia kaikkialta! Itken ja ikävöin häntä ihan oikeasti! Voiko hän olla joku jostain edellisestä elämästä vai mitä kummaa tämä on voinut olla?

Ei ollut katseesta vaan rakastuin ensimmäisestä lauseesta.
Miten sekin on mahdollista? Jo ensi hetkestä lähtien yritin torjua sitä kummallista valtavaa rakastumista ja aavistelin ettei tämä pääty onnellisesti.

Rakastuin hänen älyynsä ja kuin olisin tuntenut hänet ennenkin. Kommunikointimme oli lopulta merkillistä...tietämistä. Kaipaan häntä vietävästi.

Kun se päättyi, se oli vakaasti harkittu päätös. Välirikko tuntuu luonnottomalta, mutta muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Olen hulluna m.pyöriin ja katson aina kun menee sellainen ohi.Varsinkin HD:t ja niiden ääni. Hoidin työasiaa ja alkoi kuulumaan maailman hienoin ääni takaanta ja siinä se oli mies joka ajoi m.pyörää. Hän meni hiljaa ohitseni katsoi minua koko sen pienen hetken ja minä häntä suoraan silmiin. Hänen kasvot oli peitetty huivilla enkä nähnyt kuin silmät kun hän hiljaa pörräsi ohitseni. Huomasin kuinka hän vilkaisi peilin kautta vielä. Kaikki hommat meni sitten sekaisin ja pakko oli lähteä paikalta. Tästä on nyt kaksi päivää ja minulla ei ole hajuakaan kuka tuo oli tai mihin hän meni mutta näen kasvot ja ne silmät jatkuvasti edessäni ja ajattelen häntä.Yritän siirtää ajatukseni muualle mutta kun ei onnistu. Elämäni kauneimmat silmät ja katse joiden voimalla jaksaa jatkaa.....

Muutama kuukausi sitten tapasin baarissa ihan sattumalta ennestään tuntemattoman miehen. Pienen hetken katseemme kohtasivat ja tuli jotenkin lämmin tunne. Päädyimme juttelemaan ja minulla oli kokoajan käsittämättömän rento ja mukava olo hänen seurassaan, vaikken edes tuntenut häntä. tulimme todella hyvin toimeen ja meillä on ihan samanlainen huumorintaju. muutaman kerran sen jälkeen kohtasimme sattumalta ja meillä oli todella hauskaa. Sanoi puhuessamme ihan ohi mennen, että olisipa hänellä joskus sellainen tyttöystävä kuin minä, ja se jaksaa vieläkin hymyilyttää. :)) Miehellekkin oli varmaan tullut samanlainen tuntemus kuin minulle, lisäsi mut heti ensi kohtaamisemme jälkeen facebookissa kaveriksi ja piti minuun sen kautta yhteyttä. Nyt ihan lähiaikoina miehen yhteydenpito on loppunut kuin seinään, ei enää ole jutellut ja itse olen niin arka etten kehtaa tehdä aloitetta, löysi varmaan jonkun toisen....?

Mulla on kuitenkin pieni tunne, että vielä me tavataan ja tulemme kokemaan yhdessä vielä paljon.... :---)