Hei sektiomammat!

ei muistaakseni saa nostella,jotain kannattaa että ne tikit venyy.ei kantsi hirveen kauaa kumarassa kulkee,ettei ne jää tiukaks.pariin päivään ei kyllä kärsi.Ne antaa ihania piikkejä,mitkä auttaa.Hirveintä siinä on se kun ne aina tasasin väliajoin painelee mahaa,siis ihan kunnolla!Silleen ne saa kaikki "töhkät"pois.mut ne antaa piikin sitä ennen.Eka vessassa käynti on hirvee kun jalat ei oikein kanna,mut ne pakottaa käymään ite.Antaahan ne tietysti tukee.Olo on ku ois juonu viikon putkeen!Paitsi ne tietty sulle tekee sen puudutuksessa,toi äskönen liitty hätäsektioon kun ne joutuu nukuttaan.Ei kannata jännittää,vähemmänhän se tuntuu ku alakautta synnytys.Mulla oli hirvee synnytys kun olin 9 senttiä auki,oisivat just puudutusta antaneet niin leikattavaks!koko päivän kärsin,arg!

...sektio 16 tunnin ähellyksen jälkeen. Synnytyksestä on nyt kulunut 6 viikkoa. Itse leikkaus oli aika jännittävä, mut sitä ei kuitenkaan kannata pelätä, missään ei tuntunu ja oli tosi nopeesti ohi. Seuraava päivä oli aika kauhee, ei kipujen takia vaan lääkehöyrystä toipumisen vuoksi...Jalat oli tosi huterat ja pystyyn piti vaan nousta..Pää oli kans ihan sekasin, sektiossa annetaan yllättäen tosi kovia kipulääkkeitä ja sen kyllä huomas herättyään =)Siitä se sitten kuitenkin lähti. Kipulääkkeitä sain niin paljon kun halusin (olin naisten klinikalla) että niitä ei tarvinnu kärsiä.
Eli alussa oli pahinta just tämä suorassa käveleminen ja seisominen ja sit nauraminen! Pää on jotenki ihan sekasin ja mut sai vauvan pierukin nauramaan niin kauheesti että tuntu et haava aukee justiinsa! Että kannattaa sanoa miehelle ja kavereille heti et ei saa naurattaa!!! Mulla naurusta aiheutuvaa kipua kesti ehkä pari viikkoa.
Toinen paha on yskiminen. Mut siihen on onneks konstit, tukee tyynyllä sitä haavakohtaa napakasti ja menee vähän kyyryyn ni ei mitään hätää.
Heti alusta asti kannattaa yrittää ojentaa ittensä mahdollisimman suoraks seisoessa ja kävellessä, vaikka vähän pahaa tekeekin. Ei tarvii kovin kauaa kävellä selkä köyryssä kun alaselkää alkaa särkemään. Haavakin sitten parantuu "oikeaan asentoon" kun yrittää olla mahd luonnollisessa asennossa. Mulla kesti ehkä 2-3 viikkoa et ei tarvinnu erikseen enää miettiä että "ojenna selkäs ojenna selkäs"....
Sektiosta toipumisessa ei oo oikeestaan mitään muuta kun malttia malttia ja malttia...Liikkumaan pystyy tosi nopeesti, mutta semmosta hissutteluahan se on aika pitkään. Vartalon kiertoliikkeitä kannattaa välttää, samoin sängystä nousemiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ja opetella ihan vaikka kätilön kanssa laitoksella (itse asiassa pitääkin opetella, muuten ei aluksi oikeen meinaa päästä sängystä ylös lainkaan).Ja sitten pissa-kakka-osastoon...Eli kakkaaminen ei alussa onnistu välttämättä kovin helposti..Kannattaa pitää se vatsa mieluummin vähän löysällä syömällä vaikka luumuja ja juomalla paljon vettä.Hyvät neuvot siihen saa laitokselta ja kyllä varmasti tulevat kyselemään 200 kertaa/päivä että ootko kakannu ootko pissannu... :)Mulla kesti ehkä viikko-kaks kun oli jo vähän vatsalihakset toipunu ja sai vähän jo ponnisteltua eikä tarvinnu niitä luumuja enää syödä.
Mulla se kipu ei kohdistunu siihen haava-alueeseen muutoin kun sillon kun innostu tekemään jotain liian hätiköidysti. Edelleenkään mä en nostele mitään kamalan painavaa, mutta kyllä mä jo kauppakassit kannan ite kaupasta. Kolmen-neljän viikon jälkeen kävelin jo yli puolen tunnin kävelylenkkejä ja nyt tuntuu että ainoa asia joka muistuttaa sektiosta on huonot ja hallitsemattomat vatsalihakset. No ehkä vähän liioittelin, mutta oikeestaan nostelu on aina asia mitä en pysty kunnolla tekemään. Kannattaa muuten ehdottomasti käydä vielä laitoksella ollessa fysioterapiassa (jos sellainen on), sieltä saa tosi hyviä ohjeita vatsa-, selkä-, ja lantionpohjalihasten kuntouttamiseen.

Pähkinänkuoressa, joka päivä parempi. Anna itselles aikaa kuntoutua, lepää riittävästi ja kuuntele kehoasi. Toipuminen ei oo mitään kauheeta kunhan ei ala rehkiä liikaa...Eli anna miehen imuroida ja hoitaa ne kauppareissut, sinun on määrä nyt levätä!!!
(tulihan tekstiä...)
Hyvää jatkoa nauti vielä raskaudesta!!! (äläkä turhia jännitä sitä tulevaa, ei oo kauheeta eikä hirveetä =))
Mamma

Mulle tehtiin sektio 2000.ensin tietty "kitusin" supistuksissani 14 tuntia ennen ku siitä päätettiin! Olin toivonu sektiota jo mutta päätettiin kattoo miten menis "normaalisti".
Puudutuksella se tehtiin,seuraavana päivänä en saanu nousta sängystä.suihkuun tuli hoitaja mukaan ja myös vessaan.Aika paljon ne "pakotti" ite hoitaa asiat! Kävellä ei olis saanu kumarassa ollenkaan!Itse haava (päälimmäinen,se mistä tikit poistetaan) ei ollu kipee,mut muuten tuntus et maha repee siihen paikkaan jos vähänki kääntyy ja nousee sängystä! kotiin pääsin 8 päivää synnytyksen/sektion jälkeen.Vatsalihaksia ja vauvaa painavampaa sai alkaa pikkuhiljaa tekee ja nostella vasta kuukauden päästä.
tammikuussa 2003 synnytin alakautta ja vaikka se tilanne sattus tosi paljon,jälkikivut olivat miljoona kertaa pienemmät,ja ne itse "synnytystuskatkin" unohti siihen paikkaan kun tikit oli ommeltu ja vauva oli sylissä! Sektiossa ne "tuskat" alko vasta kun puudutus lakkas.Katsoin nyt (tammikuussa 2003) sairaalassa niitä äitejä joille oli tehty sektio,niin ne sai mennä siellä sairaalassa pyörätuolilla paikasta toiseen. mulle ei edes ehdotettu!Olis varmaan pitäny kysyy!
Sektiolla pääsee synnytyskivuista mutta alakautta synnytyksellä pääse jälkikivuista (ellei ole alapää kauheen revennyt)
Jos saa itse valita synnytystavan kannatan alakautta synnytystä,mutta jos se ei ole mahdollista (Esim.kaksoset,iso vauva,ahdas lantio, äidin diabetes...ym syitä)Se on tietenkin välttämätöntä!
Mulla ei ole positiivista sanottavaa sektiosta paitsi kivuton synnytys,jollain niitä positiivisia kokemuksia varmastikkin on! Voimia sulle,kyllä siitä selviää.

Mulle tehtiin suunnitellusti sektio rv 39. Eli en voi kertoa edellisen kaltaisia kauhutarinoita.
Minulle sektio oli hyvä kokemus, joskin jälkikipu ja jälkitoipuminen yllättivät!
Kannattaa antaa itselleen aikaa toipua, ja opetella heti oikeaoppiset ylösnousutekniikat vuoteesta, ettei haavaan satu.

No, sektiossa mies oli mukana.
Tilanne oli kaiken kaikkiaan jännittävä ja vähän pelottavakin, onneksi mies oli siinä.
Sektio tehtiin puudutuksessa. Pelkäsin sitä, etten onnistu kääriytymään tarpeeksi sykkyrään selkäydinpunktiota varten, mutta onnituihan sekin. Punktiota ennen sain puudutuksen, ja sitä piti antaa vähän lisää, kun ei se määrä auttanut.
Epiduraali-puudutus alkoi vaikuttaa tosi nopeasti.
Toimenpide kyllä "tuntui", mutta se mitenkään paha tunne ollut. Kipua siis ei ollut ollenkaan.

Vauvan sain sitten eteeni.. Olen kuullut ja lukenut että myös sektiovauvat nostetaan rinnalle imemään, mutta mun kohdalla näin ei toimittu, sillä mukanani ollut kätilö on sitä mieltä, ettei hän anna sektiovauvan imeä ennenkuin on varmistanut että hengitys pelaa taatusti, (nolin tunnin parin ikäisenä vasta) sillä sektiovauvat ovat "stressittömiä" , ja stressi olisi juuri se, mikä takaa keuhkojen ja hengityksen sujuvuuden ....
no, yhtä kaikki.
Minä siirryin heräämöön, mies vauvan ja kätilön kanssa osastolle. Jouduin olemaan heräämössä normaalia pidempään, sillä haava-alue vuoti aika lailla ja sitä seurattiin.

Leikkaussalissa on muuten tosi paljon porukkaa!!!

Sängystä ylösnousu oli jo heti seuraavana päivänä ja suorassa on käveltävä, vaikka sattuisikin. Ei muuta kuin ryhtiä varovaisesti suoraksi!
Kipulääkkeitä sain ihan pyytämättä, alkuun jotain vahvempaa, sitten Ketorinia. Määrä ei riittänyt, minä yritin sinnitellä mutta jos olisin älynnyt, olisin saanut Ketorinin välillä Para-Tabsia.
Eli ota reilusti kipulääkettä, se helpottaa omaa oloa ja nopeuttaa paranemista ja pystyt liikkumaan.
Muista, että olet sitten läpikäynyt kohtuullisen ison leikkauksen!! Eli et ole "vain synnyttänyt".

Vauvaa painavampaa ei saa nostaa n. kuukauteen eli mies kantaa kauppakassit ja vauvan turvakaukalossa. Isompi sisar voi tulla syliin niin että sinä itse istut ja lapsi kiipeää syliisi.
Mun vauvani on n, 3 kk ja vieläkin sektiohaavan toisessa reunassa tuntuu pientä "makkaraa" mutta lääkäri sanoi että se "sulaa" ajan kanssa, sillä haavahan on tehty ja ommeltu silloin, kun vatsa on ollut suuri ja kudokset venyneinä.

Itseäni hermostutti se, että toipuminen tuntui kesätävän ja etten voinut tehdä asioita kuten normaalisti. Haavaan sattui ja olin väsynyt.
No, malttia pitäisi olla, minä olen semmonen tämmönen hätähousu, en ole aiemmin ollut leikkauksessa ja olen tottunut ripeään toimintaan..
Kumartelua pitäisi välttää, eli nostamiset yms. ergonomisesti polvet koukussa, ei suorin jaloin (kuten minä tein).
Ja sängystä ylös kyljen kautta: ensin käännytään kyljelleen, ja tuetaan itseä käsillä vuoteeseen/patjaan ja noustaan sitä kautta ylös. Ei siis silleen niinkuin normaalisti, että selältä maaten vaan suoraan istumaan.. Ohjeet sain kirjallisena jo heti , mutten älynnyt tutustua niihin, (sairaalahlö-kunta ei opastanut) mutta kävin fysioterapeuttien luennolla ja siellä neuvottiin. Kannattaa siis käydä kuuntelemassa tämä luento, lantionpohjan lihasten jumpasta yms. sillä elimistö valmistautuu (hormonit) synnytykseen, vaikka se sektio onkin... pissan karkailua saattaa olla, aivan kuten alatiesynnytyksessäkin...

Ja tuo vessassa käynti: kyllä alkuun oli vaikea pissata, avuksi vaan se, että hana on päällä ja se, että painaa alavatsaa (virtsarakon kohdalta) varovasti nyrkillä, kumartuu eteenpäin - ei tarvitse ponnistaa, vaan ponnistus tulee näin.

Pääsin kotiin neljäntenä päivänä, huonekaveri kolmantena päivänä.

Heippa

Minulla on kolme lasta, joista kaksi syntyi sektiolla lapsen perätilan takia ja yksi puserrettiin perinteisesti. Sektio oli ehdottomasti normaalisynnytystä miellyttävämpi kokemus kokonaisuudessaan. Aluksi kipu oli kova, mutta särkylääkettä annettiin juuri sen verran kuin tarvitsi. Sängystä nouseminen oli tietty alussa haavan takia vaikeaa, mutta hankaluudet menivät ohi parissa päivässä. Piti vain opetella tekniikka ja ruveta heti liikkumaan, muuten kipu ja vaivaisuus saattavat kestää kauemmin. Kantamisesta sen verran, että kyllä minä ainakin sain luvan nostaa lapsen syliini jne. Kauppakassit olivat tietty eri lukunsa, en niitä nostellut normaalisynnytyksenkään jälkeen. Alapääsynnytyksen jälkeen en voinut istua viikkoon ja paikat oli muusina pitkään, yäk. Esikoisen sektion jälkeen olisin mieluusti tehnyt sen keskimmäisenkin kanssa. Eikä se ollut yhtään upeampi tms. kokemus, kun lapsen joutui rutistamaan ulos lamppujen loisteessa. Itse asiassa siinä ei ollut mitään muuta ikimuistoista kuin terve lapsi ja kaameat kivut. Isäkin muuten tykkäsi sektiosta huomattavasti enemmän...

Mulle tehtiin sektio perätilan vuoksi.Pelkäsin etukäteen leikkausta aivan tolkuttomasti, mutta onneksi turhaan.
Leikkaus tehtiin aamulla. Se perjantai meni aikamoisessa tokkurassa, mutta lauantai aamuna olin sitten valmis nousemaan ja lähtemään suihkuun. Olihan se ensimmäinen sängystä nousu todellista tuskaa. Tuntui että koko maha on tulessa. Mutta siitä kun hammasta purren pääsi ylös ja lähti liikkeelle, niin kyllä se helpottaa. Mitä nopeammin lähdet liikkeelle, sitä nopeampaa on kuntoutuminen. Kumarassa ei todellakaan kannata alkaa kulkea, selkä suoraksi alusta lähtien (vaikka sitä hammasta taas purren), niin jatko on paljon helpompaa.

Kipulääkettä sain niin paljon kun halusin ja veiväthän ne sen pahimman kivun pois. Mutta ei sitä kukaan voi kieltää etteikö se kipeä ole! Mutta kylä siitä selviää!

Itse lähdin kotiin jo 2 vuorokauden kuluttua (olen aika sairaalakammoinen ihminen). Kyllä sitä kotona tarvitsi apua viikon verran lähes kaikessa mihin tarvitsee vähänkään vatsalihaksia tai mikä edellyttää nostamista. Kuitenkin pienet kävelylenkit koiran kanssa tekivät todella hyvää.

Nostamista kannattaa tietysti välttää niin kuan kun se tuntuu hankalalta. Muistaakseni siinä meni se 3-4 viikkoa.Leikkauksesta on nyt kulunut 10 viikkoa ja kyllä sen haavan olemassa olon vieläkin tietää, jos siihen joku sopivasti osuu. Mutta kaiken kaikkiaan helppo homma!