En tiennyt minne kirjoittaa asiasta.. Joten päätin että ehkä tämä on paras paikka.. Elikkä lyhyeesti, olen 19 vuotias nuori neiti. Elämääni on kuulunut kaikkea, 4 vuotta sitten urheilin kun hullu, harrastin 3 eri lajia eikä riittänyt aikaa ruokailla joten olin melko alipainoinen. No alkoi tulla mielenterveysongelmia ja jouduin nuorisopsykiatriselle jossa todettiin jonkinasteen syömishäiriö. Myös fysioterapeutti tutki minut ja käski lopettaa vähäksi aikaa urheileminen koska lihakset hajoamispisteessä.. Lopetin urheilemisen ja siihen se sitten jäi.. Taistelin masennusta vastaan ja aloin syödä suruuni.. söin ja söin ja söin, Lihosin 1½ vuodessa 35 kiloa. Jouduin toiseen otteeseen osastolle ja silloin oli ongelmanani liikasyöminen.
Olen päässyt jotenkuten eroon syömisestä mutta olen kuullut ystävien ja mieheni sanovan että se on pelottavan näköstä kun syön, olen omissa maailmoissa, en kuule muiden puhetta tai edes huomaa muita syön ja syön,tungen ruokaa suuhuni vaikka suussa olisi ruokaa, en pure loppuun.. pakko vaan saada suuhun ruokaa vaikken maista tai edes nauti siitä. Menen johonkin ihme horrokseen kun syön. Tahtoisin tietää että onko tämä normaalia? Onko tämä sairaus? Olen aloittanut painonvartoissa koska olen kyllästynyt elämääni, olen liian nuori tämmöiseen.. Mutta tuntuu etten pärjää.. en pysty hallitsemaan itseäni..
Kiitän jo etukäteen viestini lukemisesta ja ehkä kommenteista.
Olen päässyt jotenkuten eroon syömisestä mutta olen kuullut ystävien ja mieheni sanovan että se on pelottavan näköstä kun syön, olen omissa maailmoissa, en kuule muiden puhetta tai edes huomaa muita syön ja syön,tungen ruokaa suuhuni vaikka suussa olisi ruokaa, en pure loppuun.. pakko vaan saada suuhun ruokaa vaikken maista tai edes nauti siitä. Menen johonkin ihme horrokseen kun syön. Tahtoisin tietää että onko tämä normaalia? Onko tämä sairaus? Olen aloittanut painonvartoissa koska olen kyllästynyt elämääni, olen liian nuori tämmöiseen.. Mutta tuntuu etten pärjää.. en pysty hallitsemaan itseäni..
Kiitän jo etukäteen viestini lukemisesta ja ehkä kommenteista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valitettavasti kaikille ihmisille käy noin, kun itsekuri häviää olemattomiin. Eipä siinä sen kummempia sairauksia. Tarttis sun nostattaa henkistä sietokykyäsi pykälä ylemmäs.
Käytätkö psyykenlääkkeitä? Kun melkein kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksena ruokahalunlisääntyminen, minkä seurauksena lihoo. Jos sulla on lääkitys kannattaa ehottaa lääkärille että muuttaisi sitä, kun on olemassa psyykenlääkkeitä mitkä ei lisää ruokahalua esim. Seronil-masennnuslääke. Jos sulla ei oo lääkkeitä kannattaa pysähtyä miettimään miks syöt? Mikä tekee sut surulliseks? Minkä ruoka korvaa? Voitko tehdä jotain asialle joka/mikä tekee surulliseks? Voitko saada sen mikä/joka sulta puuttuu jos korvaat sen sitten ruualla? Haluatko laihtua? Voisitko tehä jotain muuta kun syödä kun oot surullinen? Lähteä vaikka lenkille tai vaikka kirjottaa päiväkirjaa? Aina kun mun tekee mieli ahmia kirjotan päväkirjaa, kirjotan kaiken mikä mieleeni tulee ja ahmimishimo lähtee, tosin se kyllä kestää, kannattaa kokeilla kirjottamista. Mua auttoi myös se että pureskelin purkkaa ahmimisen sijasta, lähti ahmimishimo eikä kiloja tullut lisää. En sitten ole asiantuntija nämä on vaan neuvoja jotka toivottavasti auttaa.
Kerrot oireista, jotka sopivat hyvin tasapainoaistin toimintahäiriön aiheuttamiksi.
Se aiheuttaa kroonista lihasjännitystä, joka yhdessä kovan fyysisen rasituksen kanssa voi vaurioittaa lihaksia, koska ne eivät pääse rentoutumaan kunnolla. Kasvuiässä tilanne voi muodostua erityisen hankalaksi, koska pituuskasvun vuoksi tasapainoaisti on muutenkin koetuksella.
Lihasjännityksen ylläpitämiseen erittyy toistuvasti adrenaliinia, joka nostaa verensokeria eli näläntunne saattaa
hävitä pitkäksikin aikaa, kunnes lopulta keho voi reagoida voimakkaasti ravinnon puutteeseen.
Tämän avulla voidaan ymmärtää ahmimistarve,joka saattaa toistua usein, koska verensokerin kohotessa erittyy myös lisää insuliinia, joka laskee verensokeria "kovalla kädellä". Näin alentuneen verensokerin vuoksi adrenaliini stimuloi aivot hankkimaan lisää sokeria, jolloin oravanpyörä saa lisävauhtia voimakkaasta makeannälästä.
Insuliini varastoi sokerin pääasiassa rasvaksi, mistä seurauksena on usein painonnousu.
Adrenaliinilla on yhteytensä myös mielialojen vaihteluun.
Tasapainoaistia voidaan hoitaa asentohoidolla, liikesarjoilla, joiden teho perustuu painovoiman hyväksikäyttöön ja niiden välitön vaikutus on lihasten rentoutuminen. Samalla adrenaliinin eritys normalisoituu sekä muu hormonieritys ja aineenvaihdunta tasapainottuu kehon oman säätelyjärjestelmän avulla.
Lisätietoja osoitteesta asentohoito.auttaa.fi
sukua sille kofeiinihemmolle? Mä en vaan jaksa uskoa, että kaikki johtuu joko kofeiinista tai sisäkorvasta.
Ilmaisena, lääkkeettömänä luonnonmenetelmänä
asentohoito on yksi niistä asioista, johon ei tarvitse uskoa, vaan sitä voi kokeilla
olemassa olevien ohjeiden avulla.
Se vaatii kyllä vaivannäköä,kärsivällissyyttä ja huolellisuuttakin, mutta kokeilun jälkeen tietää enemmän.
Ei edes tarvitse tuntea olevansa sairas kokeillakseen asentohoitoa; saattaa käydä niinkin, että hoidon avulla huomaa olevansa entistä terveempi.
tarkoitettu hoitomuoto näköjään:
http://yle.fi/akuutti/arkisto2007/021007_c.htm
Nuo muut lupaukset olivatkin sitten huuhaata.