Kertokoon erämaa sinulle mitä tunnen ,
näyttäköön sieluni sulle, kertokoon salaisuuden, sydämmeni sisältä.
Heti ensi toimessasi aamuun astuessasi, usvan haihtuessa,
päivän polttavan läpi toimessa ahkerassa,
aina iltaan pimenevään, hiipuvaan nuotiopiiriin.
Kadotettuun maailmaan ja tähtiin häipyvään,
unen aikaan.
näyttäköön sieluni sulle, kertokoon salaisuuden, sydämmeni sisältä.
Heti ensi toimessasi aamuun astuessasi, usvan haihtuessa,
päivän polttavan läpi toimessa ahkerassa,
aina iltaan pimenevään, hiipuvaan nuotiopiiriin.
Kadotettuun maailmaan ja tähtiin häipyvään,
unen aikaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
se täytyy kokea
niin se, erämaa
muuten en kuule kuisketta
erämaan, ei salaisuuksia
ei mitään
kuuntelen hiljaisuuden ääniä
ulkona, se kertokoon tarinaa
sinusta ja sinun salaisuuksista
ja toivon tuulen kertovan...
aina kannattaa yrittää...
Siis kuulet sen, miten se sinua puhuttelee??
miten tuuli pohjoisen sinut saa tuntemaan?
minkä salaisuuden tahtoisit kuulla jos siinä sinusta puhutaan?
hys nyt, anna sen tunteen sinut valloittaa, kerro miten käteni vaeltaa ja mihin vaikuttaa.
Nyt juuri nyt
täysi hiljaisuus ja tuuli kuiskaa
pohjoisen tuuli on kova ja
iskeytyy luihin ja ytimeen
koskettaa kovasti
salaisuuksista en ääneen puhu
jokainen ne tuulen salat pitäköön
kätesi vaeltaa otsallasi ja pyyhkii
hikeä otsaltasi, jos vielä hiki
voi yllättää
näppäilet kädelläsi kirjaimia ja
saat monia sanoja syntymään
siellä kaukana tunturin takana( tai edessä)
näin tunsin, kun en kauaa miettinyt
;D Juuri noin ne kädet vaeltaa.
löytyi sinultakin.
Lämpöisiä ajatuksia. :-)
epäilly sitä? olenhan oikea ihminen.
ihmisestä omassa elementissään välittyy minusta runostasi, onko haikeutta mukana, hmmm ehkä, tykkäsin minä kumminkin tästä.
Kapustarinnan ääretön haikeus, kyllä se on sieluni sävel.
..
Tunnelmasta runossasi jälleen.
Erämaa. Niin. Kaunis mutta vaarallinen..
http://www.youtube.com/watch?v=WZfZ6oJu0VQ
Ei viisaille ja varovaisille.
Sinä varmaan olisit kuin kotona.
Hiljaisuudesta ja rauhasta siellä..
voin tuntea,
että sillä on sanomansa mullekkin..
Ja kyllä :))))))...se on osa minua :)
minäkin vielä ennen kuolemaani haluaisin, vaan
taitaa päivät loppua ennen sitä.
Olisi ihanaa kokea ja nähdä erämaat, tunturit
ja kaikki se kauneus mistä ihmiset kirjoittaa,
salaisuudetkin.
Kerrassaan nautinnollinen runo taas Sinulta,
kiitos !
;) vai tahtoa ois, mutta sielua puuttuisi, no matkahan se tärkein on, ei se päämäärä.
Kyllä sinä löydät itsesi lapista, minä tiedän.
Poimittavaksi lumistenkin puitten oksilta =)
Jännästihän sinä tuon ajattelet, mutta sopii hyvin.
kiva kun pistäydyit.
erämaa on minun kotini
monta salaisuutta
kuukkeleista ja
vaivaiskoivuista
hiljaisuus
sen kuulen
kun varpaat uivat
suovedessä
voi ajatella koko maailmani
on tässä hetkessä..
Ajanmittaaja minä pidin sinun runostasi=))
Se siellä on tärkein,eikä hetki ole pieni aika vaan kokonainen ihmisikä.
Vaikka aika tuntuu pysähtyvän, niin kuitenkin se kiirehtii valon nopeudella ja joskus tuntuu että itsekkin lentää, eikä mitään varsinaisesti pelkää.
Mutta yksinäisyysköhän se on joka mielen valtaa.
Tulee osaksi kosmosta ja sitä kaikkeuden äärettömyyttä, se voi olla musertavaakin. Olen kokenut.