olen ollut masentuneisuuteen taipuvainen monta vuotta. myös unettomuus vaivana :(
kaikki paheni siitä kun minut raiskattiin tulin myös raskaaksi jälkiehkäisystä huolimatta :(
otin sekaisin viinaa ja lääkkeitä sen tapauksen jälkeen jouduin tietenkin sairaalaan.
psykiatrilla käydessä esitän kaiken olevan hyvin ja kaikki olikin hyvin siihen asti kunnes jouduin sairaslomalle sairastuin fyysisesti enkä voinut jatkaa fyysisesti raskasta työtä.
haluaisin päästä masennuksesta ilman lääkkeitä mut niitä kaik psykiatrit aina tuputtaa!
muuten elämässä on kaikki hyvin tulee vaan välillä näitä kausia että tunnen olevani täysin arvoton enkä jaksa mitään tehdä. auttakaa mitä teen???
kaikki paheni siitä kun minut raiskattiin tulin myös raskaaksi jälkiehkäisystä huolimatta :(
otin sekaisin viinaa ja lääkkeitä sen tapauksen jälkeen jouduin tietenkin sairaalaan.
psykiatrilla käydessä esitän kaiken olevan hyvin ja kaikki olikin hyvin siihen asti kunnes jouduin sairaslomalle sairastuin fyysisesti enkä voinut jatkaa fyysisesti raskasta työtä.
haluaisin päästä masennuksesta ilman lääkkeitä mut niitä kaik psykiatrit aina tuputtaa!
muuten elämässä on kaikki hyvin tulee vaan välillä näitä kausia että tunnen olevani täysin arvoton enkä jaksa mitään tehdä. auttakaa mitä teen???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus vain on pakko pysähtyä ja aloittaa alusta vähän rauhallisemmin. Eikä se tee kenestäkään arvotonta että on jonkin aikaa pois töistä. Päin vastoin, pitkällä tähtäimellä jaksavat parhaiten ne jotka kuuntelevat ja hoitavat itseään oikein.
Lääkkeiden tuputtamista pidetään ensisijaisena hoitokeinona, koska se on helppo ja halpa ratkaisu. Jollekulle riittää pelkkä lääkitys, toiselle keskustelut/terapia ja kolmas tarvitsee molempia. Periaatteessa lääkkeitä ei ole pakko syödä, mutta käytännössä saadakseen keskusteluapua/terapiaa saattaa joutua kokeilemaan ensin lääkkeitä. Voit saada sellaisenkin mielialalääkkeen, joka auttaa myös unettomuuteen.
Jos et halua, älä suostu syömään lääkkeitä.
Sinun kokemuksesi eivät poistu pillereitä syömällä, vaan asiat ja niihin liittyvät tunteet
täytyy käsitellä terapeuttisesti.
Minä olen kokenut kaikkea mahdollista pahaa lapsesta saakka; en syö lääkkeitä.
Masennusta on ollut, myös arvottomuuden tunnetta
ja pitkä lista sen jälkeen.
Käyn keskustelemassa itselleni sopivan ihmisen luona, olen jopa vähän edistynyt.
Voin kertoa että olen saanut tietynlaisesta liikunnasta aika suuren avun että jaksan paremmin
(siis psyykkisesti). Juuri tänään olin eräällä
tunnilla, jossa oli rentoutusosa lopuksi.
Sain jotakin liikkeelle, sitä pahaa oloa jota
olen pantannut kauan.
Tällä hetkellä mulla on aika hieno olo, mikä
on tosi harvinaista.
Huomisesta en tiedä, voi taas olla huono olo.
Olen pystynyt terapiassa lähestymään tuonkaltaisia asioita mistä kerroit.
Minulla se on ainoa tie parantumiseen.
Sinäkin pystyt toipumaan.
Etsi apua.
Itse löysin hyvän ihmisen perheasiankeskuksesta.
on umpikusipää!!! Se pilasi sun elämän!!! Sä et ole arvoton vaan sun raiskaaja on vaan umpipaska joka halusi saada sinut tuntemaan ittesi arvottomaksi. Lääkkeet hoitaa vaan oiretta ne ei hoida sitä mikä tai mitkä oireet aiheuttaa. Sun menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Sun täytyy olla vahva ja elää kaikesta huolimatta.