Luulin että kaikki on jo hyvin

Kappashan

Eli olen uusi täällä, pitää vaan jonneen päästä mieltä vähän keventämään..

Olen reilu parikymppinen nainen, joskus yläasteella olen bulimiaan sairastunut. Tai no sairastunut ja sairastunut, en ole itse pitänyt sitä koskaan sairautena tai ongelmana, keinona vaan. Kotona sain rauhassa syödä,oksentaa,olla syömättä yms. muutaman kerran koulu yritti puuttua asiaan,mutta sain vakuuteltua ettei ongelmia ole.

Sain pari vuotta sitten oksentelun loppumaan, uskalsin alkaa syömään vaikka vihasinkin itseäni ja kasvavaa mahaani. Kuitenkin sain sen lopetettua, jolloin luulin ettei se enää ongelmana ikinä tulisi olemaankaan.

Nyt, noin vuosi sitten, huomasin että aloin pikku hiljaa parantelemaan oloani oksentamalla. Kävin lenkillä, ahmin ja oksensin, ihan vaan koska "maha tuli niin täyteen yhtäkkiä". Tai niin sanoin kaikille. En ole vaakaa ostanut sitten sen jälkeen kun olen kotonta muuttanut pois, enkä ole omistanut mittanauhaakaan. En kiinnittänyt asioihin vielä oikein huomiota, oksenteluthan tapahtui vain silloin tällöin..

Nyt asun yhdessä avopuolisoni kanssa, ei,emme omista vaakaa vielä, mutta siinäpä se. Olen ajatellut kesäksi muutaman kilon saada pois (10kg) ja siksi tarvisin vaa´an. Mieheni tietää että olen aikoinani kärsinyt ongelmasta, mutta jollain tapaa hän ei sitä osaa ymmärtää. Kuten ei esim. tajua sitä kun haluan noin monta kiloa pois, vaikka olen nyt ihannepainossani yms. tai se että olen taas alkanut oksentamaan.. Töissä saan olla rauhassa joten ahmin siellä ja oksennan. kotona yksin ollessa on sama asia. Yhdessä syödessämme yritän vaivihkaa edes osan saada sisältäni pois..

Nyt kaiken jälkeen yritänkin taas tajuta, miksi ihmeessä itse ajauduin taas täåhän? Onko se tarkotettu ettemme ikinä voi laihduttaa terveellisestikkään kun meillä on vain yksi keino siihen? Kaiken sen nuoruuden jälkeen, olisin taas valmis siihen salailurumbaan yms. kaikkeen vaikeaan..
Jotenkin tuntuu että tarvitsisin jonkun kenen kanssa asiasta keskustella, mutta en saa ketään kiinni ajatuksistani.. Miehelleni en voi asiasta niin auvautua kuin haluaisin, kukaan ystäväni eivät sitä kunnolla ymmärtäisi.. Olenhan suuremmalta osalta salanut asian ennenkin.
Onko ainut vaihtoehto siis taas jatkaa "teinivuosiani" ja kärsiä yksin?

1

260

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • niinae

      olet todella sisukas, kun olet noinkin pitkään selvinnyt yksin. itse käyn ammattiauttajalla (psykoterapeutti),nyt pidin puolen vuoden taukoa kun meni paremmin ja luulin selviäväni yksin -turhaan. vaikka en ole sairaudesta monen vuoden jälkeen parantunut, jutteleminen ihmisen kanssa joka edes yrittää ymmärtää on helpottanut oloani todella paljon. Ilman sitä en pärjäisi enkä edes haluaisi pärjätä. Itsekään en kavereille enkä poikaystävälleni pysty asiasta juttelemaan, eivätkä he sitä ymmärrä millään tasolla.

      Suosittelen siis sinullekin hakeutumista amamttiauttajalle, esim. työterveyden tai terveyskeskuksen kautta. Alku ei ole helppoa, minutkin raahattiin ammattiauttajalle väkisin ja ensimmäisten puolen vuoden aikana en käynneillä saanut sanottua sanaakaan. täytin kyselyitä, masennustestejä ja kirjoitin paperille erilaisia tehtäviä. pikkuhiljaa uskalsin alkaa puhumaan ja nyt en sitä vaihtaisi pois. Puhuminen todella helpottaa oloa, vaikka ei sairautta poistaisikaan, mutta ammattiauttajat ovat juuri sitä varten. Heidän tehtävänsä on auttaa apua tarvitsevia. Heille voit myös jutella 100% luottamuksellisesti. Yksin tätä sairautta on todella raskas kantaa.. :/

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Räppäri kuoli vankilassa

      Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "
      Maailman menoa
      101
      4507
    2. Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä

      Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella
      Ikävä
      29
      3343
    3. No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen

      Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol
      Ikävä
      45
      2370
    4. Missä näitte viimeksi?

      Missä näit kaivattua viimeksi ja oliko sähköä ilmassa?
      Ikävä
      36
      1388
    5. Minulla on käsitys

      Ettet ole kovin se k s uaalinen ihminen.
      Ikävä
      34
      1183
    6. Harmittaako sinua yhtään?

      Tuntuuko pahalta ollenkaan?
      Ikävä
      37
      1116
    7. Puukotus yöllä

      Oli kaveri hermostunut ja antanut puukosta.
      Sotkamo
      13
      1064
    8. 158
      1007
    9. rakas J siellä jossain

      Niin ikävä sua. -P. Nainen
      Ikävä
      6
      934
    10. Masan touhut etenee

      Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa
      Äänekoski
      12
      872
    Aihe