Olen raskaana 14.viikolla. Miehen kanssa menee todella huonosti. Tänä aamuna tapeltiin ja mies sanoi että "mitäs jos me ei vaan sovita kuitenkaan yhteen?" Nyt olen itkenyt koko aamun ja soitin töihinkin etten voi tulla. Tajusin itsekin että ehkä asia onkin niin.
Asiaan vaikuttaa suuresti varmaan se, että olemme tunteneet vasta 4kk ja siitä 3kk olen ollut raskaana. Vahinkohan lapsi oli, mutta olemme molemmat vähän vanhempia ja innolla odotamme lasta. Tämä onkin, seksin lisäksi, ainoa asia joka suhteessamme toimii. Muuten tappelemme melkein koko ajan ja olemme niin erilaisia, ja haluamme toisiltamme niin eria asioita, että en usko että tämä tulee ikinä muuttumaan.
Asiaan vaikuttaa suuresti varmaan se, että olemme tunteneet vasta 4kk ja siitä 3kk olen ollut raskaana. Vahinkohan lapsi oli, mutta olemme molemmat vähän vanhempia ja innolla odotamme lasta. Tämä onkin, seksin lisäksi, ainoa asia joka suhteessamme toimii. Muuten tappelemme melkein koko ajan ja olemme niin erilaisia, ja haluamme toisiltamme niin eria asioita, että en usko että tämä tulee ikinä muuttumaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapselle ei ole hyvä, jos tappelette. Jos jäät yksin, eihän se sitten kummoisempaa ole kuin meillä muilla yksin odottavilla :). Surullinen minäkin olen sisältäni kaiken aikaa, kun läheisyyttä ja arjen jakamista kaipaisi, mutta energinen tyttäreni pitää minut kyllä arjessa :)...
Teitä pelottaa. älkää riidelkö, vaan tukeaa toisianne. Miehet eivät kans osaa aina valmistautua naisen mieliala muutoksiin. Mulla on tän raskauden aikana tullu monia juttuja joita en olis ihan heti uskonut, esim. olen nyt pöpökammoinen ja en jotenkin nauti miehen läheisyydestä jos hän ei ole käynyt suihkussa.. ja nukun koko ajan. Mutta se kuuluu raskauteen, tää on toka lapsi joten tiedän että tää menee ohi sitten kun vauva syntyy. Sano miehellesi että olet valmis korjaamaan suhdettanne, koska vauva tarvii teitä molempia ja rakastat häntä.
Tuntuu että se ei vaan mene perille. Mies sanoi tänään että on se mahdollisuus että me ei vaan sovita toisillemme. Tuntuu että hän alkaa jo luovuttamaan ,vaikka ei ole mielestäni edes yrittänyt...
kun näkee että hymyilet ja silität masuasi niin voi tajuta että "hei toihan on hienoa". älä painosta miestä välittämään. anna tilaa.
Kun mieheni kanssa olimme tunteneet 3 kuukautta odotimme jo lasta joka oli vahinko. Suhteemme alku oli hankala, ensimmäisinä 3 vuotena mietin melko usein että onko tässä mitään järkeä, emme me toisillemme sovi! Monta kertaa ollaan tultu "risteykseen" aina ollaan päädytty jatkamaan yhdessä. Nyt kuuden vuoden jälkeen en kadu että päätin jäädä. Alussa en olisi voinut uskoa että me sopisimme toisillemme näin hyvin, nyt todella menee hyvin! Meillä on todella hieno poika ja odotamme toista lasta, tällä kertaa suunniteltua :) miettikää nyt vielä! Joskus vain asiat muuttuvat voitoksi.