Keskustalainen talousreformi

Nykyaikainen osuustoimintaliike syntyi kapitalistisen tavaratalouden vastavaikutuksena viime vuosisadan keskivaiheilla. Sen alkuperäisenä pyrkimyksenä oli palkkatyöväen, käsityöläisten, maaseudun pienomistajien ja toimihenkilöiden etujen turvaaminen kapitalistien harjoittamaa mielivaltaa vastaan.

Osuustoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet. Sen avulla on rakennettu paikallistaloutta ja helpotettu niin maaseudun kuin kaupunkien vähävaraisten asukkaiden elinoloja yli sata vuotta.Suomeen osuustoiminta-aate rantautui 1800-luvun lopulla. Aatteen isänä Suomessa pidetään taloustieteilijä, professori Hannes Gebhardia (1864 -1933). Osuustoimintaliikkeen levittämiseksi perustettiin Pellervo-Seura vuonna 1899.

Osuuskunta on osoittautunut verkostoituvaan yhteiskuntaan hyvin soveltuvaksi yritysmuodoksi ja nykyaikaiseksi tavaksi harjoittaa liiketoimintaa. Henkilöstön omistamat, usein myös työtä vuokraavat työosuuskunnat toimivat myös harmaata taloutta vastaan, kun niiden avulla lyhytaikaisiakin työsuhteita saadaan virallisen talouden piiriin.Monet maahanmuuttajat ovat löytäneet jalansijaa suomalaisessa yhteiskunnassa osuuskuntien jäsenyyden avulla.

Perustetut osuuskunnat voidaan jakaa karkeasti kahteen perustyyppiin: liiketoimintaan suuntautuneisiin osuuskuntiin ja sosiaalisiin päämääriin pyrkiviin osuuskuntiin. Liiketoimintasuuntautuneita ovat esimerkiksi pk- tai mikroyritysten perustamat markkinointiosuuskunnat, tietotyön ammattilaisten perustamat henkilöstöomisteiset osuuskunnat, joita voidaan kutsua myös asiantuntijaosuuskunniksi ja energiaosuuskunnat.

Osuustoimintaa voi suositella lämpimästi myös keskustalaiseksi tavaksi ymmärtää liiketoiminta. Liiketoiminnan ei pidä olla ihmisen ryöstämistä globaalin maailmantalouden ehdoilla, vaan jotakin, joka sekä yhdistää ihmisiä että toteuttaa työnjaon ja työn tekemisen toimivuutta.