Miestä ei kiinnosta

osaa suhtautua uuteen tulokkaaseen. Meidän ukko innostui tarvikehankinnasta vasta 30 viikon paikkeilla. Toki olin siihen mennessä jo mm. vaunut ostanut omin päin. Sanoin vaan että menen ja ostan, jos tulet mukaan se on hieno juttu, jos et niin sekin ok.

Meillä myös muksu on ensimmäinen yhteinen, miehen toinen mutta on tästäkin kiinnostunut. Ei kyllä yhtään hössötä ja toivoo etten minäkään liikaa hössötä. On luvannut auttaa hankinnoissa vaan kun ei tunnu koskaan ehtivän niin olen hankkinut ominpäin. Sanonutkin sitten että kun minä maksan isotkin vauvahankinnat niin hän maksaa sitten jotain muuta enemmän.

Eikä ole kulkenut neuvolassa eikä perheneuvonnassa mukana koska kävi neuvonnan ja muutaman neuvolakäynnin jo eksänsä kanssa. Ja sanoi että on hänelle kohtuullisen turhaa. Ja uskonkin sen.

Sanoisin että aika normaalia on ja tilanne voinee vielä muuttua kunhan mahasi kasvaa ja h-hetki lähestyy. Älä ainakaan painosta liikaa vaan ole omatoiminen jos alkaa ottaa niin kupoliin että meinaa hermo mennä :) On sullakin vielä aikaa tehdä ostoksia..

Ja noista liikkeistä. Minun mies kyllä on hyvillään kun muksu liikkuu ja maha heiluu mutta on sanonut että ei tykkää kokeilla koska tuntuu hassulta muljahtelulta. Eikä sille seksikään maistu enää kun hänestä tuntuu että vauva on siinä osallisena kokoajan. Senkin olen hyväksynyt, kun tiedän että ei se vieraisiinkaan mene :) Miehet on miehiä ei niitä aina ymmärrä. Minä ainakaan en ole ottanut stressiä.

Voihan sitä vauvaa toivoa ja odottaa vaikkei siitä asiasta hössäiskään? Siellähän se mahassa kasvaa teki mies sitä tai tätä. Ei syntymätön kärsi siitä, ettei isukki huomioi. Lapsen odotus ei miehellesi ole mitään uutta ja ihmeellistä.

Sovitteko yhdessä ennen raskauttasi, että haluatte lapsen? Miten mies silloin ajatukseen suhtautui?
Olen huomannut joissain asioissa, että jos miehen kanssa ei ole asia aivan selvä (ainakaan hänen mielestään) niin tulevaisuudessa hän saattaa tarrautua asiaan, koska tuntee, että häntä kohtaan on tehty jonkinlaista vääryyttä.
Onko miehesi sitten aikaisemman lapsensa kanssa tekemisissä?
Jos olette miehesi kanssa sopineet, että haluatte lapsen, niin kerro hänelle miltä sinusta tuntuu ja, että lapsen saamiseen kuuluu myös äidin tukeminen raskausaikana.
Itse olen muutaman kerran melkein lannistunut kun mieheni ei ole osoittanut tarpeeksi kiinnostusta lapseen, kun se minusta tuntuu niin tärkeältä.
Tämä on kahden ihmisen yhteinen asia. Varsinkin jos se on yhdessä sovittu.

Ex-aviomieheni kanssa haluttiin yhdessä lasta. Kun vauveli sitten oli alullaan niin kiinnostusta ei ollut, Ei kysellyt vointiani kertaakaan, ei kiinnostanut vauvaa koskevat hankinnat, ei vauvan kehitys, hän ei koskaan silitellyt vatsaani tms.
Kun ihana prinsessa sitten syntyi, mies ei hoitanut vauvaa ollenkaan. Ei ottanut syliin, ei jutellut, ei yhtään mitään. Meidän liitto päättyikin sitten eroon...
Osaan arvostaa nykyistä miestäni niin paljon! Hän silittelee masua, kyselee vointiani, ja välillä suorastaan palvoo minua :) , juttelee vauvalle jo vatsan läpi, itsenäisesti katselee sopivia yhdistelmärattaita ja kyselee että mitä mieltä olisin "näistä", haluaa olla mukana ultrissa (ja on ollutkin) jne. jne. Huomaavaisempaa ja ihanempaa miestä en voisi edes kuvitella!

kuinka paljon ajastasi keskityt vain sinuun ja sinun raskauteesi. Miestä ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa painostaminen ajattelemaan sinua ja sinun raskauttasi koko aikaa. Lopeta painostaminen. Kaikilla ei edes ole miestä passaamassa koko aikaa.Jos olet noin katkera hänen edellisen naisensa raskaudesta niin oletpa todella lapsellinen. Ei ketään voi pakottaa olemaan kiinnostunut. Tietysti se loukkaa jne.
Tuota menoa löydät mieshei rakastajan sylistä.

Ei ole vauva vielä syntynyt, mutta vasta nyt viimeisillä viikoilla mies on osoittanut kiinnostusta vauvaa kohtaan. Neuvolakäynneillä yms ei ole mukana ollut ja se on mielestäni ok. Hankintoja olen lähinnä itse tehnyt, mutta aivan nyt raskauden lopulla mies on kaupoilla kulkiessaan koukannut lastenvaateosastolle ja tuonut jotain pientä mukanaan :)

Miestä pelottaa kun tää on uusi tilanne hänelle. Ei miehet olekaan aina kiinnostuneita raskausajasta, naisen sisällähän se kasvaa. Sitten kun vauva syntyy ja hän saa vauvan syliin ja sanot "tässä on sun oma poika". niin kyl se sit siitä

Alussa koko raskaus oli sille sokki, kun ei oltu suunniteltu lasta. Varoitteli kuitenkin keskenmenoista jne, että ei olisi sitten kova paikka jos sellainen sattuu tulee. Jossain vaiheessa, olisko ollu viikon 20 jälkeen alkoi jo tajuta että meille todella tulee vauva, kun käytiin yhdessä rakenneultrassa ja siellä kun se näki meidän tulevan pojan(mä pidin sitä kokoaika tyttönä). Yhden kerran tuli neuvolaankin, kun sanoin sille että tuut edes näyttäytymään. Sen jälkeen se on aina välillä silitellyt vatsaa, herätellyt vauvaa hyllyttelemällä mahaa, niin että kaveri on herännyt ja alkanut mahassa liikkumaan. On myös antanut monta suukkoa mahalle, vaikka olin varma että sellaista ei tapahdu. Nyt loppusuoralla kauhistelee enemmän noita raskausarpia, vaikka ne on vaaleita mutta niitä on aika paljon, nimittää niitä suonikohjuiksi :D
Hankintoihin ei ole juurikaan osallistunut, vaunut saatiin lahjaksi mun vanhemmilta(mies sano että jos se olisi maksanut niin ei oltaisi noin kalliita vaunuja otettu), pinnasänky oli mun vanha. Hoitopöytää mies ehdotti, mutta kun sanoin että ei tarvita niin ei tuputtanut enää. Vaatteet oon hankkinu itse, mies ei niitä osaa hankkia :D Kovasti se odottaa että lapsi syntyisi, on luvannut synnytykseen tulla mukaan, vaikka alussa oli sitä mieltä että ei tule. Ihmeesti se mieli vaan muuttuu :D