Moi
Laitampa tähän omankin tarinani josko siitä olisi jollekkin apua. En ehkä osaa jaotella asioita tasaisesti mutta kirjotan nyt kuitenkin.
Kärsin tällä hetkellä työuupumuksesta eli burnoutista. Sairaslomaa takana joulukuun 17 päivästä alkaen.
Omaa mittakuppiani olen täyttänyt jo usean vuoden ajan liiallisen työn aiheuttamalla stressillä. Olen luonteeltani uhrautuva joten töitä on tullut sitten tehtyä hiukan muidenkin edestä. Olin mielestäni korvaamaton jonka vuoksi myös tein paljon ylimääräistä. Eihän asioita kukaan muu osannut, näin ainakin ajattelin. Yritys kasvoi ja kasvoi ja uusia investointeja tehtiin. Käyttöönotot olivat minun heiniä ja jotenkin niissä onnistuinkin. No itseasiassa aika hyvinkin. Töitä tietysti vaati. Perhe-elämä jäi vähemmälle ja oma vapaa-aika vielä vähemmälle.
Fyysinen kunto kesäloman jälkeen oli rautaa mutta elokuun töiden alku osoitti taas että töitä oli tulossa ja paljon. Yrityksen suuri kasvu toi mukanaan ongelmia rahojen riittävyydestä ja minä tietenkin otin osan omalle tunnolleni, vaikka ei olisi tarvinnut. Paine ja stressi kasvoi jatkuvasti. Töitä tehtiin aina enemmän mitä ja koitettiin sillä paikata ns. epäonnistumisia tai huonoa itsetuntoa. Väsymys kasvoi ja virheet lisääntyivät. Aina vain mittakuppi täyttyi. Vielä loppuvuoden messut ja niiden järjestäminen oli pakko jaksaa. Pitkät ajomatkat nukuin penkillä kun ei kertakaikkiaan jaksanut. Mutta kun taas piti töitä tehdä niin tein. Osasto tuli kasaan ja tuli vielä purettuakin. Sitten tiesin että nyt piisaa. Tiesin että nyt alkaa joululoma eli nyt on lupa hellittää.
En tiedä kaatuiko kuppi nurin tässä vaiheessa vai vasta kun olisi pitänyt palata tammikuun alussa töihin. Se ei kuitenkaan onnistunut. Kova henkinen ja fyysinen väsymys vaivasi. Työhön ei saanut tartuttua mitenkään. Oli vain helppo maata sängyllä koko päivä. Tai on se vielläkin mutta olen jo yhtenä päivänä lähtenyt kymmeneksi töihin ja tullut neljältä takasin. Olin tosin eri hommissa kuin leipätyössäni eli ns. rutiinistressiä en ottanut ekaksi vastaan. Kokeilin myös yhden päivän varsinaista työpaikkaani mutta ongelmat hyppäsivät silmille ja kuppi kiehahti heti. Yksinkertaisesti ongelmia ei nyt jaksa.
Sikäli huonossa vaiheessa ilmeisesti olen että toisaalta tekisi mieli mennä töihin mutta toisaalta pelkää niitä ongelmia jotka täytyy kohdata. Voi olla että teen niistä itse ongelmia mutta jotkut asiat ärsyttää enemmän kun pää kestää. Tarvis oppia hyväksymään asiat sellaisena kuin ne ovat. Lääkärissä en ole käynyt, enkä aio ihan heti mennäkkään. Flunssa vei vielä voimia joten nyt kun tästä taudista selvitään niin ajattelin fyysisen kunnon kohottamisella lähteä liikkeelle pitkällä tiellä takaisin työelämään.
Jos joku ihmettelee miten yrittäjä voi jäädä kotiin niin ei voisikkaan ellei ole perheyritys. Vaimo hoitaa firman ja minä kodin. Yrittäjänä kun ei kauheesti saa tuota sairaslomaa tai ainakaan rahallista. Tietysti jos olisi maksanut eläkemaksuja 600 euroa kuukaudessa niin olisi ehkä voinut jonkun euron saadakkin, mutta harvapa meistä maksaa.
Nyt on kuitenkin jo mieli niin virkeänä että voi jopa välillä nauraa. Nyt jatkossa ainakin tiedän omat rajani ja osaan sanoa ei. Pidetään työ työnä ja otetaan vapaa-aikaa itselle ja perheelle. 8 tuntia unta, 8 tuntia töitä ja 8 tuntia vapaata. Näin se menee jatkossa. Vaatii itsekuria ja taitoa sanoa hienosti että nyt minä keskityn vain itseeni.
Jos joku haluaa keskustella asiasta vaikka sähköpostilla niin se onnistuu. Osotetta vain näkyville niin otan yhteyttä.
Pitäkäähän mieli korkealla, kesä ja auringon paiste tulee taas. :-)
Laitampa tähän omankin tarinani josko siitä olisi jollekkin apua. En ehkä osaa jaotella asioita tasaisesti mutta kirjotan nyt kuitenkin.
Kärsin tällä hetkellä työuupumuksesta eli burnoutista. Sairaslomaa takana joulukuun 17 päivästä alkaen.
Omaa mittakuppiani olen täyttänyt jo usean vuoden ajan liiallisen työn aiheuttamalla stressillä. Olen luonteeltani uhrautuva joten töitä on tullut sitten tehtyä hiukan muidenkin edestä. Olin mielestäni korvaamaton jonka vuoksi myös tein paljon ylimääräistä. Eihän asioita kukaan muu osannut, näin ainakin ajattelin. Yritys kasvoi ja kasvoi ja uusia investointeja tehtiin. Käyttöönotot olivat minun heiniä ja jotenkin niissä onnistuinkin. No itseasiassa aika hyvinkin. Töitä tietysti vaati. Perhe-elämä jäi vähemmälle ja oma vapaa-aika vielä vähemmälle.
Fyysinen kunto kesäloman jälkeen oli rautaa mutta elokuun töiden alku osoitti taas että töitä oli tulossa ja paljon. Yrityksen suuri kasvu toi mukanaan ongelmia rahojen riittävyydestä ja minä tietenkin otin osan omalle tunnolleni, vaikka ei olisi tarvinnut. Paine ja stressi kasvoi jatkuvasti. Töitä tehtiin aina enemmän mitä ja koitettiin sillä paikata ns. epäonnistumisia tai huonoa itsetuntoa. Väsymys kasvoi ja virheet lisääntyivät. Aina vain mittakuppi täyttyi. Vielä loppuvuoden messut ja niiden järjestäminen oli pakko jaksaa. Pitkät ajomatkat nukuin penkillä kun ei kertakaikkiaan jaksanut. Mutta kun taas piti töitä tehdä niin tein. Osasto tuli kasaan ja tuli vielä purettuakin. Sitten tiesin että nyt piisaa. Tiesin että nyt alkaa joululoma eli nyt on lupa hellittää.
En tiedä kaatuiko kuppi nurin tässä vaiheessa vai vasta kun olisi pitänyt palata tammikuun alussa töihin. Se ei kuitenkaan onnistunut. Kova henkinen ja fyysinen väsymys vaivasi. Työhön ei saanut tartuttua mitenkään. Oli vain helppo maata sängyllä koko päivä. Tai on se vielläkin mutta olen jo yhtenä päivänä lähtenyt kymmeneksi töihin ja tullut neljältä takasin. Olin tosin eri hommissa kuin leipätyössäni eli ns. rutiinistressiä en ottanut ekaksi vastaan. Kokeilin myös yhden päivän varsinaista työpaikkaani mutta ongelmat hyppäsivät silmille ja kuppi kiehahti heti. Yksinkertaisesti ongelmia ei nyt jaksa.
Sikäli huonossa vaiheessa ilmeisesti olen että toisaalta tekisi mieli mennä töihin mutta toisaalta pelkää niitä ongelmia jotka täytyy kohdata. Voi olla että teen niistä itse ongelmia mutta jotkut asiat ärsyttää enemmän kun pää kestää. Tarvis oppia hyväksymään asiat sellaisena kuin ne ovat. Lääkärissä en ole käynyt, enkä aio ihan heti mennäkkään. Flunssa vei vielä voimia joten nyt kun tästä taudista selvitään niin ajattelin fyysisen kunnon kohottamisella lähteä liikkeelle pitkällä tiellä takaisin työelämään.
Jos joku ihmettelee miten yrittäjä voi jäädä kotiin niin ei voisikkaan ellei ole perheyritys. Vaimo hoitaa firman ja minä kodin. Yrittäjänä kun ei kauheesti saa tuota sairaslomaa tai ainakaan rahallista. Tietysti jos olisi maksanut eläkemaksuja 600 euroa kuukaudessa niin olisi ehkä voinut jonkun euron saadakkin, mutta harvapa meistä maksaa.
Nyt on kuitenkin jo mieli niin virkeänä että voi jopa välillä nauraa. Nyt jatkossa ainakin tiedän omat rajani ja osaan sanoa ei. Pidetään työ työnä ja otetaan vapaa-aikaa itselle ja perheelle. 8 tuntia unta, 8 tuntia töitä ja 8 tuntia vapaata. Näin se menee jatkossa. Vaatii itsekuria ja taitoa sanoa hienosti että nyt minä keskityn vain itseeni.
Jos joku haluaa keskustella asiasta vaikka sähköpostilla niin se onnistuu. Osotetta vain näkyville niin otan yhteyttä.
Pitäkäähän mieli korkealla, kesä ja auringon paiste tulee taas. :-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä tämä yhteiskunnan nurjamielisyys on ajanut monet kurjuuteen. kun on pitänyt tehdä ja taas tehdä. Minäkin maksoin eläkettäni 40 vuotta ja mikä on seuraus veroja menee niin ettei kohta pysty maksamaan, joten ei siitäkään ollut iloa. olen ajatellut että, eletään päivä kerrallaan ja ihmetellään.
Mutta mutta, kun miettii työuupumuksen aiheuttajia niin sieltä saa valotusta miksi näin on käynyt. Itse hain syitä ja löysin ne. Nyt kehitetään uutta ja into on kova. Pääsee sille alalle mistä tykkää.
Ratkaisuja täytyy tehdä jotta voi päästä eteenpäin. Kaikki ratkaisut eivät ole pakosta kivoja kaikkien mielestä mutta ei itsekkään kannata kovin kauaa kärsiä, koska siinä sivussa kärsii moni muukin.
Jaksamista kaikille ja pitäkää lippu korkealla.
Sami
Siis...maksoit itsellesi yrittäjäeläkettä 40 v ja mitä sitten tapahtui...?
Jäit eläkkeelle vai...ja eläkkeesi NOSTAA(?) vuosittaisten verojen määrää...?
Vai että eläke itsessään on veronalaista...?
Vai...?
Mielenkiintoinen tarina.
Hyvä että huomasit mistä ongelmat johtui ja muutit
ajankäyttöä. Ei ne duunit siitä mihkään katoa ja kaikkea ei tarvitse tehdä. Usein ajatellaan että kaikki asiat on tärkeitä, mutta ei ne ole. Kaikki duunit eivät myöskään ole kiireellisiä vaikka ne on tärkeitä. Jos oma hyvinvointi on tärkeä niin siitä pitää pitää huolta, muuten ei tee tärkeitä asioita.
Se vaatii vähän luonnetta että osaa laiskotella, mutta kyllä senkin oppii. Kannattaa olla hieman itsekäs ja ajatella joskus vain itseään.
Kyllä ton saman on kokenut moni ihminen eri vaiheissaan, mutta aina niistä oppii.