Yrittäjän burnout/työuupumus

Moi

Laitampa tähän omankin tarinani josko siitä olisi jollekkin apua. En ehkä osaa jaotella asioita tasaisesti mutta kirjotan nyt kuitenkin.

Kärsin tällä hetkellä työuupumuksesta eli burnoutista. Sairaslomaa takana joulukuun 17 päivästä alkaen.

Omaa mittakuppiani olen täyttänyt jo usean vuoden ajan liiallisen työn aiheuttamalla stressillä. Olen luonteeltani uhrautuva joten töitä on tullut sitten tehtyä hiukan muidenkin edestä. Olin mielestäni korvaamaton jonka vuoksi myös tein paljon ylimääräistä. Eihän asioita kukaan muu osannut, näin ainakin ajattelin. Yritys kasvoi ja kasvoi ja uusia investointeja tehtiin. Käyttöönotot olivat minun heiniä ja jotenkin niissä onnistuinkin. No itseasiassa aika hyvinkin. Töitä tietysti vaati. Perhe-elämä jäi vähemmälle ja oma vapaa-aika vielä vähemmälle.

Fyysinen kunto kesäloman jälkeen oli rautaa mutta elokuun töiden alku osoitti taas että töitä oli tulossa ja paljon. Yrityksen suuri kasvu toi mukanaan ongelmia rahojen riittävyydestä ja minä tietenkin otin osan omalle tunnolleni, vaikka ei olisi tarvinnut. Paine ja stressi kasvoi jatkuvasti. Töitä tehtiin aina enemmän mitä ja koitettiin sillä paikata ns. epäonnistumisia tai huonoa itsetuntoa. Väsymys kasvoi ja virheet lisääntyivät. Aina vain mittakuppi täyttyi. Vielä loppuvuoden messut ja niiden järjestäminen oli pakko jaksaa. Pitkät ajomatkat nukuin penkillä kun ei kertakaikkiaan jaksanut. Mutta kun taas piti töitä tehdä niin tein. Osasto tuli kasaan ja tuli vielä purettuakin. Sitten tiesin että nyt piisaa. Tiesin että nyt alkaa joululoma eli nyt on lupa hellittää.

En tiedä kaatuiko kuppi nurin tässä vaiheessa vai vasta kun olisi pitänyt palata tammikuun alussa töihin. Se ei kuitenkaan onnistunut. Kova henkinen ja fyysinen väsymys vaivasi. Työhön ei saanut tartuttua mitenkään. Oli vain helppo maata sängyllä koko päivä. Tai on se vielläkin mutta olen jo yhtenä päivänä lähtenyt kymmeneksi töihin ja tullut neljältä takasin. Olin tosin eri hommissa kuin leipätyössäni eli ns. rutiinistressiä en ottanut ekaksi vastaan. Kokeilin myös yhden päivän varsinaista työpaikkaani mutta ongelmat hyppäsivät silmille ja kuppi kiehahti heti. Yksinkertaisesti ongelmia ei nyt jaksa.

Sikäli huonossa vaiheessa ilmeisesti olen että toisaalta tekisi mieli mennä töihin mutta toisaalta pelkää niitä ongelmia jotka täytyy kohdata. Voi olla että teen niistä itse ongelmia mutta jotkut asiat ärsyttää enemmän kun pää kestää. Tarvis oppia hyväksymään asiat sellaisena kuin ne ovat. Lääkärissä en ole käynyt, enkä aio ihan heti mennäkkään. Flunssa vei vielä voimia joten nyt kun tästä taudista selvitään niin ajattelin fyysisen kunnon kohottamisella lähteä liikkeelle pitkällä tiellä takaisin työelämään.

Jos joku ihmettelee miten yrittäjä voi jäädä kotiin niin ei voisikkaan ellei ole perheyritys. Vaimo hoitaa firman ja minä kodin. Yrittäjänä kun ei kauheesti saa tuota sairaslomaa tai ainakaan rahallista. Tietysti jos olisi maksanut eläkemaksuja 600 euroa kuukaudessa niin olisi ehkä voinut jonkun euron saadakkin, mutta harvapa meistä maksaa.

Nyt on kuitenkin jo mieli niin virkeänä että voi jopa välillä nauraa. Nyt jatkossa ainakin tiedän omat rajani ja osaan sanoa ei. Pidetään työ työnä ja otetaan vapaa-aikaa itselle ja perheelle. 8 tuntia unta, 8 tuntia töitä ja 8 tuntia vapaata. Näin se menee jatkossa. Vaatii itsekuria ja taitoa sanoa hienosti että nyt minä keskityn vain itseeni.

Jos joku haluaa keskustella asiasta vaikka sähköpostilla niin se onnistuu. Osotetta vain näkyville niin otan yhteyttä.

Pitäkäähän mieli korkealla, kesä ja auringon paiste tulee taas. :-)