Mun isä joutui suljetulleosastolle sunnuntaina...He olivat naisystävän kanssa torstaina-perjantaina matkalla ja isä rupesi menemään tosi sekavaksi/maaniseksi. valtavasti ideoita,sekä pakkomielle nostaa suomi lamasta ja ajatukset laajenee globaaleiksikin tässä pelastusasiassa, pakko pelastaa ja vaikuttaa maailmantilanteeseen.ei ollut nukkunut koko viikkona miltei yhtään,dokannut paljon ja paiskinut töitä.suunnitteli lehdistötilaisuudenkin. Mutta lauantaina tulivat kotiin,näin isän ja olin yötä sen kanssa,jutut ihan levottomia ja ihan maaninen vauhti päällä,tunnetilat vaihteli kovaa tahtia myös.sunnuntaina mentiin sairaalaan sitten ja lopulta ohjasivat isän psykkalle ja siellä pskiatri määräsi pakkohoitoon,isä suostui tähän...Isä romahti täysin kun oli omasta mielestä tullut lääkäriin vain todistaakseen ettei ole "hullu"...Nyt sitten oli maanantaina hoitokokous ja siellä totesi lääkäri että isällä on kaksisuuntainen mielialahäiriö,maanis-depressio ja nyt mania vaihe päällä.isä itse on ihan sairauden tunnoton...Aloittivat heti sunnuntaina diapam zyprexa lääkityksen, eilen vaihtoivat seroquel temestaan...Toivotaan että lääkkeet alkaisivat tehota,vielä ei ainakaan mitään tulosta,paitsi nukkuu yöt....voi iskä .Joka päivä olen isää käynyt moikkaamassa, tänäänkin mene,ja huomenna on taas hoitokokous...Katsellaan miten tää etenee ja toivotaan parasta. Kysymykseni onkin, miten nopeasti lääkitys alkaa vaikuttaa? Tällä hetkellä mania/vauhti ja laajat-ajatukset eivät ole helpottaneet vielä. Isäni on myös erittäin johtavassa asemassa virkansa puolesta ja pelkään kovasti voiko hän siinä jatkaa ja jos niin milloin? Isä ei itse ymmärrä olevansa sairas,ainostaan sen,että vauhti on kova ja nyt pitää levätä. Hän pelkää,että lääkket tekevät hänestä samanlaisen kasvin,kuin monet muut potilaat suljetulla ovat,olen hänelle kyllä selittänyt etteivät mielialalääkket näin vaikuta ja että lääkitys on hyvästä...Mutta tosiaan, jos jollain on jotain viisasta sanottavaa lääkityksestä ja muutenkin manian kulusta, olisi se todella huojentavaa minulle tyttärenä!
Isäni suljetulla, maanisdepressio :( !!!
14
2709
Vastaukset
- paljon oman päänsä mukaan
kokeilevat lääkkeitä ja seuraavat ajallaan potilasta muilla hoidoillaan.Kun häntä käy katsomassa,huomaa samalla hänen suhtautumisensa vierailuun ajanmittaan ja sovittaa vierailunsa sen mukaan.Jossain vaiheissa voi isäsi tulla ehkä kotiinkin lomille,jolloin näkee miten se siellä käy,ja miten edistyy?Jos joskus tulee siirtoja johonkin muuhun hoitolaitokseen,kannattaa katsoa ettei paikassa olisi mitään viitettä uskovaisuudesta.Kyseisten paikkojen joukosta löytyy myös sellaisia Suomessakin,joissa Johtajatarta palvotaan kuin Jeesusta,muiden kumartaessa häntä.Tämä Jeesus tuntee olevansa kaikkivoipa ja kaikkitietävä synnitön Jumalan oikea käsi.Silloin ei heru lomia vaikka lääkärikin olisi niitä potilaalle pyytänyt? Tämän Jeesuksen sana pätee enemmän kuin yhdenkään lääkärin.Koko kaupungin päättäjätkin kumartavat häntä enemmän kuin mielisairaslakia potilaan kuntoon nähden? Olemme itse heidät valinneet äänestyksin luottamustehtäviin,ja nämä esiintyvät jääveinä asioissasi?Kyllä isäsi sopivin lääkkein selviää vcarmaan ja josa mahdollista joskus myöhemmin niin ilmankin lääkkeitä joita ei ole aijemminkaan käyttänyt?
- Oinaski
Ikävää,että isäsi meni äkillisesti sairaalakuntoon.Hyvä,että pääsi sairaalaan.Oliko hänellä aiemmin ollut vastaavia "manioita".Jos tämä ensimmäinen kerta,niin toipuminen on aika nopeaa,1-2kk.Saman ne kestävät yleensä.Lääkkeet alkavat tehota pian niiden ottamisen jälkeen.Aina maniaan eivät lääkkeet tunnu tehoavan.Lääkitys kuullostaa,näin maallikosta hyvältä.Lääkitystä joutuu vielä muutamaan otteeseen korjailemaan.Pahakin mania kestää aikansa,mutta menee ohi. Kaksisuuntaista sairastavana tiedän,ettei tule ainakaan em. lääkkeistä kasvikseksi.Masennusvaiheessa tuntuu kyllä oma itse mädältä omenalta. Sinä olet varmasti huolissasi ja sinusta tuntuu pahalta isän sairastuminen.Pidä huolta itsestäsi.Syö,ulkoile ja nuku hyvin.Sinun mahdollisimman hyvä vointisi välittyy isällesikin positiivisena signaalina,vaikkei siltä ehkä tunnu.Vieraile isäsi luona vointisi mukaan.Älä stressaa itseäsi tulevaisuuden turhaan miettimiseltä.Kaikki asiat tuppaavat kyllä järjestymään ihan hyvin.
- entinen bipolaari
Jos isäsi on ollut työelämässä, oireet ovat alkaneet aika äkillisesti (vähemmän kuin pari kuukautta) ja hän itse kokee manian positiivisena ja on täynnä energiaa, ja tämä tapahtuu ensimmäistä kertaa, isälläsi on todella hyvä mahdollisuus parantua täysin. Kyseessä voi olla raju henkinen kriisi jossa isäsi psyyke ikäänkuin "uudelleenjärjestäytyy", prosessi on niin raju että ihmiseltä hetkeksi irtoaa jalat maasta mutta lopputulos voi olla positiivinen. Eräs psykoosin läpikäynyt tyyppi joka oli ennen psykoosia jumissa työurallaan oli pari vuotta psykoosin jälkeen kolminkertaistanut palkkansa, joten välttämättä psykoosi ei vaikuta negatiivisesti isäsi työuraan, vaikka hän joutuisikin nyt ottamaan pari kukautta sairaslomaa. Ympäristön tuki on todella tärkeää, se että jaksat olla positiivinen ja kannustaa häntä, säälimään ei kannata lähteä. Isäsi voi kokemuksen jälkeen olla jopa tasapainoisempi kuin ennen kokemusta, kerro tämä hänelle sitten kun hän on normalisoitunut.
Itselleni kävi näin, psykoosi oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, olen psykoosin jälkeen onnellisempi ja tasapainoisempi ja ympärilläolijat väittävät että olen mukavampikin..:-) Kaikki ei ollut kohdillaan omassa elämässäni vaikka ulkoisesti siltä näyttikin, tarvittiin tosi raju hajottavalta näyttävä prosessi että oma minäni ikäänkuin murtautui esiin.
Paras apu on että annat isäsi käydä prosessia läpi, kuuntelet ja olet läsnä vaikka osa jutuista kuullostaisi tosi omituisilta. Älä anna näiden juttujen liiaksi vaivata sinua, isäsi "normalisoituu" kyllä, ja luultavasti nopeammin jos jaksat empaattisesti ja hermostumatta vain kuunnella häntä, että hän saa asiansa ulos, niinsanotusti. Voi kuullostaa ristiriitaiselta mutta jos "harhoihin" suhtautuu ymmärtäväisesti, ne katoavat nopeammin. Ihminen voi joskus pitää niistä kynsin hampain kiinni juuri sen takia että tuntee että kukaan ei usko häntä. Tosin psykoottisessa tilassa ihmisen vaistot toimivat yliherkästi, hän vaistoaa heti jos joku ympärillä valehtelee tai peittelee asioita, joten hänen on helpompi olla jos yrität olla mahdollisimman rehellinen, varsinkin tunteiden tasolla.
Toivottavsti tästä on jotain apua. Toivon sinulle ja isällesi kaikkea hyvää! Muista että et ole vastuussa isäsi paranemisesta vaikka voit häntä jonkin verran siinä auttaa. Uskon että teillä menee kaikki hyvin. - bipolin
Otan osaa isäsi johdosta.
Lääkitys alkaa yleensä vaikuttaa parin viikon kuluessa, joskus nopeammin. Itselläni Zyprexa alkoi vaikuttaa puolessa vuorokaudessa, aiempi Deprakine-lääkitys noin viikossa.
Ei tarvitse pelätä, että Seroquel muuttaisi ihmisen kasviksi. Tunnen joitakin Seroquelilla lääkittyjä ja he ovat aivan normalilta vaikuttavia ihmisiä. Lääkitys tasaa mielialaa ja sen myötä tunteet voivat hieman latistua, mutta sehän on tarkoituskin. Pääsee eroon ylireagoinneista suuntaan jos toiseenkin. - kesti...
n. 3-4 viikkoa ennenkuin lääkkeet alkoivat tehota vastaavan kuuloiseen psykoottiseen maniaan. Jouduttiin kokeilemaan monta eri yhdistelmää, kun tuntui, että mikään ei auta. onneksi löytyi viimein oikea coctail, joka alkoi sitten vaikuttaa nopeasti. alle viikossa näkyi viimeisen lääkevaihdon jälkeen muutos. yksi repsahdus tuli kuitenkin vielä sen jäkeen, joka pitkitti kotiutumista 2 viikolla, kun menivät kokeilemaan käykö miedompi annnostus...
- tytär22v
Kiitos paljon teille ihanat ihmiset!Viestinne ovat helpottaneet oloa ja selkeyttäneet sairautta ja sen kulkua,sekä luoneet toivoa.
Isällä ei siis aiemmin ole ollut mitään tällaista. Pari vuotta sitten oli aivoinfarkti ja kuvissa sitten todettiin että niitä oli aiemminkin ollut useita pikkuaivojen ja isojen puolella mutta pienempinä.Mutta mania on aivan uusi asia...Tänään oli hoitokokous,mutta se ei oikein kulkenut,sillä isä oli niin lääkkeissä että menäsi nukahtaa.Psykiatri sanoi,että laskevat nyt annosta takaisin siihen mitä se aluksi oli. eli tiistaina oli aloitettu seroguel 300mgx1 ja temesta 1x3 vrk, nyt oli sitten eilen annettu seroquel 600mg ja temesta 2x3 ja tämä oli liikaa,huomemisesta asti kokeillaan seroquel 400mg ja temesta aamulla 1 ja päivällä 1 ja illasta 2kpl. Isä on ollut yhä muuten hyvin vauhdikas ja puhunut ideoistaan,järjästänyt potilailla osastolla tiesmitä tukiryhmiä (kova tarve hoivota ja auttaa),tehnyt jumppaa ja vatsoja ja sen sellaista. kynän oli pari kertaa saanut napattua itselleen ja kirjoitellut monta sivua työsuunnitelmia kunnes otettiin pois.tänään sitten oli hyvin tokkurassa ja kun kävin häntä tapaamassa hän oli hyvin vihainen ja äksy,sanoi että on minun syyni kun hän on hoidossa,että häneltä on riistetty omanarvontunto ja kaikki ja kun en usko hänen "suuruudenhulluja ideoitaan"..itki ja kiukkusi.tosin nuo lääkkeethän voivat myös aiheuttaa ärtyneisyyttä, ja väsymys...Mutta halasin häntä ja kerroin kuinka paljon rakastan ja ettei ideoissa ole mitään vikaa,mutta että on tärkeää nyt levätä...ja sitten isälle jo tulikin paha mieli,mutta nyt illasta kun naisystävä oli käynyt niin isä oli jo ollut iloisella tuulella,hieman äreä väsymyksestä.. Voi kun nuo oireet alkaisivat helpottaa ja että hän ymmärtäisi että on tällä hetkellä sairas ja ettei hänelle haluta pahaa,tehdä kasviksi tai sulkea yhteiskunnasta, vaan auttaa tällä hetkellä ja että kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Itse olen toki tosi väsynyt,mutta koitan nollata välillä ajatuksia ajattelemalla muita asioita ja harrastamalla liikuntaa...Kyllä minä pärjään,kunhan isä vain tulisi kuntoon tai näkyisi edes pilkahdus toivosta.Toki se on jo askel eteenpäin,että hän on nyt hyvässä hoidossa... - entinen bipolaari
tytär22v kirjoitti:
Kiitos paljon teille ihanat ihmiset!Viestinne ovat helpottaneet oloa ja selkeyttäneet sairautta ja sen kulkua,sekä luoneet toivoa.
Isällä ei siis aiemmin ole ollut mitään tällaista. Pari vuotta sitten oli aivoinfarkti ja kuvissa sitten todettiin että niitä oli aiemminkin ollut useita pikkuaivojen ja isojen puolella mutta pienempinä.Mutta mania on aivan uusi asia...Tänään oli hoitokokous,mutta se ei oikein kulkenut,sillä isä oli niin lääkkeissä että menäsi nukahtaa.Psykiatri sanoi,että laskevat nyt annosta takaisin siihen mitä se aluksi oli. eli tiistaina oli aloitettu seroguel 300mgx1 ja temesta 1x3 vrk, nyt oli sitten eilen annettu seroquel 600mg ja temesta 2x3 ja tämä oli liikaa,huomemisesta asti kokeillaan seroquel 400mg ja temesta aamulla 1 ja päivällä 1 ja illasta 2kpl. Isä on ollut yhä muuten hyvin vauhdikas ja puhunut ideoistaan,järjästänyt potilailla osastolla tiesmitä tukiryhmiä (kova tarve hoivota ja auttaa),tehnyt jumppaa ja vatsoja ja sen sellaista. kynän oli pari kertaa saanut napattua itselleen ja kirjoitellut monta sivua työsuunnitelmia kunnes otettiin pois.tänään sitten oli hyvin tokkurassa ja kun kävin häntä tapaamassa hän oli hyvin vihainen ja äksy,sanoi että on minun syyni kun hän on hoidossa,että häneltä on riistetty omanarvontunto ja kaikki ja kun en usko hänen "suuruudenhulluja ideoitaan"..itki ja kiukkusi.tosin nuo lääkkeethän voivat myös aiheuttaa ärtyneisyyttä, ja väsymys...Mutta halasin häntä ja kerroin kuinka paljon rakastan ja ettei ideoissa ole mitään vikaa,mutta että on tärkeää nyt levätä...ja sitten isälle jo tulikin paha mieli,mutta nyt illasta kun naisystävä oli käynyt niin isä oli jo ollut iloisella tuulella,hieman äreä väsymyksestä.. Voi kun nuo oireet alkaisivat helpottaa ja että hän ymmärtäisi että on tällä hetkellä sairas ja ettei hänelle haluta pahaa,tehdä kasviksi tai sulkea yhteiskunnasta, vaan auttaa tällä hetkellä ja että kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Itse olen toki tosi väsynyt,mutta koitan nollata välillä ajatuksia ajattelemalla muita asioita ja harrastamalla liikuntaa...Kyllä minä pärjään,kunhan isä vain tulisi kuntoon tai näkyisi edes pilkahdus toivosta.Toki se on jo askel eteenpäin,että hän on nyt hyvässä hoidossa...että näistä kirjoituksista on jotain apua. Isäsi touhuilusta päätellen kuullostaa siltä että hänellä on aika samansorttinen mania kuin minulla oli. Tätä tilaa voisi selittää niin että ihminen on ikäänkuin sisäisen energiavirran kourissa. Itse tunsin olevani ennen psykoosia ihan kunnossa ja tasapainoinen ja vaikutin varmaan itsevarmalta, mutta asia ei kuitenkaan ollut näin. Tarvittiin psykoosi että todellinen minäni murtautui esiin, kauhean ryöpyn saattamana. Kun saa kontaktin tähän todelliseen minäänsä ihmisessä vapautuu tosi voimallisia energian ja euforiantunteita jotka voivat viedä totaalisesti jalat alta ja pään hetkeksi sekaisin. Mutta siitä kun selviää niin sitä on jälkeenpäin vahvempi ihminen.
Koita nähdä isäsi vähän kuin uutena erilaisena henkilönä, sillä lailla annat tilaa hänelle kasvaa tämän kokemuksen myötä. Liikaenergiaa on hyvä kanavoida esim. liikkumiseen, mieluummin kuin käyttää liian vahvoja lääkkeitä. Hänelle voi olla tosi terapauttista saada jutella ideoistaan ja ajatuksistaan ilman tuomitsemista tai ideoiden mitätöimistä. Voit vaikka kertoa että et ymmärrä kaikkea mitä hänelle tapahtuu mutta ymmärrät että se mitä tapahtuu on todella tärkeää. Ja kerro vaikka että vaikka vauhti ja energia vähenee hän ei tule menettämään "uutta minuuttaan".
Olin itse psykoosissa ollessani aika kamala läheisilleni ja tietenkin kovin pahoillani kaikesta jälkeenpäin. Tiedän että tämä on sinulle varmaan todella rankkaa mutta uskon että kaikki kääntyy vielä parhaiten päin. - Bipo-äidin tytär
tytär22v kirjoitti:
Kiitos paljon teille ihanat ihmiset!Viestinne ovat helpottaneet oloa ja selkeyttäneet sairautta ja sen kulkua,sekä luoneet toivoa.
Isällä ei siis aiemmin ole ollut mitään tällaista. Pari vuotta sitten oli aivoinfarkti ja kuvissa sitten todettiin että niitä oli aiemminkin ollut useita pikkuaivojen ja isojen puolella mutta pienempinä.Mutta mania on aivan uusi asia...Tänään oli hoitokokous,mutta se ei oikein kulkenut,sillä isä oli niin lääkkeissä että menäsi nukahtaa.Psykiatri sanoi,että laskevat nyt annosta takaisin siihen mitä se aluksi oli. eli tiistaina oli aloitettu seroguel 300mgx1 ja temesta 1x3 vrk, nyt oli sitten eilen annettu seroquel 600mg ja temesta 2x3 ja tämä oli liikaa,huomemisesta asti kokeillaan seroquel 400mg ja temesta aamulla 1 ja päivällä 1 ja illasta 2kpl. Isä on ollut yhä muuten hyvin vauhdikas ja puhunut ideoistaan,järjästänyt potilailla osastolla tiesmitä tukiryhmiä (kova tarve hoivota ja auttaa),tehnyt jumppaa ja vatsoja ja sen sellaista. kynän oli pari kertaa saanut napattua itselleen ja kirjoitellut monta sivua työsuunnitelmia kunnes otettiin pois.tänään sitten oli hyvin tokkurassa ja kun kävin häntä tapaamassa hän oli hyvin vihainen ja äksy,sanoi että on minun syyni kun hän on hoidossa,että häneltä on riistetty omanarvontunto ja kaikki ja kun en usko hänen "suuruudenhulluja ideoitaan"..itki ja kiukkusi.tosin nuo lääkkeethän voivat myös aiheuttaa ärtyneisyyttä, ja väsymys...Mutta halasin häntä ja kerroin kuinka paljon rakastan ja ettei ideoissa ole mitään vikaa,mutta että on tärkeää nyt levätä...ja sitten isälle jo tulikin paha mieli,mutta nyt illasta kun naisystävä oli käynyt niin isä oli jo ollut iloisella tuulella,hieman äreä väsymyksestä.. Voi kun nuo oireet alkaisivat helpottaa ja että hän ymmärtäisi että on tällä hetkellä sairas ja ettei hänelle haluta pahaa,tehdä kasviksi tai sulkea yhteiskunnasta, vaan auttaa tällä hetkellä ja että kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Itse olen toki tosi väsynyt,mutta koitan nollata välillä ajatuksia ajattelemalla muita asioita ja harrastamalla liikuntaa...Kyllä minä pärjään,kunhan isä vain tulisi kuntoon tai näkyisi edes pilkahdus toivosta.Toki se on jo askel eteenpäin,että hän on nyt hyvässä hoidossa...Toivotaan että isäsi lääketasapaino löytyy ja hän toipuu nopeasti. Mikä lääke auttaa sitä ei oikein kukaan tiedä. Tuttuja lääkkeitä ainakin mainitsit. Äitini on syönyt lääkkeitä sairauteensa jo kohta 40 vuotta. Hänkin joutui suljetulle ensi kertaa ollessani 7-vuotias.
Kyllä jossain vaiheessa varmasti löytyy sopiva lääke-coctail isällesikin. Psykoosia välttääkseen uni olisi käsittääkseni se yksi tärkeimmistä jutuista. Äitinikin on aina joutunut sairaalaan valvottuaan paljon mutta se kai kuuluu siihen maaniseen vaiheeseen....
Muista pitää huolta omasta jaksamisestasi ettet väsy liikaa. Nyt isästäsi huolehtivat ammattilaiset. Monesta asiasta riippuu se kuinka pian hän kuntoutuu kotiin. Yksi ikävä puoli tuolla sairaudella on: Se uusii herkästi mutta yleensä lääkkeillä se sitten saadaan taas kuriin. Lääkkeitä tosin joutuu yleensä syömään koko loppu elämän mutta niitähän syödään moneen muuhunkin vaivaan (sokeritautiin, verenpaineeseen, epilepsiaan jne). Voi hyvin kyllä isäsi paranee.
- 1annakaarina
maanis tilassa oleva ihminen ei todellakaan itse huomaa oman tilansa sairautta. minäkin olen olllut jossakin vaiheessa jopa pappia parempi.olen toillaillut jos mitäkin ja kaikki vain sairauden saamaa kaaosta. omisille se on kamalaa, mutta itselle se on normaalia tätä päivää. sairauden kanssa vain täytyy elää.
- jambuzgi
toi lääkitys mikä sun isälle määrättiin niin on aivan hyvä lääkitys.
itsellä myös seroquelia ja sen vaikutus on noin 1-2vko kuten myös nää mieliala lääkkeet kans.mut melkein oisin pitänyt sen diabamin ne on kuitenkin parempia kuin temestat.ainakin itse eron huomasin niiden välillä.
itsellä on myös todettu ja välillä on kova vauhti päällä ja täytyy saada paljon asioita tehtyä ja alkaa monta asiaa samaan aikaan tekemään mut ei silti välttämättä saa niit valmiiks.
ja yleensähän tälläinen hoito kestää jotain 1-4vko joskus voi mennä kauemmin.riippuu todella paljon ihmisestäkin.
itsellä meni hoidossa 6vko ja sit ollut sairaslomalla 1.8 lähtien.lääkäri pitää minua ei työkykyisenä.vaikka itse mielestäni olisin valmis jo töihin.
mut nää lääkärit tietää asian paremmin ja kannattaa isäsi lääkärin kanssa keskustella myös jos haluat saada asiasta enemmän selvyyksiä.
mut paljon voimia sinulle.=) - onko teillä...
...jotka ovat kokeneet samanlaista tai joilla itsellänne on tämä kaksisuuntainen häiriö myöskin ongelmia alkoholinkäytössä? Minun isälläni on myös todettu tuo diagnoosi mutta lisäksi hän on koko elämänsä juonut liikaa. Mitenköhän nämä asiat ovat yhteydessä toisiinsa? Kun välillä tyttärenä tuntuu, että pitäisi ymmärtää isää ja tukea kun hänellä on tämä tauti, mutta silti suututtaa se ettei hän koskaan oikein kunnolla ole ottanut perheessämme taloudellista vastuuta samaan aikaan kun äitini on tehnyt kahtaa työtä seitsemänä päivää viikossa. Heti kun isäni jostain saa rahaa siitä on voinut mennä isokin osa ryyppäämiseen, sen jälkeenkin kun hänelle lääkitys määrättiin. Kotona olemme toisinaan saaneet kuulla hirveätä huutoa ihan pikkujutuista, jonka jälkeen kaikki monesti lakaistaan vaan maton alle. Välillä on vaikea yrittää puolustella kaikkea väärää käyttäytymistä ja laittaa kaikkea vaan diagnoosin piikkiin. Viimeinen pisara on melkeinpä se, että isäni on alkanut vaatia osaa äidin omaisuudesta itselleen sillä nojalla että hän on rakentanut talon, vaikka äiti kuitenkin on ottanut itselleen koko lainan, johon isälläni ei ole mitään osaa eikä arpaa. Onko tällainen käytös jollekulle tuttua?
- eipä liity
välttämättä lainkaan kaksisuuntaiseen tuollainen.
Oletko koskaan (isäsi ollessa parempivointinen) esittänyt toivomusta, että hoitaisi itseään paremmin? Runsas alkoholin käyttö sekoittaa kenen tahansa aivokemiaa, eikä se toki sovi myöskään lääkityksen kylkeen.
- jk
niinkö
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195973
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263754- 822597
- 392121
- 331902
- 451868
- 1071775
- 211656
- 271502
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331468