Onko kenellekään muulle käynyt vastaavaa, että raskausaikana parisuhteessa on riidelty normaalia enemmän tai tunteet ovat muuten vain kuohuneet? Meillä tunnekuohut ovat tuntuneet lisääntyvän ja enimmäkseen siitä syystä, että itse olen koko ajan niin herkällä mielellä, että pahoitan mieleni milloin mistäkin ja tulee helposti niitä tunteita, ettei toinen enää rakasta tai välitä. Normaalioloissa en käyttäytyisi yhtä hölmösti kuin nyt, mutta tällä hetkellä pienetkin asiat alkavat itkettää. Eilenkin illalla eripura sai alkunsa niinkin huvittavasta asiasta kuin että mieheni sanoi, että typerää on kumppania etsiessä alkaa metsästää ns. täydellistä ihmistä, kun aina kuitenkin löytyy toinen toistaan parempia. Hänen pointtinsa oli, että pitää osata olla tyytyväinen siihen, mitä on, eikä etsiä aina vain parempaa. No minä tietysti sillä hetkellä otin asian niin, että olen hänelle pelkkä kompromissiratkaisu. Miestä reaktioni ärsytti niin, että hän tiuskaisi minulle aika rumasti ja minä tietysti rupesin itkemään.
Ärsyttää nämä omat tunnekuohut ja typerä käyttäytyminen. Toivottavasti on ohimenevää, sillä en todellakaan halua jäädä tälläiseksi itkupilliksi.
Ärsyttää nämä omat tunnekuohut ja typerä käyttäytyminen. Toivottavasti on ohimenevää, sillä en todellakaan halua jäädä tälläiseksi itkupilliksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ole mitään tuollaista.
Koita nyt vähän hillitä käytöstäsi ja pillittämistä, muuten voi käydä niin, että ukkosi etsii paremman kompromissin kuin sinä.
Tsiisus! Sinä taidatkin itse olla varsinainen kompromissi, liekö olet nainen lainkaan.
Meillä on mies ainakin niin ihana, että ymmärtää mahdolliset raskausajan mielialavaihtelut. Sehän on ihan tunnettu tosiasia, nämä hormoonimyllerrykset raskaanaolevilla.
Säälin sua, jos täytyy elää noin äärirajoilla. Täytyy aina alistua, hillitä ja mielistellä sitä miestä kokoajan.. siinä pelossa ettei mies vain lähde etsimään parempaa ;D
Olenko sanonut, että minun pitäisi mielistellä miestä tai alistua? Kyse on siitä, että olen muutenkin rauhallinen luonteeltani eikä minua raskaanakaan näköjään hormonit heittele sinne tai tänne.
Ja kyllä homroneista huolimattakin voi varmaan vähän miettiä omaa käytöstään ja jättää turhat pillitykset. Ei raskaus mikään sairaus ole ja ainakin itse haluan, että minua kohdellaan ihan normaalina ihmisenä eikä silkkihansikkain.
Siis mikähän ongelma meillä mielestäsi sitten on, ei oikein kyllä ainakaan minulle selvinnyt..?
Korvien välissä on ainakin iso ongelma. Totaalinen empatian puute muita kohtaan.
Meillä on koko raskausaika ollut just jotain tohon tyyliin mitä kuvailit ja ihan johtuu varmasti hormoneista suurin osa. Että eiköhän helpota raskauden ja imetyksen päätyttyä. Pillahtelen itkuun millon mistäkin ja hellyyttä ei saa tarpeeks yms yms.
on riidelty pienistäkin asioista..
yleensä riidat lähtee siitä et mua sapettaa jokin asia ja rankasti,avokki ei vaan ymmärrä et mun vitutus-käyrä nousee nopeammin ja herkemmin korkeella jolloin sen pitäis olla hiljaa,mut se vaan jatkaa taistelua..
eli me ollaan pattitilanteessa,mun hormonit vastaan miehen ylimielisyys, kumpikaan ei voita vaan parisuhde kärsii..
yhessä välissä itekin itkin,nykyään saan raivareita..
Täällä myös ollaan herkällä päällä!Raha asioista ollaan miehen kanssa tapeltu,miehen ei tartte sanoa ku vähä ees pahasti niin rupeen itkemään,normaalisti en itkisi niin pienestä mutta nykyään on itku niin herkässä :P Välillä tää itkuisuus rauhoittui ja nyt sitten taas :P
Meillä pari viikkoa hiljais eloa, äijää ketuttaa kun minä väsyneenä menen kaheksalta jo nukkumaan, minkäs teet, toinen ei voi tietää miten kauheaa tä äalkuraskauden väsymys voi olla.. Miehellä tottakai omat odotuskesnsa illankulusta;)
Olen vain niin poikki niin sängyssä en tällä hetkellä halua muuta tehdä kuin nukkua.. Saati muu kiukuttelu sitten.. Tuntuu että piruilee joka asiasta, kenties omasta nupistani vain kiini:D
No, kyllä se tästä helpottaa.... Kärsikööt ukko myös
vähän on tullut mitään kummoisia tunnekuohuja raskauden aikana. Pillitän ehkä hiukan herkemmin, mutta ei se mun ja miehen välille oo mitään eripuraa aiheuttanut kun pillitykset ei kohdistu miehen sanomisiin tai tekemisiin. Onhan sitä nyt muutamaan kertaan jotain tiuskaistu toisillemme mutta raskauden aikana riidat ei kyllä oo lisääntyny yhtään, melkeinpä päinvastoin.
Kyllä niitä tietty ehtii tässä vielä matkan aikana tulla, mutta toistaseks oon onneks säästyny miltään pahemmilta kohtauksilta. Itseänikin hiukan on yllättänyt se, ettei hormonit oo saanu mua enempää kuohahtelemaan. Herkkyys on kyllä lisääntynyt mutta valtaosin oon hyvällä tuulella.
mä itken joka päivä ja mieli ala menee ylös ja alas.. johtuu ihan vaa hormooneista. eli normaalia raskaudelle. ei jokaiselle tule näitä. jokainen ihminen on erilainen ja jokainen raskaus on erilainen. älä, pelkää kyllä se menee ohi. :)
Ensimmäisessä raskaudessa oli tuo olotila voimakkaampi kun nyt toisessa, toki herkempi sitä taas on kuin normaalisti. Ehkä sitä ajattelee, ettei pienen lapsen nähden voi/viitsi vollottaa ja kinata. Toisaalta mies on varmaan ensimmäistä odotellessa oppinut mitä tunnekuohua raskaanaolo naiselle on ja näin ollen on vähän "hienovaraisempi" puheissaan ja teoissaan :). Mut siis kyllä, normaalia tuo sun käytös on. Eiköhän se mies ymmärrä ku asiasta hänelle puhut :)
Eli meillä päinvastoin ei ole oikeestaan ollut riidan riitaa saati mitään negatiivistä sanomista mun ja mieheni kesken. Molemmat ollaan oltu tosi hyvällä tuulella ja vauvan odotuksessa. Mun kaverikin sanoi mulle, että oli huomaanut meikäläisen olevan niin seesteisen rauhallinen koko syksyn, eikä hän vielä tuolloin edes tiennyt mun odottavan vauvaa. Juuri simmonen oloni onkin ollut...tosi rauhallinen eikä mikään ärsytä saatikka itketä. Päinvastoin en ota mistään mitään 'pulttia'...leijun vaan tässä omassa autuudessani! Saas nähdä koska putoan;) Mutta juuri nyt siis odotus on ihanaa aikaa, ja viikkoja takana nyt 26 ja risat. Vatsakin on vasta parin viime viikon aikana hieman pullistunut, mutta vielä ei ketään huomaa, jos on löysä pusero päällä.
Että tämmösiä tänne kuuluu!
Hyvää odotusta kaikille ja ihanaa kevään jatkoa!