Miksi aina väärä kohde

Juu, toisilla ihmisillä loistaa kuin olisi lamppu otsassa, että "tulkaa tänne kaikki reppanat, ressukat, juopot ja huijarit - olen hellä ja äidillinen nainen ja siksi siedän mitä tahansa".

Tämä lamppu on sytytetty jo varhain, kun ympärillä oli ihmisiä, jotka eivät ottaneet meidän tarpeitamme lapsina ja kasvavina nuorina huomioon. Niin olemme oppineet sivuuttamaan omat tarpeemme ja hakemaan hyväksyntää väärällä mukautumisella.

Kun joku ottaa vastaan rakkauttamme, se jollakin tapaa tuntuu palauttavan osan itseluottamuksesta ja uskon siihen, että on itse hyvä ja rakastamisen arvoinen ihminen. Sitten tätä vastarakkautta ei kuitenkaan saa, saa vain palvella, huolehtia, passata ja suojella - ja tulla hyväksikäytetyksi.

Ei auta kuin tehdä tilit selväksi oman menneisyytensä kanssa ja hyväksyä se tosiasia, että meillä oli vanhemmat ja muut tärkeät aikuiset sellaisia, jotka eivät omien ongelmiensa takia pystyneet olemaan sellaisia aikuisia, joita olisimme kipeästi kasvuvuosina tarvinneet.

Nyt pitää itse ottaa itseään kädestä kiinni, olla itse itselleen rakastava ja huolehtiva, arvostava, kunnioittava ja ihaileva. Eli selkeästi sanottuna oppia rakastamaan itseään yhtä paljon kuin on halu osoittaa rakkautta muille.

Silloin se reppanoiden kohtitulo loppuu ja jos joku lähelle eksyy, on niin hyvä omanarvontunto, että ei anna kohdella itseään huonosti.

Tämä sinulta onnistuu, kun muistat mitä tässä sinulle kirjoitin.

Valoa ja iloa elämääsi, ole itsesi paras ja luotettavin ystävä - kunnes se toinen yhtä luotettava ja rakastava tulee kohdalle ja sydämessäsi tiedät, että olet tullut rakastavan sydämen kotiin.